Ihmiset, jotka eivät työllisty opiskelemalleen alalle: miten ihmeessä kestätte pettymyksen?
Minun on jo nyt opiskellessa vaikea välillä hyväksyä se, että iso osa opiskeluun käytetystä ajasta saattaa olla turhaa. Paljon tulee asiaa jolla ei käytännön työssä ole merkitystä. Mutta entäpä ne, jotka opiskelevat vaikkapa insinööriksi? Vuosia, tuhansia tunteja töitä turhaan. Miten h*lvetissä kukaan kestää tuota ajatusta? Tai sitä, mitä kaikkea sillä ajalla olisi voinut tehdä? Tai sitä, että taidot rapautuu kun ei pääse töihin ja lopulta koko tutkinnon merkitys vaipuu unholaan?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vaikea edes ajatella, että katuisin ylempää korkeakoulututkintoani. Ymmärrykseni maailmasta kehittyi opiskelun myötä niin paljon, että olen ihan eri ihminen verratuna aikaan ennen opiskeluja.
Mitä opiskelit?
Vierailija kirjoitti:
Minulle olisi kova paikka, jos olisin opiskellut kuusi vuotta, ottanut ison opintolainan ja sitten en työllistyisi kuin pienipalkkaisiin hanttihommiin. Alepan kassalla 30 tunnin sopimuksella ei hirveästi lämmittäisi, että olen akateeminen ja ajatteluni on kehittynyt. Minä kaipaisin mielekästä työtä ja kunnon palkkaa, jolla maksaa laskunsa, ostaa asunnon ja nauttia elämästä.
Vaan mehän olemme erilaisia ja se on rikkaus elämässä.
Puolituttu tohtori tekee siivoojan töitä. Ei vaan työllistynyt mihinkään ja lopulta siivouspestikin tuli suhteilla. Muutoin eivät olisi ottaneet.
On tämä ihmeellinen maa. Täällä haaskataan aivoresurssit ja kalliit ja pitkät koulutukset ja moralistit ovat tyytyväisiä, kun tohtori moppaa rappukäytäviä. Olisivat sivistysvaltioissa kyllä haavit auki, jos tietäisivät ja hyvin vaikea tällaisia työllisyyskäytäntöjä on selittääkään.
Itsellänikin on kaksi maisterintutkintoa ja useampi lisäpätevyys ja pitkä, eheä työkokemus, mutta minnekään en pääse edes haastatteluun. Pitävät liian pätevänä tai sitten puuttuu täsmätyökokemus jostain huomattavasti yksinkertaisemmasta tehtävästä ja ottavat hommaan mieluummin jonkun pari vuotta sitten valmistuneen, jonka ainoa työkokemus on tuo kapea täsmätyökokemus.
Sen jälkeen kun suoritin toisen tutkinnon ei se eka ole enää vaivannut mieltä, mutta aikaa mennyt myös.
Totta kai se harmittaa. - ja vielä enemmän voisi harmitella koulutuspolitiikkaa, jossa olisi paljonkin korjattavaa Suomessa, eikä "vain" korkeakoulu ja yliopisto -sektorilla, Mutta minkäs teet. Aika tynnyrissä saanut olla jo useamman vuosikymmenen, jos on onnistunut ennen valmistumistaan luulla, että korkeakoulu tai yliopisto -tutkintojen inflatointi on mennyt ohi ja edelleen uskoisi, että koulutus takaisi suoraviivaisesti paremman palkan.
Tai, että Suomessa arvotettaisiin vielä koulutus niin,.että koulutetumpana sinun ei tarvitisisi kohdata vittuluia siitä, että mitäs menit opiskelemaan "väärää alaa" tai kysellä kusen menemisestä nuppiin jos olet työttömänä, etkä ole osoittanut olevasi oikeasti fiksu ja perustanut seuraavaa pärssiyhtiötä ja nettopalkkasi on alle 2000€ kuussa ja sekin tehtävistä ja työstä, jossa koulutuksellasi ei ole mitään arvoa.
