Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täytin 44 ja tuli joku kriisi, pakko panostaa ulkonäköön
16.06.2025 |
Iski jotenkin täysillä vasten kasvoja se fakta, että vanhenen, ja (vielä) ihan ok ulkonäkö vetelee viimeisiään, iän merkkejä alkanut näkyä kaulalla ja kasvoilla.
Vertailen hirveästi (mielessäni) itseäni muihin ikäisiini, ja myös nuorempiin ja vanhempiin. Yritän somesta löytää itseäni vanhempia hyvännäköisiä naisia, jotta saisin toivoa siitä, että itselläkin olisi vielä ulkonäöllisesti hyviä vuosia edessä.
Olen alkanut kuntoilemaan, meikkaamaan enemmän, ja laitan (föönaan, kiharran) jopa hiuksiani nykyään aamuisin tavallisinakin arkityöpäivinä, enkä vaan harjaa hiuksiani niinkuin aiemmin. Vaatteita sovittelen ja yritän etsiä kivoja asuja.
Ja joo joo, on mulla muutakin elämää ja harrastuksia enkä ole pinnallinen bimbo noin yleisesti, mutta nyt kyllä tunnistan selkeästi, että joku kriisivaihe iski, joka oireilee näin.
Onko muita joille tullut samaa tässä iässä?
Kommentit (61)
Kuulostaa kovin tutulta. Itse aloitin myös nelikymppisenä aika kattavan ulkonäköprojektin: ruokavalio, treenmaaminen, ihon hoito, hiustyyli, vaatekaappi...kaikki uusiksi. En ole valmis mummoutumaan vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihanaa sentäs että löytyy ymmärtäviä kohtalotovereita. Kyllähän sitä tietää ja on tiennyt aina, että kaikki vanhenee, mutta miten se onkin omalla kohdalla niin "kauheeta". En mä muita ihmisiä katso yhtä kriittisesti. Tai tuntuu että muut ei ees näytä yhtä pahalta/vanhalta kuin itse näytän, mutta toisaalta luulen/toivon että olen vaan tosi pahasti itsekriittinen...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kriisiä. Aion vanheta arvokkaasti ja luonnollisesti. Ja näytän kuulemma erittäin hyvältä 50v naiseksi.
En meikkaa. Elän muuten terveellisesti.
Ihan kuin vihjaisit että arvokkuus poissulkee meikkaamisen?
Oon itse jo hyvän matkaa 45 v. Oon saanut herätyksen onneksi jo aikaisin.. siinä n. 30-vuotiaana aloin käymään säännöllisesti salilla.. 15 v siis jo. Sitä ennenkin satunnaisesti. En ole koskaan ollut sohvaperuna vaan pyöräillyt, lenkkeillyt, uinut ja ryhmäliikkunut aina. Paino on pysynyt koko aikuisiän suunnilleen samassa. Muutaman kilon olen joutunut silloin tällöin pudottamaan, mutta en siis ole jojoillut kymmeniä kiloja koskaan.
Jo nuorena ysärillä huolehdin aurinkosuojasta. Tosin voiteet eivät olleet silloin niin hyviä ja spf 50 luokkaa UVA-suojin, kuten nykyään. Olen siis huolehtinut itsestäni hyvin. Vielä ei näytä pahalta, toki hiljalleen niitä vanhenemisen merkkejä alkaa näkyä. Pientä ryppyä silmäkulmissa ensimmäistä kertaa koskaan. Hoidan ihoa ja meikkaan lähinnä sävytetyllä aurinkosuojavoiteella arkena, joka vähän tasoittaa ihon sävyä. Kulmiin kestoväri ja ripsiin pari kertaa vuodessa kestotaivutus. Liikaa en jaksa arkena meikata. Juhliin sitten kyllä, mutta OHUT pohja. Paksu näyttää kamalalta.
En vielä tiedä miten jatkossa. Ehkä ne yläluomet joskus joutuu operoimaan jos ne lurpsahtaa pahasti. Toistaiseksi luomiväri on riittänyt häivyttämään pientä pussitusta ja se ripsien kestotaivutus.. Ripsienpidennyksiä en ole koskaan ottanut, minusta ei ole wörtti. Luonnollisuus ihan pienellä parannuksella on se juttu.. eli se kestotaivutus omille ripsille kestovärillä.
Tuli samoihin aikoihin ulkonäkökriisi. Positiivista oli, että aloin kuntoilla 5 x viikossa.
Nyt 15 v myöhemmin olen saanut perussairauden, joka vähän estää kuntoilua ja on masentanut.olen lihonut ja lihakset ovat kadonneet ja naamakin on valahtanut.
Katselin juuri kuvia siitä kun olin nelikymppinen ja ihmettelin, että jopa silloin näytinkin nuorelta ja kauniilta.
55v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erinomainen ratkaisu ap:n murheisiin, on ottaa todella upeat rintaimplantit. Sellaiset kuuden-seitsämän desin pallosilarit, jotka todella kääntää katseet. Sen jälkeen ei pelkoa että äijät tihrustaisi jotain silmäkulman ryppyä, kun niiltä melkein lähtee epäuskoisena taju!
😂
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kovin tutulta. Itse aloitin myös nelikymppisenä aika kattavan ulkonäköprojektin: ruokavalio, treenmaaminen, ihon hoito, hiustyyli, vaatekaappi...kaikki uusiksi. En ole valmis mummoutumaan vielä.
