Ihmiset, jotka eivät työllisty opiskelemalleen alalle: miten ihmeessä kestätte pettymyksen?

Töitä tulee ja menee mutta maisterius on ikuista. Opiskelen itseäni varten ja jos sivutuotteena tulee töitä, niin se on vain bonusta.

Aluksi se harmittaa paljon, mutta ajan myötä tosiasiat on pakko hyväksyä, ja sitten se ei enää harmita.

Teen sivubisneksenä sitä mitä opiskelin alunperin. Oli pakko uudelleenkouluttautua koska Suomesta on ajettu alas kyseinen teollisuus ja yksityisyrittäjänä täysipäiväisenä oleminen on sama asia kuin olisit kokoajan hirttosilmukassa. 

Hyötynäkökulmaa korostetaan Suomessa kovaati, mutta yliopistossa opiskellaan myös ajattelukyvyn kehittämiseksi ja sivistystason nostamiseksi. Jos keskitytään vain hyödylliseen, jaa oppimatta sellaista, mistä ei ole vielä nykyisessä maailmassa hyötyä, mutta tulevaisuudessa ehkä voi olla.

Minä mietin tuota 90-luvun lamassa opiskellessani rakennusinsinööriksi samaan aikaan, kun rakennusinsinööreistä 40% oli työttömänä.

Uskoin, että tilanne tulevaisuudessa paranisi, kuten tekikin. Päätin kuitenkin sen päälle opiskella isännöitsijäksi, joiden työllisyystilanne oli paljon parempi ja suhdanteista riippumattomampi. Minulla kävi kuitenkin tuuri ja lyhyen työttömyysjakson jälkeen sain määräaikaisen työpaikan, joka sitten vakinaistettiin.

Suosittelen kuitenkin varasuunnitelmaa kaikille muillekin opiskelijoille ja opintoja harkitseville.

Sen takia käytän kouluhommissa tekoälyä, ja vapautuneen ajan käytän koulutyttöjen painamiseen. Näin ei rasitu polla turhaan.

Vaikea edes ajatella, että katuisin ylempää korkeakoulututkintoani. Ymmärrykseni maailmasta kehittyi opiskelun myötä niin paljon, että olen ihan eri ihminen verratuna aikaan ennen opiskeluja.

Lyhytjänniteisyys ja helpolla pääseminen, vain välttämättömän tekeminen, ei ole kenellekään hyväksi. Vaativan tutkinnon suorittaminen kehittää ihmistä.

Menee motivaatio yrittää yhtään mitään musertavan turhautumisen vuoksi.

Olen hyötynyt elämässä asioista, joista en koulussa ikinä uskonut hyötyväni.

Vierailija kirjoitti:

Menee motivaatio yrittää yhtään mitään musertavan turhautumisen vuoksi.

Oletko hakenut töitä ulkomailta? Vieläpä ehkä jotain vähän vaatimattomampaa työtä tai eri alalta? Ei kannata lyödä loputtomiin päätä seinään, vaan mennä sinne, missä on kysyntää.

Juuri oli Hesarissa juttu miehestä, joka lähetti satoja työhakemuksia mutta ei töitä suomesta saanut. Muutti sitten Dubaihin. Kyllä se koulutus kannattaa vailla ei suomesta töitä saisikaan. Maailma on suomalaiselle avoin. 

Vierailija kirjoitti:

Lyhytjänniteisyys ja helpolla pääseminen, vain välttämättömän tekeminen, ei ole kenellekään hyväksi. Vaativan tutkinnon suorittaminen kehittää ihmistä.

Samaa mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikea edes ajatella, että katuisin ylempää korkeakoulututkintoani. Ymmärrykseni maailmasta kehittyi opiskelun myötä niin paljon, että olen ihan eri ihminen verratuna aikaan ennen opiskeluja.

Kuulostaa pikemminkin aivopesulta. Ei se "kehittynyt ajattelu" ole kuitenkaan vaikuttanut Suomen talouden menestykseen millään tavalla, joten yliopistokoulutus on harhaa. Heillä vain irtoaa kosketus normaaliin arkielämään, ajatukset vaan liitää jossain "sfääreissä" jota todellisuudessa ei ole olemassa, kuin huumeissa olisivat jatkuvasti.

Joku ylempänä sanoi että ajattelukyvystä "voisi olla hyötyä tulevaisuudessa", mutta tulevaisuutta on äärimmäisen vaikeaa ennustaa, voi olla että tulevaisuudessa asiat meneekin toisin johon et ole sillä yliopistokoulutuksellasikaan varautunut. 

Voihan sitä huijata itseään sillä, että aina koulutuksesta on hyötyä, vaikkei töitä saisikaan alalta. Itseään voi kyllä sivistää ja haastaa ajatusmaailmaansa ilmaiseksi lukemalla ilman isoa opintolainaa ja vuosien haaskaamista turhaan.

Minulle olisi kova paikka, jos olisin opiskellut kuusi vuotta, ottanut ison opintolainan ja sitten en työllistyisi kuin pienipalkkaisiin hanttihommiin. Alepan kassalla 30 tunnin sopimuksella ei hirveästi lämmittäisi, että olen akateeminen ja ajatteluni on kehittynyt. Minä kaipaisin mielekästä työtä ja kunnon palkkaa, jolla maksaa laskunsa, ostaa asunnon ja nauttia elämästä.

Vaan mehän olemme erilaisia ja se on rikkaus elämässä.

Kova paikka juu. Sain kuitenkin opiskella ja oppia mielenkiintoisia asioita kuten fyssaa. Sillä työllä mennään mitä on. Toimeentulo on kuitenkin parempi kuin ei toimeentuloa.

Olen muutaman vuoden työttömänä ja menen seuraavaan koulutukseen.

3 x perus- ja 1 x ammattitutkinto, eri aloja.

Syksyllä lähden opiskelemaan sähkäriksi.

Opiskelin kuva-artesaaniksi koska en nuorena oikein tiennyt mitään (ei vanhemmatkaan neuvoneet) ja valitsin sen alan mitä osaan. En tiennyt ettei niille ole töitä. Ei sitä pettymystä oikein kestäkään, mutta pakko kai se on.

Opiskelu oli ihan mielenkiintoista, eikä haettavista paikoista ole pulaa kun yleisin koulutusvaatimus on soveltuva korkeakoulututkinto.