Lue keskustelun säännöt.
Yksin kahden alle 2v kanssa - apua & vertaistukea?
11.06.2025 |
Miten selvitä kahden alle 2v kanssa yksin ja ilman turvaverkkoja?
Mies jätti minut toisen naisen ja jonkinlaisen identiteettikriisin vuoksi, kun odotin kuopustamme. Ero tuli mulle yllätyksenä ja oli tosi kova paikka silloin ja on sitä edelleen. Olen aivan burnoutissa, vaikka olen ollut lasten kanssa yksin vasta 5kk.
Esikoinen ja kuopus ovat molemmat vielä alle 2v. Minulla ei ole mitään turvaverkkoja. Siskoni pystyy auttamaan meitä parina viikonloppuna kuussa muutaman tunnin, lasten isä ei osallistu lasten elämään millään tavalla.
En saa arjen asioita hoidettua tai edes roskia vietyä riittävän usein, kun poistuminen hissittömän talon 5. kerroksesta kahden pienen kanssa on todella vaikeaa. Suihkuun pääsen hyvällä tuurilla kerran viikossa. Vauva huutaa yötä päivää vatsavaivojaan, uhkarohkea taapero asettaa itsensä jatkuvasti vaaraan ja pelkään hänen satuttavan itsensä, kun en aina pysty estämään hänen touhujaan. Kotipalvelu käy kerran viikossa 2h, jolloin ehdin valmistaa viikon ruoat varastoon ja siinäpä se. Nukun keskimäärin 3-4h vuorokaudessa, senkin pätkissä, koska lasten yöheräämisiä ei voi jakaa toisen aikuisen kanssa. Hengähdystauoista ei ole tietoakaan ja pelkään, että jossain kohtaa sekoan.
Taloudellinen tilanne on surkea, kun maksan yksin vanhempainpäivärahasta elämisemme kulut. Tulevaisuus pelottaa. Jos olen jo nyt näin uupunut, miten selviän pidemmän päälle tai kun palaan töihin?
Olen niin katkera ja vihainen exälle. Hän oli olevinaan hyvä ja rakastava isä, mutta muuttui kuin puulla päähän lyöty uuden naisen tavatessaan. Jouduin aloittamaan kuopukselle korvikkeen, vaikka imetystoive oli suuri. En vaan pysty enkä ehdi imettää riittävästi, koska kädet loppuu kesken. Korvikekin maksaa taas ylimääräistä. Kaipaan elämääni äitiyden lisäksi toista aikuista ja kumppanuutta, mutta nyt olevan vain loppuun palanut uupunut äiti, joka suoriutuu tästäkin roolista vain välttävästi. Joudun kasvattamaan lapset yksin koko loppuelämäni ja se pelottaa. Mitä sitten, kun heistä tulee kapinoivia teinejä, joihin auktoriteettini ei yllä?
Miten muut pärjäätte yksin (pienten) lasten kanssa? Mitä selviytymiskeinoja ja vinkkejä arkeen?
Kommentit (32)
En saa linkitettyä enkä ole ap mutta vastaan nyt viestiin nro 18. Kyllä ap saa olla katkera ja vaatia isää osallistumaan sekä rahallisesti, että ajallisesti ja auttaen lasten kanssa. On ihan turha antaa lasten isän päästä kuin koira veräjästä ja ajatella, että asiat on nyt näin. Liian moni nainen on tyytynyt tilanteeseen ja miehet on oppineet väistelemään vastuitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä uusi raskaus ja toinen lapsi näin nopeasti. Tulevissa suhteissa huolehdi ehkäisy. Hae vanhemmalle lapselle päivähoitopaikkaa,3 päivää viikko tai ihan 5 päivää. Tee hakemus sosiaalitoimen avustamana perustelut et jaksa kahden pienen kanssa Mieheltä vaadit oikeusteitse elatusmaksutlapsista.Kai isyys tunnustettu? Tähänkin saat apua oikesavustajalta. Äijä päästä miestä vastuusta. No se tietenkin mikä on kulttuuri tausta miehellä vaikuttaa tilanteeseen.
Ihan on supisuomalainen mies kyseessä. Olevinaan niin perhemiehiä, mutta ilmeisesti lapsiperhearki oli hänelle sittenkin liikaa. Yritimme esikoista vuosia, emmekä uskoneet, että uusi raskaus voisi alkaa niin nopeasti, kun esikoisen raskaus ei alkanut sitten millään. Tietysti oltiin todella onnellisia ja kiitollisia, kun saimme huomata kuopuksen tulevan. Hyvin toivottuja ovat molemmat lapset ja tosi rakkaita itselleni. Kyllä, isyys on tunnustettu, vaikka alkaa näyttää siltä ettei miestä paljoa isyys ja vanhemmuus kiinnosta ;(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella raskaalta ja epäreilulta tilanteelta. Komppaan edellisiä, tarvitset enemmän apua kuin kotipalvelu pari kertaa viikkoon. Toki yöheräämisiä ei kukaan muu välttämättä pysty kanssasi jakamaan (ellei isovanhemmat tai joku muu läheinen, mutta sanoit ettei turvaverkkoja ole), mutta yritä kaikkesi että kotiin saatavaa apua lisättäisiin.
