Ilta-Sanomat: Nyt puhuvat terveenä saikuttavat - "Ei kaduta yhtään"

Saikku nyt on ainoa perusduunarin protestiääni. Duunarin mielipiteillä ja sanoilla kun ei ole juuri mitään väliä. Väliä on ainoastaan kvartaalituloksella, johtoryhmän bonuksilla ja eduilla.

Itse otin 3pv maksimi saikun kun määräaikaista työpaikkaa ei jatkettu, vaikka huonompia duunareita jatkettiin koska sattui olemaan oikea sukunimi ja/tai parempi sukupuoli.

Vierailija kirjoitti:

Nyt työurani loppupuolella kaduttaa kovasti, etten ole saikuttanut, en turhaan enkä juurikaan edes tarpeeseen. Mitään sankarin viittaa tai tunnustusta ei saa, toisten paikkauksista ei saa kuin lisää työtehtäviä jatkossakin. 

Juuri näin. Sankarin viitan saa johtaja miljoonabonuksillan kun laittoi puolet pihalle ja osakekurssin kiitämään.

Vierailija kirjoitti:

Nyt lampaat hei. Työelämä on jo mennyt aivan mahdottomaksi. Jos työnantaja ei arvosta pötkääkään, miksi minunkin pitäisi. Nuoren aikuisen palkka ei ikinä tule yltämäön edes sille tasolle että saisi oman kämpän itselleen ostaa.. boomerit sai helpolla kaiken, ne nuoret emme saa mitään. MIKSI REHKIÄ ITSENSÄ RIKKI KUN KÄTEEN EI JÄÄ MITÄÄN.

Sellaista työtä, jonka takia kannattaa vaarantaa terveytensä tai rehkiä itsensä rikki, on todella vähän ja todella harvalla. Uskallan väittää, ettei yhdelläkään tätä lukevalla sellaista työtä ole.

Miettikääs sitä. 

Niin? 

Kyllähän jokainen nainen on käyttänyt menkkoja syynä hankkia lääkäriltä vähän omaa lomaa. Varsinkin yrityksissä missä saa saikkua omalla ilmoituksella. Ei yksikään miespuoleinen esimies kyseenalaista mitenkää kun nainen ilmottaa että menkkojen takia tarvitsen saikkua. En minä voi olla ainoa joka tietää että miehet ei koskaan kyseenalaista mitään naisten vaivoja ja vaikka kyseenalaistaa niin sille on helppo sanoa että sinä miehet et voi mitään menkoista tietää jolloin ainakin saikkua saa

Kohta ei voi saikuttaa, kun tulee potkulaki.

Olleen vielä turvassa meikkaamisen saikuttamisesta ei puhuttu mitään niin vielä on mahdollista saada joka kuukausi viikko saikkua varsinkin kun työskentelee miesvaltaisella alalla 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se niin väärin, että 17-vuotias ei päässyt heti johtoryhmään vaan joutui vähäarvoisiin hommiin.

Onpa ikävä kommentti. Tuskin 17-vuotias on edes kuvitellut pääsevänsä heti johtotehtäviin. Mutta jos et koskaan edes töissä saa tehdä sitä työtä, jota mainostettiin ja johon palkattiin, niin kyllä siinä turhautuu ihan kuka tahansa. 

Niin, meillä ainakin minun työsopimuksessa ei lukee työtehtävien luettelossa viimeisenä, että "kaikki muut työnantajan määräämät tehtävät"

Kun aloitin harjoittelijana, varmaan ainakin kolmasosa töistä oli juuri noita " muita tehtäviä."

Se olin minä, joka kävi postissa, joka keitti kahvit ja tiskasi astiat, joka vei paperi- ja pahviroskat ulkoroskikseen, joka silppuroi turhat paperit, ym.  Kyse oli siitä, että olin harjoittelemassa työn tekemistä.  Kaikki alkavat työuransa näin.  Siinä tutustutaan työpaikkaan, sen rutiineihin ja tehtäviin, myös niihin hanttitöihin.  Harjoitellaan sitä, miten työssä käydään, miten työpäivä järjestyy, mihin aikaan aloitetaan, mihin aikaan lopetetaan, ylipäänsä millaista on käydä töissä.

