Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein pitää jaksaa olla miehen perheen kanssa?
15.06.2025 |
Mun miehen perhe asuu samalla paikkakunnalla kuin me, ja he haluaisivat tavata melkein viikoittain. Mä en aina jaksa olla mukana, varsinkin jos viikonloppu on muutenkin kiireinen. Samaan aikaan kun mä käyn omien vanhempieni luona pari sataa kilometriä päässä, mies ei aina viitsi lähteä mukaan.
Hänen mielestään se ei ole sama asia, koska mun perheen luona ollaan yleensä koko viikonloppu, kun taas hänen vanhemmillaan vaan pari-kolme tuntia. Mutta musta kyse ei ole ajasta, vaan siitä, että en vaan jaksa. Esimerkkinä se, että olemme nähneet heitä tässä kuussa joka viikonloppu, ja joskus viikollakin.
Onko muilla ollut samanlaisia tilanteita?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Mieti, miten mukavaa olisi, jos mies ei missään nimessä haluaisi sinua mukaan vanhemmilleen. Ja aina sieltä palattuaan sanoisi, että oli kiva rauhassa rupatella mukavien ihmisten kanssa.
Ero on aina hyvä vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käykää vaan omien vanhempienne luona, varmaan kaikille paras ratkaisu.
Aikuiset, perheelliset lapset ei ramppaa vanhemmillaan viikottain ellei vanhemmat ala olla hoivakotikunnossa.
Mä käyn anoppilassa kaksi kertaa vuodessa ja he hyvin harvoin meillä. Mies ramppaa montakin kertaa viikossa.
Meidän poika asuu toisella paikkakunnalla ja käy enimmäkseen yksin. Miniä vaan paristi vuodessa kun on usein viikonlopputöissä. Minulle tämä on todella ok.
No jos mies ei ymmärrä, koita selittää asia niin, että ymmärtää. Että vaikka ovat kivoja ihmisiä he ei kuitenkaan ole sun vanhemmat. Ja että susta ois kiva joskus olla vaan yksin kotona rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmatkin varmasti näkisivät mielellään joskus poikaansa ilman sua, vaikka tykkäiskin susta. Sano sekin sille miehelle.
Pakko päästä avautumaan. Minulla sama "ongelma". Olemme kolmekymppisiä ja itse olen lapseton, miehellä yksi lapsi. On ihanaa, että miehellä on hyvät välit vanhempiinsa ja he ovat todella mukavia ihmisiä. Mutta, kun heillä pitäisi käydä joka viikko, mies voi helposti käydä useamman kerran viikossa. Siellä menee aina vähintään pari tuntia, usein koko päivä. Miehen vanhemmat asuvat n. 20 min ajomatkan päässä. Ovat hyväkuntoisia kuusikymppisiä, eli eivät tarvitse apua missään.
Minun puolestani mies saa käydä vanhemmillaan niin paljon kuin haluaa ja vanhemmat nähdä lapsenlastaan, mutta itse en haluaisi joka kerta mennä mukaan. Miestä selkeästi turhauttaa, kun en aina halua lähteä mukaan. Hän ei ymmärrä, ettei minulle siellä oleminen ole niin rentoa kuin hänelle. Onhan se hänen lapsuudenkotinsa.
Omat vanhempani asuvat eri kaupungissa ja näen heitä suunnilleen 2 kk välein. Mies harvoin haluaa tulla minun vanhemmilleni käymään. Vetoaa aina pidempään ajomatkaan. Mutta tiedän, että hän ei vain jaksa tulla mukaan. Haluaa mielummin jäädä kotiin ja saada omaa aikaa.
Mies on alkanut ehdottamaan minulle, että voisin joskus mennä hänen vanhemmilleen hänen lapsensa kanssa ihan kahdestaan. Että eihän hänen aina tarvitse olla mukana. Niinkun MIKSI? Miksi haluaisin mennä hänen vanhemmilleen ilman häntä ja kun näen heitä nyt jo mielestäni liikaa. Mies on myös alkanut satunnaisesti olemaan ilmoittamatta minulle, jos ollaan menossa heille. Yhtäkkiä ennen kauppareissua mennäänkin ensin heille kahville.
Te ketkä haluatte nähdä omia vanhempianne viikottain. Miksi sinne pitää raahata puoliso mukaan, jos hän ei sinne selkeästi halua joka kerta tulla mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö lasta voi välillä viedä sinne isovanhemmille hoitoon vaikka kauppareissun ajaksi ja vaihdatte kuulumiset vain ovenraosta?
No aina. Miehen sukua ei sinun tarvitse tavata koskaan.
Älä mene miehen perheen luo pilaat niiden perheilon näyttämällä tympeän naamas.