Miksiköhän naisten liikunta ja ruokavalio liittyvät hyvin usein ulkonäköön? Hmm.. Eikö ole muuta motivaatiotekijää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huolehtinut ulkonäöstäni jostain teini-iästä lähtien, joten ei ole tarvinnut aloittaa mitään tehokuuria. Ainoa mitä olen lisännyt rutiiniin lähiaikoina on kasvojooga ja sitä todella suosittelen jokaiselle nelikymppiselle. Kasvojen kinesioteippaus toimii myös.
https://www.is.fi/terveys/art-2000010631860.html
Tutkimus: Ihminen ikääntyy kahdessa rysäyksessä tässä iässä iskee ensimmäinen aalto
Ihmisen elinkaarella havaittiin kaksi ajankohtaa, jolloin ikääntyminen kiihtyy merkittävästi.
Tutkimuksen mukaan ensimmäinen äkillinen piikki tapahtuu 44-vuotiaana, toinen noin 15 vuotta myöhemmin 60 vuoden iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole ikä- vaan luonnekysymys. Herään n.10 min ennen uloslähtöä. Hiukset voi harjata toimistolla tai vaikka bussissa ja päälivaatteet pukea matkalla, meikkiä ei tarvitse.
heh, sen näkee kyllä aamuisin bussissa ja metrossa kun jengi ei ole harjannut tukkaansa vaan se tyynyn kuva on siellä takaraivossa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kovin tutulta. Itse aloitin myös nelikymppisenä aika kattavan ulkonäköprojektin: ruokavalio, treenmaaminen, ihon hoito, hiustyyli, vaatekaappi...kaikki uusiksi. En ole valmis mummoutumaan vielä.
Miksiköhän naisten liikunta ja ruokavalio liittyvät hyvin usein ulkonäköön? Hmm.. Eikö ole muuta motivaatiotekijää?
On. Elämäntilanteeni vaatii fyysistä kuntoa ja ihan raakaa voimaa. T: N48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole ikä- vaan luonnekysymys. Herään n.10 min ennen uloslähtöä. Hiukset voi harjata toimistolla tai vaikka bussissa ja päälivaatteet pukea matkalla, meikkiä ei tarvitse.
heh, sen näkee kyllä aamuisin bussissa ja metrossa kun jengi ei ole harjannut tukkaansa vaan se tyynyn kuva on siellä takaraivossa :)
Mä en harjaa hiuksiani oikeastaan koskaan eikä mulla ole tyynyn kuvaa takaraivossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kovin tutulta. Itse aloitin myös nelikymppisenä aika kattavan ulkonäköprojektin: ruokavalio, treenmaaminen, ihon hoito, hiustyyli, vaatekaappi...kaikki uusiksi. En ole valmis mummoutumaan vielä.
Miksiköhän naisten liikunta ja ruokavalio liittyvät hyvin usein ulkonäköön? Hmm.. Eikö ole muuta motivaatiotekijää?
Onko siinä sitten jotain pahaa jos ulkonäkö on päämotivaattorina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kriisiä. Aion vanheta arvokkaasti ja luonnollisesti. Ja näytän kuulemma erittäin hyvältä 50v naiseksi.
En meikkaa. Elän muuten terveellisesti.
Ihan kuin vihjaisit että arvokkuus poissulkee meikkaamisen?
Jostain syystä meikkaavat naiset ei ajattele että kaikkien tulisi meikata, mutta nämä Arvokkaat ja Luonnolliset tykkäävät kovasti paheksua, toki vain hienovaraisesti rivien välistä, muiden "pakkeleita".
Mulla tuli jo nyt 39vuotiaana. Tuntui, että ihan oikeasti yhdessä yössä tuli otsaan juonteita (ollut aiemmin täysin sileä) ja pienet hamsteripussin alut (joita ei varmaan muut vielä huomaa, mutta minä helvetti vieköön huomaan!).
Laihdutin ja muutenkin lisäsin lihaskuntoilua ja olen alkanut ymmärtää ihmisiä, jotka tekee kauneusleikkauksia. Tää on hirveää!
Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle tulee omat vaiheet, neljänkymmenen paikkeilla sitä herää ja havahtuu.
Sekin on siunaus että on niinkin pitkään onnistunut unohtamaan oman tulevan kuolemansa, mutta nyt soi herätyskello. Luopumaan opetteleminen ja asian kanssa sinut oleminen on hyvä ja aikuinen reaktio. Elämäntapojen korjaaminen on toinen hyvä ja aikuinen reaktio. Torkkunapin painaminen ja kyljen kääntäminen on toki myös inhimillistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kovin tutulta. Itse aloitin myös nelikymppisenä aika kattavan ulkonäköprojektin: ruokavalio, treenmaaminen, ihon hoito, hiustyyli, vaatekaappi...kaikki uusiksi. En ole valmis mummoutumaan vielä.
Miksiköhän naisten liikunta ja ruokavalio liittyvät hyvin usein ulkonäköön? Hmm.. Eikö ole muuta motivaatiotekijää?
Onko siinä sitten jotain pahaa jos ulkonäkö on päämotivaattorina?
Se on huono lähtökohta. Ulkonäkö voi mennä nopeastikin, eikä siitä saa syvällistä täyttymystä. Se on ulkoista. Kyllä elämäntapojen motivaatiotekijöinä olisi parempi olla terveys, hyvinvointi ja itsepystyvyys. Ihan se miltä tuntuu.
Ei auta. Olet ollut vanha nainen jo 10, kenties jopa 20, vuotta.
Tavismiehenä on helppoa kun ulkonäkö ei koskaan ole ollut relevantti asia.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole kriisiä. Aion vanheta arvokkaasti ja luonnollisesti. Ja näytän kuulemma erittäin hyvältä 50v naiseksi.
En meikkaa. Elän muuten terveellisesti.