Onko lastenne isovanhemmilla suosikkilastenlapsia?

Kylläpä tulee paha mieli tästä ketjusta. Voi surku näitä lapsia 😔 Jokaisen tulisi saada kokea olevansa rakas ja tärkeä isovanhemmille. 

On heillä suosikit. Heidät kutsutaan jouluksi ja juhannukseksi. Muille pahoitellaan ettei majoitustilaa ole. Eikä tietysti koskaan voi vaihdella kutsuttavia, koska näistä on kuulemma tullut sitten jo lapsille perinne niin tuntuisi hullulta ruveta sitä heiltä viemään. Että tulkaa te vaikka joku ilta ensi viikolla käymään. Niinpä ollaan tilanteessa, jossa meidän lasten mihinkään juhlaan ei kuulu isovanhemmat. 

Miehen puolella on, miehen siskon lapset. Meidän teinit ei kiinnosta yhtään enää sen jälkeen kun nämä nuoremmat syntyivät.

Ei se oo helppo olla se suosikkikaan välttämättä kuulkaa. Itse sain lapsena äidiltä selkään silläkin perustein, kun olin kuulemma mummin (isän äiti) suosikki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset eivät ole varmasti muiden mielestä kovinkaan söpöjä tai klassisen kauniita. Ovat ihan tavallisia perus pulliaisia, ohuet hiukset ja maantien harmaita. Siskon lapset ovat kuin nukkeja. Korkkiruuvikiharat, oliivi iho, isot silmät, pitkät ripset, täyteläiset huulet, siroja. Ihan valtavan kauniita ja niin söpöjä, että tosiaan on vaikea irrottaa katsetta. Tulee silti paha mieli kun seuraa mummin touhuja. Näistä lapsista räpsitään kuvia, laitetaan perheryhmään ja omille kavereille, ihastellaan hiuksia jne. Meidän lapsi kerran kotona sanoi 6-vuotiaana, että minäkin haluisin olla kaunis niin sitten mummi ottaisi minustakin kuvia. Sydän särkyi. 

Olen mummi, joka ottaa kuvia vain tyttärensä lapsista. Pojan lapsia on kielletty kuvaamasta ja luonnollisesti tottelen, ei käy edes mielessä näyttää ystäville heistä kuv

Miksi lapselle pitää valehdella? Jos toiset lapsetlapset on kuvankauniita, niin ei tavallisille pallinaamoille pidä väittää, että he ovat yhtä sieviä. Maailma ei ole tasapuolinen, joten kerro lapsillesi, että kympin keskiarvo todistuksessa on arvokkaampi kuin nätti naama.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä tulee paha mieli tästä ketjusta. Voi surku näitä lapsia 😔 Jokaisen tulisi saada kokea olevansa rakas ja tärkeä isovanhemmille. 

Miksi? Jos ei ole, niin ei ole. 

Lapsi ryhtyy kärsimään asiasta vasta sitten, kun aikuinen tekee siitä ison numeron ja vähän väliä kauhistelee, että miksi näin.

Isovanhemmilla on oikeus olla yhtä itsekkäitä kuin kaikki muutkin ovat. Lempparilapsen lapset ovat lemmikkejä jo siksi, että heidän vanhempaansa on vahva side.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä tulee paha mieli tästä ketjusta. Voi surku näitä lapsia 😔 Jokaisen tulisi saada kokea olevansa rakas ja tärkeä isovanhemmille. 

Miksi? Jos ei ole, niin ei ole. 

Lapsi ryhtyy kärsimään asiasta vasta sitten, kun aikuinen tekee siitä ison numeron ja vähän väliä kauhistelee, että miksi näin.

Isovanhemmilla on oikeus olla yhtä itsekkäitä kuin kaikki muutkin ovat. Lempparilapsen lapset ovat lemmikkejä jo siksi, että heidän vanhempaansa on vahva side.

Ei ole oikeus olla epäkohtelias kpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä tulee paha mieli tästä ketjusta. Voi surku näitä lapsia 😔 Jokaisen tulisi saada kokea olevansa rakas ja tärkeä isovanhemmille. 

Miksi? Jos ei ole, niin ei ole. 

Lapsi ryhtyy kärsimään asiasta vasta sitten, kun aikuinen tekee siitä ison numeron ja vähän väliä kauhistelee, että miksi näin.

Isovanhemmilla on oikeus olla yhtä itsekkäitä kuin kaikki muutkin ovat. Lempparilapsen lapset ovat lemmikkejä jo siksi, että heidän vanhempaansa on vahva side.

