Raha loppuu, elämä loppuu

Siihen nykyhallitus tähtää.

Lypsä joltain kilttimieheltä rahat.

Elä kuten joissakin maissa ihmiset elävät, he ajattelevat ettei tarvitse tehdä mitään kun yläkerran herra lähettää kaiken tarpeellisen. 

Sellaista se on. Olen kyllä huomannut, että kun päätyy oikein kunnolla pohjalle niin lakkaa välittämästä. Ei kiinnosta ihmisten miellyttäminen, ei normien noudattaminen. Saattaa tulla maksuhäiriö - mitä sitten?

Minullakin on tuossa edessä melkein tonnin edessä erääntyneitä laskuja, mutta mitään mahdollisuutta ei ole niitä maksaa. Siirryin opiskelijasta työttömäksi ja Kela ilmoitti, että päätös työttömyystuen maksamisesta kestää vähintään kolme viikkoa. Tässä sitten limbossa odotellaan saanko vuokran ja muut laskut maksettua milloinkaan. Ja vaikka päätös tuesta olisikin myönteinen niin ei sillä pitkälle pötkitä. Pari sataa laskujen jälkeen käteen kuussa ja siitä pitää maksaa kaikki muu. Se ei ole elämisen arvoista elämää.

Totta. Pitkän työuran ja normaalin elämän päätteeksi putosin yhteiskunnan suojaverkkojen ohi. Nyt olen ollut toimeentulotuen varassa jo vuosia; fyysisesti työkyvyttömänä työmarkkinatuella eläkeikään saakka ja siitä pienimmillä mahdollisilla pennosilla loppuun saakka. Jos olisi halpa, varma ja kivuton tapa poistua, olisin ensimmäisenä lähdössä.

Ongelmaksi koen lähinnä sen minkälaisessa yhteisössä ja ystäväpiirissä ihminen on. On sataverroin hankalaa olla köyhä normaalien aikuisten keskellä kuin köyhä esimerkiksi nuorena juuri valmistuneena opiskelijana. Tietyissä tilanteissa rahattomuus ja päämäärättömyys on hyväksyttävää, mutta tietyn rajan jälkeen ei olekaan. Eikä sitä oikein voi piireistä vaihtaa toisiin joskus nelikymppisenä. Helpompaa on vain olla yksin ja yrittää selviytyä. Ei pidä selitellä kenellekään rahattomuuttaan tai miksi ei voi mihinkään osallistua. 

Jollakin loppuu, toisella. ei. Onko pudotus edellisestä tilanteesta suuri? Hyvin toimeentuleva harvoin kykeneen sopeutumaan köyhyyteen, kun taas pienituloisella muutos on sen verran pieni, että asia on helpompi sisäistää. 

Siitä olen samaa mieltä, että kauaa ei tuota kukaan kestä. Jokainen päivä ei voi olla huolta toimeentulosta ja siitä riittääkö rahat edes ruokaan. Semmoista ei ihmisen mieli kestä ja lopulta se lanka katkeaa. Siksi varmaan niin moni päätyy päihteisiin ja muihin.

Itsemurha on köyhän ainoa mahdollisuus. Elämä = Raha

Matalapalkka-aloilta voi edetä parempiin työsuhteisiin helpommin kuin työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Itsemurha on köyhän ainoa mahdollisuus. Elämä = Raha

Asia ei ole ihan näin synkkä, mutta kieltämättä takaiskuista ja yllätyksistä on todella hankala selvitä, jos rahaa ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Matalapalkka-aloilta voi edetä parempiin työsuhteisiin helpommin kuin työttömänä.

 

Vain nuorena ja paremmassa taloustilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on. Olen kyllä huomannut, että kun päätyy oikein kunnolla pohjalle niin lakkaa välittämästä. Ei kiinnosta ihmisten miellyttäminen, ei normien noudattaminen. Saattaa tulla maksuhäiriö - mitä sitten?

