En ymmärrä että joku haluaa oikein asua maalla. Kiva päästä huomenna taas kaupungin vilinään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei me täällä maalla asuvat olla missään mökeissä. Täällå asutaan nykyaikaisissa omakotitaloissa joissa riittää tilaa ja mukavuuksia. Kun talossa ei maksa sijainnista niin riittää rahaa niihin mukavuuksiin. Ja toisaalta kun ei voi lähteä hakemaan kahvilasta lattea ja sitten leffateatteriin niin pitää ollakin kotona jääpalakone, espressokeitin ja viihdettä. 

Kuulostaa tosi ankealta olla kotona paljon. Ei minua ainakaan kiinnosta kahvilaan menemisessä se kahvi, vaan ystävien näkeminen ja uusissa paikoissa kåyminen. Leffateattereita on paljon harrasta, kotona ei ole edes televisiota kun elämässä on paljon sisältöä kodin ulkopuolella. Kaipa tullainen sinun elämäntyyli sopii sellaiselle, kenellä ei ole paljon ystäviä tai harrastuksia.

Maaseudulla ei voi olla paljon harrastuksia tai ystäviä? Kaup

Olen pakkoasunut lapsuuteni maaseudulla 90-luvulla ja kyllä, se oli todella ankeaa kun kyläkoulussa oli alle 20 oppilasta ja ystäviä sieltä oli ehkä 2 jotka asuvat niin kaukana koulusta ja kotoa, ettei meillä ollut mitään mahdollisuutta nähdä toisiamme ilman vanhempien armokyytejä. Muutin pois 16-vuotiaana, ja omat lapseni olen kasvattanut kaupungissa. Elämänlaatu on aivan eri luokkaa täällä, kun lapsilla on varaa valita harrastukset ja ystävänsä, ja he pääsevät jopa kulkemaan itsekseen ilman autokyytejä vaivatta - jopa täältä omakotitaloalueelta.

Emme me eikä lapsenikaan voitaisi harrastaa juuri sitä mitä eniten haluamme, jos asuisimme maalla koska se on meidän lajeissa täysi mahdottomuus tai 100 km ajoa isoon kaupunkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla ihmiset elää yhteisöllisemmin. Koska perinteisesti näin on aina eletty vuosisatojen ajan. Etenkin maatilan töitä tehty talkoovoimin koko naapuriston kesken.

 

En tiedä missä mahdat elää, muttei yhteisöllisyyttä enää juuri ole. Eikä maatalon töitä ole naapuruston kesken tehty talkoilla kuin ehkä erikoistilanteissa. Ei ne naapurit ehdi kun niillä on ne omat työt.

En minäkään erityistä yhteisöllisyyttä ole maalla kokenut. Tutuista suurin osa käy palkkatöissä, minä ja mieheni myös. Lapsia kuskataan harrastuksiin, käydään salilla tai lenkillä, siivotaan kotia ja tehdään ruokaa. Ihan tavallista arkea. 

Kuulostaa niin tylsältä elämältä etten voi käsittää, miten tuollaista voi elää ilman kaulakiikkuun joutumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauppamatkan pituus on nähtävästi kyllä urbaanien ihmisten suurin ongelma maalla asumisessa. En tajua. Kun suunnittelee, niin kaupassa ei tarvitse joka päivä käydä. En mä kaupungissakaan käy kaupassa kuin ehkä max. 2 kertaa viikossa jos sitäkään.

Itse saatan käydä kaupassa kesällä monta kertaa päivässä. En tiedä aamulla mitä haluan illalla syödä. Olisi ahdistavaa, jos pitäisi jotain ruokailujakin suunnitella päiviksi etukäteen.

Näin minäkin koin, kunnes muutin maalle. Sellainen levottomuus ja ahdistus hävisi, kun ei ollutkaan enää mahdollista (tai ainakaan järkevää) tarttua jokaiseen lyhytjänteiseen mielitekoon. Ne ihmeelliset mieliteot haihtuvat hetken kuluttua ja tilalle tulee rauha. 

Minä puolestaan rakastan tuota, että voi elää mielitekojensa mukaan. Jos haluan mennä katsomaan taidenäyttelyä ja sen jälkeen tapasbaariin, se onnistuu siinä hetkessä ilman etukäteissuunnitteluja.

