***MALISmasujen viikonloppu***

Toivottavasti synnytys on lähtenyt käyntiin!



Pojan kummitäti tuli käymään ja oltiin ulkona! Olipa ihanaa, siellä on mahtava keli! Sen jälkeen juotiin viineri kahvit ja nyt poju päikkäreillä. Taidan itsekkin mennä vähäksi aikaa vaakatasoon..

Koko päivän on ollut jotenkin hankala olo, selkää ja mahaa särkee ja koko ajan supistaa, tympeetä...

Moikka vaan, tänne ei kuulu mitään kummempaa. Viimeyönä sain poikkeuksellisesti nukuttua viisi tuntia yhteen putkeen, yleensä nukun pari-kolme tuntia ja valvon sitten jonnekin aamuviiteen-puoli kuuteen ja sitten tunnin tirsoille takaisin. Poika meni mummolaan päiväksi leikkimään, joten hurautin kaupungille ostoksille ja ostelin virpomapalkkoja ja itselleni pari yöpaitaa alesta. Sitten kun ilma oli noin upea, kävin autoilemassa ihan vaan huvikseni ja moikkaamassa miestäni harrastuksensa parissa. Nyt on nakkikeitto hellalla ja itselläni vähän tekemisen puute.



Jotenkin en jaksa enää edes haaveilla synnyttämään pääsemisestä ja supistuksiakin kun tulee, en enää viitsi niitä edes välejä laskea, ihan turhaa, kyllä sen sitten huomaa, kun on tosi kyseessä. Omista vaivoista vielä sen verran, että minulla on vasen käsi tosi kipeänä, yöllä pakottaa välillä niin paljon, että herään siihen kipuun. Onneksi sekin loppuu aikanaan.



Täällä on välillä tätä synnytystä edeltävää masennusta ilmassa ja välillä taas on ihan sellainen olo, että olisi ihanaa, kun lapsukainen syntyisi jo. Eli tunnelmat vaihtelee lattiasta kattoon. Eipä tässä muuta kuin terkkuja kaikille!



Kashmir räks ja poks 38+0

En mäkään enää noista supistuksista välitä, tiedän että ne menee ohi..

Masennus ja lähdön odottelu on helpottanut, kun olen asennoitunut perjantain käynnistykseen!

tuli maailmaan 15.3.2007. Synnytys suunnitellulla sectiolla, joten ei mitään jännittäviä supistustarinoita kerrottavana ;). Painoa pojalla oli 3190 g ja pituutta 47 cm. Sairaalassa me oltiin kokonainen viikko valohoitoineen päivineen, joten kyllä siellä sairaalassa saattaa mennä kauankin. Olisiko Tapillakin jotain tällaista?

Heipparallaa vaan kaikki maalikset! Niin siinä sitten keskiviikkona kävi että kun tänne yhden-kahden välillä kirjottelin ,sainkin sit lähteä sairaalaan puoli kolmelta. Lapsivesi tuli yhtäkkiä ja eikun sit ajelin sairaalaan. Paikat 4 cm auki ja matka jatkui synnytys salin puolelle. Miestä soittelin paikalle ja kerkes onneksi töistään synnytykseen mukaan. Mitään puudutuksia ei sitten keritty laittamaan,joten " luomuna" taas mentiin....=). Potra poikamme syntyi sitten klo 17.07 painoa 4090g ja pituutta 51 cm,päänympärys 35 cm. Eilen jo päästiin onneksi kotiin. Vointi hyvä,molemmilla.Vaikka vuodinkin reippaasti synnytyksen jälkeen. Kaikki meni hienosti ja poika on aivan ihana!!! Sulattanut vanhempansa täysin!!

Onnea kaikille jotka jo omat nyyttinsä ovat saaneet syliinsä ja onnea matkaan heille jotka vielä " yhtenä" palana olette,odottaen joko nyt päästään matkaan .....=o).



