Paras kirja IKINÄ?

kirjojanne!! Suorastaan itsekästä... luettavaksihan kirjat on tehty ja makuja on joka tapauksessa monia: kaikki eivät mitenkään voi pitää kaikista. Mahtaisivat olla näidnekin " salaisten" kirjojen kirjoittajat olla mielissään, kun jää monelta kiinnostuneelta tieto kirjan hyvyydestä saamatta.



Noh, jopas provosoiduinkin... Hyvin pystyn elämään ilman tietoa parin av-mamman lempikirjasta, niin utelias en ole, mutta periaate silti kummastuttaa. Vähän kuin tietäisi parannuksen aidsiin, muttei suostuisi jakamaan sitä muiden kanssa! ;)

Tää on vähän sama kun se, ettei paljasta jotain hyvää reseptiä joka nyt kuitenkaan ei oo itsensä kehittämä. Mulla varmaan osasyynä siihen, etten halua kertoa, on että luin yhteen aikaan ihan hirveen paljon ja sattumalta törmäsin tähän lempikirjaani, sit kerroin siitä monelle ja muutama ihminen on ominut sen sillä tavalla, että brassailevat aina " löytäneensä" sen ja ovat muka niin erikoisen sivistyneitä ja omaperäisiä vaikka eivät sitten muuten olekaan lukeneet kuin jotain dekkareita.



Toivottavasti vähän tuli sympatiaa. Oon kuitenkin antanut tähän ketjuun 2 aivan ihanaa ja suositeltavaa kirjaa.



t. se toinen joka ei kerro ykköslemppariaan :D

Vierailija:

kirjojanne!! Suorastaan itsekästä... luettavaksihan kirjat on tehty ja makuja on joka tapauksessa monia: kaikki eivät mitenkään voi pitää kaikista. Mahtaisivat olla näidnekin " salaisten" kirjojen kirjoittajat olla mielissään, kun jää monelta kiinnostuneelta tieto kirjan hyvyydestä saamatta.

Noh, jopas provosoiduinkin... Hyvin pystyn elämään ilman tietoa parin av-mamman lempikirjasta, niin utelias en ole, mutta periaate silti kummastuttaa. Vähän kuin tietäisi parannuksen aidsiin, muttei suostuisi jakamaan sitä muiden kanssa! ;)

En ole sellainen mielipidevaikuttaja, että suosituksistani moni piittaa, eli tuskinpa olen tappanut yhtään kirjaa piilottelullani :-) Enkä väitäkään että tässä ois järkeä, mutta...

Älä provosoidu. Jos jossain kirjassa on avaimet maailmanrauhaan, niin kuulutan sen kyllä kaikkialle!

Kaunein rakkaustarina jonka olen lukenut, inhimillinen, kaikki hahmot realistisia eikä kliseisiä, vaikka osalla olikin symbolinen merkitys. Kerronta, niikuin Singerillä aina, sulavaa ja johdonmukaista.

antaa tosi mehevät ja värikkäät unet.

Kafkan Oikeusjutusta sain ihania miljöitä omiin uniini. Dostojevskin kirjoista samoiten.



Sen sijaan esim. Anna-Leena Härköset ja muut helpot kirjailijat eivät jää vaikuttamaan alitajuntaan vaikka niitä onkin paljon mukavampi ja iisimpi lukea kuin jotain klassikkoa.



Hirveen vaikee sanoo, mikä olis paras kirja ikinä, koska helpommat kiksit saa just jostain roskaromskusta. No, ehkä Raamattu on kuitenki se kaikkein vaikuttavin ja laajin kirja, jonka olen lukenut.

Loistava kirja, antaa ajateltavaa pitkäksi aikaa.



(mullakin on salasuosikkeja, munmunmunmunmunmunmunnnn)

Tuntuu kuin lukisi omaa historiaansa omalla kielellään. Olen kotoisin Tampereen kupeesta.

-Leon Uris kirjoittaa hyviä historiallisia romaaneja.

-Anne Tylerin tuotanto

-Väinö Linnan -" -

-uutuuskirja Polkupyörällä ajamisen taito oli myös hyvä. Kirjailija jo unohtunut...

-Leena Lehtolaisen Jonakin onnellisena päivänä



-Riina Katajavuori

-joku suomal. nuori naiskirjailija (olikohan Mörö?): kiltin yön lahjat

Monte Criston kreivi. Jotenkin tarina on vaan niin mieletön.

