Mies: riittääkö sinulle, että kumppanisi on "ihan kiva" vai pitääkö hänen täyttää kaikki kriteerisi?
Kysymykseni on osoitettu miehille:
Oletteko joskus tehneet parinvalintaa sillä ajatuksella, että "tämä nainen, johon olen tutustunut, ei täytä kaikkia kriteerejäni, enkä tunne suurta vetovoimaa häntä kohtaan, mutta hän on ihan kiva ja viihdyn hänen seurassaan ja se riittää minulle "?
Jos olette näin tehneet, niin oletteko olleet tyytyväisiä? Vai onko teille myöhemmin hiipinyt mieleen, että "pitäisikö mun kuitenkin jättää tämä nainen, että ehkä mun kannattais yrittää löytää parempi nainen?"
Itse ainakin tunnen muutaman pariskunnan, jotka vaikuttavat siltä, että molemmat tai jompi kumpi heistä on "tyytynyt" kumppaniinsa siksi, kun ei ole saanut parempaa. He kuitenkin vaikuttavat olevan ihan tyytyväisiä.
Itse hieman toivoisin löytäväni miehen, joka tyytyisi minuun ja lakkaisi etsimistä aina vaan parempaa.
Kommentit (75)
Ihan kiva ei riitä, mutta ei tarvitse täyttää kaikkia kriteereitä.
Jos miehen kriteeri pariutumiselle olisi täydellinen kumppani niin 95% naisista olisi sinkkuja, ts. se osa miehistä tyytyy.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehen kriteeri pariutumiselle olisi täydellinen kumppani niin 95% naisista olisi sinkkuja, ts. se osa miehistä tyytyy.
Koko ajan pariutuminen vaikeutuu ja parisuhteiden kestot ovat lyhyempiä kuin ennen .
Mä ehkä näen asian näin (olen nainen) että vaikka itse ei huomaa itsessä niitä asioita, joihin toinen ihastuu, se ei tarkoita ettei niitä asioita ole olemassa. Tässä on matalamman itsetunnon omaavilla opeteltavaa kun helposti tulee ajatuksia että "mitä toi näkee mussa". Yhtä lailla saatan itse viehättyä miehessä monista sellaisista asioista, jotka eivät kävisi edes hänen mielessään. Sisin kyllä kertoo, onko suhteessa hyvä olla ja onko se aitoa :)
Olen siis deittaillut 35-45-vuotiaita miehiä ja olen huomannut, että moni heistä on tosi nirso. Ei edes haluta yrittää tutustua naiseen, jos heti alussa ei kipinät lennä. En sitten tiedä, onko nuoremmat miehet tyytyväisempiä vähempään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä. Siksi olenkin yksin.
En pysty saamaan niitä naisia, joista olen oikeasti kiinnostunut, enkä halua tyytyä sellaiseen naiseen, josta en vilpittömästi ole kiinnostunut.
Anna kun arvaan. Kiinnostuksesi noihin tiettyihin naisiin syntyy pääosin ulkonäköön liittyvistä seikoista, ei siitä että kokisit nuo naiset nimenomaan henkisesti ja persoonaltaan sinulle sopiviksi.
"Mä ehkä näen asian näin (olen nainen) että vaikka itse ei huomaa itsessä niitä asioita, joihin toinen ihastuu, se ei tarkoita ettei niitä asioita ole olemassa. "
Tämä pitää paikkansa. Yksi iso syy miksi ihastuin omaan mieheeni oli se että hän oli aivan harvinaisen avoimesti vain oma itsensä eikä yrittänyt tehdä mitään erityistä vaikutusta minuun. Se on oikeasti miehissä harvinaista ja aivan liian moni yrittää kauhealla itsensä kehumisella ja itsensä esille tuomisella tehdä sen vaikutuksen.
Kun sanoin sitten aikanaan tästä miehelleni niin hän ei ollut ollenkaan ajatellut että se olisi ollut joku asia jolla oli vaikutusta. Hänellehän oli ihan vain luontevaa olla sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Olen siis deittaillut 35-45-vuotiaita miehiä ja olen huomannut, että moni heistä on tosi nirso. Ei edes haluta yrittää tutustua naiseen, jos heti alussa ei kipinät lennä. En sitten tiedä, onko nuoremmat miehet tyytyväisempiä vähempään.