Minullakin on tuossa edessä melkein tonnin edessä erääntyneitä laskuja, mutta mitään mahdollisuutta ei ole niitä maksaa. Siirryin opiskelijasta työttömäksi ja Kela ilmoitti, että päätös työttömyystuen maksamisesta kestää vähintään kolme viikkoa. Tässä sitten limbossa odotellaan saanko vuokran ja muut laskut maksettua milloinkaan. Ja vaikka päätös tuesta olisikin myönteinen niin ei sillä pitkälle pötkitä. Pari sataa laskujen jälkeen käteen kuussa ja siitä pitää maksaa kaikki muu. Se ei ole elämisen arvoista elämää.

Eikö sinulla tai vastaavassa tilanteessa ole läheisiä, jotka tuollaiset suhteellisen pienet tonnin tai parin laskut voisivat maksaa? Tai antaa hieman elämiseen rahaa?

Itse autan omia sukulaisia maksamalla heidän laskujaan ja antamalla rahaa.

Itselläni ei ole velkaa tai luottomaksuja maksettavana. Eli, jos nyt jäisin ilman työtä tai putoaisin toimeentulotuelle niin tuo 595 euroa olisi silkkaa rahaa joka jäisi elämiseen.. pitääkö siitä maksaa asuminen ja eläminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on. Olen kyllä huomannut, että kun päätyy oikein kunnolla pohjalle niin lakkaa välittämästä. Ei kiinnosta ihmisten miellyttäminen, ei normien noudattaminen. Saattaa tulla maksuhäiriö - mitä sitten?

Minullakin on tuossa edessä melkein tonnin edessä erääntyneitä laskuja, mutta mitään mahdollisuutta ei ole niitä maksaa. Siirryin opiskelijasta työttömäksi ja Kela ilmoitti, että päätös työttömyystuen maksamisesta kestää vähintään kolme viikkoa. Tässä sitten limbossa odotellaan saanko vuokran ja muut laskut maksettua milloinkaan. Ja vaikka päätös tuesta olisikin myönteinen niin ei sillä pitkälle pötkitä. Pari sataa laskujen jälkeen käteen kuussa ja siitä pitää maksaa kaikki muu. Se ei ole elämisen arvoista elämää.

Eikö sinulla tai vastaavassa tilanteessa ole läheisiä, jotka tuollaiset suhteellisen pienet tonnin tai parin laskut voisiva

Minä en todellakaan ala aikuisena kyselemään yhdeltäkään toiselta ihmiseltä armopaloja. Itse olen ongelmani aiheuttanut ja joko kärsin seuraukset tai ratkaisen ne. Oli lopputulos mikä tahansa niin se on henkilökohtainen asia. Sitten jos päätän, että en tällaista enää jaksa niin sitten myös itse teen lopullisen ratkaisun.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole velkaa tai luottomaksuja maksettavana. Eli, jos nyt jäisin ilman työtä tai putoaisin toimeentulotuelle niin tuo 595 euroa olisi silkkaa rahaa joka jäisi elämiseen.. pitääkö siitä maksaa asuminen ja eläminen?

Ensin putoaisit ansiosidonnaiselle. Sen jälkeen saat muita tukia, mutta et määrättömästi. Suurin osa esimerkiksi joutuu maksamaan asumisestaan sekä asumistuella että ottamalla osan muista tuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole velkaa tai luottomaksuja maksettavana. Eli, jos nyt jäisin ilman työtä tai putoaisin toimeentulotuelle niin tuo 595 euroa olisi silkkaa rahaa joka jäisi elämiseen.. pitääkö siitä maksaa asuminen ja eläminen?

Ensin putoaisit ansiosidonnaiselle. Sen jälkeen saat muita tukia, mutta et määrättömästi. Suurin osa esimerkiksi joutuu maksamaan asumisestaan sekä asumistuella että ottamalla osan muista tuista.

Juuri noin. Pitää otta huomioon sekin, että toimeentulotukea ei saa ihan noin vain ja että toimeentulotuesta ei saa säästää. Monesta välttämättömästä hankinnasta tulee mahdoton.

