***KOTILOT*** VK 13

Onnea Lunalle pojasta!!!



Kantoliinoista: Meillä on Pikku Ruun trikooliina ja ihastuin siihen toisen lapsen vauva-aikana täysin. Hurjan hyvä kantaa pientäkin vauvaa, oliko suositus 2viikkoisesta vai muistanko nyt ihan omiani? Meillä poika oli ärhäkkä kaveri ja kannoinkin häntä kehtosidonnassa tosi paljon. Toisena liinana on Girasolin kudottuliina ja siitäkin olen tykännyt kovasti, varsinkin isomman vauvan kanssa. Esikoista kannoin tässä liinassa, kun tuli hankittua vasta tytön ollessa puoli vuotias. Uusi vauva pääsee varmasti myös liinaan, on kätevä ja näppärä kuljetusväline.



Oma olo alkaa olla iso ja jäykkä! Vauva jyrää alapäässä luita muussiksi tai siltä se ainakin tuntuu...Vielä tässä olis aikaa pari viikkoa laskettuun, hirvittää miten isoksi ehdin kasvaa ennenkuin tämä pieni syntyy. Mustakin on tullut aamun virkku tai ainakaan en saa unta enää aamulla. Sitten väsyttää kauheasti, kun illatkin tahtoo venyä turhan myöhään. Kaikenlaista kremppaa alkaa loppua kohden tulla, onneksi se maalisuora häämöttää jo...Vaivoja lieventää kummasti se kutkuttava jännitys, että vauva syntyy oikeasti pian ja taas päästään ihmettelemään sitä ihanaa uutta ihmistä. Nämä on ihania tunteita ennen sitä epätoivoista " tämä-ei-synny-koskaan" - vaihetta. :-) Tsemppiä kaikille lasketusta ajasta yli livahtaneille!



Paljon voimia koitokseen kaikille loppusuoralaisille!!! Ja hyviä vointeja kaikille kotiloille!



dandem 37+6

Aihalle kovasti voimia ja jaksamista. Hyvä, että olet saanut ajoissa apua.



Täällä kanssa yksi kukkuja, aamuyöllä ei meinaa uni tulla ja sit kun ravaa siinä yön aikana 3 kertaa vessassa, niin iltapäivällä alkaa silmä painaa. Muutamana iltana on ollut jo useita kunnon supistuksia, mutta ne sit hyytyvät. Tuntuu, että sitä heti reagoi joka nipistykseen ja ajattelee, että nytköhän se synnytys alkaa. Kyllä mää veikkaan että täälläkin menee yli lasketunajan. Mä naureskelin työkavereille jo talvella, että synnytän sit pitkänäperjantaina ja siitä tulee sit tosi piiiiitkä perjantai....Tuntuu, että omat ajatukset pyörii vaan synnytyksen ympärillä. Makkarissa käydessä sitä kurkkii tohon tyhjään pinnasänkyyn ja toivoo, että siinä joku tuhisis.



No nyt lähden päiväkahvin keittoon. Mukavaa viikonloppua kaikille!



NAKSU ja NASU rv 38+6

Ei siis taida mitkään keinot auttaa tätä ipanaa ulos... Olen tänäänkin siivonnut, pessyt lattioita, pyyhkinyt pölyjä jne. Ei eilinen kävelykään naapurinrouvan kanssa tuottanut mitään paitsi et illalla ja yöllä supistelee niinkuin muinakin päivinä ja sitten nukahdan autuaasti ja herään aamulla toteamaan, että täällä sitä edelleen kotona ollaan.



Elän toivossa et josko tässä viikonlopun aikana syntyis...



Missäs Luna ja Aarre luuraa, onko tuo vauva-arki vaan niin kiireistä, ettei ehdi pinoutua, ei sitä kai muistakaan millaista se on, kohta sekin on sitten edessä:-)



Hulluilla Päivillä on kahteen kertaan käyty ja ei paljon mitään ostettavaa sielläkään ole ollut.



No tällaista täällä eli ei kurjuutta kummempaa!



LapaLepa rv 40+1

Heipä hei!



Ihan ekana AIHALLE voimia masiksen voittamiseen! Kurjaa kun tollanen iskee raskausaikana..