Eve ja potra poika 3 vrk

Mä olen vain viime aikoina lukenut näitä teidän toisten viestejä, enkä ole paljon kirjoitellut, mutta nyt tuli jotenkin tunne että voisinkin jotain kirjoitella, kun täällä väki vähenee ja kaivataan muitakin kirjoittajia.



Mä olen edelleenkin yhtenä kappaleena ja laskettu aika olis maanantaina, eikä mulla ole edes supistuksia tullut, mitä nyt tänään pari kertaa tuntui silleen erilaiselta masussa.



Mun on pakko kertoa teille toisillekkin mun yksi uni, nimittäin mä näin unta että mulla on 2 kk vanha poika, joka juoksi mua karkuun, ei halunnut syödä multa mitään. No sitten toiset kyselivät multa että mitenkä mun synnytys meni? niin mä vastasin että en tiedä, enkä mä muista mun synnytyksestä yhtään mitään. No sitten mä heräsin ja tajusin että enhän mä voi tietää synnytyksestä yhtikäs mitään, kun tää kaikki olikin vain unta.



Mä toivoisin jo kovasti pääseväni synnyttämään, mutta ei vain vielä ole vissiinkään mun aikani mennä synnyttämään.



Mutta kaikille oikein hyvää loppuodotusta!



T:Martsi rv 39+5

Tänään la ja enää ei siis pitäis juuri kahta viikkoa pitempään enää mennä! Katellaan nyt ensin tuo aprillipäivä ja sittehän tuleeki pääsiäinen... Siirrytäänkö sitte viikon päästä masuinemme tuolle vauvapuolen pinoihin vai kurkitaanko huhtikuisten menoa?



Perjantaiset löysin:

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9902586&p=2&tmode=1&smode…



Plussia:

Täälläki otetaan mielellään vastaan tuo kesäaika, ettei oo niin vähän kello ku taapero herää! Ihanaa, ku leikkipuistossa on jo niin kuivaa, että sinne voi mennä istuskeleen, ja paljon kevyemmin tuntuu jalkaki nousevan ku vielä muutama viikko sitte. Tosin eipä noilla kävelylenkeillä ennenkään oo synnytystä käynnistyyn saatu.



Navassa ei siis ihmeitä, mitä nyt muuttu valkosesta tumanruskeeksi viime viikolla (siis napa). Vauva möyrii lujaa ja koittaa tulla ulos millon mistäki. Ei limahavaintoja, eikä toistuvia supistuksia. Isäntä varmaan saa alottaa pääsiäislomalla isyyslomansa, niin säästyypähän lomapäiviä! Ihana muuten tuo Leannan timanttisormuskäytäntö! Meillä ei lahjottu toisiamme sen kummemmin tytön syntyessä, ja varpajaisetki jäi miehellä väliin, ku osu vappu niille kohille. Nyt meinas kyllä ottaa jälkimmäisen vahingon takasin.



Jatketaan vaan sitkeesti tytöt, kyllä se odotus vielä palkitaan!

Udidi ja Dumbo rv 40+0

Mulla on nyt selkä ihan lukossa. Samalla tavalla painaa kuin joskus keskiraskaudessa... Oikeasti väsyttää, ihan fyysisesti, kantaa tätä mahaa.



Vali vali ;-D



Tää vaan tuntuu niin yliaikaiselta, kun esikoinen syntyi 39+0 ja odotin että tää vois tulla aiemminkin. Nyt mennään 39+3. Hassua kun oli valmistautunut että tulee just kohta (joskus vkon 38 kieppeillä) niin sitten ei kuulukaan. Arvatkaa kärvistelenkö vielä vkoilla 41/42 täällä ja varmaan ihan omissa oloissani ;)



Jaa, nyt mä meen kattoo Huumaa.

t. yksi kateellinen (emmi) Huomenna poksuu rv-40 ja mitenköhän kauan sitä joutuu olemaan ' isona' alkaa todellakin käymään fyysisesti raskaaksi, kuten telma totesi ... emmi

Paljon onnea kaikille vauvansa jo saaneille! =) Antaa edes hieman toivoa että joskus täältä ollaan perässä tulossa.



