Kiusaaminen päiväkodissa. Asiallisen keskustelun ketju.
Mitä kokemuksia teillä on kiusaamisesta päiväkodissa? Miten tilanteita on ratkaistu, vai onko?
Mun lapsi on nyt ehkä kolmisen kuukautta kertonut päivittäin, että yksi tietty lapsi on lyönyt, töninyt, leikannut tai sotkenut toisten vaatteita, tökkinyt silmään, ottanut tavaroita kädestä, heitellyt esineillä jne.
Olen nähnyt näitä tilanteita muutaman nyt myös itse, ja myös nähnyt henkilökunnan puuttuvan niihin hyvin ja napakasti. Mutta tämä jatkuu vaan.
Joku aika sitten otin asian kevyesti puheeksi ryhmän opettajan kanssa lasta nimeämättä, ja hän tietenkin tiesi kenestä puhun. Nyt kuitenkin mulla alkaa olla mitta täysi itselläni. En halua enää miettiä näitä tilanteita päivittäin. En aio myöskään enää selitellä asioita parhain päin lapselle tyyliin "Nico harjoittelee nyt kaverotaitoja" tai "oletko varma, ettei se ollut vahinko?"
Jos kuulen tätä samaa vielä kerrankin loman jälkeen, vaadin asiasta jonkinlaisen palaverin. Mä ymmärrän kyllä, että on varmasti rettelöivän lapsen vanhemmillekin rankka tilanne, mutta alan pikku hiljaa tässä saada kiinni kiusattujen lasten vanhempien fiiliksistä. Mun päässä on enää yksi ajatus: varhaiskasvatuksen ja koulun pitäisi ehkä kuulua vain niille lapsille, jotka pystyvät siellä asiallisesti olemaan. Muut kotihoitoon ja -kouluun. Näen itseni jo antamassa kurinpalautuksen tälle nilliäiselle. Minun lapseni ei koskaan käyttäytyisi noin!
Ja kuitenkin tiedän, että ihan hyvien ja turvallistenkin perheiden lapset kiusaavat joskus. Mutta olisko se niin väärin oikeasti pitää tälle mukulalle aivan pikkuinen puhuttelu itsekin?
Kommentit (334)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lapset eivät tosiaan kuulu suureen ryhmään jossa aistiärsykkeitä ei voi hallita eivätkä lapsen sosiaaliset tai tunnehallinnan taidot ole normaalilla tasolla. Lapset saavat avustajapalveluita yleensä vasta diagnoosin myötä, mutta diagnooseja ei haluta alle kouluikäisille asettaa. Tästä kärsivät kaikki, koska tuollainen lapsi vaatisi käytännössä pienryhmän ja lisäksi avustajan tukemaan päiväkodin arkea. Tilanne ei aivan varmasti ole mukava sen kiusaajalapsen vanhemmillekaan. He eivät välttämättä edes ymmärrä, miten erilainen heidän lapsensa on ja mitä lapsi oikeasti tarvitsee. Päiväkodin henkilökunta varmaankin tunnistaa, ettei lapsi kuulu sinne, mutta ei saa näistä asioista muille vanhemmille puhua.
Nykyään on trendikästä tehdä kaikista nepsyihmisiä. Ainoa mahdollinen huonon käytöksen syy ei ole neuropsykiatria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä esim. on päiväkodissa lapsi, joka kuuluisi johonkin lasten psyykkisen hoidon piiriin, mutta eihän näitä nykyään saa edes ääneen sanoa. Pitää vain opettaa kaveritaitoja ja tunteiden ilmaisua, vaikka lapsi tarvitsisi terapiaa todella vaikeiden perhetilanteiden vuoksi.
Ootko varma, ettei olekin hoidon piirissä?
No en ihan. Tilanne oli tuo, kun lähdin lomalle muutama päivä sitten. En oikein usko, että nyt alkuviikosta on muutunut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon totaalisen kyllästynyt opettamaan tyttölapselleni poikien väkivallan sietämistä.
Höpöhöpö.
Häiriköt ovat poikia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon totaalisen kyllästynyt opettamaan tyttölapselleni poikien väkivallan sietämistä.
Höpöhöpö.
Häiriköt ovat poikia.
Ainakin tosi iso prosentti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä esim. on päiväkodissa lapsi, joka kuuluisi johonkin lasten psyykkisen hoidon piiriin, mutta eihän näitä nykyään saa edes ääneen sanoa. Pitää vain opettaa kaveritaitoja ja tunteiden ilmaisua, vaikka lapsi tarvitsisi terapiaa todella vaikeiden perhetilanteiden vuoksi.
Ootko varma, ettei olekin hoidon piirissä?