Toivottavasti saat selätettyä sen pian!!!



Kantoliinasta:

Mulla sellanen löytyy..Vauvalehden tilaajalahjana tuli sellanen sininen liina, mutta se tuntuu olevan aika joustamatonta ainetta ja se on vielä pesemättä jossain kaapin perukoilla.. Taidan pärjätä ilmankin..

Minä en oo oikeen innostunut siitä liinailusta.



Väsymys ja unettomuus oli mullekin hyvin tuttuja asioita raskausaikana!

Jotenkin se uni vaan karkaa yöllä johonkin ja päivällä sit nukuttaa..



..Ja samanlaiset mietteet oli mullakin loppuvaiheessa kun Adalatilla(?);

Tuntu ettei vauvaa saa millään keinolla ulos, vaan se on ja pysyy yksiössään! Mutta jollain keinolla se sieltä loppujen lopuks tulee.. Toivottavasti teillä muilla ei kuitenkaan ihan yhtä " dramaattisesti" kun mulla! Voimia loppuraskauteen teille, jotka " taistelette" viimeisiä viikkoja/päiviä raskaana! Tiedän että kun olo on tukala ja päivät tuntuu pitkiltä, niin siihen ei auta vaikka kuka sanois mitä, mutta lopputulos on kuitenkin sen arvoista!!



Meillä päivät sujuu mukavasti (välillä tuntuu vaan, että aika menee liian äkkiä) vauvan kanssa touhutessa. Kyllä se vaan on ihanaa olla pienen vauvan äiti, kun saa ihan rauhassa nuuskutella ja sylitellä pientä Omaa vauvaa!



Ristiäisiä pitäis alkaa suunnitteleen, mutta kun ei viitsis..Nimestä ei oo vielä mitään tietoo..Sekin pitäis saada keksittyä!



Nyt ruuanlaittoon

mammutti ja Vilppu 4vk ja 1pv

Nytpä päätti tämä mamma tehdä asennemuutoksen. Päätin, että nyt loppui snnytyksen kyttääminen ja yritykset saada vauva pihalle touhuilemalla ylenpalttisesti. Olen muuten ihan vakuuttunut että tämä 3 S:n legenda on miesten probakandaa; onhan se kiva kun koti on siisti, saunassakin on hauska käydä ja kenellepä ei seksi maistuisi etenkin kun tiedossa on ainakin jälkivuodon kestävä tauko. ;0) Uusi asenteeni on, että viikolle 42 tähdätään, vaikka ihan ihmisten kiusaksi.



adalat, 40+3

Adalat

S:n legenda on miesten probakandaa... AIVAN LOISTAVASTI SANOTTU! niillehän toi hyöty menee kyllä täysin!!



LUna

Onnittelut pikku miehestä! Voikun ittekkin pääsis noilla viikoilla synnärille... asIF!



Aiha

jaksamisia masennukseen... kokenut jotain samaa (tosin en raskausaikana, vaikka välillä tuntuu ettei kaukana ole aika ajoin)

Loistavaa että uskalsit avata suus ja sait heti apua noinkin paljon... meillä varmaan olis viitattu kintaalla koko asialle ja sanottu että johtuu kuule hormooneista... kyllä se ohi menee.. siks täälläpäin ei juuri viitti mitään murheita kertoo...



Kaikille loppusuoralla taapertaville

Nauttikaa näistä ihanista ilmoista ulkona mahd. paljon!! Koskaan ei tiedä kuinka kauan joutuu sisällä oleskeleen... tai sängyssä makoileen..



koko viikon oon menny ja tehny... nopeesti aika kyllä mennytkin ja 30 viikkoo tuli täyteenkin tossa ohi mennen. Vauvan vaatteita ostettu/haalittu kaappi täyteen ja vaippoja, tutteja ja pullokin varuiks odottamassa nannin kera jos tarttee. pieniä juttuja mitä voi sit ostaa kyllä vauvan syntymän jälkeenkin on vielä listalla. Ainut mikä pitää metsästää on imetysrintaliivit/-toppi. Ajattelin ton topin olevan loistava kesää ajatellen!! sen kun saa tilattua netistäkin!