Minäkin taas koneella jaksoin vääntäytyä, jälleen yhden turhan odottelupäivän jälkeen, ei siis supistuksen supistusta, ei edes pienen pientä tuntemusta että vauva olisi joskus maailmaan tulossa.



Möhköfantin kysymyksiin voisin tästä vaikka vastailla ja kiitoksia myös tsempityksistä! =) Ja jaksuja sinnekin!



Olettekos jo pyytäneet kummeja?

Kummeja ei varsinaisesti olla vielä pyydetty, mutta taitavat kyllä tietää ketä tulevat olemaan (siskoni ja hänen miehensä, ja miehen veli), ja siskoni kyllä jo kysyikin että mitä meinataan kummiasian kanssa tehdä, ja sanoin jotenkin sillai että varmasti tajusi että ollaan niitä pyytämässä, mutta haluun jostain syystä pyytää vasta sitten " virallisesti" kun vauva on jo maailmassa.



Mitenkäs teidän miehet, jäävätkö isyyslomalle heti vauvan synnyttyä ja kauanko meinaavat lomalla olla?

Mun mies jää isyyslomalla sitten kun vauvan kanssa tullaan kotiin, nytkin tosin on jo vähentänyt töitänsä, to ja pe kun olin sairaalassa niin se heitti vaan torstaina aamulla yhden reissun, ja perjantaina sitten kun päästiin kotiin niin heitti pari reissua (ajaa siis rekkaa). Maanantaina menee sitten iltaan jos ei mitään ala tapahtumaan. Eli mukavasti on ollut mun seurana nyt sairaalassa. Sitten kun vauva syntyy niin tekee pari päivää töitä ja sitten jää kotiin, todennäköisesti ainakin kahdeksi viikoksi, pitää sitten se yhden viikon ehkä kesäloman jatkona, kun ei ole vielä täyttä kesälomaa, kun vaihtoi syksyllä työpaikkaa.



Hmm.. nyt tuli kyllä niin paha muistikatkos etten yhtään muista mitä mun piti kirjoitella.. Mutta tuskin se sitten mitään tärkeää oli.. Kai. Taidan sitten taas siirtyä tuohon sohvalle.



sohvi84 40+4

käynnistyksestä. 6 tuntia oksia, vähän nipisti. naapurihuoneissa saivat nyyttinsä. muuten hyvin rauhaisaa. en nyt sit pääässyt kotio vaikka jo suunnittelin ässät lauantai illan kunniaksi lä' pi vedettävän kun ei oksi auttanut. no nyt on ihan vkäyrä korkealla kun ei mitään, mutta kahtellaan - huomenna kotiin ja sitten ensi viikolla möhkön kanssa samoja aikoja ollaan tiällä takaasi.



tsukkis 41+ 5 ihan kohta...

Tulin teitä tänne puolelle vielä moikkaamaan :)

Voi kuulkaa... kyllä se vaan pitkää on se odottavan aika, mutta sit se aika menee liianki nopeesti kun vauva syntyy!!!

Meidän " Auvo" on nyt jo 2vk ikäinen ja ihan käsittämättömän nopeesti mennyt tää 2 viikkoa.

Tulin siis vaan teille kaikille toivottelemaan hyvää loppu odotusta ja paljon paljon supistuksia niitä haluaville :)



Ja TAPPI ! ! ! ! Missä sie oot?!?!

Täällä siuta niikusta kaipaillaan...



t. K@tju ja " Auvo" 2vk ja 1pv

rv 41+2, eli ikuisesti raskaana................................





Aia

Missäs kaikki on?

