Onko epäfeminististä myöntää, että haluaisin olla kotiäiti? Oravanpyörä väsyttää.
Minulla on hyvä koulutus ja ura, josta monet olisivat ylpeitä. Mutta jos olen täysin rehellinen, olen aivan poikki. Tämä jatkuva suorittaminen, ruuhkavuodet, työn ja kodin yhdistäminen... se vie kaikki voimat.
Viime aikoina olen alkanut haaveilla salaa siitä, että voisin vain jäädä kotiin. Hoitaa lapset ja kodin, laittaa ruokaa, harrastaa. Elää ilman jatkuvaa stressiä ja aikatauluja. Tiedän, että tämä on monille etuoikeus, ja tuntuu, että petän kaiken sen, minkä puolesta on taisteltu, jos edes ajattelen näin. Mutta onko se oikeasti niin kamalaa, jos nainen valitsee perheen ja kodin uran sijaan, jos se on taloudellisesti mahdollista? Vai olenko vain laiska ja heikko?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kotirouva ja feministi. En näe siinä ristiriitaa kunhan puolisot ovat taas-arvoisia myös taloudellisesti.
Sinulla on siis pääomatuloja vai kuinka rahoitat tasa-arvosi?
Me rahoitamme tasa-arvomme yhdessä sopimallamme tavalla jonka molemmat koemme reiluksi. Yhdessäkään parisuhteessa varmaankaan ei ole täsmälleen samanlaista tilannetta kuin toisessa niin yhtä cookie cutteria varmaankaan ei löydy. Meillä myös molempien vanhuus turvataan tasapuolisesti erilaisten vastoinkäymisten varalta.
Vierailija kirjoitti:
No monet kotiäiditkin on ihan poikki ja väsyneitä. Siksi naiset taisteli itselleen pääsyn työelämään, kun kyllästyivät kotona olemisen monotoniaan.
Näinpä. Olin kotona yhteensä kolme vuotta, kun lapset olivat pieniä. Kaksi lasta, ja nuorempi oli noin vuoden kun lähdin töihin. En olisi kestänyt kotiäitinä enää yhtään kauempaa ja siinäkin oli vuosi liikaa, mutta imetin sen vuoden niin oli toimivampaa olla kotona. Oli kyllä aivan liian turhauttavan monotonista minulle. Teetpä niin tai näin, niin varmasti tulee ulkopuolelta arvostelua. Minulle tuli toisilta aikuisilta syyllistämistä jopa siitä, että hoidin pitemmän aikaa ensimmäistä lasta ja niin vähän aikaa vain toista vauvaa enkä tässä asiassa kohdellut lapsiani tasapuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aito feministi haluaa, että elät juuri niin kuin toivot. Käyt töissä jos niin tahdot, jäät kotiäidiksi jos niin tahdot.
Heittäytyminen holhottavaksi kuulostaa enempikin alistumiselta.
Se riippuu ihan miehen asenteesta asiaan. Huono mies käyttää sinua tuossa tilanteessa hyväkseen. Hyvä mies ymmärtää, että uhraat aika hitosti jäämällä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Feminismin ideahan on että naiset voivat valita. Jos haluat mieluummin olla kotiäiti, ole kotiäiti.
Mutta jännästi mies ei tuosta vain voi ryhtyä koti-isäksi, jos sellaiseksi haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Kovasti naiset tasa-arvoa huutavat mutta ei naisille tasa-arvo kelpaa kun siinä tulee mukana vastuita ja velvollisuuksia eikä pelkästään oikeuksia käyttää miehiä kaikella tapaa hyväkseen
Voi tikulla silmään. Isätkin voi tahtoessaan jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Siinä monelle kuitenkin on ihan liikaa velvollisuuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismin ideahan on että naiset voivat valita. Jos haluat mieluummin olla kotiäiti, ole kotiäiti.
Mutta jännästi mies ei tuosta vain voi ryhtyä koti-isäksi, jos sellaiseksi haluaa.
