Lue keskustelun säännöt.
Isot näkemyserot sukulaisten kanssa. Miten tulla toimeen?
18.06.2025 |
Meillä on hyvin isoja näkemyseroja lähisukulaisten kanssa. Niitä on liittyen sekä politiikkaan, uskontoon ja elämänkatsomukseen että arvomaailmaan yleisesti. Sillä, mitä mieltä kukakin osapuoli on, ei ole tässä nyt väliä.
Tilanteesta on välillä juteltu, mutta sen sijaan että saataisiin jonkinlainen kohtelias molemminpuolinen kunnioitus aikaiseksi, ollaan ihan jatkuvasti siinä tilanteessa, että nämä sukulaiset kerta toisensa jälkeen pilkkaavat ja halveksivat meidän perheen näkemyksiä tai arvomaailmaa. Joskus saattaa olla hetken aikaa parempi tilanne, mutta sitten taas mennään. Olen huomannut myös sen, että sen sijaan että pysyttäisiin edes tasaisessa tilanteessa, se toisen puolen epäkunnioitus ja nälviminen vaan lisääntyy vuosi vuodelta.
Meillä ei ole mahdollisuuksia esittää meidän näkemyksiä tai elää oman arvomaailman mukaisesti (heidän mielestään), mutta heillä on oikeus kritisoida meitä. Meillä ei ole oikeutta kritisoida heitä, jos tulkitsevat yhtään minkään poikkipuoliseksi sanaksi, tulevat joukolla kimppuun.
Alan olla tosi väsynyt tähän. Olisin toivonut, että lapsilla olisi hyvä suhde lähisukuun, mutta en näe, että miten sellainen voi rakentua, kun osoittavat niin usein, että eivät kunnioita meitä ihmisinä. Olen pinna kireällä jokaisen tapaamisen kanssa etukäteen, koska ikinä en tiedä, että alkaako se nälviminen tälläkin kertaa.
Puhuminen ei auta. Siitä on ollut vain kahdenlaisia seurauksia, joko se, että he pitävät kuukausien mykkäkoulun osalle perheestä tai sitten se, että esittävät katuvaista ja aloittavat samalla tai pahemmalla heti seuraavalla viikolla uudelleen.
Onko välirikko ainoa ratkaisu?
Kommentit (21)
Tapaamalla mahdollisimman harvoin ja puheenaiheet koskevat lähinnä säätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapaamalla mahdollisimman harvoin ja puheenaiheet koskevat lähinnä säätä.
Tähän se on vuosien varrella ollut menossa, mutta siellä on joukossa ihmisiä, jotka haluamalla haluavat nostaa esille niitä ristiriitoja ja keksivät kyllä jonkun aasinsillan ujuttaa sinne nälvimistä. Ollaan yritetty myös sitä, että ollaan sanottu suoraan etukäteen, että toivotaan, että tietyt aiheet jätetään tän vierailun ulkopuolelle ja vietetään vaan mukava päivä yhdessä. Osa provosoituu siitä, ja tarkoituksella tuo sitten niitä asioita esiin, koska sanavapaus.
Minusta tuo toimii vain, jos molemmat ymmärtävät olla hiljaa niistä kaikkein eniten kitkaa aiheuttavista aiheista. Eli kumpikaan ei tuo keskusteluun aiheita, jotka loukkaavat toista.
Ja jos on asioita, jotka nyt vaan ovat olemassa, mistä ei olla samaa mieltä, kuten vaikka ruokavalio tai parisuhteet tietynlaisten ihmisten välillä, ihmisen pitää pystyä käyttäytymään neutraalisti ja antaa toisten olla. Minusta perhettä ei voi vaatia tekemään julistuksia, missä kannattaa toisen ihmisen arvoja, mutta kohtelias ja ystävällinen pitää olla. Ei kommentoida negatiivisesti myöskään sitä uskontoa.
Toki ymmärrän, että joskus se on oikeasti vaikeaa. Esim avoin nàtsismi ja siihen liittyvän väkivallan ihannointi olisi minulle kyllä mahdoton pala. Ei kaikkea tarvitse sietää. Mutta jos se olisi esim oma veli tai jopa lapsi, jolla ei ole mitään muuta turvaverkkoa, ei silloin voi kai välejäkään katkaista.
En juttele yhdenkään lähi- tai kaukaisemmankaan sukulaisen kanssa tuollaisista aiheista. Suosittelen 😌
Se auttaa ettei nää. Jos on pakko nähdä, ei tarvitse puhua heidän kanssaan joiden kanssa ei ole juttua ilman draamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaista elämää te elätte, kun koko ajan olette sukulaisten kanssa tekemisissä?