Vierailija kirjoitti:

Optimipaikka asua on et on omakotitalo järven rannalla josta kuitenki maksimisaan 30 min ajomatka isoon kaupunkiin

Mikähän siinä on, että maaseutuasumisen ja kiinteistön arvo mitataan sijainnilla ja ajomatkalla isompaan kaupunkiin, kun isossa kaupungissa ketään ei kiinnosta, kuinka kaukana joku talousmetsä tai lammenlätäkkö on. Siis ihan oikeasti, olen nähnyt ties kuinka paljon tonttimainoksia ja ensimmäinen myyntilause on se, kuinka kaukana alue sijaitsee oikeasta kaupungista. Tämä on tasantarkkaan se maaseutuasumisen arvo.

Tää ihmisvilinä. Miksi kukaan haluaa olla jossain ruuhkassa ja jonottaa kaupan kassalla tai kahvilajonossa ikuisuuden? 

Mun mielestäni siinä ei ole mitään nautinnollista, mutta toki. Huvinsa kullakin. 

No, jotlut ihmiset pyörivät vain omien ajatustensa ympärillä kykenemättä ymmärtämään muita. Mutta en asu ahtaassa mökissä, tässä ei ole erityisesti hyttysiä enkä syö rasvaista grilliruokaa koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla ihmiset elää yhteisöllisemmin. Koska perinteisesti näin on aina eletty vuosisatojen ajan. Etenkin maatilan töitä tehty talkoovoimin koko naapuriston kesken.

 

En tiedä missä mahdat elää, muttei yhteisöllisyyttä enää juuri ole. Eikä maatalon töitä ole naapuruston kesken tehty talkoilla kuin ehkä erikoistilanteissa. Ei ne naapurit ehdi kun niillä on ne omat työt.

En minäkään erityistä yhteisöllisyyttä ole maalla kokenut. Tutuista suurin osa käy palkkatöissä, minä ja mieheni myös. Lapsia kuskataan harrastuksiin, käydään salilla tai lenkillä, siivotaan kotia ja tehdään ruokaa. Ihan tavallista arkea. 

Kuulostaa niin tylsältä elämältä etten voi käsittää, miten tuollaista voi elää ilman kaulakiikkuun joutumista.

Mikä puuttuu? 

Vierailija kirjoitti:

Tää ihmisvilinä. Miksi kukaan haluaa olla jossain ruuhkassa ja jonottaa kaupan kassalla tai kahvilajonossa ikuisuuden? 

Mun mielestäni siinä ei ole mitään nautinnollista, mutta toki. Huvinsa kullakin. 

Ei missään päin Suomea ole ihmisvilinää poislukien Stokkan hullut päivät. Mitä enemmän ihmisiä on pienellä alueella, sitä laajemmat asiakasmäärät ja markkinoiden mahdollisuudet. Yksinkertaista: Suuri väkijoukko luo markkinat ja kannattavuuden. Tästä syystä et ikinä löytäisi Seinäjoelta vain korealaiseen kosmetiikkaan erikoistunutta liikettä, kakkubuffetia, isoa köysikiipeilypaikkaa, pienoismalliputiikkia tai vain isoille miehille tarkoitettua vaatekauppaa. Kulttuuritapahtumista ja kaupunginosien omista kyläjuhlista puhumattakaan.

Mikä puuttuu? 

Elämisen arvoinen elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, ihanaa, kun kauppaan, kirjastoon, ravintoloihin ja baariinkin pääsee kävellen viidessä minuutissa eikä tarvitse autoa mihinkään. Maalla asuessani ahdisti elää auton varassa eikä ihmisiä ollut puolen kilometrin säteellä missään. Onhan siellä ihan kiva joskus käydä äitiä moikkaamassa, mutta en enää ikinä muuttaisi takaisin. 

Ei tarvitse autoa mihinkään?

Ihan tottako?  Miksi sitten siellä on niin hitosti autoja?  Joka parkkipaikka ja kadunvierus täpösen täynnä autoja!  Kauheat ruuhkat vielä?

Häh?  Selitä mulle tämä!