Olo on hyvä! maha kasvaa ja välillä huimaa vaan. muuten ei juuri vaivoja ole. *koputtaa puuta*





mani ja purri 30+2

En oo pariin päivään ehtinyt koneelle lainkaan ja vähän jännitti, et joko täältä on LapaLepa tai adalat päässyt lähtemään tällä välin, mutta ei näköjään... Te sitten saatte ne huhtivauvat mistä minä alunperin haaveilin... Vaikka oon kyllä ihan tyytyväinen, että oma nyytti on jo mahan tällä puolen!



Me jouduttiin sit torstaina palaamaan osastolle siihen valohoitoon, kun vauvan bilirubiinit oli vaan nousseet. Vuorokauden " valotus" onneksi riitti ja pe päästiin taas kotiin.



Tosi kivasti sujuu meillä vauvan kanssa. Tää on rauhallinen ja tyytyväinen kaveri, ei itke juuri lainkaan. Yöllä herää 1-2 krt syömään ja aamulla kahdeksan jälkeen noustaan ylös. Imetyskin on lähtenyt sujumaan heti alusta alkaen tosi hyvin (nyt täytyy koputtaa puuta), kun edellisten kanssa oli kaikenlaista sählää siinäkin. Vähän pelottaa, kun menee näin hyvin, että kyllä jotain katastrofia täytyy vielä olla tulossa...



Koskahan sitä kerkeis sen synnytyskertomuksen kirjottaan, huokaus... Nytkin tässä yhdellä kädellä kirjottelen vauva sylissä ja vähän hankalaa ja hidasta...



Nimee koitetaan kauheesti miettiä, ei vaan mikään tunnu tarpeeksi hyvältä tälle kultamurulle :) Vaikea homma tulee olemaan. Ei olla vielä päätetty, et pidetäänkö ristiäisiä lainkaan, kun mä en kuulu kirkkoon, eikä kummeistakaan oo mitään hajua...



LapaLepan ja adalatin pikaista lähtöä täällä odotellaan, tuntuu niin hassulta ajatella, että te ootte siellä vielä isojen masujen kanssa, kun itse jo elää täysillä vauva-arkea. Mutta kyllä se teidänkin vuoronne on ihan väkisin kohta, tsemppiä!



Luna ja Aarre 1 vk 2 pv

Ootteko muuten muut huomannu, että kolmas olis ollu kovempi potkimaan ja liikkumaan kohdussa? Ittellä ainakin on ollu ihmetyksen aiheena, miten tuo voi olla vasta kilon verran ja tehdä niin tömäköitä potkuja. Ja muutamilta muilta oon kuullu, että kolmannen kanssa ois ollu samanlaista... Sit kun tää vielä on pt:ssä ja potkii tuonne kohdunsuulle. Tuntuu välillä, että jalka käy ulkona. :D



Pääsiäisnoitia ei oo näkyny, joten pääsen ite syömään niille varatut namuset. :D Alkaa muutenkin mieli jo vähän virkistymään. Keskiviikkona tulee mun isä yökylään kun miehellä on yövuoro ja tarvii kuitenkin pitää pieni vara sen suhteen, että mulle tulis uusi vuoto. En voi jättää lapsia yksin kotiinkaan.



Adalatilla löytyy kyllä asennetta tohon synnytys-hommaan. :D Varmasti on miesten keksintöä koko kolme ässää!



Mammutti puhui ristiäisistä. Mä oon niitä jo ajatellu, mut oikeesti tekis mieli tehä niin, että sairaalan pappi kävis vaan antamassa yksinkertaisesti kasteen eikä mun eikä vauvan tarvis ees nousta sängystä ylös. :D Kummit tietenkin pitäis olla läsnä. Tosi pienet juhlat aiotaan pitää, mut eri asia sit miten niistä saa millään pienet, kun isovanhempien mukana on kutsuttava ainakin meiän siskot. Ja sit kummit. Plääh... Appivanhemmilla oli viimekskin asenne " me halutaan tulla sinne nauttimaan tilaisuudesta" eli kieltäytyivät täten auttamasta tarjoilussa ja muussa. Joten senkään takia ei huvita kutsua ketään ylimääräistä NAUTTIMAAN siitä, että mä puunaan ja leivon hiki hatussa.



