Mielipiteitä: onko väärin mennä treffeille toisen miehen kans jos on vuosia pyytänyt omaa miestä viemään treffeille eikä ole vienyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Vie sä se sun mies treffeille 😃

Olen vienytkin, järjestänyt lomamatkoja, ollut aktiivinen parisuhteeseen liittyvissä asioissa. Huomatakseni vain että toinen pitää itsestäänselvyytenä enkä oikein saa samaa panostusta takaisin. Ei enää huvita. Olen sanonut että kaipaan huomiota esim treffejä, mutta mies ei saa aikaiseksi. Aina löytyy tekosyyt ja selitykset miksei tällainen onnistu. Joten onko väärin että menen treffeille toisen miehen kanssa? Tiedän että olen kivaa seuraa ja ikäiseksi hyvännäköinen, joten varmasti minut kehtaa viedä treffeille, ei siitä ole kysymys. T. Ap

Vastauksen kysymykseesi tietää ainoastaan miehesi.

Kiertelee ja kaartelee, vähättelee asiaa jne. Mukamas ei ole ollut edes mahdollista kun ei

Tämä kertoi sen, mitä arvelinki. Ap, katso peiliin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi eilen kävimme miehen kanssa hyvässä ravintolassa syömässä.  Aika useinkin käymme, koska lapset jo aikuisia. En ole koskaan kutsunut yhteisiä iltoja treffeiksi. Treffimme oli 40 vuotta sitten.

Sitä voi saivarrella sanoista. Sama asia.

Kun mieheni vie minut syömään, emme kutsu niitä treffeiksi. Mielestäni treffeillä käydään ennen yhteenmuuttoa. Ei naimisissa olevat jo iäkkäämmät ihmiset mene treffeille. Sitä vastoin käyn lounastreffeillä hyvän ystävättären kanssa.

vm-71

Vai niin, että hyvän ystävättären kanssa käydään lounastreffeillä vaan ei miehen?

Vit-tu mikä latvasta laho! Kylläpä nyt laskeutui harteilleni musta viitta syyllisyydestä ja häpeästä. Armoa!

Vierailija kirjoitti:

Usein menemme työpäivän jälkeen mieheni kanssa elokuviin ja syömään. Tavataan leffateatterin edessä. Mutte emme me treffeistä puhu, emmekä ole treffeillä.  Treffit olivat vuosikymmeniä sitten, tutustumisvaiheessa.

Niin, meilla sama. Ystävättären kanssa puhutaan, josko lounastreffien merkeissä tavattais. Kun mieheni vie minut syömään hääpäivän kunniaksi, loukkaantuisin, mikäli kutsuisi treffeiksi. 

Treffeillä käymisessä ei ole mitään järkeä. Ennen seurustelua käydään kahvilla tai kävelyllä, kun seurustellaan käydään yhdessä tekemässä asioita ja naimisissa ollessa otetaan "omaa aikaa". Missään kohtaa ei ole tarvetta treffeille.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä naiseutta. Jos/kun minä en saa palvontaa, ihailua, treffeillä käymistä, niin minulla on oikeus tehdä sitä jonkun muun kuin oman kumppanini kanssa. Niinhän? Ja asiassa ei ole mitään väärää? Se on silkkaa voimaantumista, eiks jeh?

Ap:lla on ikäkriisi. 

Kysy sen miehen mielipidettä, eihän se täällä palstalla kirjoittaville mikään ongelma ole jos jaat toosaasi.

Huvipuistohullu kirjoitti:

Vie sä se sun mies treffeille 😃

Meinaat että ap kasvattaa itselleen parran ja leikkaa mieheltänsä pallit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Vie sä se sun mies treffeille 😃

Olen vienytkin, järjestänyt lomamatkoja, ollut aktiivinen parisuhteeseen liittyvissä asioissa. Huomatakseni vain että toinen pitää itsestäänselvyytenä enkä oikein saa samaa panostusta takaisin. Ei enää huvita. Olen sanonut että kaipaan huomiota esim treffejä, mutta mies ei saa aikaiseksi. Aina löytyy tekosyyt ja selitykset miksei tällainen onnistu. Joten onko väärin että menen treffeille toisen miehen kanssa? Tiedän että olen kivaa seuraa ja ikäiseksi hyvännäköinen, joten varmasti minut kehtaa viedä treffeille, ei siitä ole kysymys. T. Ap

Vastauksen kysymykseesi tietää ainoastaan miehesi.

Kiertelee ja kaartelee, vähättelee asiaa jne. Mukamas ei ole ollut edes mahdollista kun ei

Ap, muistathan sulkea lapset tämän kaiken ulkopuolelle. Alennat koko perheen arvon pohjalukemiin toiminnallasi. Voisitko pysähtyä hetkeksi miettimään, miksi esität vaatimuksia? Miksi viet miestäsi joka paikkaan? Oletko oikeasti tyytyväinen itseesi, ulkonäköösi, elämääsi? Olisiko kuitenkin totuuden jyvä omassa tyytymättömyydessäsi ja vaadit toiselta enemmän kuin mitä hän itse tarvitsee? 

