Täytin 44 ja tuli joku kriisi, pakko panostaa ulkonäköön
Iski jotenkin täysillä vasten kasvoja se fakta, että vanhenen, ja (vielä) ihan ok ulkonäkö vetelee viimeisiään, iän merkkejä alkanut näkyä kaulalla ja kasvoilla.
Vertailen hirveästi (mielessäni) itseäni muihin ikäisiini, ja myös nuorempiin ja vanhempiin. Yritän somesta löytää itseäni vanhempia hyvännäköisiä naisia, jotta saisin toivoa siitä, että itselläkin olisi vielä ulkonäöllisesti hyviä vuosia edessä.
Olen alkanut kuntoilemaan, meikkaamaan enemmän, ja laitan (föönaan, kiharran) jopa hiuksiani nykyään aamuisin tavallisinakin arkityöpäivinä, enkä vaan harjaa hiuksiani niinkuin aiemmin. Vaatteita sovittelen ja yritän etsiä kivoja asuja.
Ja joo joo, on mulla muutakin elämää ja harrastuksia enkä ole pinnallinen bimbo noin yleisesti, mutta nyt kyllä tunnistan selkeästi, että joku kriisivaihe iski, joka oireilee näin.
Onko muita joille tullut samaa tässä iässä?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Tavismiehenä on helppoa kun ulkonäkö ei koskaan ole ollut relevantti asia.
Kyllä se on relevanttia miehelläkin. Moni nainen, minä ainakin, katsoo myös tavismiehiä ja heidän ikääntymistään ja repsahtamista.
Miehillä sinänsä helpompaa, että aikuiset piirteet, rypyt ja juonteet tiettyyn määrään asti vaan lisäävät miehekkyyttä ja charmia, MUTTA moni 40 v. mies näyttää olevan jo täysin antanut kroppansa repsahtaa. Ryhti on huono, kädet ohuet, maha on pallo, ja perse roikkuu tai on täysin muodoton.
Menisitte salille. Näyttäisitte suht helpolla silmää miellyttäviltä. Mies saa salilla paljon nopeammin ja pienemmällä vaivalla tuloksia, kuin nainen.
Itse salilta juuri tulin, käyn siellä toki terveyden ja toimintakyvyn takia, mutta myönnän että myös ulkonäkösyistäkin. Haluan olla itse tyytyväinen peilikuvaani, mutta haluan myös näyttää hyvältä oman miehen silmissä. Ja miksei muidenkin, katselu piristää, itsekin katson komeita miehiä ja kroppia.
N40+
Vierailija kirjoitti:
Mulle iski kriisi näin neljääkymppiä lähestyessä, vaikken ole ikinä aiemmin asiasta välittänyt. Mutta myöhäistä se tässä vaiheessa on, kun ulkonäkö on jo sairauksien myötä pilalla, joten se siitä kriisistä.
Ei kai se koskaan ole myöhäistä, tai ainakaan niin kauan kuin on elossa?
Estääkö sairautesi liikkumasta, meikkaamasta, laittamasta hiuksia, pukeutumasta kivasti?
Kyllä laittautunut vanhakin nainen on kauniimpi kuin rönttävaatteissa kulkeva homssuinen vanha nainen. (tai mies)
Eri asia tietysti, jos oikeasti voimavaroja tai mielenkiintoa laittautua ei ole, eihän se pakollista toki ole. Yleensä vaan kyllä tuppaa piristämään omaakin mieltä, kun peilikuva näyttää kivalta.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole ikä- vaan luonnekysymys. Herään n.10 min ennen uloslähtöä. Hiukset voi harjata toimistolla tai vaikka bussissa ja päälivaatteet pukea matkalla, meikkiä ei tarvitse.
Etkö käy kakalla?