- Päinvastoin saattaa olla yhä useammin parempi, että ymmärrät vaieta siitä, ettet tule osoittaneeksi, että luulsit itsestäsi liikoja ja kuvittelisi, että se auttais sinua saamaan paikkasi, jossa nyt tutkintosi on enempi rasite, kun työnantaja kuitenkin hakuaa palkata mieluummin hänet. joka nöyränä tekee ja toimii ja on mahd. vielä motivoitunutkin hommaan kyselemättä. - Hallituskin on kaavaillut, että vastaisuudessa työttömyys edut olisivat vastikkeellisia niin, että työntekijällä olsii oikeus olla valvottuna ja tehdä työtään työnantajan vaövonna ja kontrollin alla.
Palkkaa tai muuta vastiketta ei hänelle tulisi maksaa, jotta työntekijät ja työttömät voitaisiin edellen kuitenkin erottaa toisistaan omine ryhmineen, jotei muodostuisi kuvaa, että Suomi ei ole tarpeeksi heitä, jotka täyttävät globalit köyhyyden ja hädän alaisuuden mittarit, joisa yksi on tehdä työtä kellon ympäri, ilman, että saa niin paljon vastiketta, että sillä pystyisi elättämään perheensä js kohta aina itseäänkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyötynäkökulmaa korostetaan Suomessa kovaati, mutta yliopistossa opiskellaan myös ajattelukyvyn kehittämiseksi ja sivistystason nostamiseksi. Jos keskitytään vain hyödylliseen, jaa oppimatta sellaista, mistä ei ole vielä nykyisessä maailmassa hyötyä, mutta tulevaisuudessa ehkä voi olla.
Onko kaikki yliopistolinjat sivistäviä ja ajattelukykyä kehittäviä? Kysyn ihan näin lukio/amispohjalta.
Kyllä. Sivistystä on myös esimerkiksi luonnontieteellinen sivistys.
Olen lääkäri ja harkinnut täysin toisen alan tutkinnon suorittamista sivistääkseni itseäni lisää. Toki on vaikea arvostaa sivistystä, jos toimeentulo on vaikeaa.
Opiskelin molemmat tutkintoni (alempi AMK + FM yliopistosta) vain osittain työelämää ajatellen. Ennen kaikkea halusin opiskella aidosti kiinnostavia asioita ja elää opiskelijaelämää. Ja nautinkin noista vuosista täysillä. Kävin riennoissa, tapasin ihmisiä, opin kieliä sekä näin maailmaa opiskelijavaihdossa ja ulkomaan työharjoittelussa. Muistelen lämmöllä, enkä kadu pätkääkään. Opin tietysti myös paljon, eikä tuo tieto ole mennyt ollenkaan hukkaan.
En ole saanut kummankaan alan töitä. Päädyin Kelalle, missä viihdyn oikein hyvin. Leppoisaa, inhimillistä työtä. Palkalla elää, ja maksan veroni.
Kaikki on hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin kuva-artesaaniksi koska en nuorena oikein tiennyt mitään (ei vanhemmatkaan neuvoneet) ja valitsin sen alan mitä osaan. En tiennyt ettei niille ole töitä. Ei sitä pettymystä oikein kestäkään, mutta pakko kai se on.
Minä päädyin artesaaniopintoihin työvoimatoimiston ammatinvalintapsykologin suosituksesta, jolla kävin koska en tiennyt mitä alaa olisin lähtenyt opiskelemaan ja olin hyvä piirtämään. Myös vanhempani tukivat ajatusta. Vasta artesaaniopiskelujen toisena vuoden keväänä minulle selkiintyi, että ala ei todellakaan työllistä. Harjoittelupaikkoja oli todella vaikea saada ja kesätöitäkin hakiessa törmäsi siihen, että työnantajat olisivat toivoneet enemmän teknistä osaamista. Koin kriisin, jossa pohdin jätänkö opinnot kesken saman tien. Päätin kuitenkin tehdä tutkinnon loppuun ja lähteä jatkamaan opintoja vasta sen jälkeen. Viimeisen vuoden tavoitteeni oli saada hyvä todistus, jolla pääsee hyvin jatkamaan. Olen nykyään sairaanhoitaja ja töissä leikkaussalissa Norjassa.
Onko kaikki yliopistolinjat sivistäviä ja ajattelukykyä kehittäviä? Kysyn ihan näin lukio/amispohjalta.