Mikäli haluat, että miehesi viettäisi kanssasi yhteistä aikaa, anna hänelle tilaa, mahdollisuus. Vaatimuksista mies voi mennä lukkoon, eikä osaa toimia, koska vaatimukset kasvaa. Uskon, että olet jopa alkanut syyllistämään miestäsi kaikesta, mitä olet itse hänelle tarjonnut. Voisitko olla marttyyri? Voisiko olla, että miehelläsi ei ole yhdenvertaiset tulot ja menot sinuun nähden? Oletko koskaan pysähtynyt kuuntelemaan itseäsi? Kun teet sen, löydät miehesi.

Vm-65

Vierailija kirjoitti:

No en tiedä teidän tilanteesta sen enempää, mutta olen sitä mieltä, että jos miehesi/puolisosi on sinut käytännössä hylännyt ja tilanne kestänyt vuosia eikä parantunut keskusteluiden myötä, niin on aivan ok antaa tilaisuus jollekin muulle, jos joku kiva on tarjolla. 

Tämä. Miksi pitäisi jäädä kitumaan onnettomqna jos mies ei kuule, eikä tee mitään, ei edes ota eroa. Miksipäs ei! Voi ajatella välillä itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Vie sä se sun mies treffeille 😃

Olen vienytkin, järjestänyt lomamatkoja, ollut aktiivinen parisuhteeseen liittyvissä asioissa. Huomatakseni vain että toinen pitää itsestäänselvyytenä enkä oikein saa samaa panostusta takaisin. Ei enää huvita. Olen sanonut että kaipaan huomiota esim treffejä, mutta mies ei saa aikaiseksi. Aina löytyy tekosyyt ja selitykset miksei tällainen onnistu. Joten onko väärin että menen treffeille toisen miehen kanssa? Tiedän että olen kivaa seuraa ja ikäiseksi hyvännäköinen, joten varmasti minut kehtaa viedä treffeille, ei siitä ole kysymys. T. Ap

Vastauksen kysymykseesi tietää ainoastaan miehesi.

Kiertelee ja kaartelee, vähättelee asi

 

Kyllä minä olen sen verran kypsä että suljen lapset tämän ulkopuolelle, mies toisaalta haluaa kovaan ääneen lapsille kuuluttaa että äiti haluaa eroa, kun olen sen ottanut esille vaihtoehdoksi. Valitettavasti kyseessä on aika keskenkasvuinen ja itsekäs yksilö kenelle olen antanut lukuisia mahdollisuuksia kasvaa mieheksi ja ottaa vastuu omista teoistaan ja tekemättömyyksistä.

Olen itse onnellisempi kuin aikoihin, koska en enää odota mieheltä mitään. Keskityn itseeni, urheilemaan, huolehtimaan itsestäni, olemaan lasten kanssa. Ainoa ongelma miehelle tässä on, että en enää halua seksiä hänen kanssaan. Hän kiukuttelee tästä, vaikka olen kertonut asioita jotka voisi sytyttää halut, esim se että veisi joskus treffeille, mutta se on liikaa vaadittu tässä vaiheessa kun aiemmin olen suostunut siihen että annan itse vaan saamatta mitään panostusta takaisin. Miehellä siis kriisi tässä ja ymmärrän harmitus kun saavutetuista eduista joutuu luopumaan. Onhan se varmasti rankkaa. Harmi, että kunnioitan itseäni tänään enemmän kuin aiemmin. Luulisi että mies olisi iloinen tästä, mutta ei. T. Ap

Mies ei siis pysty tarjoamaan edes bare minimum. Se että mies kiukuttelee ettei jatkossa tee enää mitään tarkoittaa sitä että ajattelee että kotityöt on oikeasti sinun hommiasi ja hän uhrautuu kun sellaisia joskus tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en tiedä teidän tilanteesta sen enempää, mutta olen sitä mieltä, että jos miehesi/puolisosi on sinut käytännössä hylännyt ja tilanne kestänyt vuosia eikä parantunut keskusteluiden myötä, niin on aivan ok antaa tilaisuus jollekin muulle, jos joku kiva on tarjolla. 

Tämä. Miksi pitäisi jäädä kitumaan onnettomqna jos mies ei kuule, eikä tee mitään, ei edes ota eroa. Miksipäs ei! Voi ajatella välillä itseään.

Ap kertoi jo miehensä tarinaa, ei kelpaa aplle. Hänelle ei nyt vaan kelpaa mikään, mitä mies tekee. Ap on vuorotyössä, tienaa enemmän kuin miehensä ja syyllistää miestään siitä, kun ei ole edes perhettään voinut elättää apn ollessa kotona lasten kanssa. Minkä ihmeen vuoksi ap on miehensä kanssa muuttanut yhteen ja tehnyt lapsia?! En siis moiti miestä vaan mietin apn tarkoituksia. Onko apn skeemat opittuja kotoa?! Mieheksi kelpuutetaan orja, jota voi nöyryyttää ja alistaa. 

Ap ei ole ansainnut puolisoaan. Apn puoliso on ansainnut enemmän. Mitä lapsiin tulee, apn toiminta on henkistä väkivaltaa. Jospa ap heräisi ja ymmärtäisi terapian merkityksen.

