Inhoan sitä, kun ihmiset valittaa, jos ns. elää lastensa asioita
Jos lapsi vaikka kilpaurheilee tai tarvitsee apua koulunkäynnissä tms ja jos käyttää aikaansa siihen, niin ihmiset valittaa, että hanki oma elämä. Ei voida ymmärtää, että minä todella mielelläni tuen lapsiani, se on minun elämä nyt, en tarvitse mitään omia harrastuksia.
Kommentit (29)
Puhutko vain lastesi asioista? Sellaiset aikuiset on tosi rasittavia. Lasten pitää myös saada pitää yksityisyytensä.
Senkun autat mutta älä puhu siitä koko ajan oman perheen ulkopuolella. Puhu aikuisten asioita.
Valittaako joku sellaista? No, olen kuitenkin samaa mieltä, että ne vuodet kun lapsi tarvitsee huomiota ja apua on aikuisen parasta aikaa. (Varsinkin jos kokee että on kaikkensa tehnyt, niin siitä saakin olla onnellinen.) Sitä ruuhkavuosien rumbaa me sitten vanhuksena muistelemme, ei suinkaan sitä itsekästä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuka sinulle on valittanut ja missä tilanteessa?
Päivittäin törmää näihin mielipiteisiin. Viimeksi taisi olla jossain fb kommentissa. Ihan irl nuorilta naisilta. eri
Jos elät vain äitiytesi kuplassa ja oletat muiden kiinnostuvan vain sinun kuplaelämästäsi siitä herkästi voi saada negaakin palautetta. Kohteliaat ihmiset eivät tietenkään sano sitä suoraan, vaan poistuvat vähin äänin seurastasi ja toivovat välttävänsä sinun juttujasi jatkossa. He ajattelevat, että elä ihan rauhassa kuplassasi, kunhan ei vaadi minulta olemaan siellä kuplassa mukana.
Hienoa, että pidät lapsistasi huolen. Se on tärkeää, mutta ei kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sinulle on valittanut ja missä tilanteessa?
Päivittäin törmää näihin mielipiteisiin. Viimeksi taisi olla jossain fb kommentissa. Ihan irl nuorilta naisilta. eri
Eli tuputat sitä lapsielämääsi kaikille. Elä sitä ja nauti siitä, mutta pidä itselläsi. Muista sellaisen kuunteleminen on piinallista ja rasittavaa.
Joo tämä. Ei kai se ketään häiritse, miten aikasi käytät, jos kuitenkin sen verran seuraat ajankohtaisia asioita tms, että keksit muutakin jutunjuurta kuin lapsesi.
Kiitos tästä aloituksesta. Itselleni lapset ovat kaikki kaikessa ja koen, että heidän asiansa juuri nimenomaan ovat minun asioitani.
Mutta kiitos siis siitä, että muistutit, että lasten asioita ei tarvitse kailottaa kaikille. Muita ei kiinnosta ja lapsillekin epäreilua jos heidän asiansa levitellään ympäriinsä.
Alkoi ihan hävettää.
Ongelma ei ole se, että sinä elät lapsesi kautta. Vaan se, että muidenkin pitää jakaa se, kun jaat lapsesi asiat kaikille kuulolla oleville.
Mäkään en ymmärrä tätä, kun ihmiset sanovat, että eikö ole muuta elämää kuin lapset. Mikä on enemmän omaa elämää kuin omat lapset? Toiset ihmiset kaipaavat enemmän yksinoloa ja harrastuksia (esim. minä), toiset eivät. Vaikka harrastan säännöllisesti, kyllä lapset on silti mulle tosi paljon sitä "omaa elämää".
Minulla on juuri tälläinen ystävätär, jonka kanssa käymme lenkillä. Vuodesta toiseen olen kuunnellut jutut lapsista. Erityisen kiusalliseksi se muuttui, kun tyttö- ja poikaystävien tulivat kuvioihin. Mietin että lapset, nyt jo aikuiset, eivät varmasti ilahtuisi miten heidän elämästään jaetaan kaikki. Lapset eivät ole vanhempiensa omaisuutta eivätkä heidän jatke.
Minullakin on lapset, jotka ovat minulle tärkeintä maailmassa. Yleensä ovat jokaiselle äidille. Puhun silti muusta. Hyvin harvoin lapsista, ja jos puhun heistä, en jaa mitään yksityistä.