Poika heräs 7:ltä, mutta antoi mun torkkua tänne asti :), välillä kävi päälle pomppimassa.. Nukuin siis tosi hyvin! Nyt tosin koskee joka paikkaan kun tuli niin pitkään makoiltua.



Keli on taas mahtava, jotain kivaa siis pitää keksiä! Kunhan tässä saa amupalaa ja kahvia :).



Voi Tukisukkista! No jospa me ollaan sitten kysillä samaan aikaan. Jos kysillä, joku palstalainen mut tunnistaa, niin ei kun juttelemaan! Mä olen itse hieman huono tutustumaan ihmisiin, olen aika ujo, mutta kun joku tulee juttelemaan niin siitä se lähtee :).



Leanna: Mun on pitänyt monta ketaa kysyä, että onko sun jalka oireet samanlaisia kuin mulla. Mulla tulee sellainen sähköiskun tapainen todella kova kipu, joka tuntuu issiashermossa, lonkassa, nivusessa ja koko jalassa ja vetää jalan aivan hervottomaksi. Joskus kipu kestää vain hetken ja joskus kestää pitenpään, kivut liittyy selkeästi vauvan liikkeisiin, mutta tulee niitä muutenkin. On meinannut monesti sattua pahasti pojan kanssa..



möhkis ja tiitiäinen 40+2

Ei mulla oo ees suppareita enää.Limatulpasta pian viikko.Turhauttaa.



Möhkis.jalat alta vievä kipu on aika lailla sun kuvailema.Sähköshokki joka tulee yllättäen.Välttämättä vauvan liikkeisiin ei oo yhteydessä.Ja kestoltaan vain sen hetken mutta jalan " vetää" alta.



Sämpylät nousemassa ja kaurakeksejä ajattelin tehdä.

Luovutan ja kannan mahaani ikuisesti.

Mähän sanoin että yli menee(joo-ei oo virallinen ylimeno vielä,tiedän) vaikka ennen aikojaan hälyttää.



Pöh ja höh rv 40+2

Poika syntyi maanantaina 19.3 klo 11.02. Pituutta 53 cm ja painoa 3900g, pipo 36cm.



Säännölliset supparit alkoi kahden maissa maanantaiyönä ja puoli tuntia myöhemmin soitin vanhemmat lapsenvahdiksi. Heiltä matkaan kului reilu tunti. Oli satanut kauheasti raskasta lunta ja tiet tietenkin auraamattomina. Eivät meenanneet päästä viimeistä mäkeä ylös.



Supparit tuli 3 min välein, kukin kesti n. 1 min. Sairaalassa oltiin klo: 4.10. Supistukset voimistuivat ja sain epiduraalin. Noh, piikki osui johonkin ihan vika paikkaan, pisto tuntui kyljessä ja nytkähdin kun se osui johonkin hermoon. Huonohkoa suomea puhuva anestesialääkäri rupesi ähkimään, ettei saa liikkua yhtään kun liikutaan näin vaarallisella alueella. Vihdoin sain sanottua, että se osui johonkin hermoon, etten tahallani liikkunut.



Puudutus tehosi vain oikealle puolelle. Hengittelin typpioksiduulia joka hieman hellitti kipua. Useiden tuntien kuluttua tuli uusi anestesialääkäri, joka veti selkäydinletkua ulommas. Se ei kuitenkaan auttanut mitään. Sain spinaalin. Kauhea kutina koko vartalossa rinnasta alaspäin, mutta ei se mitään, kivut hävis kokonaan.



Ponnistusvaihe oli kauhea. Tällä kertaa tämä vaihe ei tosiaankaan ollut kivuton. Vauvan sydänäänet heikkeni aina supistuksen tullessa palautuen kuitenkin pian normaaleiksi. Sitten koitti vaihe, että sydänäänet hiipui ilman supistuksiakin, eikä enää palautuneet. Sitten kaikki voimat peliin ja vauva ulos ja äkkiä. Tälläkin kertaa napanuora oli kaksi kertaa kaulan ympäri, mutta nyt kätilö ei saanut sitä löystytettyä. Saliin tuli säpinää. Tajusin, että nyt on kiire, vauva ei saa happea. Itse hengittelin sitä maskin kautta. Ponnistin sitten loput vauvasta vauhdilla ulos. Kaikki oli kunnossa vauvalla, huuto oli kovaa :) Ponnistus kesti 17 min.



