Voiko itseään terapioida yksin?

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa myös että älkää lähtekö syyttämään ketään syyttä, valitettavasti nykyisin sitä tehdään liian paljon.

Terapeutit usuttavat nuoria vanhempiensa kimppuun. Yleensä tällöin on kyseessä nuoren omat suhtautumishaasteet sekä mahdollinen ilkeys ja katkeruus mutta myös narsismi eli kaikki itserakkaus, itsekkyys ja omahyväisyys.

Tämä on se resepti, jolla terapiassa tehdään ihmisistä onnellisempia. Syytetään ympäristöä, ja sitten se terapia jää siihen, ikään kuin kesken. Kun tuon jälkeen terapian pitäisi edetä vielä vastuunkantoon omasta itsestä.

Itselläni nämä terapian käyneet eivät onneksi ole ihan lähipiiriä, joten voi vain olla heidän kanssaan mahdollisimman vähän tekemisissä. Mutta kyllä minunkin kokemusten mukaan terapia näyttää vain vahvistavan näiden ihmisten ilkeyttä, itsekkyyttä ja omahyväisyyttä.

Ei ihme, että ihmiskunta voi huonosti ja mielenterveysongelmat ovat vain lisääntyneet. Paradoksaalisesti terapia lisää niitä paitsi asiakkaille niin myös heidän koko lähipiirilleen.

Vierailija kirjoitti:

Riippunee haavojen syvyydestä ja kyvystä olla rehellinen itselleen (tätä liian syvät haavat vaikeuttaa huomattavasti). Olen saanut kiintymystraumojani korjattua itse ja päätynyt toksisesta parisuhteesta terveeseen, mutta nämä olivat aika kevyestä päästä, ja rehellisyys on niin paljon hyveeni että se on välillä jo pahe. 

Jos on kovin pahoja traumoja, niin mieli voi itseään suojatessa jopa vaikeuttaa niiden hoitoa, kun menee tavallaan automaatiolle ja estää näkemästä mitä oikeasti tapahtuu. Silloin toinen ihminen olisi avuksi, kun esittää uusia kulmia, vaikka työ pitää silloinkin itse tehdä. Tai jos on vain haluton kantamaan vastuuta siitä osasta, mistä voisi ja olemaan rehellinen syistä ja seurauksista niin ei onnistu. 

No tämä. Jos ongelmat ovat niin pahoja, ettei pysty näkemään maailmaa ja omaa osuuttaan siinä realistisesti, niin ei siinä tilanteessa terapiakaan oikein mihinkään pysty. Jos taas terapialla saa ongelmia hoidettua, niin ne ovat sellaisia, joita voi hoitaa itsehoidollakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa myös että älkää lähtekö syyttämään ketään syyttä, valitettavasti nykyisin sitä tehdään liian paljon.

Terapeutit usuttavat nuoria vanhempiensa kimppuun. Yleensä tällöin on kyseessä nuoren omat suhtautumishaasteet sekä mahdollinen ilkeys ja katkeruus mutta myös narsismi eli kaikki itserakkaus, itsekkyys ja omahyväisyys.

Tämä on se resepti, jolla terapiassa tehdään ihmisistä onnellisempia. Syytetään ympäristöä, ja sitten se terapia jää siihen, ikään kuin kesken. Kun tuon jälkeen terapian pitäisi edetä vielä vastuunkantoon omasta itsestä.

Itselläni nämä terapian käyneet eivät onneksi ole ihan lähipiiriä, joten voi vain olla heidän kanssaan mahdollisimman vähän tekemisissä. Mutta kyllä minunkin kokemusten mukaan terapia näyttää vain vahvistavan näiden ihmisten ilkeyttä, itsekkyyttä ja omahyväisyyttä.

Ei ihme, et

Hyviä kommentteja tuon kirjoittamani jälkeen tullut ja kiitos tästäkin.

Lukaiskaapa näitä kommentteja huolellisesti ja sisäistäkää näitä asioita.

Monet eivät kehtaa sanoa terapiassa miten asiat ovat oikeasti koska se vastuunkanto on liikaa eikä haluta sitä edes ottaa vastaan. 

