Aina sosiaalisen tilanteen jälkeen on sellainen olo et voi kun olisin pitänyt turpani kiinni

Ymmärrän. Pahinta on jos uskoutuu jollekkin jostain itselleen tärkeästä aiheesta. Jälkeenpäin kaduttas järjettömästi.

Jokaisen työpaikan kahvipaussi-keskustelun jälkeen tunnen samoin. Pitää vaan päästä yli ja unohtaa.

Mulla on sama vika.

Kun oli lapsi niin aina kylästä tultua äitini alkoi rääkymään ja sähisemään jostain ihan puun takaa minulle taaperolle, kun olin jotain väärin sanonut, vaikka en edes ollut mitään pahaa sanonut.

Nykyään kuvittelen aina sanoneeni jotain ihan hirveää, vaikka olisin sanonut vain, että hitsi kun noita hyttysiä on paljon,  tai voi saakeli kun on kylmä ilma.

Sama juttu.

Sama 😕

Puheesta viis kunhan ei näytä keskisormea työkaverille. 

Sama.

audhd

Kannattaisiko vain pysytellä siellä hikikomerossa? Miksi ajaudut sosiaalisiin tilanteisiin ylipäätään??

Sama. 🤕

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko vain pysytellä siellä hikikomerossa? Miksi ajaudut sosiaalisiin tilanteisiin ylipäätään??

Et kuulosta kivalta ihmiseltä. En usko että olet sosiaalisesti lahjakas.

Eikö kirjoittaminen suju paremmin kun tekstin voi lukea ja korjata?

Mä taas heitän aiheesta kuin aiheesta aina jotain tyhmää vitsiä, oon alkanut tajuta, että kaikki ei taida ymmärtää mun huumorintajua, vaikka hymyilevät kohteliaisuuttaan. Hävettää. 

Jep... Olen liian äänekäs, liian puhelias, minulla on liian voimakkaat mielipiteet. Aina saa hävetä.

Ai siksi sä a bimp et pääse sieltä metsästä🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko vain pysytellä siellä hikikomerossa? Miksi ajaudut sosiaalisiin tilanteisiin ylipäätään??

Et kuulosta kivalta ihmiseltä. En usko että olet sosiaalisesti lahjakas.

Kylläpäs olen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko vain pysytellä siellä hikikomerossa? Miksi ajaudut sosiaalisiin tilanteisiin ylipäätään??

Et kuulosta kivalta ihmiseltä. En usko että olet sosiaalisesti lahjakas.

Oletko sinä kehoälykäs? Sellainen joka osaa pitää omasta kropastaan huolta ilman että yhteiskunnan on puututtava siihenkin?

Mulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Silloin kun se iskee päälle niin tulee sanottua aina jotain ihan tyhmää. Sen jälkeen jyskyttää vaan päässä että on pakko päästä kotiin ja heti.

Sama. Joka kerta päätän että seuraavalla kerralla sanon vähemmän, ja seuraavalla kerralla taas nolottaa.

Välillä mietin, että mistä tämä johtuu.

Kuka tai kumpi?  Toinen kommentti oli kuin kiusaajan kirjoittama, alkuperäinen ihan oikeasti.. 

Huomaatko, että kirjoitat hienosti ! Kirjoita - vaikka päiväkirjaa - itsellesi, koska Sinä olet paras ymmärtäjäsi ja ystäväsi.

Anna niien muitten olla niin typeriä kuin ne kehtaa ja uskaltaa. Ole sinä Sinä. Et tarvitse typeryksiä ympärillesi! Voi hyvin!

Vähän sama juttu. Hoidan työasiat ja olen kohtelias muille, mutta tauoilla en keksi oikein mitään puhuttavaa. Sitten kun juttelee jotain,  tuntuu että kertoi itsestään liikaa tai jotain kummallista. Ei pääse samalle aaltopituudelle muiden kanssa. Toisaalta olen huomannut, että niinhän ne muutkin puhuvat milloin mistäkin, osa on hiljaisempia, osa puheliaampia asiallisesti. Aina ei tarvitsekaan jutella. Vähän sekava teksti, mutta alkanut huomaamaan ja ymmärtämään asioita enemmän.