Miksi ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismin ideahan on että naiset voivat valita. Jos haluat mieluummin olla kotiäiti, ole kotiäiti.
Mutta jännästi mies ei tuosta vain voi ryhtyä koti-isäksi, jos sellaiseksi haluaa.
Voi tietysti jos molemmille se sopii ja pariskunta sen pystyy tasa-arvoisesti järjestämään. Minun parhaan ystäväni mies on koti-isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti naiset tasa-arvoa huutavat mutta ei naisille tasa-arvo kelpaa kun siinä tulee mukana vastuita ja velvollisuuksia eikä pelkästään oikeuksia käyttää miehiä kaikella tapaa hyväkseen
Eikö mies saa jäädä kotiin, jos niin tahtoo? :O
Todellakin saa mies jäädä kotiin. Rooleja voi myös vaihtaa perheessä aika-ajoin sen mukaan, mikä tuntuu sillä hetkellä sopivimmalta ratkaisulta.
Mun isä oli koti-isä. Aina naurattaa nämä miehet, jotka meuhkaa, ettei ne vaan voi. Kyllä vaan voi.
No ei ole mitään väärää siinä, että haluaisi keskittyä hoitamaan omia lapsiaan ja kotiaan. Surullista, jos nykyfeminismi on saanut syötettyä naisille sellaisen ajatuksen, ettei saisi valita myös perinteistä äidin roolia. Jos se on täysin oma valinta, niin sehän nimenomaan on feminististä että nainen saa tehdä niin kuin itse haluaa.
Kyllä minäkin mieluiten olisin kotiäitinä, jos mies tienaisi tarpeeksi ja olisi halukas elättämään koko perheen.
On idioottimaista myöntää haluavansa jumiutua. Minä opiskelin pitkään, vähän myöhemmin opinnot jatkuvat toisaalla, mutta nyt olen hetken tekemättä mitään. Jo opintojen aikana tylsistyin kuoliaaksi, koska opiskelin etänä. En kaipaa enää pätkän vertaa kotona olemista. Aion suunnata ajatukseni yrityksen perustamiseen, koska vihaan työelämää ja muiden käskyteltävänä olemista. Tiedän kyllä vallan mainiosti kuinka riskialtista yrittäminen Suomessa on, mutta aionkin keskittyä sen suunnitteluun ihan huolella, enkä perustaa spontaanisti jotain mitä lie yritystä ja sitten katsoa miten käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aito feministi haluaa, että elät juuri niin kuin toivot. Käyt töissä jos niin tahdot, jäät kotiäidiksi jos niin tahdot.
Heittäytyminen holhottavaksi kuulostaa enempikin alistumiselta.
Se riippuu ihan miehen asenteesta asiaan. Huono mies käyttää sinua tuossa tilanteessa hyväkseen. Hyvä mies ymmärtää, että uhraat aika hitosti jäämällä kotiin.
Tässä ei ole kyse ollenkaan uhrautumisesta. Ap kirjoitti, että on poikki työelämän vaatimuksiin ja haluaa jäädä kotiin. Uhrautuminen voisi olla kyseessä, jos nainen jäisi kotiin esimerkiksi miehen tai muun lähipiirin painostuksen vuoksi, vaikka itse haluaisi olla mieluummin töissä rakentamassa omaa työuraa.
Minä todellakin jäisin kotiin jos taloudellinen tilanne sallisi. Kyllästynyt oravanpyörään, kolmen viikon kiertäviin keäslomiin, ikuiseen riittämättömyyden tunteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aito feministi haluaa, että elät juuri niin kuin toivot. Käyt töissä jos niin tahdot, jäät kotiäidiksi jos niin tahdot.
Heittäytyminen holhottavaksi kuulostaa enempikin alistumiselta.
Se riippuu ihan miehen asenteesta asiaan. Huono mies käyttää sinua tuossa tilanteessa hyväkseen. Hyvä mies ymmärtää, että uhraat aika hitosti jäämällä kotiin.
