Paras kirja IKINÄ?

Onko teillä muilla niin, että kun juuri olet saanut luettua jonkin oikein hyvän ja sykähdyttävän kirjan, niin hetkeen ei tee mieli aloittaa uutta kirjaa ja tavallaan taas tutustua uusiin henkilöihin? Tai sitten olen vain jotenkin kummallinen.

[/quote]

Nuo Scrpetta- kirjat, ne viimeiset on kirjoitettu selvästi jotenkin kiireessä. Niitä lukiessa tuntee itsensä jotenkin huiputetuksi. Kai se kysyntä on ollut niin kova, että hätäpäissään on tullut tehtyä kehnoja jatko-osia.

George Orwell: Puilla paljailla Pariisissa ja Lontoossa.

Jack Kerouac : Matkalla

Tämän ihanan ketjun innoittamana luin Tulitikkutytön ja Sadan vuoden yksinäisyyden enkä kyllä todellakaan tykännyt kummastakaan. :) Sorry. Olen pitänyt kovasti mm. Bronten sisarusten tuotannosta, Laila Hietamiehen kirjoista, Hemingwaysta, Valkoisesta masaista, Kunderasta...

Olen opiskellut kotimaista kirjallisuutta, mutta harvoin tykkään näistä tekotaiteellisista viritelmistä.



Sadan vuoden yksinäisyyden jätin kesken,Sinuhea olen yrittänyt lukea kahdesta (vaikka Waltarilla on tosi paljon hyvää)



Yksi ilahduttanut kirja on ollut Aino Kallaksen Suden morsian

olen tullut siihen tulokseen, että lukeakin saa omaksi ilokseen, ei tarvitse aina löytääkään viisautta kirjoista tai sivistystä tai lukea vain korkeakulttuuria -eiväthän muut katso sitä telkkaristakaan

mulla ei ole valokuvia kirjahyllyssä, tai muutakaan. Tylsästi siellä on vain kirjoja. Niistäkin teoksista suuri osa runokirjoja, Anselm Holloa, Uuno Kailasta, Eino Leinoa, on siellä sitten vakiotkin eli Shakespearen Sonetit (suomeksi ja alkukielellä) ja sitten Keatsia, Sapfoa jne.



Paljon löytyy ammattikirjallisuutta, sosiaali- ja kulttuuriantropologiaa sekä taloustieteitä. Kaunokirjalliselta puolelta Austenia, Mannia, Kafkaa, Salingeria ja on siellä muutama dekkarikin.



Pidän omaa kirjavalikoimaani aika mainstreamina ja todella taviksena. Näitä kohuttuja " miniviinapullo-muoviköynnös-valokuva" -kotialttareita en ole koskaan nähnyt. Tuttavillani on paljon enemmän kirjoja, alkukielellä ja ensimmäisiä painoksia jne.

Emily Bronten Humiseva Harju. Jättää jäljen surumielisyydellään ja uskomattomalla synkkyydellään. En tiedä onko kirjallisuusarvostelijoiden tms. mielestä erinomainen kirja, mutta klassikko kuitenkin. Minun mielestäni se kannattaa lukea. Monet muut klassikot osoittautuivat omasta mielestäni " vanhentuneiksi" , eli en oikein ymmärrä miksi joitakin opuksia vielä nykyäänkin arvostetaan - ovat ehkä aikanaan olleet uraa uurtavia, mutta aika on käynyt monen ylitse. Minun mielestäni siis.



Dekkaripuolella vaikuttava kirja oli joskus taannoin Tess Gerritsenin Lapsen sydän. Kertoo elinkaupasta ja oli aika kammottavaa luettavaa, mutta viihdyttävä teos sinänsä. Minette Waltersilla oli joku ekoista kirjoista hyvää luettavaa.



Ja jos brittityylin dekkareista enemmänkin tykkää, kannattaa lukea Elisabeth Georgea.

Eli siis kirjassa poika kuristui sellaisen perässä vedettävän leluhevosen naruun nukkuessaan. Hevonen oli aina hällä mukana joka paikassa. Oli vielä vaippaikäinen tuolloin.



t. 41

Vierailija:

Tätä eivät varmaan sitten kaikki ymmärrä, mutta minusta parhaita kirjailijoita ikinä: Gaeten Soycy. Kirjat Tulitikkityttö ja Music-Hall. Kertokaa, jos jollain muulla oli sama " salainen" helmi.;)

Gaétan Soucy on ehdottomasti yksi lempikirjailijoistani! Tai ainakin Tulitikkutyttö on yksi lempikirjoistani. Kuuluu ainakin kolmen parhaan lukemani joukkoon. En ole tosin lukenut sen kuin kerran, enkä varmaan pitkään aikaan luekaan, koska se ensimmäinen lukukerta oli niin upea kokemus, ettei toisella kertaa varmaan enää olisi samanlainen. Music-Hall oli myös hieno!

