Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mistä olette kateellisia - vertaistukea
15.06.2025 |
Eli kuten otsikossa sanotaan! Muiden jutut saattais lieventää omia olotiloja.
Oma:
Mä välillä putoan omiin kuoppiini, häpeän itteeni ja pidän itteeni super-epäonnistuneena. Eniten ehkä siksi, etten aikoinaan tiennyt mille alalle haluan, joten opintojen aloitus alkoi verrattain myöhään ja sitten itse opinnotkin venyivät melkoisesti, kun unohduin työelämään ja työskentelyn ohella lopputyön tekeminen ei vaan millään onnistunut. Kateellisuutta sitten herättää kaikki muut, joilla opinnot menneet yhdessä putkessa ilman viiveitä. Varsinkin kun moni minustakin on olettanut niin, että suoraan lukiosta olen aloittanut ja nuorena valmistunut, niin hävettää asian todellinen laita kertoa.
Kommentit (34)
Olen kateellinen kaikille joilla on ajokortti. Itse en sellaista voi koskaan saada terveyssyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole juuri kateellinen, mutta joskus hävettää että mulla ei mitään pitkää uraputkea tai en ole saavuttanut töiden tai uran puolesta elämässä mitään. Olen ollut 33 vuoden elämäni aikana jossain neljässä työpaikassa jotka kesti jotain 6kk.
Olen kateellinen itselleni, nimittäin ensi vuoden minulle. Elämäni menee niin nopeasti parempaan suuntaan että ihan harmittaa ettei ole jo ensi vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Järkkymättömästä mielenrauhasta.
Tuo ois kyllä mahtava, sitä tarviis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä järkeä on kadehtia? Keskity muihin asioihin
Normaaliudesta.
Vaikka tiedänkin, että normaalina en pystyisi tekemään kaikkea sitä, mihin autistina pystyn. Mutta olisihan se siistiä, jos osaisi sosiaalisissa tilanteissa käyttäytyä, enkä ihan aina mokaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole juuri kateellinen, mutta joskus hävettää että mulla ei mitään pitkää uraputkea tai en ole saavuttanut töiden tai uran puolesta elämässä mitään. Olen ollut 33 vuoden elämäni aikana jossain neljässä työpaikassa jotka kesti jotain 6kk.
Vähän sama. En ole kauheasti saanut töitä enkä kunnollista palkkaa. Valmistuin unelma-alalleni, mutten ole töitä saanut. Aikanaan katsoin kun kaverit ovat töissä ja minä tein samantyyppistä hommaa työkokeilussa 9e/pv. Hävettää ja tuntuu kuin olisin epäonnistunut.
Mutta sitten muistelen, että on niitä suuriakin nimiä aloittanut uransa myöhään elämässä, että voi tässä vielä tapahtua mitä vain
Ollessani masentunut (ikävuodet 13-30) olin mielettömän kateellinen monesta asiasta. Kun sain sitten kolmenkympin korvilla elämääni vihdoin haltuun, en ole ollut kunnolla kateellinen enää vuosiin kenellekään mistään.
Pienesti kateellinen olen ihmisille joilla on jaksamista liikkua paljon. Olen itse henkisesti urheilullinen, minulla on suuri tahto liikkua paljon ja usein, mutta sitten fyysinen väsymys estää tämän. Olen työpäivän jälkeen niin uskomattoman poikki, että joudun hampaat irvessä pakottamaan itseni kävelylle tai salille eikä liikunta tunnu yhtään hyvältä, vaan fiilis on sen jälkeen yleensä entistä huonompi.
Olen myös kateellinen ihmisille joiden iho on hyvässä kunnossa. Oma ihoni on yltiöherkkä ja saan ihottumaa likipitäen kaikesta: kuumasta tai kylmästä ilmasta, kosmetiikasta ja pesuaineista, hajuvesistä, seerumeista, aurinkovoiteista ja jopa peruskosteusvoiteista. Pelkkä stressi riittää laukaisemaan kutiavana ja kirvelevän ihottuman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on kadehtia? Keskity muihin asioihin
Helpommin sanottu kuin tehty 😄 Kateus on kuitenkin luonnollista. Uskoisin, että suurin osa ihmisistä on edes yhden kerran eläessään ollut jostain kateellinen. Vaarallistahan se ei ole, ellei sit kateuksissaan aiheuta muille haittaa. Joskushan kateudesta voi olla hyötyäkin, se voi potkia sua eteenpäin ja saada saavuttamaan itselle tärkeitä asioita.