Eikä kyllä eläessään varmaan tienannut kovin montaa lanttia kirjoituksillaan. Että ihan mielelläni sitä panttaan :-P

Ihan uskomattoman koskettava kirja. Kertoo siitä, kun äiti menettää lapsensa (pienen pojan) kotona sattuneen vahingon vuoksi, ja äiti riutuu yrittäen pitää muut lapsensa elämässä kiinni, vaihtelevalla menestyksellä. Hyvä kirja kaikille lapsensa menettäneille, mielestäni osuva ja koskettava. Karulla tavalla kertoo myös siitä, miten elävät lapset joutuvat aluksi elämään sen kuolleen varjossa..

Paljasta vähän, mihin se lapsi kuoli?

Vie mukanaan, itkettää ja koskettaa. Aivan upea kirja ja sukellus ihmisen sieluun ja heikkouksiin.

Tätä eivät varmaan sitten kaikki ymmärrä, mutta minusta parhaita kirjailijoita ikinä: Gaeten Soycy. Kirjat Tulitikkityttö ja Music-Hall. Kertokaa, jos jollain muulla oli sama " salainen" helmi.;)

Laitoin jo suosikkeihin ja toivottavasti muutkin lisäilisivät silloin tällöin suosituksia ja kommentteja.



Yhtä loistavaa kirjaa ei ole taidettu tässä ketjussa mainita: Ian McEwanin Lauantai. Ajankohtainen, pohdiskeleva yhdenpäivänromaani, joka saa ajattelemaan.

Vierailija:

40, eikä saa arvostusta sitten nytkään. Sairas olet. Ei ole sinulta pois!

Tässä nyt vaan ei olla HS: n kirjallisuuskriitikkoja tai muita suurempia mielipidevaikuttajia. Onpa väliä, jos jotain pitää itsellään, edes fantasiaa siitä, että joku teos olisi ' oma' , vain minun silmilleni tarkoitettu.

Ja ettei menis OT aivan, on kai niitä kirjasuosituksia nyt laitettava. Ei niin salaisia, mutta hyviä kuitenkin.

Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan

Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän

Kylläpä nyt alkoi kuhina käymään kirjakaupoissa ja kirjastoissa ;-)

Muustakin Austerin tuotannosta pidän todella paljon.



Sitten kirjailijoina Anne Tyler ja Carol Shields on huippuja.



Tän lisäksi rrrrrrrrrrakastan alkuperäisiä Dragonlance-kirjoja :) IIIH!!!! Niitä ilman en voisi elää... Ja tietysti TSH (ja kuten joku jo sanoi,jos tulet sanomaan nähneesi elokuvana,niin......).

Ja sitten tuli mulla mieleen vielä sellainen (olinkohan nyt tuo nro 50...) kirja jossa kaksi sisarta jää metsään,kun muu mailma on loppumassa... aluksi heillä on isä,mut hän kuolee jne... hitto kun en nyt muista kirjan nimeä,enkä kirjailijaa..



Gaetan Soycyn Tulitikkutyttö on tullut luettua. Ihan ok,mutta minua vähän harmitti tietty arvattavuus... joku voi tähän sanoa,et nimenomaan yllätyksellinenhän se oli,mut noh,mä arvasin :)

Siinä on kaikki: ihminen kohtalonsa kynsissä, suurmiehen yksinäisyys ja nerous, sydäntäraastava rakkaustarina. Kuinka nuori ranskalaisnainen on pystynytkään astumaan niin syvällisesti yli 2000 vuotta sitten eläneen keisarin saappaisiin? Kumarran nöyränä kirjailijan lahjakkuuden edessä.



Täällä Pohjantähden alla kolahti aikoinaan myös niin että kolina kävi. Suomen historia avautui kertaheitolla enemmän kuin vuosikausien koulun hissantunneilla. Mestariteos.

Ei ainoatakaan Hertta-sarjan opusta. Eikä Pohjolan-pirhosta, Barbara Cartlandia, Netta Muskettia ja mitä niitä onkaan. Siis niitä ainoita kirjoja, joita näen niin monen kirjahyllyssä sielllä kummilasten kuvien ja ulkomailta tuotujen pullojen seassa