Mitä ajattelet 30 vuotiaasta joka ei ole ikinä ollut töissä tai koulussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ei lapsenakaan ollut koulussa? Mietin että opetettiinkohan häntä sitten kotona kun suomessa on oppivelvollisuus ja sossut varmaan innoissaan jos lapsi ei mene kouluun eikä hänelle kotona opeteta koulussa opittavia asioita.

Tarkoitin että ei ole pakollisen peruskoulun jälkeen ollut missään koulussa 

Aijaa, siis "ei peruskoulun jälkeistä tutkintoa". Noita oli jonkin verran aikoinaan asiakkaina. Yleensä taustalla oli jotain joka aiheutti ettei koulunkäynti onnistunut, usein päihderiippuvuus, ADHD tai molemmat, joskus heikkolahjaisuus. 

Tiedän yhden heikkolahjaisen. Hänellä on mukautettu peruskoulu ja Kiipulan ammattikoulusta tutkinto. 

Ajattelen, että se on 30 vuotias, joka ei ole koskaan ollut koulussa tai töissä. Jätän hänen kerrottavakseen asialle syyn.

Vierailija kirjoitti:

Olin itsekin vuosia työtön ja kyllähän näihin törmäsi kuntouttavassa työtoiminnassa ja vastaavilla pajoilla. Nepsyongelmia, kroonisia sairauksia, laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, mt-ongelmia tai peruskouluiässä hankittuja päihdeongelmia oli kaikilla, osalla noita kaikkia. Pari heistä oli niin pahasti kirjolla, että ihmettelin, miksi olivat työttömiä, eivätkä eläkkeellä. 

En tavannut yhtäkään skarppia, täysin toimintakykyistä kolmekymppistä, joka ihan muuten vaan piti viidettätoista välivuotta. Nämä syyttä suotta työttömät eivät montaa vuotta tuilla jaksaneet lusia.

Sitten ihan muuta kautta tunnen yhden 31-vuotiaan uskovaisen naisen, joka tuli 16-vuotiaana raskaaksi, meni naimisiin ja lopetti amiksen. Sen jälkeen on ollut kotona, ei kai osaa muutakaan kun on lähes lapsesta asti ollut kotirouva

Kyllä meitä melko normaalijärkisiä on. Minulla on kyllä lukion jälkeinen koulutus nyt viimein, mutta muuten olen melko syrjäytynyt tai sitähän termiä moni haluaa käyttää. Muuten minulla ei ole mitään sairautta tms, mutta paha kiusaamistausta ja sen mukanaan tuoma jännitys ihmisten kanssa toimiessa. Se on ollut itselleni elämääni vaikuttava asia.

Samalla liittyyhän tähän kaikkea muuta ihan asuinpaikkaanikin ja muuhun elämään liittyen. Työttömyyttä minullakin. Silti koen olevani normaalijärkinen kyllä ja välillä häpeän elämääni paljon. Tuskin monikaan valitsee näin vaan on jokin syy miksi elämä ei mene kuin muilla. 

Ahaa 

Varmaan joku saatanan vammainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiksu ihminen

Perustele vähän. Tarkoituksellisesti oloneuvokseksi jääminen ei ole millään tavalla fiksua.

Onhan se nykyään ollut paljon stressittömämpää hankkia tuet kuin jatkuvasti etsiä pätkähommia ja hoitaa nitä paperiasioita ja vaihtaa takaisin tukien pariin hetkeksi ja taas töihin. Ei sellaista jankkaamista jaksa. Helpompi olla nälässä ja saada ne tuet kuin täytellä lomakkeita ja unohtaa joku juttu, niin jää tuet saamatta tai palkka viivästyy.

Perustulo voisi tulla jo.