No en ihan. Tilanne oli tuo, kun lähdin lomalle muutama päivä sitten. En oikein usko, että nyt alkuviikosta on muutunut
Toivottavasti teillä on jollain uskallusta sanoa suoraan, että nyt pitää hakea apua. Vaikka tätä ehdotusta ei nyt otettaisi vastaan, kun se tulee sitten aikaan koulussa kymmenennen kerran, sitten voi jo olla, että uskotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä esim. on päiväkodissa lapsi, joka kuuluisi johonkin lasten psyykkisen hoidon piiriin, mutta eihän näitä nykyään saa edes ääneen sanoa. Pitää vain opettaa kaveritaitoja ja tunteiden ilmaisua, vaikka lapsi tarvitsisi terapiaa todella vaikeiden perhetilanteiden vuoksi.
Ootko varma, ettei olekin hoidon piirissä?
No en ihan. Tilanne oli tuo, kun lähdin lomalle muutama päivä sitten. En oikein usko, että nyt alkuviikosta on muutunut
Toivottavasti teillä on jollain uskallusta sanoa suoraan, että nyt pitää hakea apua. Vaikka tätä ehdotusta ei nyt otettaisi vastaan, kun se tulee sitten aikaan koulussa kymmenennen kerran, sitten voi jo olla, että uskotaan.
Ei ole. Onneksi en enää jatka tuolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä esim. on päiväkodissa lapsi, joka kuuluisi johonkin lasten psyykkisen hoidon piiriin, mutta eihän näitä nykyään saa edes ääneen sanoa. Pitää vain opettaa kaveritaitoja ja tunteiden ilmaisua, vaikka lapsi tarvitsisi terapiaa todella vaikeiden perhetilanteiden vuoksi.
Ootko varma, ettei olekin hoidon piirissä?
No en ihan. Tilanne oli tuo, kun lähdin lomalle muutama päivä sitten. En oikein usko, että nyt alkuviikosta on muutunut
Toivottavasti teillä on jollain uskallusta sanoa suoraan, että nyt pitää hakea apua. Vaikka tätä ehdotusta ei nyt otettaisi vastaan, kun se tulee sitten aikaan koulussa kymmenennen kerran, sitten voi jo olla, että uskotaan.
<
No pitäisi kyllä olla. Kuuluu opettajan tehtäviin. Käytettävissä on psykologin ja sosiaalitoimen konsultoivat palvelut vähintäänkin. On uskallettava puhua vanhempien kanssa tilanteesta.
Hienoa että puutut asiaan. Me varhaiskasvatuksen työntekijät teemme työtä liian isoissa ryhmissä liian vähällä työntekijämäärällä suurimman osan päivää. Joka ryhmästä löytyy nykyään lapsia jotka ovat aggressiivisia, mutta silti mennään sillä vanhalla henkilöstömitoituksella.
Tee ilmoituksia joka kerta jos lapsesi kertoo kiusaamisesta. Vain sillä tavoin ryhmään saa apua ja joskus tuolla keinoin voi saada myös tälle lapselle apua.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että puutut asiaan. Me varhaiskasvatuksen työntekijät teemme työtä liian isoissa ryhmissä liian vähällä työntekijämäärällä suurimman osan päivää. Joka ryhmästä löytyy nykyään lapsia jotka ovat aggressiivisia, mutta silti mennään sillä vanhalla henkilöstömitoituksella.
Tee ilmoituksia joka kerta jos lapsesi kertoo kiusaamisesta. Vain sillä tavoin ryhmään saa apua ja joskus tuolla keinoin voi saada myös tälle lapselle apua.
Miten neuvoisit puhumaan asiasta ja kenelle kaikille? Pitääkö ilmoittaa jo jonnekin muuallekin kuin vain ryhmän omille aikuisille? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä esim. on päiväkodissa lapsi, joka kuuluisi johonkin lasten psyykkisen hoidon piiriin, mutta eihän näitä nykyään saa edes ääneen sanoa. Pitää vain opettaa kaveritaitoja ja tunteiden ilmaisua, vaikka lapsi tarvitsisi terapiaa todella vaikeiden perhetilanteiden vuoksi.
Ootko varma, ettei olekin hoidon piirissä?
No en ihan. Tilanne oli tuo, kun lähdin lomalle muutama päivä sitten. En oikein usko, että nyt alkuviikosta on muutunut
Toivottavasti teillä on jollain uskallusta sanoa suoraan, että nyt pitää hakea apua. Vaikka tätä ehdotusta ei nyt otettaisi vastaan, kun se tulee sitten aikaan koulussa kymmenennen kerran, sitten
Kaikilla ei ole vanhempia mukana lapsen elämässä.