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en ymmärrä tätä, kun ihmiset sanovat, että eikö ole muuta elämää kuin lapset. Mikä on enemmän omaa elämää kuin omat lapset? Toiset ihmiset kaipaavat enemmän yksinoloa ja harrastuksia (esim. minä), toiset eivät. Vaikka harrastan säännöllisesti, kyllä lapset on silti mulle tosi paljon sitä "omaa elämää".
Ei tässä ole siitä kyse etteikö meille kaikille äideille lapset olisi ykkösenä. Vaan siitä, että älä puhu lapsista jatkuvalla syötöllä, sillä ei kukaan jaksa kuunnella sellaista. Älä myös jaa lasten elämää somessa, sillä kukaan ei jaksa katsoa ja se on tosi väärin lastesi yksityisyyttä kohtaan.
Tee vaikka WhatsApp ryhmä jossa on isovanhemmat. Ne on ehkä ainoat jotka jaksaa seurata koko ajan ja joille ylipäätään on ok jakaa lasten elämää jatkuvalla syötöllä. Sekin yksityisesti.
Ihanaa, että on teitäkin, jotka ymmärrätte, että ne lapset juuri on sitä omaa elämää. Itse käyn töissä, jotta voin mahdollistaa lapsilleni taloudellisesti hyvän elämän ja hyvän äidin (olen yliopistolla asiantuntijatyössä ja työni edellyttää jatkuvaa asioiden seuraamista ja kouluttautumistakin). Harrastan liikuntaa pysyäkseni kunnossa ja toimintakykyisenä, kulttuuria samasta syystä.
Silti koen, että tärkeintä ja juuri sitä omaa elämää ovat lapseni. He ovat aina etusijalla, motivaattoreitani ja aina ensimmäisenä mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sinulle on valittanut ja missä tilanteessa?
Päivittäin törmää näihin mielipiteisiin. Viimeksi taisi olla jossain fb kommentissa. Ihan irl nuorilta naisilta. eri
Eli tuputat sitä lapsielämääsi kaikille. Elä sitä ja nauti siitä, mutta pidä itselläsi. Muista sellaisen kuunteleminen on piinallista ja rasittavaa.
Ei mulle oo kukaan tullu sanomaan, kun en puhu lasteni asioista. Miksi hyökkäät kommentillasi kimppuuni vaikka et tiedä minusta mitään?
Kommentteja (haukkumista) ihmisistä jotka puhuvat lapsistaan tulee kyllä usein. Ihan sama kun tulee kommentteja, kuinka veloja ei ymmärretä. Tartteeko sitä toitottaa että on vela?
Mulla on myös tuttavia jotka jaksaa ruotia naapurin kumminkaiman asioita mulle, vaikken heitä edes tunne.
Mutta päälimmäisenä halusin kertoa juurikin sen että on ihmisiä jotka valittaa kaikeslaisista asioista.
Tuo pitäisi sanoa niille. Tai sitten ei puhu niiden kanssa. Mutta ota huomioon että osa on sun tuttuja ei lapsesi kaveri, eivät halua kuulla mitään lapsesta tai rasittuvat. Eivät ymmärrä harrastusta lapsella hyvin, jos vieras laji.
Kumpikohan on tylsempi aihe lapset vai eilen katsomani elokuva, teatteriesitys tai konsertti? Paras on kun ei puhuta mitään, ettei toinen vaan kyllästy, mutta siitäkin saa vain ylpeäsn maineen.
Kyllä lastensa kautta eläjä on se elämättömin eläjä ikinä. Ja sitten tulee ne mahdottomat paineet lapsille myöhemmin ja ei osata päästää irti ja vonkuminen yksinäisyydestä vanhempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sinulle on valittanut ja missä tilanteessa?
Päivittäin törmää näihin mielipiteisiin. Viimeksi taisi olla jossain fb kommentissa. Ihan irl nuorilta naisilta. eri
kyllä kommenteista löytää mitä haluaa ettiä. jatka tällä tiellä, olet menetetty tapaus
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ole se, että sinä elät lapsesi kautta. Vaan se, että muidenkin pitää jakaa se, kun jaat lapsesi asiat kaikille kuulolla oleville.
... lisäys. Miten muuten reagoit siinä vaiheessa, kun teini irrottautuu vanhemmistaan ja kodistaan?
Miten kohtaat itsenästymisen? Uhritumalla? Puhelinterrorilla, jossa nuoren aikuisen pitää olla aina saatavilla ja kertomassa ihan kaikki?
Kuka sinulle on valittanut ja missä tilanteessa?