Ero kun lapset pieniä vai sinnitellä yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Aika heikot eväät on AP:n lapsilla elämään. Olisi ollut parempi jättää lapset tekemättä jollei pysty perhe-elämään

Tällainen neuvo ei ole mikään neuvo silloin, kun lapset on tehty.  Parempaan pitäisi pystyä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itsekäs ja huono äiti

Lasten parasta tässä yritän ajatella nimenomaan. Itse olen valmis uhrautumaan ja sietämään vaikka mitä, mutta lasten kärsimystä en voi katsoa sivusta. 

Mistä ne lapset kärsivät? Huudosta, tappelusta vai mistä? 

Isä purkaa stressiä lapsiin. Kiukuttelee, on epävakaan oloinen muutenkin. Sitten jossain kohtaa minä suutun hänen käytöksestään, ja soppa on valmis. 

Tällaisen räjähdysherkän epävakaan miehen aikuisena tyttärenä koen äitiäni kohtaan aivan suunnatonta kaunaa että katseli isäni käytöstä niinkin pitkään. Vanhempani erosivat kun olin 14, aivan liian myöhään. Muistan lapsena monesti ajatelleeni että en aio olla isäni kanssa missään tekemisissä aikuisena. Kotiolot ovat jättäneet minuun pysyvän jäljen, olen fiksu ihminen mutta elämä on ollut aika hankalaa lapsuuteni takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itsekäs ja huono äiti

Lasten parasta tässä yritän ajatella nimenomaan. Itse olen valmis uhrautumaan ja sietämään vaikka mitä, mutta lasten kärsimystä en voi katsoa sivusta. 

Mistä ne lapset kärsivät? Huudosta, tappelusta vai mistä? 

Isä purkaa stressiä lapsiin. Kiukuttelee, on epävakaan oloinen muutenkin. Sitten jossain kohtaa minä suutun hänen käytöksestään, ja soppa on valmis. 

Tällaisen räjähdysherkän epävakaan miehen aikuisena tyttärenä koen äitiäni kohtaan aivan suunnatonta kaunaa että katseli isäni käytöstä niinkin pitkään. Vanhempani erosivat kun olin 14, aivan liian myöhään. Muistan lapsena monesti ajatelleeni

Kiitos kommentistasi! Tämähän minua eniten tässä vaivaa. Ja kun mieheni osaa tai osasi ennen olla niin älyttömän hyvä ja lämmin, siksi niin vaikea tilanne. 

Oikea ratkaisu. Itse katsoin vanhempien kipuilua ja en todellakaan ymmärtänyt miksi eivät eroa. No heittivät hukkaan aika monta vuotta ihmisen lyhyestä elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itsekäs ja huono äiti

Lasten parasta tässä yritän ajatella nimenomaan. Itse olen valmis uhrautumaan ja sietämään vaikka mitä, mutta lasten kärsimystä en voi katsoa sivusta. 

Mistä ne lapset kärsivät? Huudosta, tappelusta vai mistä? 

Isä purkaa stressiä lapsiin. Kiukuttelee, on epävakaan oloinen muutenkin. Sitten jossain kohtaa minä suutun hänen käytöksestään, ja soppa on valmis. 

Pitäisikö vähän yrittää ottaa rennommin arjessa ja vähän tinkiä suorittamisesta. Kuulostaa siltä että on väliaikainen juttu kun kuormittunut. Miten epävakaa? Onko teillä puhumattomia asioita? Puhukaa. Muutamassa kuukaudessa kun lapset kasvaa ja asiat helpottaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itsekäs ja huono äiti

Lasten parasta tässä yritän ajatella nimenomaan. Itse olen valmis uhrautumaan ja sietämään vaikka mitä, mutta lasten kärsimystä en voi katsoa sivusta. 

Mistä ne lapset kärsivät? Huudosta, tappelusta vai mistä? 

Isä purkaa stressiä lapsiin. Kiukuttelee, on epävakaan oloinen muutenkin. Sitten jossain kohtaa minä suutun hänen käytöksestään, ja soppa on valmis. 

Pitäisikö vähän yrittää ottaa rennommin arjessa ja vähän tinkiä suorittamisesta. Kuulostaa siltä että on väliaikainen juttu kun kuormittunut. Miten epävakaa? Onko teillä puhumattomia asioita? Puhukaa. Muutamassa kuukaudessa kun lapset kasvaa ja asi

Yritetty puhua kymmeniä kertoja, hyvällä ja myös pahalla. Oon yrittänyt elää omaa ja lasten elämää, ettei toinen kuormittuisi mitenkään. Tilanne palaa aina samaksi. Alan olla itse loppu! Satuttaa lasten puolesta. 

Suojele lapsiasi, eroa ennen kuin omat voimasi ovat niin loppu, ettet jaksa tukea lapsiasi eron toteutuessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itsekäs ja huono äiti

Lasten parasta tässä yritän ajatella nimenomaan. Itse olen valmis uhrautumaan ja sietämään vaikka mitä, mutta lasten kärsimystä en voi katsoa sivusta. 

Mistä ne lapset kärsivät? Huudosta, tappelusta vai mistä? 

Isä purkaa stressiä lapsiin. Kiukuttelee, on epävakaan oloinen muutenkin. Sitten jossain kohtaa minä suutun hänen käytöksestään, ja soppa on valmis. 