Eikö kotipalvelun tyyppi voi mennessään viedä roskat? Onko ruokien teossa mahdollisuutta että yksinkertaistat ruokia (että tulee nopeasti), teet vielä isompia annoksia ja laitat reilusti kerralla pakkaseen, jotta osa kotipalvelun käynneistä jäisi johonkin muuhun?
Pyydä apua neuvolasta, osaavat kertoa paikalliset palvelut.Oletteko missään väleissä isän kanssa, voiko hän viettää edes esikoisen kanssa hetken
Olet aivan oikeassa. Vaikea olla katkeroitumatta, kun kamppailen jaksamisen äärirajoilla miehen nauttiessa helposta elämästä.
Siihenkin kaipaisin apua ja vinkkejä, miten estää katkeroituminen?
Ap
Se ihan tavallinen arki lasten kanssa iloineen ja suruineen.
Vierailija kirjoitti:
Onpa karmea tilanne. Täällä on jo annettu hyvin vinkkejä, halusin vain toivottaa kovasti voimia! Älä mieti vielä asioita liian pitkälle, teiniaikoihin ym. Asiat voivat muuttua moneen kertaan siihen mennessä. Keskity vain tähän hetkeen. Apua voi pyytää myös yksityisiltä auttajilta ja järjestöiltä esim Facebookin kautta sosiaalitoimen ja diakoniatyön lisäksi.
Kun jaksat, voisi olla hyödyllistä löytää vertaistukea muilta samassa tilanteessa olevilta äideiltä. Voisi vuoron perään aina yksi äiti ottaa muidenkin lapsia hetkeksi hoitoon.
Sinun tilanteessa ihan oman jaksamisen takia voisi olla hyvä, että kun vauva vähän kasvaa, molemmat menisivät päivähoitoon vaikka et olisikaan töissä, edes osa-aikaisesti. Hoito on sinulle ilmaista ja saisit välillä hengähtää.
Vertaistukea kaipaan kovasti ja ajattelin ryhtyä etsimään sellaista, kunhan pääsen tilanteesta vähän jaloilleni. Uskon, että vertaisilta saisi hyviä vinkkejä ja ehkä myös tosiaan käytännön apua puolin ja toisin. En varmasti ole ainoa tällaisen kohtalon kokenut, luulisin. Hyvä idea myös tuo järjestöt ym!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella raskaalta ja epäreilulta tilanteelta. Komppaan edellisiä, tarvitset enemmän apua kuin kotipalvelu pari kertaa viikkoon. Toki yöheräämisiä ei kukaan muu välttämättä pysty kanssasi jakamaan (ellei isovanhemmat tai joku muu läheinen, mutta sanoit ettei turvaverkkoja ole), mutta yritä kaikkesi että kotiin saatavaa apua lisättäisiin.
Eikö kotipalvelun tyyppi voi mennessään viedä roskat? Onko ruokien teossa mahdollisuutta että yksinkertaistat ruokia (että tulee nopeasti), teet vielä isompia annoksia ja laitat reilusti kerralla pakkaseen, jotta osa kotipalvelun käynneistä jäisi johonkin muuhun?
Pyydä apua neuvolasta, osaavat kertoa paikalliset palvelut.Oletteko missään väleissä isän kanssa, voiko hän viettää edes esikoisen kanssa hetken
Olet aivan oikeassa. Vaikea olla katkeroitumatta, kun kamppailen jaksamisen äärirajoilla miehen nauttiessa helposta elämästä.
Siihenkin kaipaisin apua ja vinkkejä, miten estää katkeroituminen?
Ap
Huomaa hyvä. Opettele tunnistamaan ne asiat, joihin voit vaikuttaa. Mikään menneisyyden tapahtuma ei lukeudu näihin. Et myöskään voi vaikuttaa muiden ihmisten ajatuksiin, tekoihin tai reaktioihin. Jotkin päivät ovat parempia kuin toiset ja joku päivä huomaat, että niitä parempia on enemmän, kuin huonoja.
On hyvin hankalaa olla katkera ja kiitollinen samaan aikaan. Kun kiitollisuuden tunteita vahvistaa, jää katkeruudelle vähemmän tilaa. Sulla on ne lapset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tosiaan miettinyt, että laittaisin molemmat lapset päiväkotiin tammikuussa, kun palaan töihin. Kyllä on mielessä käynyt sekin, että esikoinen voisi aloittaa jo syksyllä, mutta pelottaa juuri nuo taudit ja se, jos saadaan pk-paikka jostain pitkän matkan päästä. Käsittääkseni paikat on usein kiven alla täällä (Helsinki) ja monet kuskaa lapsia hoitoon jopa tunnin matkan päähän julkisilla. Kuulostaa rankalta ja oikeastaan mahdottomalta tehtävältä yksin. Pitää siis vielä miettiä..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen tosiaan miettinyt, että laittaisin molemmat lapset päiväkotiin tammikuussa, kun palaan töihin. Kyllä on mielessä käynyt sekin, että esikoinen voisi aloittaa jo syksyllä, mutta pelottaa juuri nuo taudit ja se, jos saadaan pk-paikka jostain pitkän matkan päästä. Käsittääkseni paikat on usein kiven alla täällä (Helsinki) ja monet kuskaa lapsia hoitoon jopa tunnin matkan päähän julkisilla. Kuulostaa rankalta ja oikeastaan mahdottomalta tehtävältä yksin. Pitää siis vielä miettiä..