Muistan, että sain harjoitteluajalta esimiehen laatiman työtodistuksen.  Siinä tuotiin esille mm. se, miten huolellinen ja ripeä olin ollut ja tehnyt kiitettävästi minulle annetut tehtävät ja että hän voi suositella minua jatkossa hakeutuessani muihin työpaikkoihin.  Se on työelämäänsä aloittelevalle erittäin tärkeä juttu.  

Tosin sain samantien jatkaa siinä työpaikassa.

Työnteko ei ole aina ihanaa ja vaivatonta ja vaatii sopeutumista erilaisiin työtovereihin ja erilaisiin tilanteisiin, mutta se on sitä itsensä elättämistä ja aikuisena olemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt lampaat hei. Työelämä on jo mennyt aivan mahdottomaksi. Jos työnantaja ei arvosta pötkääkään, miksi minunkin pitäisi. Nuoren aikuisen palkka ei ikinä tule yltämäön edes sille tasolle että saisi oman kämpän itselleen ostaa.. boomerit sai helpolla kaiken, ne nuoret emme saa mitään. MIKSI REHKIÄ ITSENSÄ RIKKI KUN KÄTEEN EI JÄÄ MITÄÄN.

Sellaista työtä, jonka takia kannattaa vaarantaa terveytensä tai rehkiä itsensä rikki, on todella vähän ja todella harvalla. Uskallan väittää, ettei yhdelläkään tätä lukevalla sellaista työtä ole.

Miettikääs sitä. 

Vaikka kuinka mietin, en löydä työstäni mitään sellaista, mikä vaarantaisi terveyteni tai vaatisi minua rehkimään itseni rikki.  

Palkallani en varmasti olisi voinut ostaa omaa taloa, mutta miehen kanssa yhdessä pystyimme hyvin siihen.

Vierailija kirjoitti:

Nyt lampaat hei. Työelämä on jo mennyt aivan mahdottomaksi. Jos työnantaja ei arvosta pötkääkään, miksi minunkin pitäisi. Nuoren aikuisen palkka ei ikinä tule yltämäön edes sille tasolle että saisi oman kämpän itselleen ostaa.. boomerit sai helpolla kaiken, ne nuoret emme saa mitään. MIKSI REHKIÄ ITSENSÄ RIKKI KUN KÄTEEN EI JÄÄ MITÄÄN.

Silloin kun boomerit olivat nuoria, oli 6-päiväiset työviikot ja omaan kämppään säästettiin rahaa asumalla vuokralla muiden vinteillä/hellahuoneissa. Ei muuta kuin tekemään itse perässä, niin pääset yhtä helpolla.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä laske turhaan saikuttamiseksi sitä, että ottaa saikkupäivän, kun tuntuu, ettei oma jaksaminen vaan riitä. Kyllä silloin siihen on ihan syy.

Sitä en laske saikun arvoiseksi, että työtehtävät ei vastaa kuvausta. Mutta ihmettelen kyllä, että miksi helvetissä harjoittelijoita kohdellaan noin. Miksi ei voi vaan antaa niitä oman alan tehtäviä? Miksi sen sijaan harjoittelijalle sysätään ne hirveimmät paskaduunit, joita kukaan ei halua tehdä?

Jonkunhan ne paskaduunitkin on tehtävä ja todennäköisesti kuuluvat juuri duunaritason työtehtäviin. Tuskin se 17-vuotias mitään maisterivaiheen harjoittelua oli tekemässä.

Lähes kaikki boomerit on joutuneet ottamaan pankkilainaa päästäkseen käsiksi omaan asuntoon.  Jotkut rikkaat on tietysti perineet joko rahaa tai osakkeitaan tai talojaan, mutta valtaosa on joutunut pankin velkaorjuuteen.

Ja hyvin pienestä on aloitettu.  Kaikki tuttuni on asuneet ensin jossain omakotitalon yläkerrassa vuokralla ja säästäneet pankin vaatimaa alkupää omaa asuntoa varten.  Meidän piti miehen kanssa aluksi ottaa pankista kodinperustamislainaakin, että saimme jääkaapin ja huonekaluja sinne yläkerta kämppään.

Työpaikan olosuhteista ei ole passannut nurista.  Olin huoltoaseman baarissa töissä, palkka oli ihan mitätön.  Onneksi paikkakunnalla oli iso tehdas, josta mies sai kohtuuhyvän palkan, mutta työ oli kolmivuorotyötä ja työmatka 16 kilometriä, jonka hän polki pyörällä, kun ei meillä autoon ollut varaa.  Hän polki sinne ja sieltä pois niin sateessa, tuiskussa kuin paukkupakkasessakin.  Ja tavallisella pyörällä, ei sähköä, ei vaihteita.  