Mä yritin sitä pitkään. Mutta ei se oikein toiminut. Ongelma on se, että mun ongelmat liittyi ihmissuhteissa syntyneisiin ja ilmeneviin tunne-elämän asioihin, eikä mikään määrä älyllistämistä auttanut. Ei siis esim. se, jos itseavun avulla oivalsin älyllisesti, missä vaiheessa lapsuutta tietty ongelma oli syntynyt ja miksi - ymmärsin sitten miksi vaikka jännitän tietyssä tilanteessa, mutta ei se sitä jännitystä poistanut. Mun täytyi ihan oikeasti terapeuttia ihmissuhteena käyttäen kohdata ne kaikki tunteet, joita minussa oli ja joita olin yrittänyt liian ahdistavina työntää syvemmälle tai saada pois. En keksi, miten ilman toista ihmistä siinä se olisi voinut onnistua, koska ei ne tunteet heränneet kuin ihmissuhteessa. 

Eräs psykiatri sanoi että hän ei saa autettua ihmistä,hän ei pääse ytimeen.

Tämä kertoja sanoi että hän tietää miksi.

Jumala on laittanut hengen ihmiseen,jos yhteys on rikki ,sitä ei voi korjata kukaan muu kuin Jumala.

Vierailija kirjoitti:

Eräs psykiatri sanoi että hän ei saa autettua ihmistä,hän ei pääse ytimeen.

Tämä kertoja sanoi että hän tietää miksi.

Jumala on laittanut hengen ihmiseen,jos yhteys on rikki ,sitä ei voi korjata kukaan muu kuin Jumala.

Millaisesta tilanteesta on kysymys?

Vierailija kirjoitti:

Mä yritin sitä pitkään. Mutta ei se oikein toiminut. Ongelma on se, että mun ongelmat liittyi ihmissuhteissa syntyneisiin ja ilmeneviin tunne-elämän asioihin, eikä mikään määrä älyllistämistä auttanut. Ei siis esim. se, jos itseavun avulla oivalsin älyllisesti, missä vaiheessa lapsuutta tietty ongelma oli syntynyt ja miksi - ymmärsin sitten miksi vaikka jännitän tietyssä tilanteessa, mutta ei se sitä jännitystä poistanut. Mun täytyi ihan oikeasti terapeuttia ihmissuhteena käyttäen kohdata ne kaikki tunteet, joita minussa oli ja joita olin yrittänyt liian ahdistavina työntää syvemmälle tai saada pois. En keksi, miten ilman toista ihmistä siinä se olisi voinut onnistua, koska ei ne tunteet heränneet kuin ihmissuhteessa. 

Sinä et keksi miten itseään voi muuten hoitaa kuin terapeutin vastaanotolla. Mutta moni muu voi keksiä, että niitä tunteita voi tuntea niissä omissa ihmissuhteissakin. Voi tiedostaa ne tuneet siinä tilanteessa ja käsitellä niitä siinä omien ihmissuhteiden lomassa. Aidompiahan ne tilanteet ovat kuin terapeutin teennäisessä ihmissuhteessa.

On helpompaa itseterapioida kun pärjää tunteidensakin kanssa yksin. Kaikille tämä ei vain sovi, senkin ymmärrän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä yritin sitä pitkään. Mutta ei se oikein toiminut. Ongelma on se, että mun ongelmat liittyi ihmissuhteissa syntyneisiin ja ilmeneviin tunne-elämän asioihin, eikä mikään määrä älyllistämistä auttanut. Ei siis esim. se, jos itseavun avulla oivalsin älyllisesti, missä vaiheessa lapsuutta tietty ongelma oli syntynyt ja miksi - ymmärsin sitten miksi vaikka jännitän tietyssä tilanteessa, mutta ei se sitä jännitystä poistanut. Mun täytyi ihan oikeasti terapeuttia ihmissuhteena käyttäen kohdata ne kaikki tunteet, joita minussa oli ja joita olin yrittänyt liian ahdistavina työntää syvemmälle tai saada pois. En keksi, miten ilman toista ihmistä siinä se olisi voinut onnistua, koska ei ne tunteet heränneet kuin ihmissuhteessa. 

Sinä et keksi miten itseään voi muuten hoitaa kuin terapeutin vastaanotolla. Mutta moni muu voi keksiä, että niitä tunteita voi tuntea niissä o

Totta, mulla vaan ei ollut eikä ole kyllä vieläkään yhtään läheistä ihmissuhdetta (siis työkaveria läheisempää), siksi varmaan tarvin sitä terapeuttia siihen. 

Itse sen työn joutuu terapiassakin tekemään. Terapeutti voi olla apuna prosessissa antamalla tietoa ja välineitä.

Pakkohan se on kun suomalaiset eivät saa tarvitsemaansa apua.

Itse terapia on pirun vaikeaa. Harva pystyy olemaan niin rehellinen mitä se vaatisi.

Vierailija kirjoitti:

Itse terapia on pirun vaikeaa. Harva pystyy olemaan niin rehellinen mitä se vaatisi.