Kuului kovaa lorinaa ja kuvittelin sen olevan lapsivettä. Kuulin kätilön sanovan, että vuoto ei lopu. Pian salissa oli 6 naista ja mieheni. Hälinä tuntui päätä huimaavalta. Lorinaa kuului lattialtakin. Yrittivät rakentaa jonkin sortin patoa, ettei lattia lainehtisi, mutta pato petti. Sitten tajusin, että se olikin verta! Oksitosiinia ja kaiken maailman litkuja meni litrakaupalla ja suoneenkin pistettiin jotakin. Pian virtsaputkeen laitettiin katetri, virtsarakko pieneni ja kohtu pääsi supistumaan ja vuoto tyrehtyi normaaliksi. Verta meni tuon pienen hetken aikana 1,6 litraa kohdusta. Tikkejä sinne sun tänne, yhteensä 10.



Oli kummallinen olo. Kaikki tuntui epätodelliselta. Vauva imi rintaa tunnin. Oma ääni kaikui päässä. Pissasin pottaan (vai mikä portätiivi-mikälie se onkaan) ja taju lähti pariksi sekunniksi. Onneksi oli kätilö toisella ja mies toisella puolella tukemassa. Salissa vietin synnytyksen jälkeen 5 tuntia, kunnes minut siirrettiin sängyllä synnyttäneiden osastolle.



Vessassa kävin pyörätuolin ja myöhemmin kätilön avustamana. Pää ei kestänyt ollenkaan. Keskiviikkona sain nousta valvonnan alla jalkeille. Häpyluun liitos oli niin kipeä, etten voinut kävellä kuin takaperin. Vasemman jalan liikuttelu sattui hulluna. Kätiö tunnusteli, ettei häpyluu ole murtunut. Samana päivänä kävin alakerran aulassa asti käpötellen mieheni valvomana. Ja illalla kävin jo yksin suihkussa, yksin, seisaalleen! Vähänkö oli voittajaolo! Pystyin jopa ensimmäistä kertaa osallistumaan vauvani hoitoon muuten kuin imettäen. Kanyylin sain pois vasta keskiviikkoaamuna sillä ehdolla, etten enää pyörtyile.



Hemoglobiini oli 85, kun se synnyttämään mennessä oli 126. Verta olisi tiputettu, jos hemppa olisi laskenut 75:een.



Torstaina pääsin kotiin, vaikka vauvan keltaisuus oli lisääntynyt edellisestä päivästä. Turvotus oli kauheaa, hirveämpää kuin kertaakaan raskaana ollessa.



Vauva on käynyt verikokeissa perjantaina ja lauantaina ja bilirubiiniarvon nousu on hidastunut. Ainakaan vielä ei tarvita valohoitoa.



Nyt on kipeänä alaselkä, yksi pukama ja pari tikkausta. Rinnat on arkana, vuotavat välillä verta. Vauva saa lisänä Nania, vaikka maito heruukin varsin mukavasti. Vauveli on kauhea syöppö! Öisin herää n. 4 h välein, mikä on ihan hyvä väli. Ehtii itsekin nukkumaan. Heräämisiinhän tottui jo raskausaikana vessareissujen muodossa.



Flunssa on edelleenkin sekä miehellä, että minulla. Maidonnousu aiheutti mulle kuumetta toissayönä. Onneksi esikoinen ja vauva ovat ainakin toistaiseksi terveenä. Ja onneksi mies sai jäädä heti isyyslomalle.



