Meillä on Dilemma (isolla D:llä). Voisivatko kaikki 2 (tai useamman) lapsen vanhemmat vastata!.

perheessä yhtään

miksi lapsi saa sitten itselleen lahjoa ylipäätään jos mikää ei ole hänen omaansa ikinä

hä sanokaas miksi



kyllä ne lahjat jotka saadaan synttäriksi tai muuksi juuri itselleen ovat kyseisen lapsen lahjoja ja hän saa ihan ttise päättää mitä niillä tekee

totuus kuitenkin on et lahja himmenee ja pian on uusia juttuja ja niillä vanhoiulla saa leikkiä seit kuka vaan

eli anna nyt ihmeessä lapsesi kunkin vuorolla olla oman lahjans aherra ja itse päättää haluaako antaa toisen leikkiä sillä vaiko eikö

kyllä se siitä sitten

itse olen keskimmäinen kolmesat lapsesta ja itselläni on kaksi lasta

kyllä omaansa saa ja pitää saada pitää omanaan ja vain omanaan joku yksityisyys on oltava

annatkos sinä äitinä kaiken toisille tosta vaan omat tavarasi mitä?

ja toisen lahjoja saa lainata omistajan luvalla.

Ollaan pyritty pitämään siitä kiinni. Meillä poika haluaisia aina kaikki tytön lelut ja tyttö on kiltti ja antaa. Muuten poika saa sellaisen käsityksen, että aina huutamalla saa tahtonsa läpi. Kuten teilläkin kuopus sai tahtonsa läpi.

oot selvästi nyt ottanut jo lasillisen pari liikaa. Kirjoitusasusta päätellen...

Mulle on ihan uutta, että jotkut muksut eivät lainaa toista, jos itsellä kaksi ja toisella ei ollenkaan. Ja täähän on maailman helpointa selittää myös lapselle. En ollut oikeasti koskaan edes miettinyt, että tällainen voi olla ongelma. Meillä reipas iso veli antaa pienemmälleen ihan itse: "Katso Liisa-Petteri, tässä on sinullekin". Harvoin meillä muutenkaan tavaroista tapellaan. Minulla on myös tyly linja, jos tavaroista kamalasti tapellaan, niin sitten sillä ei leiki kumpikaan. Vissiin 2 kertaa olen ottanut tavaran jäähylle, kun aiheuttaa niin kovasti eripuraa.

Sanot, ettei 3½-vuotias tietenkään voi ymmärtää, että toinen saa ja hän ei. Jos asia on sulle noin itsestään selvä, niin kannattaa katsella omaa asennetta vähän kriittisemmin.



Sillä kyllä normaali 3½-vuotias on ymmärtänyt jo vuosi sitten, että toisella on synttärit ja silloin toinen saa lahjoja ja että hänellä tulee ne synttärit sitten taas vuorollaan. Kannattaa vaan opettaa sille pienemmällekin, että aina ei voi saada kaikkea.



Ja sitten munkin mielestä syntymäpäiväsankarilla on oikeus nauttia ikiomasta juhlapäivästään täysin rinnoin. Tuskin ne puput olivat ainota lahjat mitä sankari sai, mutta niistä vain tulivat ne tärkeimmät. Pienempi sen sijaan olisi ihastunut ihan mihin tahansa muuhun uuteen leluun, jos aikuiset olisivat häntä hieman houkutelleet esim. alkamalla leikkimään jollain lelulla ja ottamalla pienen siihen mukaan. Näin iso olisi saanut rauhassa omia pupunsa.



Mutta pääpointti mulla on, että pitäkää enemmän kuria sille pienemmälle, niin pian huomaatte, ettei se ihan niin vaativa olekaan rajojen kanssa kuin ilman.

että jakaminen on ilman muuta hyvä asia. Mutta ei jakaminen tarkoita sitä, ettei saisi olla yhtään mitään ihan omaa. Eli jos esikoinen halusi ne puput ihan omaksi, mutta oli valmis jakamaan kaikki muut uudet lelut, niin kyllä siinä oli jakamista aivan tarpeeksi. Ja mikä oikeus toisaalta pienemmällä on vaatia juuri niitä pupuja itselleen, jotka huomaa esikoiselle tärkeiksi.

synttärisankari olisi saanut pitää pupunsa. Ja kuopukselle olisi selitetty, että hänellekin vielä ne synttärit koittaa. Kai se huuto olisi jossain vaiheessa loppunut...



On asioita, jotka lasten pitää jakaa. Mutta synttärilahjat ovat omia.