Epäsuoria tapoja/asioita miten kateus näkyy ihmisen käytöksessä
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Töissä tuli nähtyä sellainen tapaus, että eräs työyhteisön jäsen oli sairauden takia tutkimuksissa yhden päivän.
Tästä eräs toinen sai jotain kateuden tunteita (en ymmärrä miten?) ja käyttäytyi, niin kuin hänellä olisi pitämättömiä sairauslomapäiviä - ja jäikin sitten töistä yllättäen pois. Oli kuitenkin niin erikoinen yllättävä poisjäänti, että oli työpisteen osannut edellisenä päivänä tyhjentää välipaloja ja juomapullojaan myöten, että sellainen... nämä henkilöt ovat niitä, joiden vuoksi kaikki lopulta kärsivät.
Ihmisen mieli on erikoinen.
"Pitämättömiä sairauslomapäiviä"? Voi luoja. Jotkut siis suunnittelee, milloin pidetään saikut, ihan kuin mietitään, milloin pitäisi kesäloman. Sitten kun ei ole pitänyt koko lomaa kerralla, vaan palannut töihin, niin sitten on pitämättömiä lomapäiviä. Jotkut sitten kokee, että nyt ei ole pidetty kaikkia ansaittuja saikkupäiviä. Oliko sillä muuten mikä tekosairaus, josta jäi saikulle niin että tiesi jo edellisenä päivänä ottaa työpisteeltä eväät ja juomapullot mukaansa?
Narsismista pitäisi laittaa hullun eläkkeelle ja sen pitäisi olla irtisanomisperuste, niin työpaikoilla olisi terveempi ilmapiiri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiekoitus töissä, väitetään toisesta juoruna asioita jotka ei pidä paikkaansa esim "on selvästi kovin uupunut" vaikka toimen energinen ja hoitaa hommansa hyvin
Tämä. Säälittää tuollaiset pskan jauhajat.
Hyvä pomo osaa laittaa stopin sille, jos jotain kohdellaan huonommin. Ja viisas pomo osaa pitää kiinni hyvistä työntekijöistä..
Tämän ketjun kun lukee, ei enää uskalla sanoa kenellekään mitään. Ja varmaan sekin tulkitaan kateudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Ilkeily ja vähättely kertoo lähes aina kateudesta vaikka mitään erityistä syytä ei olisi.
Yhdellä tutulla on tuollainen naapuri, joka ilkeilee niin, että tuttu sen aina kuulee. Vähätteli soittoharrastustakin vingutteluksi, kun itse osaa vain huutaa. Matkii ja yrittää pistää paremmaksi vaikka miten.
Suomalainen on kateellinen jopa onnettomuuksista, kuolemista, neliraaja- ym. halvaantumisista. Todella ihmeellisistä asioista kadehditaan.
Kun toinen tupakoi keuhkonsa pilalle ja toinen juo maksansa pilalle, niin eikö siitäkin pidä kadehtia, että miksi häneltä ei mennyt maksa, kun hän tupakoi sen yli 30 vuotta. "Ja miks se sitä tupakkaa veti? Olisi vetänyt rehellistä viinaa, niinkuin minä tein!"
Jos kertoo aikovansa lähteä matkalle tms. niin kateellinen hihkuu "älä vielä mene, mennään yhdessä sitten kun..". Koskaan se ei vaan sitten tapahdu joten menen nykyään kuten alunperin suunnittelinkin.
Tarkoituksellinen nolaaminen.
Minulla kokemusta jopa siitä, kun MIES on tarkoituksella halunnut nolata minut. Kyseessä oli erään oppilaitoksen opettaja. En kerro tarkemmin ettei tunnisteta mutta teki hienovaraisesti pilaa nimestäni koko ryhmän edessä ennen oppitunnin alkua.
Nolostunut ja häpesin, ihmettelin myös että miksi hän jotain tuollaista sanoisi. Vasta nyt useamman vuoden jälkeen olen havahtunut siihen, että hän saattoi tehdä sen aivan tahallaan - ja tämä ajatus tietenkin järkytti. Ajattelin vaan "ei jumalauta.... "
Passiivisuus. Ei oteta osaa muitten iloihin ja riemuun. Vetäydytään tilanteesta mahdollisesti.
Työpaikalla kateus näkyy virheiden etsimisenä. Jos virheitä ei löydy, niitä keksitään. Yleensä työpaikalla ei kukaan virheitään luettele, mutta kateuden kohteen pitäisi niitä esitellä, jotta muille tulee parempi mieli.
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäön haukkuminen
Tämä! Yleensä itseensä tyytymättömät tai toisen ulkonäöstä kateelliset haukkuvat muita
Miten kateus näkyy itsessäni? Huomaan sen ääneni sävystä, vaikka yritän peittää sitä. Jokainen kun kadehtii joskus.
Äitini valittaa minulle usein elämäänsä, valitti jo silloin kun olin lapsi. Vuosien saatossa olen ymmärtänyt, että hän on aivan sairaalloisen kateellinen mulle ja se ei ole vanhemman polven ihmisissä (etenkin naisissa) mitenkään tavatonta. Vaikka sanotaan, että täytyy olla päästään vialla jos lastaan kadehtii.