Ap
Hm... mulla taas nettideittailusta täysin päinvastaisia kokemuksia. 30-38v ikäiset oikein sitoutuneita tutustumaan :) Itse en vaan tiedä mitä oon hakemassa niin helposti se jää junnaamaan paikoilleen se tutustuminen kun en uskalla ottaa helposti seuraavaa seppiä ettei vahingossa ihastu isosti. Tottakai se ihastuminen on myös tavoitteena mut koitan pitää järjen päässä jos on yhtään isompi välimatka ku itsellä ei oo ees autoa. Enkö haluaisi mitään etäsuhdetta pitkällä aikavälillä. N33
Vierailija kirjoitti:
Olen siis deittaillut 35-45-vuotiaita miehiä ja olen huomannut, että moni heistä on tosi nirso. Ei edes haluta yrittää tutustua naiseen, jos heti alussa ei kipinät lennä. En sitten tiedä, onko nuoremmat miehet tyytyväisempiä vähempään.
Ap
Minusta on vain järkevää lopettaa heti alkuunsa jos tuntuu että sitä jotain erityistä ei ole ihmisten välillä. Aikanani yritin seurustella muutaman naisen kanssa jotka olivat tyyppiä "ihan kiva". Eihän siitä mitään tullut. Sitten tuli se yksi joka vei jalat alta ja sillä tiellä on oltu jo kohta 15 vuotta. Eikä tämä yksi ollut periaatteesa yhtään sen erilaisempi kuin ne aikaisemmatkaan mutta tunne oli silti jotain ihan erityistä. En siis näe nirsoutena jos ei ilman erityistä tunnetta halua yrittää seurustella.
Vierailija kirjoitti:
Olen siis deittaillut 35-45-vuotiaita miehiä ja olen huomannut, että moni heistä on tosi nirso. Ei edes haluta yrittää tutustua naiseen, jos heti alussa ei kipinät lennä. En sitten tiedä, onko nuoremmat miehet tyytyväisempiä vähempään.
Ap
Olet deittaillut 35-45 vuotiaita miehiä. Monet miehistä joista sinä olet kiinnostunut eivät olleet kiinnostuneita sinusta, eivät edes halua tutustua.
Moniko nainen antaa suoralta kädeltä pakit jos ei ole tunne että tämän miehen kanssa "kipinät lentäisivät"? 100%? 95%?
Perinteisesti käänteinen tilanne on että naiset jakavat pakkeja miehille. Kuinka moni nainen ei anna pakkeja valtaosalle oman ikäisistä miehistä jotka haluaisivat tutustua? Vaatii ihan helvetin kovaa kaveria että vaikkapa 1/3 naisista jotka hän kohtaa olisivat kiinnostuneita tutustumaan. En osaa sanoa mikä olisi keskimääräinen onnistumisprosentti vaikkapa 35-45v miehillä, kun kohtaavat oman ikäisiään sinkkunaisia ja pyytävät treffeille, tai yrittävät muuten päästä juttusille. Olisiko edes 5%?
Vierailija kirjoitti:
Jos miehen kriteeri pariutumiselle olisi täydellinen kumppani niin 95% naisista olisi sinkkuja, ts. se osa miehistä tyytyy.
Siis miehet, itse epätäydellisinä, etsivät itselleen ulkonäöltään täydellistä naista? Ja kun melko harva sellaisen löytää, istuvat harmittelemassa kurjaa kohtaloaan lopun ikänsä?
En ihmettele, etteivät naiset halua tällaisiin suhteisiin, kun yhteiskuntakaan ei niihin enää pakota. Toivottavasti seksirobotit tulevat nopeasti suosituksi ja hyväksytyksi vaihtoehdoksi, ettei 95%:n miehistä tarvitse enää tyytyä, vaan saavat kumppanin ihan mittatilaustyönä.
Vierailija kirjoitti:
Perinteisesti käänteinen tilanne on että naiset jakavat pakkeja miehille. Kuinka moni nainen ei anna pakkeja valtaosalle oman ikäisistä miehistä jotka haluaisivat tutustua? Vaatii ihan helvetin kovaa kaveria että vaikkapa 1/3 naisista jotka hän kohtaa olisivat kiinnostuneita tutustumaan.
No suurin osa näistä miehistä ,jotka ovat minulle antaneet pakit, ovat olleet tosi tasokkaita ja saavat valita naisen kuin maitohyllystä. Kunpa itse voisin olla samassa asemassa, siis että kaikki treffikumppanit olisivat minusta kiinnostuneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteisesti käänteinen tilanne on että naiset jakavat pakkeja miehille. Kuinka moni nainen ei anna pakkeja valtaosalle oman ikäisistä miehistä jotka haluaisivat tutustua? Vaatii ihan helvetin kovaa kaveria että vaikkapa 1/3 naisista jotka hän kohtaa olisivat kiinnostuneita tutustumaan.