Tässä ei ole kyse ollenkaan uhrautumisesta. Ap kirjoitti, että on poikki työelämän vaatimuksiin ja haluaa jäädä kotiin. Uhrautuminen voisi olla kyseessä, jos nainen jäisi kotiin esimerkiksi miehen tai muun lähipiirin painostuksen vuoksi, vaikka itse haluaisi olla mieluummin töissä rakentamassa omaa työuraa.
Uhraaminen ja uhrautuminen on eri asioita. Hän ei uhraa itseään vaan uhraa uransa.
Vierailija kirjoitti:
On idioottimaista myöntää haluavansa jumiutua. Minä opiskelin pitkään, vähän myöhemmin opinnot jatkuvat toisaalla, mutta nyt olen hetken tekemättä mitään. Jo opintojen aikana tylsistyin kuoliaaksi, koska opiskelin etänä. En kaipaa enää pätkän vertaa kotona olemista. Aion suunnata ajatukseni yrityksen perustamiseen, koska vihaan työelämää ja muiden käskyteltävänä olemista. Tiedän kyllä vallan mainiosti kuinka riskialtista yrittäminen Suomessa on, mutta aionkin keskittyä sen suunnitteluun ihan huolella, enkä perustaa spontaanisti jotain mitä lie yritystä ja sitten katsoa miten käy.
Minulla on jo oikeastaan yksi aika hyvä idea, sitä voisi mietiskellä enemmänkin. Uskon, että se voisi menestyä todella hyvin.
Aikoinani ratkaisin kodin ja perheen yhdistämisen ongelman niin, että otin kotiin au-pairin. Kotiäitiys ei olisi ollut minun juttuni. Tietysti au-pairin palkkaaminenkin on etuoikeutettua, eikä varmaan kaikille mahdollista, mutta jos taloudellinen tilanne on hyvä, niin joillekin se voi sopia paremmin kuin että jäisi itse kotiin. Siinä jää pois aamuinen kiire ja päiväkotiin vieminen, aamulla saa lähteä itse rauhallisesti töihin ja lapset voivat jäädä kotiin au-pairin kanssa nukkumaan. Iltapäivällä ei ole kiire päiväkotiin ennen sulkemisaikaa, vaan voi tulla rauhassa kotiin, jossa odottaa valmis ruoka.
Miksi kaikki pitäisi määrittää tuon suhteen? Ihan kuin antiwoke hörhöt, joille mikään ei ole normaalia, eikä kukaan saisi olla sellainen kuin on.
Enpä tiedä onko kotona oleminen yhtään sen vähemmän aikataulutettua ja raskasta. Aika moni kotiäiti palaa töihin rentoutumaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu ihan miehen asenteesta asiaan. Huono mies käyttää sinua tuossa tilanteessa hyväkseen. Hyvä mies ymmärtää, että uhraat aika hitosti jäämällä kotiin.
Tässä ei ole kyse ollenkaan uhrautumisesta. Ap kirjoitti, että on poikki työelämän vaatimuksiin ja haluaa jäädä kotiin. Uhrautuminen voisi olla kyseessä, jos nainen jäisi kotiin esimerkiksi miehen tai muun lähipiirin painostuksen vuoksi, vaikka itse haluaisi olla mieluummin töissä rakentamassa omaa työuraa.
Uhraaminen ja uhrautuminen on eri asioita. Hän ei uhraa itseään vaan uhraa uransa.
Minusta tuossa ei ole kyse edes oman uransa uhraamisesta, koska ap jäisi kotiin vapaaehtoisesti omasta tahdostaan. Pikemminkin voisi sanoa, että hän luopuisi urastaan, jos jäisi kotiin pysyvästi. Mutta mieli voi kyllä muuttua parin kotona vietetyn vuoden jälkeen, ja kyse voisi silloin olla vain parin vuoden tauosta urakehityksessä.
Heittäytyminen holhottavaksi kuulostaa enempikin alistumiselta.