Tuli myös mieleen, että tämähän voi olla myös provo. Ap nauraa siihen hihaansa, kun on saanut tarinallaan tällaisen kuhinan aikaan. 

Joka tapauksessa kehoitan hakeutumaan avun piiriin! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein menemme työpäivän jälkeen mieheni kanssa elokuviin ja syömään. Tavataan leffateatterin edessä. Mutte emme me treffeistä puhu, emmekä ole treffeillä.  Treffit olivat vuosikymmeniä sitten, tutustumisvaiheessa.

Niin, meilla sama. Ystävättären kanssa puhutaan, josko lounastreffien merkeissä tavattais. Kun mieheni vie minut syömään hääpäivän kunniaksi, loukkaantuisin, mikäli kutsuisi treffeiksi. 

Ehkä tuossa on sukupolvieroja?

Monet kolmi-nelikymppiset pikkulapsiperheiden äidit puhuu nimenomaan treffeistä, kun menevät viettämään laatuaikaa kahdestaan puolisonsa kanssa esim. illallisen merkeissä. "Meillä on treffi-ilta" ihan perus. 

90/92

ap, et ole kypsä, vaikka näin väität. Mieti mitä miehestäsi kerroit. Kuinka tyytymätön olet hänen työpanokseen tai varallisuuteen! 

Kypsä aikuinen ei vertaa. Sinun vahva persoona on tullut esiin ja et tuolla luonteella kykene hillitsemään itseäsi lastesi ollessa kotona. Olet ajanut miehesi nurkkaan nöyryyttämällä häntä kerta toisensa jälkeen. Hänellä ei ole ulospääsyä! On lastesi isältä hätähuuto, kun lasten kuullen puhuu erosta. 

Voin vain toivoa, että lastesi isä saa voimia koota itsensä ja muuttaa pois. Omassa kodissa hän saa sitten vapaasti hengittää ja olla vapaasti se rakastava isä lapsilleen, jonka sinä ap tuhoat.

Alkuperäiseen otsikon kysymykseen vastaus on: on niin väärin kuin olla ja voi. 

Tässä ohjeet jatkoon:

1. Eroa

2. Mene vasta eron jälkeen treffeille

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäiseen otsikon kysymykseen vastaus on: on niin väärin kuin olla ja voi. 

Tässä ohjeet jatkoon:

1. Eroa

2. Mene vasta eron jälkeen treffeille

Miehen ok kuitenkin avioliitossa ottaa vaan, olettaa että nainen kotiorja ja elättäjä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein menemme työpäivän jälkeen mieheni kanssa elokuviin ja syömään. Tavataan leffateatterin edessä. Mutte emme me treffeistä puhu, emmekä ole treffeillä.  Treffit olivat vuosikymmeniä sitten, tutustumisvaiheessa.

Niin, meilla sama. Ystävättären kanssa puhutaan, josko lounastreffien merkeissä tavattais. Kun mieheni vie minut syömään hääpäivän kunniaksi, loukkaantuisin, mikäli kutsuisi treffeiksi. 

Ehkä tuossa on sukupolvieroja?

Monet kolmi-nelikymppiset pikkulapsiperheiden äidit puhuu nimenomaan treffeistä, kun menevät viettämään laatuaikaa kahdestaan puolisonsa kanssa esim. illallisen merkeissä. "Meillä on treffi-ilta" ihan perus. 

Joten älkää tuomitko, vaan kunnioittakaa vanhempaa sukupolvea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäiseen otsikon kysymykseen vastaus on: on niin väärin kuin olla ja voi. 

Tässä ohjeet jatkoon:

1. Eroa

2. Mene vasta eron jälkeen treffeille

Miehen ok kuitenkin avioliitossa ottaa vaan, olettaa että nainen kotiorja ja elättäjä?

Tässähän nyt vaan vastattiin apn kysymykseen! Vastaan samoin, eroa ja vasta sitten uutta matoa koukkuun!

Sanoin exälleni 5 vuotta, että haluan edes kerran vuodessa olla yön jossain muualla kuin kotona. Siis "lomalla", vaikka yksi yö jossain hotellissa. Minä maksan. Ei sopinut.

Ei myöskään koskaan käyty esim. syömässä, kahvilla, elokuvissa, ylipäätään missään.

Kavereidensa kanssa mies pörräsi 3 kertaa viikossa tuntikausia ties missä.

Erottiin tämän takia pitkästä liitosta viime äitienpäivänä.

Mies näytti  hämmästyneeltä, kun ihan oikeasti pakkasin tavarani ja lähdin.

Ei se loma niinkään vaan se, ettei millään sanomallani ollut mitään väliä.

Oman miehen kanssa ollaan treffeillä joka päivä ja sängyssä.   Voi oman miehen vietellä aina uudestaan ja kokeilla uusia juttuja kun se on aina samassa sängyssä.  Käyttö kaupassa yhdessä ja suihkussa kuin kävelyllä ja matkoilla. Sehän on yhtä treffit.