Hulda 29+3

Tämä ei ole aprillipilaa, kumpa olisikin; arvatkaas mikä meille on viimein löytänyt tiensä? Oksennustauti! Kuopus, 2v 1kk, alkoi eilen ripuloimaan ja sitähän siis tuli mooooonta kertaa iltapäivän ja illan aikana. Yökin meni heräillessä ja aamulla sama tahti jatkui. Tuossa ennen lounasta typy heitti sitten yrjöt kaaressa sohvalle. Että kiva kiva! Toivottavasti muihin ei tartu, mikä on varmaan kyllä aika utopistinen toive kun sen verta helposti nuo oksennustaudit tuntuvat yleensä tarttuvan. Itsekeskeisesti toivon, että ainakin minä tältä säästyisin, koskapa varmaan olisi kaikkea muuta kuin kiva kokemus lähteä synnyttämään oksennustaudissa tai sitten puolikuntoisena, vaikkakin sinne tähtäimessä olevaan 42 viikkoon on vielä aikaa. ;0)



Juu, täällä minä sitten miehen kanssa vuoroon ripulivaippoja vaihtelen. Ei ole nimittäin pienellä paljon mahdollisuuksia ehtiä vessaan asti kun tuotos on jo vaipassa, vaikka kova yritys tytöllä onkin. Ruokaa ei syö yhtään, nestettä onneksi menee. Isosisko hoitaa vähän liiankin kanssa; koko ajan pörrää ympärillä touhuamassa jotain.



Meilläkään ei ole käynyt kuin kaksi virpojaa, naapurin pojat, joten varmaan joutuu itse tuhomaan nuo palkoiksi varatut Kinderit tai ehkä niistä liikenee tytöillekin yhdet. ;0)



adalat, 40+4

Pistän nyt heit muistaessani vaikka vanhoista pinoista noita juttuja muistelenkin, jotta:

tsemppiä Lumituulelle sen ultran odottelun kanssa, hermostuttaahan raskausaikana moni pienempikin asia kuin se että vauvalla on aivoissa jotain häikkää. Ymmärrettävää, mutta voimia vievää. Kuulosti vaan kovin tarkalta tuo ultraustapa, mulla aina ultrat ovat olleet sitä että kätilö vaan kattelee niitä juttuja ja esittelee tasolla " tossa on käsi, tässä napanuoraa" , ei puhettakaan mistään tarkoista luvuista tai kasvukäyristä.



Huldalle jaksamisia ton vuodon kanssa. Mulla on jääny näistä kirjotuksista monet sun jutut mieleen, koska tuntuu että mulla menee raskaus täysin päinvastoin (eli tajuttoman helposti, näin jos vertailun pukee sanoiksi, plus koputan rivakasti puuta.) Viime pinoista jäi mieleen sun kommentti ettet ymmärrä niitä jotka jaksaa ootella vauvaa viime metreilläkin että " tulee sitten aikanaan" . Mä oon just niitä tyyppejä :-) (mulla pistää vielä lastenhoitajan puute pitämään jalat mahdollisimman pitkään ristissä, tällä hetkellä näyttää siltä että " pääsen" yksin synnyttämään, ei kiva...)Plus että vauvan koosta voisin antaa sulle hyvin täältä päin satoja grammoja tosta vaan. Sitä kun mulla syynätään oikein tavan takaa polilla ja kolme viikkoa sitten se oli 2,3 kg, ja sitä ennen tullut 1 kg/kk, että tarpeeksi on sitten kyllä tiedossa siinä lasketun ajan korvillakin.



Ja tietty onnittelut Lunalle pojasta! Ja tsempit lapalepalle ja Adalatille.