Meidän isovanhemmille ainoa poika oli se lemppari. Vanhemmat ei ikinä sanonut asiasta mitään, mutta kyllä sen aika pienestä huomasi kuka se suosikki on, vain yhden kuulumisia kysyttiin ja kaikki mitä veli teki oli hienoa ja mahtavaa. En nyt sano, että olisin asiasta kärsinyt, mutta kyllä se välillä otti päähän kun menee käymään ja vie lahjan ja isovanhemmat vain kyselee mitä se veli tekee. Veli ei muuten ikinä edes käynyt isovanhemmilla, lapsena kävi, mutta joskus teininä jo lakkasi käymästä ja silti vain sen asioista oltiin kiinnostuneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä tulee paha mieli tästä ketjusta. Voi surku näitä lapsia 😔 Jokaisen tulisi saada kokea olevansa rakas ja tärkeä isovanhemmille. 

Miksi? Jos ei ole, niin ei ole. 

Lapsi ryhtyy kärsimään asiasta vasta sitten, kun aikuinen tekee siitä ison numeron ja vähän väliä kauhistelee, että miksi näin.

Isovanhemmilla on oikeus olla yhtä itsekkäitä kuin kaikki muutkin ovat. Lempparilapsen lapset ovat lemmikkejä jo siksi, että heidän vanhempaansa on vahva side.

Jonkinlainen psykopaatti minusta pitää olla, että pistää lapsia järjestykseen, ja on valmis satuttamaan omia lapsenlapsiaan. Kyllä ne lapset tietävät. Ja itse ne kertovat, miten pahalta tuntuu, kun huomaa, etteivät mummo ja ukki tykkää. Ja että tädin lapset ovat aina etusijalla. Eihän sille mitään voi, mutta eipä sellaisia isovanhempia kovin kummoisina ihmisinä voi pitää. 

Mummilla on selvästi herkkä paikka sydämessä sille lapsenlapselle, joka selvisi 2-vuotiaana syövästä. Niin on meillä muillakin, kaikki yritämme sen kuitenkin muilta peittää, mummi onnistuu huonoiten.

Toinen mummo on tehnyt selväksi, että meidän lapsemme on pelkkä rasite, hänen huolenpitonsa kohdistuu ainoastaan tyttärensä (nyt jo aikuisiin) lapsiin. Kun käy kylässä, vaahtoaa viiskymppisestä tyttärestään ja tämän lapsista koko vierailun, päiväkoti-ikäinen lapsenlapsi ei saa huomion murustakaan saati että hänen asiansa kiinnostaisivat.

Taitaa olla meidän lapset. Sisaruksien lasten aikaan olivat työelämässä, eikä jaksaminen oikein riittänyt. Kun minä sain lapsia, olivat jo eläkkeellä ja oli enemmän aikaa olla lapsen lasten kanssa

Minulla ei ole lapsia,mutta oltiin siskojeni kanssa vaarin suosikki lapsenlapset.Rahaa antoi vain meille (100mk/lapsi aina kun kävi).Toki muut eivät tätä tienneet ja en tiedä johtuiko tuo siitä,että meidän perhe oli köyhin. Oltiin myös ainoita,jotka kävi vaarin kanssa katsomassa fudista ja kuunneltiin häntä ( olimme kiinnostuneita historiasta jo lapsina).

Veljen lapset ainakin saavat huomattavasti enemmän hoitoa/yökyläilyä ja heidän elämään osallistutaan. Kyyditään, käydään harrastusten kevätesityksissä, yökyläillään viikottain. Meille ei apua tunnu löytyvän, vaikka suoraan kysyisi lähes hätilanteessa, joten vältän kysymästäkin jo etten pahoittaisi mieltäni turhaan. Itse olen jo luovuttanut ja vetänyt johtopäätökset etten ole kai lapsena yhtä arvokas ja rakas. Mutta lasten puolesta harmittaa, että heiltä jää se sama isovanhempien osallistuminen saamatta mitä toiset saavat. 

Miehen sisaruksen lapset ovat mummon suosikit. He saavat paljon apua ja aikaa, me vähemmän. Whatsappi-ryhmässä heidän lasten kuviin reagoi aina sydämin, meidän ei. Olen lopettanut kuvien laiton. Olen ehkä turhasta katkera.....

Oletteko koskaan miettineet tätä toisinpäin. Olen monen lapsen isoäiti ja monen lapsen äiti. Kaikki rakkaat lapseni ovat samalla viivalla ja rakastan heitä yli kaiken. Näin ollen rakastan heidän lapsiaankin kaikkia yhtä paljon. 

Väkisinkin kuitenkin olen vieraantunut osasta lapsenlapsiani, kun asuvat monen sadan kilometrin päässä ja aina kun tulevat kotipaikkakunnalleen ( sekä miniäni, että poikani kotipaikkakunnat samassa kunnassa) he majoittuvat miniäni lapsuudenkotiin. Pitkillä lomilla asuvat siellä pitkiäkin aikoja. Meillä käyvät pikaisesti takaisin kotipaikkakunnalleen lähtiessään.  