Ei me nyt niin kamalan helpolla olla päästy.  Aina piti laskea, mihin rahat riitti.  Kotoa ei kumpikaan saanut ikinä mitään.  

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen nainen on käyttänyt menkkoja syynä hankkia lääkäriltä vähän omaa lomaa. Varsinkin yrityksissä missä saa saikkua omalla ilmoituksella. Ei yksikään miespuoleinen esimies kyseenalaista mitenkää kun nainen ilmottaa että menkkojen takia tarvitsen saikkua. En minä voi olla ainoa joka tietää että miehet ei koskaan kyseenalaista mitään naisten vaivoja ja vaikka kyseenalaistaa niin sille on helppo sanoa että sinä miehet et voi mitään menkoista tietää jolloin ainakin saikkua saa

Se onkin tosi lomaa, kun krampeista kärsien makaa sikiöasennossa suihkun lattialla ja vuotaa isoja klönttejä. Onneksi menkat eivät ole enää laihtumisen jälkeen olleet tuollaisia. Mutta muutama vuosi sitten vielä olivat. En tosiaan ollut työkykyinen sellaisina päivinä, vaikka joku haluaisi niin kuvitella. 

Muistakaa sitten ääliöt että saikku on eri kun työttömänä olo koska: Kun olet saikulla vedät palkkaa samalla. Joko jonkun yrityksen tai valtion. Siksi terveenä saikuttamimen moraalisesti paheksuttavampaaa kun terveenä työtön, lukuunottamatta paria ylimääräistä lomapäivää tms. 

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki boomerit on joutuneet ottamaan pankkilainaa päästäkseen käsiksi omaan asuntoon.  Jotkut rikkaat on tietysti perineet joko rahaa tai osakkeitaan tai talojaan, mutta valtaosa on joutunut pankin velkaorjuuteen.

Ja hyvin pienestä on aloitettu.  Kaikki tuttuni on asuneet ensin jossain omakotitalon yläkerrassa vuokralla ja säästäneet pankin vaatimaa alkupää omaa asuntoa varten.  Meidän piti miehen kanssa aluksi ottaa pankista kodinperustamislainaakin, että saimme jääkaapin ja huonekaluja sinne yläkerta kämppään.

Työpaikan olosuhteista ei ole passannut nurista.  Olin huoltoaseman baarissa töissä, palkka oli ihan mitätön.  Onneksi paikkakunnalla oli iso tehdas, josta mies sai kohtuuhyvän palkan, mutta työ oli kolmivuorotyötä ja työmatka 16 kilometriä, jonka hän polki pyörällä, kun ei meillä autoon ollut varaa.  Hän polki sinne ja sieltä pois niin sateessa, tuiskussa kuin paukkupakkasessakin.

Nykyään ei saa pankkilainaa, koska työt on pätkätöitä, osa-aikatöitä, nolla-sopimuksia, palkkatukitöitä. Se tarkoittaa myös asuntojen arvon alenemista, koska 60000 ihmistä kuolee vuodessa eikä moni työikäinen voi maksaa noiden asunnoista mitään, koska ei saa lainaa.

Paljostako vetoa, että tuo 17-vuotias saikuttaja oppi tapansa jo koulussa, lintsaamalla silloin sieltä kun huvitti? Nyt sitten jatkaa samaa tapaansa työelämässä. Jos menee armeijaan, niin siellä varmaan movettaa (= motivaatiovemppa, vemppa taas on vapautustaistelija), kun ei hotsita tehdä jotain. Silloin kun itse olin intissä, niin aina oli ne muutamat vakiotyypit, jotka lähtivät hakemaan veksistä vemppaa, kun oli leiri tai marssi tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se niin väärin, että 17-vuotias ei päässyt heti johtoryhmään vaan joutui vähäarvoisiin hommiin.

En ole lukenut ketjua vielä, mutta kommentoin ensimmäiseen kommenttiin. Olen itsekin saikuttanut alle parikymppisenä työharjoittelupaikasta. Ensin sain tehdäkin jotain jossa opin oman alan töitä, sen jälkeen jäi työntekijä saikulle, joka vastasi erikoistavaraliikkeestä. Hoidin sen myynnin kokonaan, tavaroita oli vaikea löytää, kassakonetta opin nopeasti käyttämään.