Kyllä se jokapäiväinen mure rahasta syö niin miestä kun naista. Sanovat että raha ei tuo onnea mutta kyllä se vaan tuo. Mun rahattomuus on saanut mut erakoksi. Mihinkään ei voi lähteä rahanpuutteessa. Kaikki pennit pitää säästää että lapset saa ruokaa. Ruokakauppa ainoa missä voi käydä.  

Tälläista odotettavissa sitten loppuelämä. Oon 44 että onkohan vielä paljo vuosia kestettävänä. 

Vierailija kirjoitti:

Totta. Pitkän työuran ja normaalin elämän päätteeksi putosin yhteiskunnan suojaverkkojen ohi. Nyt olen ollut toimeentulotuen varassa jo vuosia; fyysisesti työkyvyttömänä työmarkkinatuella eläkeikään saakka ja siitä pienimmillä mahdollisilla pennosilla loppuun saakka. Jos olisi halpa, varma ja kivuton tapa poistua, olisin ensimmäisenä lähdössä.

Olen pahoillani puolestasi. Olet ilmiselvästi joutunut kokemaan paljon vääryyttä ja murheita. Toivon sinulle kuitenkin onnellisia hetkiä,  vaikkei elämäsi onnellista olisikaan. Oikein hyvää kesää sinulle  ja voimia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se jokapäiväinen mure rahasta syö niin miestä kun naista. Sanovat että raha ei tuo onnea mutta kyllä se vaan tuo. Mun rahattomuus on saanut mut erakoksi. Mihinkään ei voi lähteä rahanpuutteessa. Kaikki pennit pitää säästää että lapset saa ruokaa. Ruokakauppa ainoa missä voi käydä.  

Tälläista odotettavissa sitten loppuelämä. Oon 44 että onkohan vielä paljo vuosia kestettävänä. 

Sama tilanne täälläkin. Jonkin aikaa kykeni säästöjen avulla esittämään ja elämään ns. normaalia elämää, mutta nyt on säästöt loppu ja eristäytyminen on ainoa vaihtoehto. Harrastuksiin ei ole varaa, reissuihin ei ole varaa, autoon ei ole varaa. Hyvä että on varaa ruokaan. Hintojen nousu on myös tuonut eteen mahdollisen asunnosta luopumisen, kun ei näitä nousevia vuokria ole varaa maksaa, jos haluaa, että käteen muutakin kuin muutama euro. Luopuminen vuosikymmenen omana kotina toimineesta asunnosta ja muutto kaupungin laidalle johonkin röttelöön tarkoittaa, että siinä menisi viimeinenkin normaalius elämästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se jokapäiväinen mure rahasta syö niin miestä kun naista. Sanovat että raha ei tuo onnea mutta kyllä se vaan tuo. Mun rahattomuus on saanut mut erakoksi. Mihinkään ei voi lähteä rahanpuutteessa. Kaikki pennit pitää säästää että lapset saa ruokaa. Ruokakauppa ainoa missä voi käydä.  

Tälläista odotettavissa sitten loppuelämä. Oon 44 että onkohan vielä paljo vuosia kestettävänä. 

Sama tilanne täälläkin. Jonkin aikaa kykeni säästöjen avulla esittämään ja elämään ns. normaalia elämää, mutta nyt on säästöt loppu ja eristäytyminen on ainoa vaihtoehto. Harrastuksiin ei ole varaa, reissuihin ei ole varaa, autoon ei ole varaa. Hyvä että on varaa ruokaan. Hintojen nousu on myös tuonut eteen mahdollisen asunnosta luopumisen, kun ei näitä nousevia vuokria ole varaa maksaa, jos haluaa, että käteen muutakin kuin muutama euro. Luopuminen vuosik

Aina voi muuttaa toisen ihmisen (tai useamman) kanssa yhteen asumaan. Jaettuna asumisen kulut ovat paljon pienemmät.