Olen samaa mieltä.

Kaveri meni terapiaan, missä hän pääsi estoitta esittämään elämänsä "tosiasioita" terapeutille, ja sai terapeutilta tukea niihin. Eihän hän olisi yhtä sinisilmäistä kuulijaa saanut omasta tuttavapiiristään, koska tutut olisivat tienneet, että hänen tarinansa eivät pidä paikkansa. Mutta terapeutti uskoi kaiken totena, ja näin vahvisti kaverin ongelmia.

Tämäkin ihminen olisi saanut paremman lopputuloksen käsittelemällä asioitaan läheistensä ja tuttujensa kanssa. Hän olisi joutunut väkisin etsimään itsestään rehellisyyttä. Mutta hän valitsi helpomman tien, eli terapeutin, jonka kanssa epärehellisyys ei paljastu, kun ei olla todellisessa ihmissuhteessa eikä tosielämässä.

Vierailija kirjoitti:

Itse sen työn joutuu terapiassakin tekemään. Terapeutti voi olla apuna prosessissa antamalla tietoa ja välineitä.

Jos ei ole valmis tekemään tarvittavaa työtä, niin terapiasta ei ole mitään hyötyä. Asiakkaan tarkoitus voi olla vaikkapa vain huijata terapeuttia, ja näin todistaa, että hänessä ei ole vikaa vaan vika on muissa.

Jos terapeutti ei ole kovin osaava eikä fiksu, niin ei sillä terapeutilla ole edes riittävää tietoa eikä välineitä annettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä yritin sitä pitkään. Mutta ei se oikein toiminut. Ongelma on se, että mun ongelmat liittyi ihmissuhteissa syntyneisiin ja ilmeneviin tunne-elämän asioihin, eikä mikään määrä älyllistämistä auttanut. Ei siis esim. se, jos itseavun avulla oivalsin älyllisesti, missä vaiheessa lapsuutta tietty ongelma oli syntynyt ja miksi - ymmärsin sitten miksi vaikka jännitän tietyssä tilanteessa, mutta ei se sitä jännitystä poistanut. Mun täytyi ihan oikeasti terapeuttia ihmissuhteena käyttäen kohdata ne kaikki tunteet, joita minussa oli ja joita olin yrittänyt liian ahdistavina työntää syvemmälle tai saada pois. En keksi, miten ilman toista ihmistä siinä se olisi voinut onnistua, koska ei ne tunteet heränneet kuin ihmissuhteessa. 

Sinä et keksi miten itseään voi muuten hoitaa kuin terapeutin vastaanotolla. Mutta moni muu voi keksiä, että niitä tunteita voi tuntea niissä o

Jos se olis niin helppoa niin miksi ihmiset ei tee sitä? Miksi he tahallaan ampuvat itseään kerta toisensa jälkeen jalkaan suhteissaan? 

Koska hyvin harva pystyy olla itselleen rehellinen. Mä en pystynyt. 3 lapsellista suhdetta takana, aina ollut muiden vika et erotaan. Mussa ei ollut mitään vikaa. Naiset vaan vaati liikaa. Kunnes terapeutti kertoi että sinä olet Sami ihan täys mulkku. Sit en psytynytkään enää syyttämään muita.

Sen jälkeen onkin ollut 1 suhde ja musta tuli onnellinen mies.

Naulankantaan omat viat on oppinut hyväksymään. Omat kivuliaat  asiat on helpompi työntää syrjään kuin käsitellä. Siksi ääni terapialle. Yksin tuskin pääset riittävän syvälle itseesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä yritin sitä pitkään. Mutta ei se oikein toiminut. Ongelma on se, että mun ongelmat liittyi ihmissuhteissa syntyneisiin ja ilmeneviin tunne-elämän asioihin, eikä mikään määrä älyllistämistä auttanut. Ei siis esim. se, jos itseavun avulla oivalsin älyllisesti, missä vaiheessa lapsuutta tietty ongelma oli syntynyt ja miksi - ymmärsin sitten miksi vaikka jännitän tietyssä tilanteessa, mutta ei se sitä jännitystä poistanut. Mun täytyi ihan oikeasti terapeuttia ihmissuhteena käyttäen kohdata ne kaikki tunteet, joita minussa oli ja joita olin yrittänyt liian ahdistavina työntää syvemmälle tai saada pois. En keksi, miten ilman toista ihmistä siinä se olisi voinut onnistua, koska ei ne tunteet heränneet kuin ihmissuhteessa. 