Ne ovat usein nurkkakuntalaisia, jotka eivät osaa käyttää julkista liikennettä eikä kunto riitä pyöräilyyn. Kauheita ruuhkia Helsingissä ei edes ole olemassa, saati Helsinkiä pienemmissä kaupungeissa. Osa näistä autoilijoista

Haha.  Älä yritä.  Just viime kesänä juutuin Tampereella kaksi kertaa helvetinmoiseen ruuhkaan, piti ajaa kävelyvauhtia jotain puoli tuntia kummassakin ruuhkassa.  Olisi kamalaa asua siellä.

Olen asunutkin siellä.  Joka ikisessä keskusta-alueen asuinrakennuksen pihassa on joka parkkipaikka käytössä eli ne on just asukkaita eikä mitään maalaisia siellä käymässä.  Isoja alueita muutenkin yksityisparkkialueina, täpö täynnä autoja.

Helsingissä olin tulla hulluksi jossain Jumbossa vai mikä lie oli, eihän sieltä päässyt edes sisältä ulos kuin tunnin jonotuksella.  Eka ja vika kerta.  Tämä maalainen käyttää senkin ajan mukavammin.  Siitä on jo vuosia ja on päätös pitänyt.

Eikä tuo mikään puolustus pääkaupunkilaisille ole, että ne yksityisautoilijat siellä on nurkka kuntalaisia, jotka ei osaa käyttää julkisia jne.  Totuus on siis se, että siellä on julmettu määrä ihmisiä, jotka haluaa ajaa autolla ja sillä siisti.  Eli liikaa ihmisiä eli kaupunkilaisia.

On maallakin niitä, jotka ajaa pyörällä ja kävelee eikä edes omista autoa.  Maalla on vain vähemmän asukkaita ja se on se pointti, miksi niin monet arvostaa maalla asumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ihmisvilinä. Miksi kukaan haluaa olla jossain ruuhkassa ja jonottaa kaupan kassalla tai kahvilajonossa ikuisuuden? 

Mun mielestäni siinä ei ole mitään nautinnollista, mutta toki. Huvinsa kullakin. 

Ei missään päin Suomea ole ihmisvilinää poislukien Stokkan hullut päivät. Mitä enemmän ihmisiä on pienellä alueella, sitä laajemmat asiakasmäärät ja markkinoiden mahdollisuudet. Yksinkertaista: Suuri väkijoukko luo markkinat ja kannattavuuden. Tästä syystä et ikinä löytäisi Seinäjoelta vain korealaiseen kosmetiikkaan erikoistunutta liikettä, kakkubuffetia, isoa köysikiipeilypaikkaa, pienoismalliputiikkia tai vain isoille miehille tarkoitettua vaatekauppaa. Kulttuuritapahtumista ja kaupunginosien omista kyläjuhlista puhumattakaan.

Seinäjoella on vain isoille miehille tarkoitettu vaateliike. Jopa pienissä maaseutupaikoissa on oman kylän juhlia. Eivät toki ylitä valtakunnallista uutiskynnystä, mutta on niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, ihanaa, kun kauppaan, kirjastoon, ravintoloihin ja baariinkin pääsee kävellen viidessä minuutissa eikä tarvitse autoa mihinkään. Maalla asuessani ahdisti elää auton varassa eikä ihmisiä ollut puolen kilometrin säteellä missään. Onhan siellä ihan kiva joskus käydä äitiä moikkaamassa, mutta en enää ikinä muuttaisi takaisin. 

Jep sama täällä. Skurulla pääsee vaikka mihin ja uber toimii toisin kuin maalla.

Joo joo, just tää sama laulu:  en tarvitse autoa mihinkään!

Ja sitten istutaan ihan suvereenisti kaverin autossa ja kysellään pääsikö kyydissä kun olis menoo sinne ja tänne ja miten olis, käytäiskö sun autolla hakemassa sitä ja tätä ja voisitko heittää mut äkkiä yhteen paikkaan jne.

Jokainen auton omistaja tunnistaa tämän.

Minua aina ilahduttaa, kun joku myöntää, ettei ymmärrä jotakin. Se on hyvä tajuta oman kykynsä rajat. "En ymmärrä miksi ihmiset xxxx"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, ihanaa, kun kauppaan, kirjastoon, ravintoloihin ja baariinkin pääsee kävellen viidessä minuutissa eikä tarvitse autoa mihinkään. Maalla asuessani ahdisti elää auton varassa eikä ihmisiä ollut puolen kilometrin säteellä missään. Onhan siellä ihan kiva joskus käydä äitiä moikkaamassa, mutta en enää ikinä muuttaisi takaisin. 