Tämä synnytys oli puolta lyhyempi (kesto n.9h) kuin esikoiselta, mutta rajuudessaan paljon kauheampi. Esikoisen synnyttyä olin jo suihkussa tunnin kuluttua. Nyt oli ihan kuollut olo. Olipahan tämä vauva huomattavasti esikoista isompikin. Ponnistusvaihe oli kamalampi. Ainoa positiivisempi juttu edelliseen synnytykseen verrattuna, on se, että kykenin rentoutumaan supistuksissa niin, että kestin kovimmatkin supistukset ilman ininöitä, panikoinnista puhumattakaan. Supistuksethan lakkasi tuntumasta vasta muutamaa tuntia ennen ponnistamista, kiitos onnistuneen spinaalin!



Vauva alkaa heräillä, joten tissit esille!



rimma ja poika 6 pvää

Kaunista sunnuntaita kaikille!



+Ihana sää



Mulla on nyt niin iso huoli puserossa ettei paljon muuta positiivista löydy..

Kävin eilen äitipolilla näyttäytymässä liikkeiden vähyydeen vuoksi. Käyrillä makoilin ja ultrattiin sitten myös. Vaavilla kaikki oli muuten hyvin, mutta paino oli 2700g, eli se on jämähtänyt paikoilleen! Ollut jo 3 viikkoa lähes sama (aiemmin rv 37 2800g). Istukassa tai napavirtauksissa ei vikaa, liikkui hyvin, sydänäänet hyvät. Mua huolettaa aivan suunnattoman paljon, vaikka siellä sanottiin että kaikki olisi hyvin vauvalla. Miksi sen paino ei kasva?!? Itkeskelen vaan ja nukkumisesta ei tuu mitään. Kontrolliin sitten ensi pe, jos ei synny ennen. Mitään merkkejä ei synnytyksestä oo..

Liikelaskentaa täytyy nyt tehdä 3x pvä ja herkästi yhteys polille. Miten mä kestän tän lopun ajan..



Anteeksi omanapaisuuteni, nyt ei vaan pysty ajattelee muuta. Kaikille sitä tarvitseville voimaa loppuodotukseen!



Lilia 39+6 -Huomena LA

Rimmalla on ollut aika hurja synnytys, onneksi kuitenkin kaikki nyt hyvin!



Lilia, kannattaisko sun soitella sinne synnärille, et sä voi perjantaihin asti valvoa ja itkeskellä! Ei se tee hyvää sinulle, eikä vauvalle.

Täällä ollaan, missäs muuallakaan (?) Kaikki kuten ennenkin, tänään ei ole supistellut, ei kipua missään, unta olisi riittänyt vaikka miten .. Ainut mikä on kadonnut on ruokahalu, ja paino laskenut jonkusen kilon, se onkin vain hyvä ..



Eilen käytiin kävelyllä ja takaisin tullessa alkoi masu kovettumaan, alaselkää ja peräsuolen aluetta kivistämään kipeästi, mutta sekin meni ohitse ..



Täällä sitä siis ollaan, ja tuota limaverivuotoa on ollut perjantaista alk. kolme päivää, vai olikos sitä jo torstaina, ei enää edes muista ...huoh...

Ja eilen luin jostakin, että kun tuota vuotoa on tullut niin vauva alkaa syntymään tuntien tai viikkojen kuluttua, eli mun kohdalla kahden viikon kuluttua :-))



Rimma sullapa oli hurja synnäritarina !!! Onnea kuitenkin ja koita jaksella ja kerätä voimia. Hui hui ..onneksi mitään dramaattisempaa ei tapahtunut !!!



Hyvää sunnuntaita isolta emmiltä rv-40 (poks poks)

Aivan samaa ajattelin, että nyt lääkäriin yhteyttä ja heti maanantai aamuna, tai voihan sinne soittaa tänäänkin. Kurja tilanne, mutta koita jaksaa uskoa, että kaikki on hyvin, jookos .. Paljon voimia ja jaksamista ! t. emmi