Vierailija kirjoitti:
Leikkauta naamasi sillä siitä pääsee. Itse olen luvannut itselleni, että voin leikkauttaa silmäluomet jos roikkuvat pahasti ja tehdä kiristyksen kaulaan ja leukaan jos muutun bulldogiksi, asiaa ei tarvi sen enempää miettiä. Mitään elottomaksi tekeviä pistoksia tai huulia peräpukamiksi muuttavia pistoksia en tietenkään ota kuten ei kukaan täysipäinen. Oma persoonallinen ulkonäkö on se mitä kannattaa vaalia.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että niin sitä tulee nuoremman näköiseksi? En ole koskaan nähnyt vanhempaa leikeltyä naista, joka näyttäisi nuoremmalta leikkauksen takia.
Miksei 40+ miehet mieti tällaisia? Elävät vatsaröllyjensä, vitjamuniensa ja buldoggipussiensa kanssa itseensä tyytyväisinä.
Mä olen samanikäinen enkä enää jaksa välittää miltä näytän. En meikkaa ja hiukset roikkuu likaisena pitkin päätä. Mutta kiva jos sä jaksat panostaa, mä en.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen samanikäinen enkä enää jaksa välittää miltä näytän. En meikkaa ja hiukset roikkuu likaisena pitkin päätä. Mutta kiva jos sä jaksat panostaa, mä en.
Miksi et jaksa? Kai nyt edes hiukset olisi kiva pitää puhtaana?
Missähän iässä tämän rupsahtamisensa hyväksyy, niin ettei se enää tunnu niin kauheelta kun nyt kriisin ollessa päällä?
Vai hyväksyykö tätä, kuluuko koko loppuelämä peilikuvaa kauhistellessa?
Vanhemmat, kertokaa kokemuksenne?
On! En ole ennen ole ollut juurikaan turhamainen, mutta vuosi sitten alkoi laittautuminen kiinnostaa. Vähän aikaa sitten sain diagnoosin, joka edellyttää isoa leikkausta kasvoihin, aiheuttaen pysyviä arpia. Sen jälkeen olen jotenkin luovuttanut täysin.
Olen 44 ja olin tyytyväinen ulkonäkööni, kunnes aloin seurustella paljon nuoremman miehen kanssa ja mulle iski kauhea ahdistus omasta vanhenemisesta verrattuna miehen persikkaiseen ihoon. Melkein päätin suhteen näin typerästä syystä.
Olin aina hoitanut ihoani, käyttänyt aurinkosuojaa, liikkunut, huolehtinut painostani ja syönyt terveellisesti. Kaiken lisäksi olen sitä naistyyppiä, jota luullaan todellista ikää nuoremmaksi joten ei ollut oikein mitään poppakonsteja, joita olisin voinut ottaa käyttöön. Guasha ja kasvojooga tuli kokeiltua jo aiemmin enkä niillä saa mitään tuloksia. Tietenkin kasvoni ovat muuttuneet parikymppisestä mutta tulin siihen tulokseen, että tuntemus rupsahtamisesta on pääasiassa oman mieleni aikaansaannos.
Kriisi meni ajatustyöllä ohi parissa vuodessa ja olen mielestäni paremman näköinen kuin nuorempana. Asiaan saattaa vaikuttaa lähes kymmenen kilon painonnousu, joka toi kasvoihin kivaa pyöreyttä ja vartaloon naisellista muotoa ekaa kertaa ikinä. Samoin alkoholin jättäminen minimiin oli ulkonäölle eduksi. Kai rakkauskin saa hehkumaan. Häät ovat tällä viikolla.
Itse olen 53 v. Juuri tulin salilta kotiin ja pakko sanoa, treenatessa katsoin kasvojani peilistä ja näytin hyvältä. Olen hoitanut ihoani aina hyvin ja ryppyjä on melko vähän. Ihoni on oikeasti hehkeä. Tosin, työtä tämä on vaatinut. Teen Facephysicsiä joka toinen päivä, lisäksi kuorin, mikroneulaan, käytän kasvonaamioita. Nyt hankin vielä led-valon ja mielestäni se on ihan huikea tuote. En tiedä, luulenko vain, mutta mielestäni se on kirkastanut kasvojeni ihoa. Mutta jotta kaikki ei olisi ihan täydellisä, niin kaulan iho on kyllä rupsahtanut. Tuossa led-valossani on kaulaosa myös erikseen, uskon ja toivon, että siitä olisi hyötyä.
