Lue keskustelun säännöt.
Onko lastenne isovanhemmilla suosikkilastenlapsia?
Miten se näkyy tai on näkynyt teidän lastenne elämässä?
Kommentit (92)
Heh.. tähän pakko kertoa millaista on itse olla se epäsuosittu lapsenlapsi.
Minua ja serkkuani verrattiin aina kaikessa. Jopa niin että Ukkini kehui serkkuni hoikempaa olemusta, pidempiä hiuksia jne.. ulkonäöllistä.
Luulen että suurin syy kohteluuni oli se että muistutin äitiäni ja he eivät hänestä pitäneet.
Tosi hienoja ihmisiä siis. En itkenyt Ukkini hautajaisissa enkä käy haudalla. Isovanhempani tekivät osaltaa lapsuudestani helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat haukkuivat minun lapsiani "ongelmalapsiksi" ja "häiriköiksi", vaikka lapset olivat aivan tavallisia pojannaperoita, 6- ja 8-vuotiaita. Olimme käymässä isovanhempien mökillä kutsuttuina vieraina, ja lapset olivat leikkineet, nauraneet ja huutaneet pihalla, niin kuin tuonikäisillä on tapana. No, lasten ilakointi oli isovanhemmille kuin punainen vaate, se ärsytti heitä, kaikkien olisi pitänyt olla vakavia ja hiljaa. Isoäiti haukkui lapset minun kuulteni ja käski viedä heidät psykiatrille, koska lapset olivat "häiriintyneitä". Mieheni ja minä reagoimme niin, että lähdimme saman tien ajelemaan kotiin päin. Isoäiti jäi pihalle huutelemaan, että "mitä te näin aikaisin lähdette...". Emme jatkossa enää vierailleet heidän mökillään, vaikka joskus pyydettiin.
Veljeni poika taas oli hoidossa isovanhempien luona vähän väliä, häntä lellittiin ja kehuttiin, hän oli ihmelapsi ja maailman ihanin.
On. Anopilla on kaksi lastenlasta, molemmat mun jälkikasvua. Kuopus oli "liikaa" jo ennen syntymäänsä.
Tämä on näkynyt kaikessa. Lahjoissa ja huomiossa. Toiselle ostettu 500 € lahjoja, toiselle (kirjaimellisesti) koiran pehmolelu alekorista. Oli aletarrat vielä kiinni. Vain vanhempi olisi kelvannut vierailulle anoppilaan ja kaukaisille sukulaisille esiteltäväksi.
Jos vanhempi lauloi, söpöä. Jos pienempi, silloin käski lapsen olemaan hiljaa.
Mun lapsilla on reilu 1,5 vuotta ikäeroa. Ihan tämä itsensä suvun matriarkaksi nostanut kuvotus haukkui kuopusta jälkeenjääneeksi, kun ei 2-vuotiaana osannut samaa kuin miltei 4-vuotias isoveli. Molemmat lapset on poikia, joten tässä ei sukupuoli vaikuta suosimiseen.
Tämän ja monen muun syyn takia emme ole tuon mummon kanssa tekemisissä. Mun syy (tietysti), kun hyvää tarkoittava rakastava mummo joutuu taas viettämään joulun yksin.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat haukkuivat minun lapsiani "ongelmalapsiksi" ja "häiriköiksi", vaikka lapset olivat aivan tavallisia pojannaperoita, 6- ja 8-vuotiaita. Olimme käymässä isovanhempien mökillä kutsuttuina vieraina, ja lapset olivat leikkineet, nauraneet ja huutaneet pihalla, niin kuin tuonikäisillä on tapana. No, lasten ilakointi oli isovanhemmille kuin punainen vaate, se ärsytti heitä, kaikkien olisi pitänyt olla vakavia ja hiljaa. Isoäiti haukkui lapset minun kuulteni ja käski viedä heidät psykiatrille, koska lapset olivat "häiriintyneitä". Mieheni ja minä reagoimme niin, että lähdimme saman tien ajelemaan kotiin päin. Isoäiti jäi pihalle huutelemaan, että "mitä te näin aikaisin lähdette...". Emme jatkossa enää vierailleet heidän mökillään, vaikka joskus pyydettiin.
Veljeni poika taas oli hoidossa isovanhempien luona vähän väliä, häntä lellittiin ja kehuttiin, hän oli ihmelapsi ja maailman ihanin.
Ihanaa, kun ei mitään tajua itse aiheuttaneensa sen, että toiset lähtevät "nyt jo". Ei auta selittäminen, ei kuitenkaan mene perille.
Enempi olisin huolestunut, jos tuon ikäisistä lapsista ei lähtisi mitään meteliä.