En tiedä miksi ei näkynyt, mutta vastasin siis, että kaikilla ei ole vanhempia mukana elämässä .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä esim. on päiväkodissa lapsi, joka kuuluisi johonkin lasten psyykkisen hoidon piiriin, mutta eihän näitä nykyään saa edes ääneen sanoa. Pitää vain opettaa kaveritaitoja ja tunteiden ilmaisua, vaikka lapsi tarvitsisi terapiaa todella vaikeiden perhetilanteiden vuoksi.
Ootko varma, ettei olekin hoidon piirissä?
No en ihan. Tilanne oli tuo, kun lähdin lomalle muutama päivä sitten. En oikein usko, että nyt alkuviikosta on muutunut
Toivottavasti teillä on jollain uskallusta sanoa suoraan, että nyt pitää hakea apua. Vaikka tätä ehdotusta ei nyt otettaisi vastaan, kun se tule
Kaikilla ei ole vanhempia, mutta kaikilla on joku huoltaja, jolle lapsen kasvatus kuuluu.
Joka kerta kerrot tietysti ryhmän aikuisille, mutta ei lasten kuullen. Voit kertoa esim soittamalla. Varmista, että henkilökunta tekee asiasta ilmoituksen viralliseen kanavaan. Ei tarvitse olla fyysinen vamma että näitä tehdään.
Tämän lisäksi soita tai kerro kasvotusten asia myös johtajalle. Ja jatkossa johtajalle joka kerta sähköpostilla tieto.
Tosissasko meinaat, että puhuttelu päiväkoti-ikäiselle lapselle ratkaisee tilanteen?
Se ehkä sanoo et "joo", eikä seuraavassa hetkessä ymmärrä yhtään mitään mitä puhuit.
Vierailija kirjoitti:
Joka kerta kerrot tietysti ryhmän aikuisille, mutta ei lasten kuullen. Voit kertoa esim soittamalla. Varmista, että henkilökunta tekee asiasta ilmoituksen viralliseen kanavaan. Ei tarvitse olla fyysinen vamma että näitä tehdään.
Tämän lisäksi soita tai kerro kasvotusten asia myös johtajalle. Ja jatkossa johtajalle joka kerta sähköpostilla tieto.
Kiitos, nää oli hyviä ajatuksia! Toi virallinen kanava ei tullut mieleen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tosissasko meinaat, että puhuttelu päiväkoti-ikäiselle lapselle ratkaisee tilanteen?
Se ehkä sanoo et "joo", eikä seuraavassa hetkessä ymmärrä yhtään mitään mitä puhuit.
Mikä sun mielestä ratkaisisi tilanteen?
Nykyään ei saa tulla kenellekään paha mieli. Rangaistusten antaminen on kielletty, koska sen ei uskota olevan hyvä kasvatusmenetelmä.
Mutta kohta ollaan tilanteessa, jossa ollaan pulassa, kun kellään ei koskaan saa olla paha mieli.
Syy-seuraus olisi ihan hyvä edelleen opetta lapsillekin
Vierailija kirjoitti:
Tosissasko meinaat, että puhuttelu päiväkoti-ikäiselle lapselle ratkaisee tilanteen?
Se ehkä sanoo et "joo", eikä seuraavassa hetkessä ymmärrä yhtään mitään mitä puhuit.
En ehkä ajatellut niinkään mitään puhuttelua, vaan ihan vain sen sanomista, että sä et saa tökkiä toisia kepillä korvaan ja piste. En tiedä, mitä opetan myöskään omalle lapselleni sillä, etten puutu asiaan mitenkään. Ap
Vanhanajan tarhatädit antoivat rangaistuksia lapsille tuollaisissa tilanteissa.
Nykyajan varhaiskasvattajat sen sijaan vain puhuvat niistä kaveritaidoista ja tunnetaidoista, sekä tietysti ehdottavat nepsytutkimuksiin viemistä jos tilanne pahenee.
Kaikki lapset eivät tosiaan kuulu suureen ryhmään jossa aistiärsykkeitä ei voi hallita eivätkä lapsen sosiaaliset tai tunnehallinnan taidot ole normaalilla tasolla. Lapset saavat avustajapalveluita yleensä vasta diagnoosin myötä, mutta diagnooseja ei haluta alle kouluikäisille asettaa. Tästä kärsivät kaikki, koska tuollainen lapsi vaatisi käytännössä pienryhmän ja lisäksi avustajan tukemaan päiväkodin arkea. Tilanne ei aivan varmasti ole mukava sen kiusaajalapsen vanhemmillekaan. He eivät välttämättä edes ymmärrä, miten erilainen heidän lapsensa on ja mitä lapsi oikeasti tarvitsee. Päiväkodin henkilökunta varmaankin tunnistaa, ettei lapsi kuulu sinne, mutta ei saa näistä asioista muille vanhemmille puhua.