Sinä et keksi miten itseään voi muuten hoitaa kuin terapeutin vastaanotolla. Mutta moni muu voi

 

Ja kukaan niistä sun suhteiden naisista ei sanonut mitään siihen viittaavaa, että millainen sinä olet? Aivan varmasti sinulle on sama kerrottu ennenkin. Sinä vain olet niin auktoriteettiuskovainen, että tarvitse tuollaisen virallisen ammattilaisen sanomaan sinulle sen, minkä ihan jokainen sun ympärillä on osannut sanoa ilman mitään tutkintoa tai satasen / tunti hintaa. Ja auktoriteettiuskovaiselle terapia on tarpeen, kun muita ette halua kuunnella.

Ei se silti tarkoita, että monelle muulle normaalit ihmissuhteet ajavat saman asian. Empaattiset ihmiset ottavat toisen mielipiteet huomioon ja kykenevät itsereflektioon. Ei terapia anna silloin mitään uusia näkökulmia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä yritin sitä pitkään. Mutta ei se oikein toiminut. Ongelma on se, että mun ongelmat liittyi ihmissuhteissa syntyneisiin ja ilmeneviin tunne-elämän asioihin, eikä mikään määrä älyllistämistä auttanut. Ei siis esim. se, jos itseavun avulla oivalsin älyllisesti, missä vaiheessa lapsuutta tietty ongelma oli syntynyt ja miksi - ymmärsin sitten miksi vaikka jännitän tietyssä tilanteessa, mutta ei se sitä jännitystä poistanut. Mun täytyi ihan oikeasti terapeuttia ihmissuhteena käyttäen kohdata ne kaikki tunteet, joita minussa oli ja joita olin yrittänyt liian ahdistavina työntää syvemmälle tai saada pois. En keksi, miten ilman toista ihmistä siinä se olisi voinut onnistua, koska ei ne tunteet heränneet kuin ihmissuhteessa. 

Sinä et keksi miten itseään voi muuten hoit

No itseasiassa sanoi.  Mutta ihminen on kova valehtelemaan itselleen ja oikeuttamaan tekojaan.  Vasta kun täysin ulkopuolinen ihminen kaivoi riittävästi tietoa itselleen ja sanoi ihan suoraan minun olevan ongelma- syy ja seuraus.  Se herätti reaktion itsessä  jota en ollut koskaan itse analysoidessa saanut aikaan.. 

Sen jälkeen aukesi paljon asioita kuten se että ongelmani aiheutuvat sitoutumiskammosta joka taas on lähtöisin nuoruuden traumoista kun isä ja äiti erosivat.

Tämä on kuulemma hyvin yleistä. Vastaukset on täysin esillä ja helposti nähtävissä mutta yksin ei vaan niitä näe 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä yritin sitä pitkään. Mutta ei se oikein toiminut. Ongelma on se, että mun ongelmat liittyi ihmissuhteissa syntyneisiin ja ilmeneviin tunne-elämän asioihin, eikä mikään määrä älyllistämistä auttanut. Ei siis esim. se, jos itseavun avulla oivalsin älyllisesti, missä vaiheessa lapsuutta tietty ongelma oli syntynyt ja miksi - ymmärsin sitten miksi vaikka jännitän tietyssä tilanteessa, mutta ei se sitä jännitystä poistanut. Mun täytyi ihan oikeasti terapeuttia ihmissuhteena käyttäen kohdata ne kaikki tunteet, joita minussa oli ja joita olin yrittänyt liian ahdistavina työntää syvemmälle tai saada pois. En keksi, miten ilman toista ihmistä siinä se olisi voinut onnistua, koska ei ne tunteet heränneet kuin ihmissuhteessa. 

Sinä et keksi miten itseään voi muuten hoitaa kuin terapeutin vastaanotolla. Mutta moni muu voi

Suosittelen terapiaa. Kuulostaa ihan samalta kuin mun sitoutumiskammo ja siitä seuranneet ongelmat.

Omalla kohdalla on auttanut Jumalalle puhuminen. En tiedä missä kunnossa olisin jos en pystyisi Jumalalle itkemään kaikkea. Tämä vastaus saa ihmiset aina jostain syystä puolustuskannalle ja melkeinpä vihastumaan, mutta pakko jakaa jos joku toinen ottaisi kopin tästä. Jos en olisi löytänyt Jumalaa niin varmasti kävisin terapiassa ja söisin lääkkeitä. Jumala on sellainen perustuskivi elämässä ja kaikki muu rakennetaan sille. Ja kaikki hyvät asiat siihen päälle tuntuu uskomattoman hyvältä, sellaselta todelliselta ilolta.