Ei, mutta omilla isovanhemmillani molemmilta puolilta oli suosikkilapsi ja suosikkilapsenlapset. Toinen mummu jopa traumatisoi aikanaan osan lapsistaan eikä ollut läheiset välit heidän lapsiin ja osaa lapsenlapsista ei edes halunnut nähdä.
Eipä niillä vääränlaisilla lapsilla ja lapsenlapsilla paljon kiinnostellut hoitaa mummua kun tarvitsi apua ja taas ne suosikit huuteli toiselta puolen suomea kuinka oli väärin hoidettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli ehkä joo. Sekä minun että veljeni esikoiset.
Ilmeni ehkä parhaiten sillä, että he saivat eniten rahaa/tavaroita yms. Toki muutkin saivat, mutta helpommalla nuo vanhimmat. Eli kysyttiin, että tarvitseeko "Pekka" jotain, voisin ostaa.
Sitten, jos joku muu kyseseessä ja lapsi saattoi sanoa, että olisi kiva vaikka uusi takki, niin tuli kommenttia, että tarviiko oikeasti nyt jne. Ostivat toki kuitenkin, mutta pienen mutruilun kautta.
En nyt sitten tarkoita, että isovanhemmilla olisi velvollisuus ostaa, mutta itse usein tarjoutuivat, lähinnä tosin tietyille. Itse sisarukseni kanssa kyllä peräänkuulutettiin tasapuolisuutta.
Äidilläni oli ehkä voimakkaampaa tuo suosiminen kuin isälläni.
Anoppi taasen ei ole koskaan lapsenlapsille mitään ostellut, tai no joskus jouluisin, kun olivat pieniä, silloinkaan ei säännöllisesti, eikä muutoinkaan ole kovin kiinnostunut heistä, vaikka mukava ihminen muutoin onkin ja tullaan hyvin juttuun. Mutta ei ole koskaan ollut ns.äitityyppi, ei omilleen eikä lapsenlapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Heh.. tähän pakko kertoa millaista on itse olla se epäsuosittu lapsenlapsi.
Minua ja serkkuani verrattiin aina kaikessa. Jopa niin että Ukkini kehui serkkuni hoikempaa olemusta, pidempiä hiuksia jne.. ulkonäöllistä.
Luulen että suurin syy kohteluuni oli se että muistutin äitiäni ja he eivät hänestä pitäneet.
Tosi hienoja ihmisiä siis. En itkenyt Ukkini hautajaisissa enkä käy haudalla. Isovanhempani tekivät osaltaa lapsuudestani helvettiä.
Mä taas olin se suosikki. Oli tosi inhottavaa, kun mummu esim antoi mulle rahaa "salaa". Kaikki kyllä huomasivat. Jouluna jne oli ehdottoman tasapuolinen, mutta muuten olin selkeästi mieluisampi kuin arka serkkuni tai veljeni (ei tykännyt pojista).
Ymmärsin jo lapsena, että mummun käytös ei ole ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Ottaen huomioon että vanhempieni suosikkilapsista tuli kusipäitä, pidän heidät oikein mielellään kaukana omista lapsistani.
Kyllä on omalla äidilläni selkeät suosikit. Oma esikoistyttö oli "suosikki, jota kehui" mutta se ei ollut aitoa vaan vain yritys painaa toista lastani alaspäin. Nyt sitten tämä vanhin lapseni on ns.unohdettu. Nuoremmista lapsenlapsista tykkää ja hoitaa paljon ja tukee perheitä, ei arvostele ainakaan suoraan. Jopa aikataulunsa järjestää, jotta voi hoitaa vaikka lapsenlapset jo koululaisia. Minulle on ihan sama, omat jo täysikäisiä, eikä heitä mummokaan kiinnosta ja ihmekös tuo. Itse olen aina hoitanut lapseni ja perheestäni olen ainut, joka sukulaisteni kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mummo aina kyselee milloin lapsenlapset tulevat kylään. Sitten kun tulevat ei edes huomaa heitä vaan juttelee ainoastaan aikuisten kanssa.
Itse olin papan suosikki mutta se ei ikinä näkynyt minkäänlaisena epäreiluutena. Olimme vaan samanlaisia ja samoista asioista kiinnostuneita. Mummu taas oli hyvin hallitseva ja vain pojat oli jotain, niin tyttären tyttönä ei päässyt kyllä ylpistymään vaikka papan kanssa oli läheiset välit. Poika ja pojanpojat taas oli ns lellitty pilalle ja pilallehan ne meni kun ei tarvinnut tikkua ristiin laittaa oman elämänsä eteen.
Ovelaa verosuunnittelua. Fiksu muija.