Pitäisikö vähän yrittää ottaa rennommin arjessa ja vähän tinkiä suorittamisesta. Kuulostaa siltä että on väliaikainen juttu kun kuormittunut. Miten epävakaa? Onko teillä puhumattomia asioita? Puhu

Mutta ei tuo varmaan kauan ole kestänyt? Tullut kolmannen myötä? Kolme alle kouluikäistä on aika kova setti jo ja jos tuohon jotain työpaikan haasteita päälle niin kyllä siinä hermo kiristyy helposti. Jos isä ollut vähemmän lasten kanssa kuin sinä niin tuntee äkkiä riittämättömyydestä kun sinä pärjäät ehkä lasten kanssa paremmin. Se tuntuu äkkiä tosi pahalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itsekäs ja huono äiti

Lasten parasta tässä yritän ajatella nimenomaan. Itse olen valmis uhrautumaan ja sietämään vaikka mitä, mutta lasten kärsimystä en voi katsoa sivusta. 

Mistä ne lapset kärsivät? Huudosta, tappelusta vai mistä? 

Isä purkaa stressiä lapsiin. Kiukuttelee, on epävakaan oloinen muutenkin. Sitten jossain kohtaa minä suutun hänen käytöksestään, ja soppa on valmis. 

Pitäisikö vähän yrittää ottaa rennommin arjessa ja vähän tinkiä suorittamisesta. Kuulostaa siltä että on väliaikainen juttu kun kuormittunut. Mite

Jotain rajaa näiden vastuista luistavien pahan olonsa lasten päälle syytävien miesten ymmärtämiseen! 

Miehen tulee hoitaa päänsä kuntoon asuen jossain muualla kuin perheen yhteisessä kodissa ja sen jälkeen alkaa ottamaan vastuuta tasapuolisesti lapsista eikä uhkailla muuttavansa kauas pois.

Eiköhän palsta ole jo täynnä eronneita ja karanneita yh-mammoja.

Kuulet heidän kuoronsa laulavan, seireenien kutsu-sävelmää.

On vahingollista lapsille elää vanhempien kanssa jotka riitelevät jatkuvasti sekä kohtelevat toisiaan kylmästi. 

Tämän palstan naisten kuuluisi olla poliisin seurannassa ja tässä ketjussa niitä kirjoittelee. On oikeasti kammottavaa ajatella, että nämäkin kulkevat tuolla kadulla vapaana. Tuo viha on niillä jo sillä tasolla, että voivat olla vaaraksi ympäristölleen.

Tämmöisiä naisia kun tarpeeksi tulee vastaan ihan pelkästään jo netissä, niin kyllä voitte olla varmoja, että yhä useampi mies päättää jättää kaikki naissuhteet lopullisesti väliin.

https://www.suomi.fi/oppaat/ero

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itsekäs ja huono äiti

Ja sinäkö olet epäitsekäs ja hyvä isä?

Miksi haastat riitaa ja hyökkäät toisten keskustelijoiden kimppuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itsekäs ja huono äiti

Lasten parasta tässä yritän ajatella nimenomaan. Itse olen valmis uhrautumaan ja sietämään vaikka mitä, mutta lasten kärsimystä en voi katsoa sivusta. 

Mistä ne lapset kärsivät? Huudosta, tappelusta vai mistä? 

Isä purkaa stressiä lapsiin. Kiukuttelee, on epävakaan oloinen muutenkin. Sitten jossain kohtaa minä suutun hänen käytöksestään, ja soppa on valmis. 

Miksi isällä on stressiä? Et taida osallistua tarpeeksi esimerkiksi talousasioissa, vaan vaadit enemmän ja enemmän tuomatta mitään itse?

Sinnittele nyt vaan kun kerta olet luvannut että kunnes kuolema erottaa. Ero ei ole ratkaisu eikä sekään että tapat miehesi.

Voisiko olla miestyyppinen masennus? Jos ennen on ollut lämmin ja hyvä isä ja nyt äkäinen ja tiuskiva? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itsekäs ja huono äiti

Lasten parasta tässä yritän ajatella nimenomaan. Itse olen valmis uhrautumaan ja sietämään vaikka mitä, mutta lasten kärsimystä en voi katsoa sivusta. 

Mistä ne lapset kärsivät? Huudosta, tappelusta vai mistä? 

Isä purkaa stressiä lapsiin. Kiukuttelee, on epävakaan oloinen muutenkin. Sitten jossain kohtaa minä suutun hänen käytöksestään, ja soppa on valmis. 

Miksi isällä on stressiä? Et taida osallistua tarpeeksi esimerkiksi talousasioissa, vaan vaadit enemmän ja enemmän tuomatta mitään itse?

Minä hoidan jo nyt kaikki talousasiat ja kannattelen taloutta suurimmaksi osaksi.

Ihmettelen, miksi kahden ihmisen, jotka inhoavat toisiaan pitäisi elää saman katon alla?  Kuka siitä hyötyisi? 

Kolmen alle kouluikäisen vanhempana on ihan turha kuvitella että pystyy tekemään parisuhteesta oikeanlaista tilannearviota. Näette todennäköisesti toisistanne huonoimmat mahdolliset versiot joka päivä. Rakastumisvaiheessa ja parisuhteen alussa, tai jos elämäntilanne ei ole kuormittava, on helppo olla paras versio itsestään, mutta pikkulapsiaikana se ei monelta onnistu. Miestäni on ihan järkevää ottaa aikalisä, ja pidättäytyä suurien päätöksien tekemisestä hetkeksi, jättää se siihen aikaan kun on hyvin levännyt, hyvin syönyt, ja saanut tarpeeksi aikaa itsekseen asioiden pohtimiseen. Keskusteluyhteyttä kumppaniin kannattaa vaalia, kyllä siitä että menee huonosti on hyvä avoimesti puhua, sopia vaikka yhdessä että mennään näillä nyt tässä hetki.

Muuttakaa joksikin aikaa erillenne.

Pienenä laoset sopeutuu paremmin.