Mutta ehkäpä paras ikinä lukemani kirja on Jeffrey Eugenidesin Middlesex. Todella taiturimaisesti ja puoleensavetävästi kerrottu. Tunsin päähenkilön/henkilöiden mukana asioita itsekin, mitä ei todellakaan kaikkia kirjoja lukiessa tapahdu, siis vaikka ymmärtää jossain kirjassa jonkun vaikuttavan kohdan, niin tavallaan sitä vaan lukee ulkopuolelta eikä se välttämättä tunnu miltään. Tämän kirjan tekikin parhaaksi osittain se kokemus, jonka siitä sain. Kirja kertoo interseksuaalisesta ihmisestä ja hänen suvustaan, noin tosi lyhyesti sanottuna.

Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin ja Christian Jungersenin Poikkeus säännöstä tekivät kyllä myös samanlaisen vaikutuksen.

Nyt päällimmäisenä mielessä on viimeksi lukemani Jhumpa Lahirin Kaima, oikein hieno sekin. Hyviä kirjoja on todella paljon!

Gogol nimittäin liittyy kirjaan melko lailla, joten kiinnostus heräsi. Monesti muulloinkin olen jostakin romaanista saanut vinkkiä myös muihin lukemisen arvoisiin romaaneihin.

Luen kyllä nykyään hirveän vähän ja senkin pelkkiä dekkareita ammattikirjallisuuden lisäksi. Ei riitä paukut eikä aika.

Traaginen ja itkin melkein puolet ajasta kun luin sitä. Pidin myös Sinuhesta, oli viihdyttävä, samoin kuin Mikael Karvajalka. Margaret Atwood on yksi suosikkikirjailijani, uusin teos Onyx ja Crake oli hyvä kuin myös täällä jo aiemmin mainittu Orjattareni. Luulen, että paras kirja on silti vielä lukematta.

Vaikea sanoa parhaita (kirjapäiväkirjassani on reilusti yli tuhat teosta), mutta nämä on suositeltavia kaikille:



Rushdie: Keskiyön lapset

Linna: Pohjantähti-trilogia (III osa oli kyllä huonompi kuin I ja II)

Garcia-Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys (ja muukin tuotanto)

Austen, jota olen alkanut lukea uudestaan ja nyt englanniksi

Waltarin historiallisista romaaneista olen nauttinut

Joku jo mainitsikin, Martell: The life of Pi

Kirjailija unohtunut: Love in Present Tense

JA yksi melko tuore Orange-palkittu jamaikalaisehko romaani, jota en nyt saa päähäni



Ja Harry Potterit! (ainoita kirjoja, joita olen lukenut useampaan kertaan)





Ja ja ja...

John Steinbeckin tuotanto, Isabel Allenden Henkien talo, Mika Waltarilta erityisesti Sinuhe ja Neljä päivänlaskua, Gabriel Garcia-Marquezin tuotanto, Edgar Allan Poe, Bulgakov, Viktor Pelevin, Tove Jansson, ... Näitähän riittää

Kertoo rakkaustarinaa muutamien vuosikymmenten takaisesta Kiinasta järjestetyn avioliiton solmineen miehen sekä työkaverinaan olevan naisen välillä.

no, on kuitenkin upea kirja, kannattaa lukea, jos löytää sen näillä tiedoilla ;). Kjell Westön Missä kuljimme kerran on nyt listalla aika kovassa kurssissa, sen haluaisi lukea heti uudestaan ja uudestaan.

Joanne Harrisin Suolaista hiekkaa kirjalla, jonka sielunmaisema upposi omaani täydellisesti. Eli kirjan henkilöiden tapa ajatella, tapa huomioida ja suhtautua asioihin, mikä kiehtoo jnejne.

Samaa voin sanoa Iain Banksin Crow Roadin käsikirjasta.



Lisäksi Harry Potterit, ehkä eniten Liekehtivä pikari on iskeytynyt mieleen ikuisiksi ajoiksi runsaudellaan, värikkyydellään ja terävillä havainnoillaan. Ja lapsenmielisellä hyvikset voittaa-ideologillaan.



Tuota en tajua ollenkaan että panttaisi jotain hyvää kirjaa omana tietonaan.

Helsingin yllä, koska sen henkilöissä on suurinpiirtein samaa vuosikertaa kuin itse olen. Toki uusin on aivan mahtava myös. Ihastuin myös Jungersenin romaaniin Poikkeus säännöstä. Katja Kallion Tyypit on hauska kirjanen, johon on kiva palata aina silloin tällöin.

Mutta Finlandialla palkittu Kjell Westön Missä Kuljimme kerran oli kyllä viimeisin vaikutuksen tehnyt kirja.



Olen Westö-fani ja tuo kirja oli kyllä paras ikinä häneltä! Se oli niin sujuva, pirun hyvää kuvausta, historian havinaa, mutta kuitenkin samat asiat on edelleen niin ajankohtaisia. Harmitti, kun loppui. Eiks silloin ole jo pirun hyvä kirja? :-)