Kysyisin palstalaisilta neuvoja koskien tapailemani daamin käytöstä?
Olemme yli viiskymppisiä. Kumpikin on avioitunut ja eronnut tahollaan. Lapsiakin on. Olemme tapailleet reilut puoli vuotta melkein joka viikonloppu, vuorotellen kummankin luona. Välimatka on pieni haaste, kun toinen asuu maamme länsi- ja toinen itäosassa.
Yhteiset viikonloput ovat olleet mukavia. Meitä yhdistää yhteinen harrastus, jonka parissa tapasimmekin. Mutta yksi asia hiertää minua kovasti. Ja se on syöminen ja suhde ruokaan, tai oikeammin asiat jotka liittyvät syömiseen ja ruokaan.
Tykkään itse ruuanlaitosta ja uskallan kehaista olevani hyvä kokki. Kun teen ruokaa minulle tärkeälle ihmiselle ajattelen sen lahjana ja yhteisenä seikkailuna. Minusta on mukava kokata keittiössä ja samalla jutella ihmisten kanssa, joille teen ruokaa. Saatan pyöräyttää siinä muun ohessa jonkun pienen herkun tai amuse bouchen ja annan ystävieni maistella keitoksiani kun valmistan niitä. Kerron ruuista ja niihin liittyvistä asioista. Olen tottunut tällaiseen jo lapsena, kun isäni valmisti meille itse pyydettyä kalaa tai saaristolaislammasta. Muistan aina ne illat mailla saaressa suvun ja perheen kanssa.
Laitan melkein aina ruuat kun vietämme viikonloppua uuden naisystäväni kanssa. Hän kyllä seuraa puuhiani ja keskustelee kanssani kun jutustelemme niitä näitä. Juomme viiniä ja maistelemme pikkupurtavia.
Mutta sitten hän keksii, että juuri nyt pitää laittaa astioita tiskikoneeseen tai imuroida lattia tai jotain muuta ihan älytöntä. Kesken mielestäni romanttista iltaa, hän äityy siivoamaan keittiötä. Vaikka vakuutan että tiskit pysyvät siinä missä ovat myöhempään iltaan tai vaikka aamuunkin asti, hänen on pakko siivota jokainen asia joka on näköpiirissään. Sama koskee itse syömistä. Kun lopettelemme ruokailua ja juomme viiniä, mikä minusta on mukava hetki leppoisalle rupattelulle tai syvällisemmällekin keskustelulle, seuralaiseni ryhtyy hetimiten siivoamaan pöytää ja korjaamaan astioita ja kaikkea muuta pois. Ootkos jo lopettanut et voisin korjata tän pois? on kysymys konka kuulen aivan liian usein.
Minun iltani on tämän myötä pilalla. Olen sanonut että siivoaminen ei ole prioriteetti vaan yhdessäolo, juttelu ja hyvä ruoka. Olemme vasta tutustumassa toisiimme ja puhuminen pöydän ääressä on tärkeämpää kuin siivoaminen.
Hänen vastauksensa on että ei ne astiat saa lojua pöydällä ja kattilat hellalla, on ne siivottava pois. Ja roskat vietävä ulos ettei ne haise. Ja kaikki laitettava jääkaappiin ettei ne pilaannu. Kun kaikki tämä on tehty ja ruuanmurutkin pyyhitti pöydältä ja imuroitu lattialta, ovat kynttilät jo palaneet loppuun ja keittiön taika kadonnur.
Se saa minut hyvin surulliseksi.
M54
Kommentit (129)
Paksua ja keltaista kakkaa, sellaista mitä Riikka Purra päästeli suustaan linjapuheessa ja persut nieli.
Kuka normaali ihminen käyttää verbiä "rupatella" 2025?
Siitä tulee mieleen vanhat kotimaiset elokuvat (tehty kieltolain ja 1960 välisenä aikana), joissa tädit rupattelivat puhelimessa sentraali-santrojen salakuunnellessa ja miesten savustaessa sikaarihuonetta pömppömahojaan taputellen ja KONJAMIINIA naukkaillen.
Siihen aikakauteen kuuluu myös amuse bouche. eli ap:lla on mummolta peritty 10 senttiä paksu Otavan suuri keittokirja (1957), punakantinen. https://www.finlandiakirja.fi/fi/otavan-suuri-keittokirja-1759871
Hanki varsinaissuomalainen muija, toi on kulttuuriero. Itäsuomalainen touhutäti ei ymmärrä sun kynttilähetkien päälle.
ala siivoamaan hänen kanssaan, saattee siivottua nopeammin ja rupattelu voi alkaa
there you go, problem solved
Minä olen ihan samanlainen. Haluan välittömästi ruokailun jälkeen tiskata astiat. En voi sietää sitä, että tiskipöydällä on jotakin ja etenkin jos ne ovat likaisia astioita. Sitten vasta voi rentoutua kun tiskit on hoidettu. Muuten en ole mikään siivoushullu. "Villakoiria" saa kieriä asunnossani aika kauan ennen kuin otan imurin esille, mutta tiskipöydän täytyy olla puhdas ja TYHJÄ.
Sun pitää osoittaa että jos annatte sotkujen olla, olet aamulla niitä siivoamassa. Hän varmaan ollut ainoa perheessään joka nämä hommat hoitaa. Jos luottamus siihen että siivoat kun lupaat syntyy, voi hänkin varmaan rentoutua. Ellei kyseessä sitten ole kiveen hakattu tapa ja asenne, sitä on vaikeampi muuttaa...
Kyllä mekin miehen kanssa jutellaan ruokapöydässä joka päivä. Ja sohvalla jutellaan telkkarin ääressä. Ja ulkona lenkillä. Ja illalla sängyssä.
Ap on löytänyt erilaisen ihmisen kuin itse on.
Mutta sellaista ruokapröystäilyä en kestäisi, että toinen esiintyy ja toinen taputtaa käsiään ihastuneesti. Helvata. Onneksi oma mies on normaali, eikä mikään amusement touch. Ja tekee hyvää ruokaa, onneksi mun ei tartte. Me puhutaan ihan muista asioista kuin mitä toinen osaa tai ei. No, ehkä joskus mietitään omaa osaamista eri asioissa.
Mutta joo, mies tuntuu olevan venuksesta ja nainen marsista, etsi venusnainen.