Me olemme sellainen omasta mielestäni tavallinen perhe, joka näkee isovanhempia noin kerran kuukaudessa, sisaruksia saman verran ja pari kertaa vuodessa on joku sukujuhla. Todella harvoin osutaan veljen perheen kanssa mummolaan samaan aikaan, joten mitään erityisiä sukutapaamisia ei ole.
Palstalla tuntuu koko ajan olevan isoja sukutapaamisia, viikoittain ollaan tekemisissä pikkuserkkujen ja isotätien kanssa ja siellä sitten vanhat kaunat nousevat esiin. En minä julista mummin syntymäpäivillä prideideologiaa tarkoituksena suututtaa isoeno vaimoineen, mutta nähtävästi palstalta aina löytyy näitä, joille viikon pelastus on se, kun joku tädeistä huomauttaa, että jotkut mielipiteet voisi pitää ominaan.
Lasten kannalta on viisainta, että he eivät ole suvun kanssa tekemisissä. Huomaavat vielä, että omassa perheessä on isoja ongelmia.
En ymmärrä miksi pitäisi olla tekemisissä sukulaisten kanssa, jotka tuottavat jatkuvasti pahaa mieltä elämääsi ja perheeseenne. Ei kenenkään ole pakko sellaista sietää.
Minulla on monia sukulaisia, joita en ole nähnyt vuosikausiin ja hyvä niin. Äitini kuoleman jälkeinen perunkirjoitus avasi näkemään silmäni kuinka sairaita asioita voi jopa omat lähisukulaiset tehdä (uhkailua, kiristystä, mustamaalausta jne.). Sen jälkeen päätin, että enää halua näitä sukulaisia elämääni ja hyvä näin. Minä ja perheeni voimme paljon paremmin ilman heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En juttele yhdenkään lähi- tai kaukaisemmankaan sukulaisen kanssa tuollaisista aiheista. Suosittelen 😌
Tätä yritetään, mutta ei onnistu, koska toiset tuo ne aiheet aina esille.
No niin mitkä ovat teidän arvot? Arvostellaan kimpassa ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapaamalla mahdollisimman harvoin ja puheenaiheet koskevat lähinnä säätä.
Tähän se on vuosien varrella ollut menossa, mutta siellä on joukossa ihmisiä, jotka haluamalla haluavat nostaa esille niitä ristiriitoja ja keksivät kyllä jonkun aasinsillan ujuttaa sinne nälvimistä. Ollaan yritetty myös sitä, että ollaan sanottu suoraan etukäteen, että toivotaan, että tietyt aiheet jätetään tän vierailun ulkopuolelle ja vietetään vaan mukava päivä yhdessä. Osa provosoituu siitä, ja tarkoituksella tuo sitten niitä asioita esiin, koska sanavapaus.
Nuo "koska sananvapaus"-ihmiset on sen verran raskaita tolloja, että ignoreen vaan, vaikka olisi miten sukulaisia. Ei kai sitä mitenkään dramaattisesti tarvitse välejä katkaista, mutta etääntyy vaan. Ei ota ikinä yhteyttä, ei vastaile, kieltäytyy kyläilyistä, "nyt ei sovi" jne. Ja antaa vaan ajan kulua, kyllä ne sitten luovuttaa.
"Onko välirikko ainoa ratkaisu? "
Saattaa olla. Todennäköisesti on.
Kun meille tuli lapsia, aloin nähdä kavereita harvemmin. Muutettiin myös vähän yli 10 kilsan päähän, että työmatka lyhenisi. Sekin harvensi tapaamisia. Kun niitä näki vähemmän, alkoi kerta kerralta ihmetyttää aina enemmän se niiden touhu. Ainakin puolet niistä oli suoraan sanoen aika nilkkejä.
Se mikä oli ennen tuntunut tavallselta huumorilta, olikin lähinnä veetuilua. Siinä porukassa ei naureta muiden kanssa vaan muille. Kun yksi niistä alkoi yrittää repiä halpaa huumoria kun 2-vuotiaasta, paloi käämi. Tein sille totaalisen verbaalisen murskauksen. Ja lähin menemään.
Nähtiin vielä pari kertaa sen jälkeen. Se pahin niistä ei millään tavalla kommentoinut edellistä kertaa, eikä muutkaan. Itse en alkanut anteeksi pyytelemään.
Olisin voinut hoitaa tilanteen tietenkin paljon paremminkin. Silti en kadu. Ainakin se yksi tyyppi piti sen jälkeen suunsa kiinni.
