Muita joita inhottaa ajatuskin parisuhteesta? Miten tuon voisi ilmaista miehelle kohteliaasti?
Olen ollut vuosikausia sinkkuna, lapset jo isoja. Tutustun helposti ihmisiin, ja joskus käy niin että ihmiset ihastuu. Käsittävät siis väärin ystävällisyyteni ja iloisuuteni. Nyt näyttäisi jälleen siltä, että eräs mukava mies on ymmärtänyt minut väärin. Miten käyttäytyä/mitä sanoa kun ehdottelee että nähtäisiin tai tehtäisiin jotain kivaa yhdessä. Kiinnostaa kuin kilo paskaa, vaikka muuten mukava ihminen onkin.
Kommentit (106)
"Olen vegaani ja liha ällöttää."
Kyllä. Täräyttäisin suoraan etten ole kiinnostunut.
Ikinä en enää muuta miehen kanssa yhteen enkä usko enää sekoavani minkäänlaiseen suhteeseen miehen kanssa. Puistattaa ajatellakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei tämä ole sukupuolikysymys. Se AP:n ihailija nyt vain sattuu olemaan mies. Jos kyseessä olisi nainen, niin ei ap:n siinäkään tapauksessa tarvitse vastata suoraan sellaiseen, mitä ei ole suoraan edes kysytty."
Sinäkö päätät, mikä on ja mikä ei ole sukupuolikysymys? Silti se sukupuoli näkyy asenteessasi. Kirjoituksissasi. Ylimielisyys. Omahyväisyys. Itsekkyys. Kyvyttömyys nähdä toista sukupuolta edes ihmisenä. Näet sen automaattisesti alempiarvoisena.
En ole sanonut mitään tuollaista. Puhe oli siitä, tarvitseeko sellaiseen kysymykseen vastata, jota toinen osapuoli ei ole esittänyt lainkaan! Sukupuoli ei vaikuta siihen mitenkään.
Tekisi mieli jatkaa tätä viestinvaihtoa, mutta näen jo mihin tämä menee. Tartut yksityiskohtiin tai yksittäisiin sanoihin (etkä näe omia virheitäsi tai asenteesi aiheuttamaa vääristymiä) ja keskustelu kiertää kehää, TAI huomaat, että et enää keksi puolustusta toiminnallesi (tai osin arkaan paikkaan), jolloin poistut keskustelusta. Itkupotkuraivarin myötä tai kaikessa hiljaisuudessa.
Lopputuloksena jatkat tätä samaa merkityksetöntä kommentointia huomenna. Eikä mikään elämässäsi muutu - ainakaan parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei tämä ole sukupuolikysymys. Se AP:n ihailija nyt vain sattuu olemaan mies. Jos kyseessä olisi nainen, niin ei ap:n siinäkään tapauksessa tarvitse vastata suoraan sellaiseen, mitä ei ole suoraan edes kysytty."
Sinäkö päätät, mikä on ja mikä ei ole sukupuolikysymys? Silti se sukupuoli näkyy asenteessasi. Kirjoituksissasi. Ylimielisyys. Omahyväisyys. Itsekkyys. Kyvyttömyys nähdä toista sukupuolta edes ihmisenä. Näet sen automaattisesti alempiarvoisena.
En ole sanonut mitään tuollaista. Puhe oli siitä, tarvitseeko sellaiseen kysymykseen vastata, jota toinen osapuoli ei ole esittänyt lainkaan! Sukupuoli ei vaikuta siihen mitenkään.
Tekisi mieli jatkaa tätä viestinvaihtoa, mutta näen jo mihin tämä menee. Tartut yksityiskohtiin tai yksittäisiin sanoihin (etkä näe omia virhei
Sanotaan tämä nyt vielä uudestaan. Toinen osapuoli on ehdottanut tapaamisia ja yhteisiä tekemisiä. Ap miettii, miten sanoisi hänelle, ettei halua parisuhdetta. Mutta kun suhdetta ei ole ainakaan toistaiseksi suoraan ehdotettu, ei ap:lla myöskään ole velvollisuutta siitä suoraan kieltäytyä. Mahdollisten suhdetoiveiden puheeksi ottaminen on toisen osapuolen tehtävä, ei ap:n, kun hänellä ei sellaisia toiveita edes ole, eikä hän voi satavarmasti tietää, onko toisellakaan.
Et ole vastuussa miehen haaveista.
Mistä ap tietää, haluaako se mies suhdetta? Ehkä haluaa vain tutustua paremmin ja katsoa tulisiko siitä jotain. Tai haluaa ehkä vain seksiä.