No suurin osa näistä miehistä ,jotka ovat minulle antaneet pakit, ovat olleet tosi tasokkaita ja saavat valita naisen kuin maitohyllystä. Kunpa itse voisin olla samassa asemassa, siis että kaikki treffikumppanit olisivat minusta kiinnostuneita.
Lohduttaisiko sinua jos minä keräisin 1000 naiselta pakit juhannuksena? Voisin laittaa ikähaarukaksi oma ikä +-/5, pukeutua siisteihin vaatteisiin ja olla vesiselvänä. Todennäköisyys suorille pakeille olisi ehkä 99%. En valitettavasti voisi toteuttaa tätä, sillä lähelle 100% todennäköisyys suorille ja tylyille pakeille on henkisesti vaikea kestää ja siksi olenkin ulkomaalaistanut sen missä naisia tapaan, työn ulkopuolella.
Minulla ei ainakaan ole varaa asettaa suuria vaatimuksi. Riittäisi että pulssi tuntuu.
En ole mies, mutta vastaan kuitenkin. Silloin joskus 20 vuotta sitten ihmisillä oli tapana rakastua. Rakastumisen kohde ei ehkä täyttänyt kaikkia kriteereitä, mutta häneen ei tarvinnut tyytyä, koska häneen oli hullaantunut. Suosittelen kokeilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Sanotaanko, että olen kumppanin / tulevan puolison valinnassa aikanaan tehnyt kompromissin, ja hän on täyttänyt tarkoituksensa - olemme muodostaneet yhteisen talouden ja saaneet pari lasta.
Aina välillä on tullut ihastuksia toisiin naisiin, ja yksi taitaa olla parhaillaan menossa (tunnelmat ovat molemminpuolisia), mutta en ole antanut niiden vaikuttaa elämääni. En ole käyttänyt kettua vieraassa kolossa, vaikka on joskus mieli tehnyt.
Myönnät pettäneesi puolisoasi usein henkisesti? Et näe siinä mitään väärää? Hyi olkoon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä. Siksi olenkin yksin.
En pysty saamaan niitä naisia, joista olen oikeasti kiinnostunut, enkä halua tyytyä sellaiseen naiseen, josta en vilpittömästi ole kiinnostunut.
Anna kun arvaan. Kiinnostuksesi noihin tiettyihin naisiin syntyy pääosin ulkonäköön liittyvistä seikoista, ei siitä että kokisit nuo naiset nimenomaan henkisesti ja persoonaltaan sinulle sopiviksi.
Ulkonäkö on minulle tärkeä kriteeri, totta kai. Mielenkiintoista että selkeästi koitat moralisoida minua siitä, että välitän siitä miltä nainen näyttää, mutta samaan aikaan sinä et ikinä suostuisi itse tapailemaan rumaa miestä. "Tehkää kuten minä sanon, älkää kuten minä teen".
Tekopyhyys on kyllä täysin ehtymätön luonnonvara maailmassamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaanko, että olen kumppanin / tulevan puolison valinnassa aikanaan tehnyt kompromissin, ja hän on täyttänyt tarkoituksensa - olemme muodostaneet yhteisen talouden ja saaneet pari lasta.
Aina välillä on tullut ihastuksia toisiin naisiin, ja yksi taitaa olla parhaillaan menossa (tunnelmat ovat molemminpuolisia), mutta en ole antanut niiden vaikuttaa elämääni. En ole käyttänyt kettua vieraassa kolossa, vaikka on joskus mieli tehnyt.
Myönnät pettäneesi puolisoasi usein henkisesti? Et näe siinä mitään väärää? Hyi olkoon
Aivan välistä huutelen, mutta harva taitaa pystyä elämään elämäänsä siten, ettei ihastuksia tulisi koskaan vastaan. Jos näin käy, silloin täytyy toimia juuri niin kuin lainaamasi kirjoittaja: todeta tyynesti asioiden tila, välttää kanssakäymistä jos mahdollista, ja pitää huolta, ettei suhde etene fyysiseksi. Kaikenlainen asian paisuttelu tai syyllisyydessä vellominen vain hidastaa tilanteesta yli pääsemistä, ja mikäli liittoaan haluaa jatkaa, täytyy päästä yli.
Ja sanon tämän kumppanilleni uskollisena ihmisenä, monta kertaa kaverin olkapäänä ja selkärankanakin toimineena, täysin yleisellä tasolla.
Henkilö joko on potentiaalinen tai sitten ei ole. Se on ainoa kriteeri. Heitä ei ole montaa.