Olen kateellinen kaikille jotka ovat kiinnostuneita matkustamisesta, ja etenkin jaksavat matkustella. Haluaisin itsekin olla sellainen ihminen, mutta tykkään olla kotona tai käydä lyhyemmillä reissuilla kotimaassa. Tämä on ihan outoa, koska miksi edes minun pitäisi tykätä matkustelusta? Jotenkin tuntuu, että se tekee ihmisestä automaattisesti kiinnostavan, vaikka eihän se ole edes totta.
Sosiaalinen media on täynnä ihmisten matkakuvia, ja itse tykkään olla kotona kissan kanssa. Silloin tulee aina sellainen olo, että jään jostain paitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillain on lähisukua ja pitkäaikaisia ystäviä omalla asuinpaikkakunnallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kateellinen kaikille jotka ovat kiinnostuneita matkustamisesta, ja etenkin jaksavat matkustella. Haluaisin itsekin olla sellainen ihminen, mutta tykkään olla kotona tai käydä lyhyemmillä reissuilla kotimaassa. Tämä on ihan outoa, koska miksi edes minun pitäisi tykätä matkustelusta? Jotenkin tuntuu, että se tekee ihmisestä automaattisesti kiinnostavan, vaikka eihän se ole edes totta.
Sosiaalinen media on täynnä ihmisten matkakuvia, ja itse tykkään olla kotona kissan kanssa. Silloin tulee aina sellainen olo, että jään jostain paitsi.
Minulla on tuota samaa. Saatan olla kateellinen asioista, joita en itse edes halua. Se on aika hassua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole juuri kateellinen, mutta joskus hävettää että mulla ei mitään pitkää uraputkea tai en ole saavuttanut töiden tai uran puolesta elämässä mitään. Olen ollut 33 vuoden elämäni aikana jossain neljässä työpaikassa jotka kesti jotain 6kk.
Vähän sama. En ole kauheasti saanut töitä enkä kunnollista palkkaa. Valmistuin unelma-alalleni, mutten ole töitä saanut. Aikanaan katsoin kun kaverit ovat töissä ja minä tein samantyyppistä hommaa työkokeilussa 9e/pv. Hävettää ja tuntuu kuin olisin epäonnistunut.
Mutta sitten muistelen, että on niitä suuriakin nimiä aloittanut uransa myöhään elämässä, että voi tässä vielä tapahtua mitä vain
Nyt on niin vaikeat ajat, että työn saamisen vaikeus koskettaa satoja tuhansia ihmisiä Suomessa. Työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole. Puolituttu mies kertoi anoneensa työpaikkaa, johon oli noin 1000 (tuhat) hakijaa. Tilanne on kauhea. Teidän ei siten tarvitse hävetä yhtään. Yrittäkää silti jaksaa etsiä töitä ja keksiä jotain mukavaa tekemistä nyt, kun on aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ollessani masentunut (ikävuodet 13-30) olin mielettömän kateellinen monesta asiasta. Kun sain sitten kolmenkympin korvilla elämääni vihdoin haltuun, en ole ollut kunnolla kateellinen enää vuosiin kenellekään mistään.
Pienesti kateellinen olen ihmisille joilla on jaksamista liikkua paljon. Olen itse henkisesti urheilullinen, minulla on suuri tahto liikkua paljon ja usein, mutta sitten fyysinen väsymys estää tämän. Olen työpäivän jälkeen niin uskomattoman poikki, että joudun hampaat irvessä pakottamaan itseni kävelylle tai salille eikä liikunta tunnu yhtään hyvältä, vaan fiilis on sen jälkeen yleensä entistä huonompi.