Viime kolmen viikon kuulumiset on pitäneet mut hiljasena/poissa linjoilta, oli meinaan TOSI rattoisaa eikä ihan vielä ohi olekaan. Mies oli kaksi viikkoa työmatkalla ja samalla hetkellä kun kurvasi tienmutkasta näkymättömiin, totesin, että kuopuksellahan on vesirokko. Ja koiralla juoksuaika. Siinä kului 1 vko rattoisasti. Sitten sai " hengähtää" puolviikkoa, kunnes esikoisella iski täysin mehut vievä kuume kolmeksi päiväksi (sai kanniskella sitten sellasta 18 kg:n tiskirättiä ympäriinsä), puhkesi vesirokko hällekin, plus että kuopus sai sitten jonkun toisen taudin sitten uudelleen ja yhtäaikaa että kuumetta oli ja kurkku aivan käreänä. Sääliksi käy esikoista joka siis päällekkäin vesirokossa ja jossain nuhakuumeessa. Omaa napaa ei paljon ole ehtinyt mietiskelemään. Mies kyllä palasi jo, mutta viime yö oli " kiva" kun puoleenyöhön mennessä oli pojat ehtineet huutaa eri kokoonpanoissa jo kuus kertaa. Ja kiva kattella sisältä noita kevätkelejä, ei ole pojat ehtineet paljonkaan niistäkään nauttia.



Mun ristini tässä raskaudessa on ollut toi sokerinmittailu, oon sitäkin saanut harrastaa tässä tän viimisen kolme viikkoa. Arvot ihan kohdillaan, jos vaan pitää itteään niskasta kiinni. Ja siitä sitten päästään siihen että vointi on tosi hyvä, koska läskiä ei kerry yhtään, tosi hoikka olo jos niin voi sanoa jättivatsan kanssa. Ei liitoskipuja, ei keuhkot lytyssä. Sitä oonkin ihmetellyt, että ei tunnu kyllä painavan pätkääkään keuhkoja tämä raskaus, se vaihe oli jo aikoja sitten. Ilmeisesti tämä reppu on revähtänyt niin pitkälle eteen, ettei paina sisuskaluja. Että ihan hävyttömän hyvä olo, kävelylenkit tekee tosi hyvää eikä kävely oo hankalaa. Mitä nyt sitten vaatetuspuolella on ongelma, ei meinaan enää mahdu kunnolla äitiyshousutkaan päälle...



No joo, ehkä toi hyvä olo on sitten kompensaatiota tälle talven vartoinkäymisille, olen miettinyt että miten sitä olisikaan talvi mennyt jos lisäksi olisi ollut huonossa fyysisessä jamassa. Että hatunnosto AIHAlle avunhakemisesta masennukseen, itellä on tosi korkea kynnys sille. Mulla tu kaamoksen tulo syksyllä ajaa mielen kyllä aika alas ja tänä talvena se on ollut kyllä aika lytässä, kuten kerran pari aiemminkin.



rv 34+0

Mies oli viikonlopun reissussa (siis on tällä hetkellä tulossa jo kotiin päin, mutta menee myöhään) ja mä en sitte jaksanut jäädä muksujen kans kotiin kököttämään. Lähettiin kuopuksen kummien luokse 100kilsan päähän ja varasin vielä mökin yöksi, jonne sitten mentiin minä + tytöt ja kummeista toinen. Valmiit sapuskat ja yöpaikka ja rauhassa saunoinkin aamulla (vaikka tuo kuuma saakin supparit aikaiseksi). Eli tosi luksusta meitsille :)



Teki kyllä oikeesti tosi hyvää mielialallekin, kun sai jutskata tutun ihmisen kanssa.





Ja iso KIITOS kaikille mua muistaneille! Ainut mikä mua ärsyttää on se, että varsinaista lastenhoitoapua me ei kunnalta saada vaan perhetyöntekijä tulee meille kerran viikossa YHDESSÄ MUN KANSSA askartelemaan ja ulkoilemaan lasten kanssa. Siis hä?! Mä en siis ilmeisesti osaa viedä lapsia ulos tai tehä pääsiäiskortteja yms. Että heh heh.



Vaavi liikkeistä päätellen (onkin tänään ollut aikasten hiljainen) ja viime viikon ultran mukaan on vieläkin perätilassa. Sais jo ruveta kääntymään, kun tilaa vielä ois kunnolla.



Lähdetään tytsyjen kanssa iltapesuille tässä pikkuhiljaa.



AIHA ja Nea rv 31+5