Ap
Milloin lapsista on tullut sellainen taakka että ne pitää viedä hoitoon vaikka on itse kotona yhden lapsen kanssa? En veisi kuopustakaan hoitoon ennen kahta ikävuotta, mieluummin en vielä silloinkaan. Saat yhteiskunnalta tukea elämiseen niin että pärjäät varmasti, elatustuki tulee kelalta siihen asti kunnes mies maksaa. Vielä rankempaa on viedä lapsia hoitoon ja käydä töissä, kun ei saa öitäkään kunnolla nukuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saa linkitettyä enkä ole ap mutta vastaan nyt viestiin nro 18. Kyllä ap saa olla katkera ja vaatia isää osallistumaan sekä rahallisesti, että ajallisesti ja auttaen lasten kanssa. On ihan turha antaa lasten isän päästä kuin koira veräjästä ja ajatella, että asiat on nyt näin. Liian moni nainen on tyytynyt tilanteeseen ja miehet on oppineet väistelemään vastuitaan.
Mitä lapsi tekee isällä joka ei aidosti halua olla vanhempi? Lapsille riittää yksin kyllin hyvä vanhempi ja kautta aikojen on kasvanut lapsia yhden vanhemman perheistä.
Riitelemällä, katkeruudella, jne suhde tavallan jatkuu. Minulla on velvollisuus lapsiani kohtaan, eikä velvollisuutta kasvattaa aikuista miestä ja muuttaa maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko kääntyä sosiaalitoimiston puoleen? Isänhän pitää maksaa elatusmaksuja lapsista, lisäksi voisit yrittää saada teille helpomman asunnon hissitalossa tai alemmista kerroksista (oletan, että olette vuokralla). Eikö lapsilla ole yhtään isovanhempaa olemassa, joka ehtisi auttaa edes hetken?
Tsemppiä, olet ilman omaa syytäsi vaikeassa tilanteessa, mutta kuulostat vahvalta äidiltä. Kyllä sinä pärjäät, mutta hae apua ja neuvoja viranomaisilta!
Meillä on lastenvalvojan tapaaminen syyskuussa, jonka jälkeen elatusmaksut alkavat juosta. Valitettavasti omat vanhempani ovat jo kuolleet ja lasten isän suku (vanhemmat ja sisarukset) katkaisivat yhteydenpidon eroon. He asuvat melko lähellä jopa, mutta eivät ole kertaakaan suostuneet avuksi pyydettyäni, eivätkä ole tarjonneet apua ylipäätään. Hirveän surullista.
Asutaan tosiaan vuokralla ja ehd
Teet lastensuojeluilmoituksen ja pyydät tukiperhettä, jotta saat itse joskus hengähtää. Esikoinen päivähoitoon vaikka ihan muutamaksi tunniksi päivässä tai vaikka 3 pv viikossa. Selviät kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se hyvä puoli tuossa on, että lapset ovat noin pieniä. Ne eivät osaa kaivata poissaolevaan jos aikuinen ei tee siitä numeroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa karmea tilanne. Täällä on jo annettu hyvin vinkkejä, halusin vain toivottaa kovasti voimia! Älä mieti vielä asioita liian pitkälle, teiniaikoihin ym. Asiat voivat muuttua moneen kertaan siihen mennessä. Keskity vain tähän hetkeen. Apua voi pyytää myös yksityisiltä auttajilta ja järjestöiltä esim Facebookin kautta sosiaalitoimen ja diakoniatyön lisäksi.
Kun jaksat, voisi olla hyödyllistä löytää vertaistukea muilta samassa tilanteessa olevilta äideiltä. Voisi vuoron perään aina yksi äiti ottaa muidenkin lapsia hetkeksi hoitoon.
Sinun tilanteessa ihan oman jaksamisen takia voisi olla hyvä, että kun vauva vähän kasvaa, molemmat menisivät päivähoitoon vaikka et olisikaan töissä, edes osa-aikaisesti. Hoito on sinulle ilmaista ja saisit välillä hengähtää.
Vertaistukea kaipaan kovasti ja ajattelin ryhtyä etsimään se
Itse perustin seurakunnan avustuksella kotikuntaani "yksinäisten" vanhempien rinkiä, josta sain täsmäapua, vertaistukea, jne. Siitä se lähti laajemaan kylämummo/vaari, jne toimintaan, kun oli paljon yksinäisiä eri ikäryhmissä. Seurankunta tarjosi puitteet, mutta toimitan ei ollut mitään jeesustelua.
Olet aivan oikeassa. Vaikea olla katkeroitumatta, kun kamppailen jaksamisen äärirajoilla miehen nauttiessa helposta elämästä.
Siihenkin kaipaisin apua ja vinkkejä, miten estää katkeroituminen?
Ap