Olen myös kateellinen ihmisille joiden iho on hyvässä kunnossa. Oma ihoni on yltiöherkkä ja saan ihottumaa likipitäen kaikesta: kuumasta tai kylmästä ilmasta, kosmetiikasta ja pesuaineista, hajuvesistä, seerumeista, aurinkovoiteista ja jopa peruskosteusvoiteista. Pelkkä stressi riittää laukaisema
Edellämianitut iho-ongelmat kuulostavat pahalta. Stressi siis vaikuttaa. Miten on allergioiden laita? Kannattaisiko kokeilla mahdollisimman neutraaleja tuotteita ja ilman hajusteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kateellinen kaikille jotka ovat kiinnostuneita matkustamisesta, ja etenkin jaksavat matkustella. Haluaisin itsekin olla sellainen ihminen, mutta tykkään olla kotona tai käydä lyhyemmillä reissuilla kotimaassa. Tämä on ihan outoa, koska miksi edes minun pitäisi tykätä matkustelusta? Jotenkin tuntuu, että se tekee ihmisestä automaattisesti kiinnostavan, vaikka eihän se ole edes totta.
Sosiaalinen media on täynnä ihmisten matkakuvia, ja itse tykkään olla kotona kissan kanssa. Silloin tulee aina sellainen olo, että jään jostain paitsi.
Minulla on tuota samaa. Saatan olla kateellinen asioista, joita en itse edes halua. Se on aika hassua.
Se on todella outoa. Olen itsekin nyt vasta kolmekymppisenä alkanut miettimään, että mitä tykkään oikeasti tehdä vapaa-ajallani. Töissä saan tuskailla tämän kanssa varsinkin kesän tullessa. Kaikilla on jotain hienoja lomasuunnitelmia ulkomailla, ja saan jostain syystä sääliviä katseita kun kerron olevani ihan kotikulmilla loman ajan. Ehkä käyn junalla pari päivää jossain. Sitten tulee sellainen olo, että minun pitäisi matkustaa jonnekin ulkomaille.
Pianon soittotaito tai klassisen musiikin soittotaito, mikä on parempi kuin minun. (Ei kovin paljoa vaadita)
Terve iho
Osaa ajaa autoa Helsingissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kateellinen kaikille jotka ovat kiinnostuneita matkustamisesta, ja etenkin jaksavat matkustella. Haluaisin itsekin olla sellainen ihminen, mutta tykkään olla kotona tai käydä lyhyemmillä reissuilla kotimaassa. Tämä on ihan outoa, koska miksi edes minun pitäisi tykätä matkustelusta? Jotenkin tuntuu, että se tekee ihmisestä automaattisesti kiinnostavan, vaikka eihän se ole edes totta.
Sosiaalinen media on täynnä ihmisten matkakuvia, ja itse tykkään olla kotona kissan kanssa. Silloin tulee aina sellainen olo, että jään jostain paitsi.
Minulla on tuota samaa. Saatan olla kateellinen asioista, joita en itse edes halua. Se on aika hassua.
Se on todella outoa. Olen itsekin nyt vasta kolmekymppisenä alkanut miettimään, että mitä tykkään oikeasti tehdä vapaa-ajallani. Töissä saan tuskailla
Mulle taas on tullu ajatuksia, että mun pitäisi hankkia koira (tykkään koirista, mutta en halua omaa koiraa), koska kaveri on puhunu innoissaan, miten hänen kauan odottamansa koiranpentu on pian heillä. Ja kun muutkin ympärillä puhuvat koiran lenkeistä ja harrastuksista. Oon miettiny, että ehkä en oikeasti ole kateellinen siitä, että toinen saa koiran, vaan oon kateellinen siitä innostuksen tunteesta, mikä hänellä on, ja haluaisin itse kokea samaa innostusta jostain asiasta.
Olen kateellinen hyvistä ystävistä. Siitä että jollain on ystäviä, jotka ehdottavat että käydään dinnerillä / keikalla / tehdään jotain muuta hauskaa.