Olen pyytänyt ja pyytänyt. Haluaisin kestitä vuorostani myös, kun vähän hävettääkin, kun poikanikin syö appivanhempiensa luona aina. Niin kovasti haluaisin nähdä myös näitä lapsenlapsiani. Minun on vaikeampi matkustaa heidän paikkakunnalleen, kuin miniäni vanhempieni ( työni sellaista)  mutta käyn mielelläni mieheni kanssa aina kun kutsu tulee.

Ovat ihana perhe ja haluaisin pitää välejä läheisinä myös heidän lapsiinsa. Joskus siis voi olla näinkin päin, että jommat kummat isovanhemmat voivat olla suosikkeja.

Niin ja syytä tähän en tiedä. Kysynyt olen. 

Eikö tämä ole ihan normaalia? Minä olin lapsena paljon paljon läheisempi ukkini kanssa kuin toisen puolen mummin. Meillä vaan synkkasi paremmin. Mummilassa en ikinä ollut yötä, mutta ukin luona vietin kesäisin aikaa. Mummilla oli sitten omat suosikkinsa. Jos niitä lapsenlapsia on paljon, niin miten voi olettaa, että sieltä ei ihan henkilökemioidenkin perusteella löytyisi suosikkia.

Siskon lapsi on selkeästi suosikki. Joskus olin katkera, mutta en enää jaksa olla, lapsetkin alkavat olla jo täysi-ikäisiä. Onneksi meidän lapsella on aina ollut tosi läheiset välit toisen puolen isovanhempaan, kun on tämän ainoa lapsenlapsi. Edestään löytää oon ajatellut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää salliko eriarvoista kohtelua. Tässä on myös vastuu sillä suositulla. Ei tarvi tunkea sitä suosikkia koko kesäksi mummulaan ja joka viikonloppu. Jättäkää tilaa myös muille! Itsellä kokemusta tästä että otetaan kaikki ilo irti suosikkina olemisesta ja pilataan lopulta kaikkien välit.

Tämä! Aina pitää änkeä paikalle ja lopputulema on se, ettei muut voi, viitsi tai kehtaa enää mennä. Minä ajattelen isovanhempien jaksamista ja ylipäätään ihan turha enää mennä siinä kohtaa kun toiset majailee siellä jo kolmatta päivää taas kerran putkeen ja kaikilla jo oman ajan ja tilan tarvetta. Ei kukaan jaksa meidän lasten kanssa enää siinä vaiheessa viettää aikaa tai antaa heille huomiota.  Mutta kun ei siellä ole koskaan sopiva aikaa käydä. Joko ovat omilla menoillaan tai serkut linnoittautuneet mummilaan. Jos jo

 

Meillä harrasti samaa jo 1990- luvulla. Kun vierailimme isovanhempien luona, piti aina tulla paikalle ja jos he olivat paikalla, oli suotavaa, ettei sinne muita lapsenlapsia tuotu.

Vierailija kirjoitti:

On heillä suosikit. Heidät kutsutaan jouluksi ja juhannukseksi. Muille pahoitellaan ettei majoitustilaa ole. Eikä tietysti koskaan voi vaihdella kutsuttavia, koska näistä on kuulemma tullut sitten jo lapsille perinne niin tuntuisi hullulta ruveta sitä heiltä viemään. Että tulkaa te vaikka joku ilta ensi viikolla käymään. Niinpä ollaan tilanteessa, jossa meidän lasten mihinkään juhlaan ei kuulu isovanhemmat. 

Teinä en menisi. Isovanhemmat ovat itse valintansa tehneet, teitä ei oikeasti kaivata.

On (oli, kolme neljästä isovanhemmasta on kuollut ja lapset aikuisia)niillä, kaikki neljä omaa lapsenlasta.

Itse olen vasta tulossa biologiseksi isovanhemmaksi. Nykyisen puolisoni kuudelle lapsenlapselle olen ollut yksi tärkeä ihminen heidän syntymistään asti, ja he ovat kaikki minulle rakkaita. Samoin rakas on toisen lapseni tytärpuoli, joka on ollut elämässäni 1 -vuotiaasta. Nyt samaan perheeseen on tulossa uusi vauva, joka siis on ensimmäinen biologinen lapsenlapseni. Sydämeni on mullin mallin ja iloa ja jännitystä täynnä. Toivon kuitenkin hartaasti, että osaan olla fiksu ja osoittaa samalla tavalla lämpöä muillekin. Toki miehen lapsenlapset ovat jo teinejä ja nuoria aikuisia, joten suhde heihin on varsin vakiintunut. Ja toisaalta tällä tulevan vauvan sisarpuolella on biologisiavrakastavia isovanhempia kolme kappaletta - joista vain yksi on myös tulevan vauvan isoäiti.