Nyt ei olla nähty muutamaan vuoteen. En ole kaivannut. Nosti oikeasti elämänlaatua, kun lopetin ajankäytön niiden kanssa. Muutamaa niistä oon kyllä edelleen nähnyt, enemmistöä en.
Välien katkaisu voi olla hyvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaista elämää te elätte, kun koko ajan olette sukulaisten kanssa tekemisissä?
Me olemme sellainen omasta mielestäni tavallinen perhe, joka näkee isovanhempia noin kerran kuukaudessa, sisaruksia saman verran ja pari kertaa vuodessa on joku sukujuhla. Todella harvoin osutaan veljen perheen kanssa mummolaan samaan aikaan, joten mitään erityisiä sukutapaamisia ei ole.
Palstalla tuntuu koko ajan olevan isoja sukutapaamisia, viikoittain ollaan tekemisissä pikkuserkkujen ja isotätien kanssa ja siellä sitten vanhat kaunat nousevat esiin. En minä julista mummin syntymäpäivillä prideideologiaa tarkoituksena suututtaa isoeno vaimoineen, mutta nähtävästi palstalta aina löytyy näitä, joille viikon pelastus on se, kun joku tädeistä huomauttaa, että jotkut mielipiteet voisi pitää ominaan.
Lasten kannalta on viisainta, että he eivät ole suvun kanssa tekemisissä. Huomaavat vielä, että omassa perheessä on isoja ongelmia.
Tiivis (toisinaan hyvin epäterveellä tavalla), iso, jatkuvasti yhteyksissä oleva suku, jossa nähdään jollain porukalla vähintään viikoittain, jotkut useamminkin. Pari kertaa vuodessa olisi ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
No niin mitkä ovat teidän arvot? Arvostellaan kimpassa ne.
Ei sillä ole väliä tämän aloituksen kannalta, oleellista on se, että siinä on iso kuilu joka tuntuu vuosi vuodelta kasvavan. Ei ole oleellista edes se, että kuka on missäkin näkemyksessään "oikeassa" ja kuka vähemmän oikeassa. Oleellista on se, että miten voidaan ylläpitää ihmissuhteita näihin ihmisiin, kun kunnioitus on vain toisenpuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En juttele yhdenkään lähi- tai kaukaisemmankaan sukulaisen kanssa tuollaisista aiheista. Suosittelen 😌
Tätä yritetään, mutta ei onnistu, koska toiset tuo ne aiheet aina esille.
Ei tähän auta kuin kieltäytyä keskustelusta. Toteat vaikka että anteeksi, mutta en halua keskustella kanssa tästä aiheesta. Ja jos toinen jatkaa, niin lähdet vaan pois. Jos toinen seuraa, niin olet kuin tätä ihmistä ei olisikaan. Rupeat juttelemaan jollekin toiselle ja/tai et ota mitään katsekontaktia tuohon jankkaajaan.
Minulla on tästä valitettavasti omakohtaista kokemusta usean vuoden ajalta 😑
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin mitkä ovat teidän arvot? Arvostellaan kimpassa ne.
Ei sillä ole väliä tämän aloituksen kannalta, oleellista on se, että siinä on iso kuilu joka tuntuu vuosi vuodelta kasvavan. Ei ole oleellista edes se, että kuka on missäkin näkemyksessään "oikeassa" ja kuka vähemmän oikeassa. Oleellista on se, että miten voidaan ylläpitää ihmissuhteita näihin ihmisiin, kun kunnioitus on vain toisenpuolista.
Miksi et kunnioita heidän mielipiteitään? Riitaa ei synny, ellet sitä haasta.
Miksi heidän kanssaan pitäisi olla väleissä?
Meillä auttoi kun pidin muutaman vuoden etäisyyttä. Sen jälkeen on ollut kohteliaat välit. Oppivat näyttäytymään ja lopettivat turhan kettuilun.
HÄHHHÄÄÄ! Tajuatko että tuo sinun mielisairautesi on tuhonnut ainutkertaisen elämäsi? Tajuatko: Tuhonnut! Sinun elämäsi on tuo ripulipaskan osa, muilla on upeita elämiä. HÄHHHÄÄÄ!
Minulla on täysin sama ongelma. Olen hyvin erilainen kuin lapsuudenperheeni. Myös arvot, normit ja mielenkiinnon kohteet poikkeavat. Välttelen puheluita ja tapaamisia. Pari kertaa vuodessa kyläilyä riittää, muutama kohtelias viesti silloin tällöin "pitää suhdetta yllä". Itseään kannattaa suojella ja arvostaa.
Sukulaiset apukoulun käyneitä?