Nro 52 jatkaa vielä. Itse panostan hiuksiin nyt paljon. Kun sävy ja leikkaus on kunnossa, niin se saa myös näyttämään freesimmältä. Ja tietysti on käytössä seerumin yms. Ja yövoiteessa on retinolia. Vaikka moni sanoo voiteita hömpötykseksi, niin kyllä se kosteutettu iho silti näytää paremmalta kuin kuiva koppura.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kovin tutulta. Itse aloitin myös nelikymppisenä aika kattavan ulkonäköprojektin: ruokavalio, treenmaaminen, ihon hoito, hiustyyli, vaatekaappi...kaikki uusiksi. En ole valmis mummoutumaan vielä.
Miksiköhän naisten liikunta ja ruokavalio liittyvät hyvin usein ulkonäköön? Hmm.. Eikö ole muuta motivaatiotekijää?
Onko siinä sitten jotain pahaa jos ulkonäkö on päämotivaattorina?
Se on huono lähtökohta. Ulkonäkö voi mennä nopeastikin, eikä siitä saa syvällistä täyttymystä. Se on ulkoista. Kyllä elämäntapojen motivaatiotekijöinä olisi parempi olla terveys, hyvinvointi ja itsepystyvyys. Ihan se miltä tuntuu.
Et vaikuta saavuttaneen syvällistä viisautta kun tuomitset muiden ratkaisut, sen mistä muut saavat iloa ja täyttymystä, ei ole välttämättä samat asiat kuin sinulla. Ei ole olemassa mitään sääntöä, että tietyn iän jälkeen ulkonäöstä ei enää tarvitsisi huolehtia.
Ennemminkin se on terve reaktio alkaa vihdoin panostaa itseensä, kun on vuosikymmenet huolehtinut kodista ja perheestä, saattanut lapset maailmalle, luonut uraa, huolehtinut ehkä omat vanhemmat hautaan jne.. miksei hyvänen aika silloin olisi oikeus panostaa itseensä ja ulkonäköönsä jos se tuo hyvää mieltä, ilman että saa kohdata kaltaistesi paheksuntaa?
Ulkonäöstä huolehtiminen on mielenterveyden ylläpysymisen hoitamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkauta naamasi sillä siitä pääsee. Itse olen luvannut itselleni, että voin leikkauttaa silmäluomet jos roikkuvat pahasti ja tehdä kiristyksen kaulaan ja leukaan jos muutun bulldogiksi, asiaa ei tarvi sen enempää miettiä. Mitään elottomaksi tekeviä pistoksia tai huulia peräpukamiksi muuttavia pistoksia en tietenkään ota kuten ei kukaan täysipäinen. Oma persoonallinen ulkonäkö on se mitä kannattaa vaalia.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että niin sitä tulee nuoremman näköiseksi? En ole koskaan nähnyt vanhempaa leikeltyä naista, joka näyttäisi nuoremmalta leikkauksen takia.
Eikö edes Kris Jenner?
Et vaan erota hyvintehtyä kasvojenkohotusta luonnollisesta nuorekkaasta ulkonäöstä. Kyllä se vaan nuorentaa kun bulldoggiposket lähtee ja se on fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen samanikäinen enkä enää jaksa välittää miltä näytän. En meikkaa ja hiukset roikkuu likaisena pitkin päätä. Mutta kiva jos sä jaksat panostaa, mä en.
Miksi et jaksa? Kai nyt edes hiukset olisi kiva pitää puhtaana?
On ne joka toinen päivä puhtaat mutta en jaksa laittaa niitä mitenkään. En tiedä miksi meikkaisin tai pukeutuisin kauniisti kun en käy missään.