Jep sama täällä. Skurulla pääsee vaikka mihin ja uber toimii toisin kuin maalla.

Joo joo, just tää sama laulu:  en tarvitse autoa mihinkään!

Ja sitten istutaan ihan suvereenisti kaverin autossa ja kysellään pääsikö kyydissä kun olis menoo sinne ja tänne ja miten olis, käytäiskö sun autolla hakemassa sitä ja tätä ja voisitko heittää mut äkkiä yhteen paikkaan jne.

Jokainen auton omistaja tunnistaa tämän.

Bensarahaa kuitenkaan ei kyytilokki ymmärrä maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Optimipaikka asua on et on omakotitalo järven rannalla josta kuitenki maksimisaan 30 min ajomatka isoon kaupunkiin

Mikähän siinä on, että maaseutuasumisen ja kiinteistön arvo mitataan sijainnilla ja ajomatkalla isompaan kaupunkiin, kun isossa kaupungissa ketään ei kiinnosta, kuinka kaukana joku talousmetsä tai lammenlätäkkö on. Siis ihan oikeasti, olen nähnyt ties kuinka paljon tonttimainoksia ja ensimmäinen myyntilause on se, kuinka kaukana alue sijaitsee oikeasta kaupungista. Tämä on tasantarkkaan se maaseutuasumisen arvo.

Siks että saa sopivan balanssin oman rauhan ja hyvien palvelujen välillä. Ja mielummin talousmetsä ku hoitamaton pusikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ihmisvilinä. Miksi kukaan haluaa olla jossain ruuhkassa ja jonottaa kaupan kassalla tai kahvilajonossa ikuisuuden? 

Mun mielestäni siinä ei ole mitään nautinnollista, mutta toki. Huvinsa kullakin. 

Ei missään päin Suomea ole ihmisvilinää poislukien Stokkan hullut päivät. Mitä enemmän ihmisiä on pienellä alueella, sitä laajemmat asiakasmäärät ja markkinoiden mahdollisuudet. Yksinkertaista: Suuri väkijoukko luo markkinat ja kannattavuuden. Tästä syystä et ikinä löytäisi Seinäjoelta vain korealaiseen kosmetiikkaan erikoistunutta liikettä, kakkubuffetia, isoa köysikiipeilypaikkaa, pienoismalliputiikkia tai vain isoille miehille tarkoitettua vaatekauppaa. Kulttuuritapahtumista ja kaupunginosien omista kyläjuhlista puhumattakaan.

Ja jos löytäisin, niin mitä sitten? Mitään noista en tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, ihanaa, kun kauppaan, kirjastoon, ravintoloihin ja baariinkin pääsee kävellen viidessä minuutissa eikä tarvitse autoa mihinkään. Maalla asuessani ahdisti elää auton varassa eikä ihmisiä ollut puolen kilometrin säteellä missään. Onhan siellä ihan kiva joskus käydä äitiä moikkaamassa, mutta en enää ikinä muuttaisi takaisin. 

Jep sama täällä. Skurulla pääsee vaikka mihin ja uber toimii toisin kuin maalla.

Joo joo, just tää sama laulu:  en tarvitse autoa mihinkään!

Ja sitten istutaan ihan suvereenisti kaverin autossa ja kysellään pääsikö kyydissä kun olis menoo sinne ja tänne ja miten olis, käytäiskö sun autolla hakemassa sitä ja tätä ja voisitko heittää mut äkkiä yhteen paikkaan jne.

Jokainen auton omistaja tunnistaa tämän.

 

Miksi ihmeessä mun pitäisi kaveria vaivata, kun pääsen uberilla joka paikkaan hetkessä? Tavarat voi tilata kotiinkuljetuksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, ihanaa, kun kauppaan, kirjastoon, ravintoloihin ja baariinkin pääsee kävellen viidessä minuutissa eikä tarvitse autoa mihinkään. Maalla asuessani ahdisti elää auton varassa eikä ihmisiä ollut puolen kilometrin säteellä missään. Onhan siellä ihan kiva joskus käydä äitiä moikkaamassa, mutta en enää ikinä muuttaisi takaisin. 