Se meni vielä, kun paikan pomo oli melkein aina tavoitettavissa. Sitten hän ilmoitti, että lähtee parin viikon lomalle maanantaina, ja ainakin osan päivää joku sukulainen olisi minun kaverina (sukulaisella ei juurikaan tietoa liikkeestä). Koitti maanantai, olin yksin koko päivän. Kiltisti avasin kaupan ja hoidin päivän niin hyvin kuin pystyin. Mutta hiljaisempana hetkenä soitin jo koululle, että en aio kenenkään yritystä ilmaiseksi pyörittää, kyseisen ihmisen lomaillessa. Työpäivän jälkeen ilmoitin pomolle, että olen kipeänä, ja siihen loppui se harkka omalta osalta. Kuulin, että oli palkannut loppu lomansa ajaksi luokkakaverini sisaruksen, joka oli aiemmin ollut harjoittelussa siellä. Hänelle maksoi 20e päivä. 

Jatkan edelliseen, olin toisessa työharjoittelussa myöhemmin tuotantopuolella. Ei ollut oman alan töitä ollenkaan, mutta ei haitannut. Pidin kenkää oven välissä kesätöitä ajatellen. (Sainkin kesätöitä, olisi ollut enemmänkin tarjolla, mutta olin jo muualla töissä loppukesän). Tarvittiin 3 ihmistä pyörittämään konetta, olin alkuun jokaisen mukana, sen jälkeen aloin tekemään itsenäisemmin. Tein aamuvuoroa ja iltaa, ja sen takia olin kahdessa tiimissä, työntekijät teki yövuoakin. Yksi toisesta tiimistä oli kipeänä, minulle oli merkattu hänen työt aamuvuoron ja iltavuoron osalta, tämä oli ok, olihan kesätyöt mielessä. Mutta kun työnjohto meinasi, että minun pitäisi tuurata viikonlopun yövuorotkin niin ilmoitin olevani kipeä. Firma joutui ottamaan ihan palkallisen yövuorolisineen töihin ilmaistyövoiman sijaan.

Ei riitä ymmärrys näille saikuttajille. 30 vuoden ajan olen ollut esimiehenä työpaikassa, missä suurin osa työntekijöistä on nuoria kesätyöntekijöitä. Joka kesä sinne mahtuu nämä, joille kaikki on raskasta ja uuvuttavaa, hyvissä ajoin viikolla aletaan valitella että onpa vähän kurja olo ja sitten kun alkaisi aurinkoisen päivän iltavuorot niin voikin sopivasti olla kipeänä. Ja tästäkin ilmoitetaan se puoli tuntia ennen vuoron alkua, ettei millään ehdi saada ketään tilalle vaan työkaverit, tai useimmiten esimies, joutuu joustaa. 

Työmoraali pitäis tulla kotoa ettei anneta olla koulustakaan pois minkä tahansa oman menon takia, vaikka kampaaja tai kynsihuolto. Työnantajalla on monen nuoren, ja ilmeisesti vanhemmankin, mielestä vaan velvollisuuksia ja itsellä oikeuksia. Vastaavasti kun työnantaja joutuu maksaa palkkaa vaikka kuinka olis sadepäivä ja ei tule yhtään asiakasta, työntekijän kuuluu tehdä ohjeiden mukaisesti osoitetut työtehtävät, vaikka se ei oliskaan sitä omaa alaa. Itse aina opetan kesätyöntekijöille, että kaikki työt on yhtä arvokkaita oli sitten vessan siivoamista, rikkaruohojen kitkemistä tai kassan laskemista vai tilauksen valmistelua. Mut valitettavasti joukossa sit on aina nämäpikkupomot, jotka käskee nuorempia ja arempia, ja itse valikoi hommia.

Tänä päivänä, kun työpaikkoja on huonosti ja kesätöihin valtavasti hakijoita, niin luulis että olisi parempi kunnioitus siihen että on työpaikan saanut, eikä vaatimustaso todellakaan ole täällä ainakaan kova että uupumaan kukaan pääsisi. Kyse on vaan siitä että halutaan tehdä mikä on kivaa ja palkka juoksee.