Voi, todellakin. Itselleni se iski vasta vuosi sitten. Olin silloin 47. Aivan kamala kriisi iästä. Kaipa nuo vaihdevuosien ensimmäiset oireet herätti. Keskivartalo paksuuntuu, laihdutin ja sen päälle kalkkunakaula tuli. Hamsteritkin tuli esiin, kun rasva väheni. Kroppaa en jaksa edes ihmetellä. Allit heiluu, mahanahka löysä, reisissä selluliitit näkyy muhkuroina, kun iho on hiukan liian löysä, eikä pidä reisiä enää muodossaan (eli purista läskiä tasaiseksi). Mutta naama on se ongelma.
Olen alkanut käyttää kaikenlaisia retinoleja, rasvoja, laserhoitoja, mikroneulausta jne. En tiedä, auttavatko, mutta kirurgin veitsikin jo kiinnostaa. Ottaisin alakasvojen sekä kaulan kohotuksen. Hampaat laitinkin jo vuosi sitten ja nyt on kauniit kuoret. Ei vitivalkoiset vaan luonnollisenvaalean kauniit. Pari pientä pientä "kauneusvirhettäkin" hampaisiin tehtiin, jotta näyttää vielä luonnollisemmalta, kun ei ole ihan tasainen rivistö kauttaaltaan vaan juuri sellainen, joka ihmisellä voisi olla luonnostaan, kun oikein täydelliset hampaat. Tosiaan seuraavana kasvojen kohotus. Kropan puolella tarvisin eniten mahaan käsittelyä, mutta siihen en ole valmis, kun se leikkaus on tosi iso ja toipumisaika pitkä. Lisäksi en hae bikinikuntoa vaan haluan vaatteet päällä näyttää freesiltä.
Ulkonäkö vetelee viimeisiään kuulostaa kyllä ikävältä. Ulkonäkö muuttuu läpi elämän ja en itse mitenkään osaa samaistua tuollaiseen ajatukseen että nyt se vetelisi viimeisiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kovin tutulta. Itse aloitin myös nelikymppisenä aika kattavan ulkonäköprojektin: ruokavalio, treenmaaminen, ihon hoito, hiustyyli, vaatekaappi...kaikki uusiksi. En ole valmis mummoutumaan vielä.
Miksiköhän naisten liikunta ja ruokavalio liittyvät hyvin usein ulkonäköön? Hmm.. Eikö ole muuta motivaatiotekijää?
Minä liikun ja syön terveellisesti jotta voin tuottaa mahdollisimman pitkään mahdollisimman paljon veroja valtion kassaan tekemällä mahdollisimman paljon töitä. Olen 39-vuotias enkä aio ikinä jäädä eläkkeelle vaan raataa vielä haudan partaallakin rakkaan kotimaani eteen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kovin tutulta. Itse aloitin myös nelikymppisenä aika kattavan ulkonäköprojektin: ruokavalio, treenmaaminen, ihon hoito, hiustyyli, vaatekaappi...kaikki uusiksi. En ole valmis mummoutumaan vielä.
Miksiköhän naisten liikunta ja ruokavalio liittyvät hyvin usein ulkonäköön? Hmm.. Eikö ole muuta motivaatiotekijää?
Minä liikun ja syön terveellisesti jotta voin tuottaa mahdollisimman pitkään mahdollisimman paljon veroja valtion kassaan tekemällä mahdollisimman paljon töitä. Olen 39-vuotias enkä aio ikinä jäädä eläkkeelle vaan raataa vielä haudan partaallakin rakkaan kotimaani eteen!
No nyt on oikea asenne! Muista se kirkas kruunu joka lopussa odottaa 👑😉
Mulle iski kriisi näin neljääkymppiä lähestyessä, vaikken ole ikinä aiemmin asiasta välittänyt. Mutta myöhäistä se tässä vaiheessa on, kun ulkonäkö on jo sairauksien myötä pilalla, joten se siitä kriisistä.