Ei tarvitse autoa mihinkään?

Ihan tottako?  Miksi sitten siellä on niin hitosti autoja?  Joka parkkipaikka ja kadunvierus täpösen täynnä autoja!  Kauheat ruuhkat vielä?

Häh?  Selitä mulle tämä!

Ne ovat usein nurkkakuntalaisia, jotka eivät osaa käyttää julkista liikennettä eikä kunto riitä pyöräilyyn. Kauheita ruuhkia Helsingissä ei edes ole olemassa, saati Helsinkiä p

Ihan oikeastiko kuvittelet, että helsinkiläiset käyvät Jumbossa? Sehän on aivan hornan tuutissa? Kyllä ne on kuule sinun kaltaiset autossa istujat, jotka nämä paikat tukkivat. Ja edelleen, yli puolet helsinkiläisistä talouksista on autottomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Optimipaikka asua on et on omakotitalo järven rannalla josta kuitenki maksimisaan 30 min ajomatka isoon kaupunkiin

Mikähän siinä on, että maaseutuasumisen ja kiinteistön arvo mitataan sijainnilla ja ajomatkalla isompaan kaupunkiin, kun isossa kaupungissa ketään ei kiinnosta, kuinka kaukana joku talousmetsä tai lammenlätäkkö on. Siis ihan oikeasti, olen nähnyt ties kuinka paljon tonttimainoksia ja ensimmäinen myyntilause on se, kuinka kaukana alue sijaitsee oikeasta kaupungista. Tämä on tasantarkkaan se maaseutuasumisen arvo.

Siks että saa sopivan balanssin oman rauhan ja hyvien palvelujen välillä. Ja mielummin talousmetsä ku hoitamaton pusikko.

Mutta älä sitten itke, jos joku päivä tulee tietullit nurkkakuntalaisille. Eivät kaupungissa asuvat jaksa loputtomiin katsella maalaisten autorallia kotinurkilla. Missäs meinaat sitten käydä hakemassa palvelut? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ihmisvilinä. Miksi kukaan haluaa olla jossain ruuhkassa ja jonottaa kaupan kassalla tai kahvilajonossa ikuisuuden? 

Mun mielestäni siinä ei ole mitään nautinnollista, mutta toki. Huvinsa kullakin. 

Ei missään päin Suomea ole ihmisvilinää poislukien Stokkan hullut päivät. Mitä enemmän ihmisiä on pienellä alueella, sitä laajemmat asiakasmäärät ja markkinoiden mahdollisuudet. Yksinkertaista: Suuri väkijoukko luo markkinat ja kannattavuuden. Tästä syystä et ikinä löytäisi Seinäjoelta vain korealaiseen kosmetiikkaan erikoistunutta liikettä, kakkubuffetia, isoa köysikiipeilypaikkaa, pienoismalliputiikkia tai vain isoille miehille tarkoitettua vaatekauppaa. Kulttuuritapahtumista ja kaupunginosien omista kyläjuhlista puhumattakaan.

Tarvitaanko niitä kaikkia?

Totuushan on se, että tarpeita LUODAAN. Ihmiset manipuloidaan luulemaan, että näitä tarvitaan ja ahdistuvat, jos jotain ei ikäänkuin ole.

Kaupungeissa, missä on isot markkina mahdollisuudet, ihmiset menevät helpoiten lankaan ja syytävät rahaa sellaisiinkin asioihin, joita ilman voisivat aivan hyvin olla.

Opiskelin nuorena kaupallistakin alaa, kunnes vaihdoin ihan muuhun.  Jo silloin kaikki tähtäsi ns. piileviin tarpeisiin, joita ei siis oikeasti edes ollut, mutta joita pyrittiin herättämään.  Hyvin on tähän pystytty.  

"Köysikiipeilypaikka." Hyvä esimerkki.  Me lapsina kiipeilimme metsissä, puissa ja vuoren rinteillä.  Se oli hirveän hauskaa ja opetti luonnon tuntemustakin.  Mielikuvitusta kehitti se, että metsät vilisi peikkoja, haltioita, noita-akkoja ja tonttuja.  Puilla oli nimet ja niihin tehtiin majoja.  Luonto kehitteli tarpeemme, ei markkinamies.  Rahaa ei siinä tarvittu mihinkään.