Itse uskalsin tehdä valtavirrasta poikkeavia elämänvalintoja ja olin jo lapsena todella erilainen rämäpäätyttö. Äitini taas on tyypillinen aikakautensa kynnysmatto-mielistelijä, joka uhrasi koko elämänsä työnteolle ja perheelle. Valittaa kun ei ikinä päässyt minnekään, ei saanut harrastaa, piti tehdä p*skaa työtä p*skalla palkalla p*skassa pikkukaupungissa, jossa ei ole oikeasti ikinä halunnut asua. Välillä valittaa edesmenneestä isästäni ja hänen suvustaan ja siitä, kuinka kiittämätön minäkin olen "isääs oot tullut".
On vaikeaa olla tällaisen katkeran vanhuksen jälkeläinen, vieläpä ainoa lapsi. Mutta en ole ainoa. Paljon olen myös omien ystävieni kanssa keskustelleet äideistämme ja tämä äitien nillittäminen varsinkin tyttärille on todella yleistä.
Eräs entinen hyvä kaveri kadehti kovasti minua. Ei sanonut suoraan mutta se näkyi sellaisena alaspainamisena ja vähättelynä.
Hänellä itsellään oli rankka lapsuus, toinen vanhemmista kuollut ja toinen ryyppäsi. Välit sisaruksiin viileät. Eli pitkälti sosiaalituilla jasai lapsenkin lähes teininä.
Itselläkin on ollut toisenlaisista syistä rankka lapsuus ja varsinkin nuoruus- en tuolloin pystynyt edes kertomaan tuolle kaverille vaikeuksistani.
Tuon kaverin mielestä olin päässyt helpolla, etuoikeutettu, kultalusikka suussa syntynyt ja vaikka mitä. Hän otti minusta aina tilaisuuden tullen someen mahdollisimman rumia kuvia ja painoi alas. Olin tuolloin melko yksinäinen eikä sosiaaliset taitonikaan mitään priimaa olleet.
Hän siis ilmeisesti kadehti sitå, ettå minulla oli tasapainoinen parisuhde, kaunis koti ja määrä-aikainen työ sekä opinnoissa meni hyvin.
Jälkikäteen olen miettinyt että kyllähän minun elämäni näytti hänen näkökulmastaan helpolta mutta taustoja hän ei tiedä. Turha siis kadehtia kenenkään elämää ja varsinkaan yrittää "huonontaa toista muiden silmissä"- sillä hyvinvoivan näköisellä ihmisellä voi silti olla vaikeaa ja saattaa itkeä itsensä uneen ilkeilyn vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tykätä kauniin ihmisen somekuvista vaikka seurataan sitä
Katsotaan jokainen ig stoori mutta ei ikinä reaktioita
Minä en enää katso yhtään stooria, kun jos yhden katsoo, niin perään tulee muitakin. Ne menee vaan vauhdilla ohi. Parempi olla katsomatta ettei valiteta ettei reagoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä tuli nähtyä sellainen tapaus, että eräs työyhteisön jäsen oli sairauden takia tutkimuksissa yhden päivän.
Tästä eräs toinen sai jotain kateuden tunteita (en ymmärrä miten?) ja käyttäytyi, niin kuin hänellä olisi pitämättömiä sairauslomapäiviä - ja jäikin sitten töistä yllättäen pois. Oli kuitenkin niin erikoinen yllättävä poisjäänti, että oli työpisteen osannut edellisenä päivänä tyhjentää välipaloja ja juomapullojaan myöten, että sellainen... nämä henkilöt ovat niitä, joiden vuoksi kaikki lopulta kärsivät.
Ihmisen mieli on erikoinen.
"Pitämättömiä sairauslomapäiviä"? Voi luoja. Jotkut siis suunnittelee, milloin pidetään saikut, ihan kuin mietitään, milloin pitäisi kesäloman. Sitten kun ei ole pitänyt koko lomaa kerralla, vaan palannut töihin, niin sitten on pitämättömiä lomapäiviä. Jotku
Jos jokin asia ei työn teossa sovi, sovitaan kuka saikuttaa vuorollaan. Sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Kun jotakin henkilöä kehutaan, niin kateellinen ei halua sanoa mitään, tai hän sanoo vain jotain hyvin neutraalia.
Esimerkiksi jollain on kaunis takki joka sopii hänelle hyvin ja kaikki kehuvat sitä, mutta tämä kateellinen sanoo vain, että niin, onhan se talvella lämmin.
Tai ehkä kyseisestä henkilöstä vain tuntuu kiusalliselta ylenpalttinen kehuminen kun ei ole lapsuudessa kotonaan sellaiseen tottunut. Tai ehkä henkilö ei ole niin perillä takeista tai ehkä hän arvostaa enemmän muita asioita kuin materiaa...
Tässä ketjussa on listattu paljon ikäviä asioita mutta onko se kateutta? Se ettei ihaile samaa mitä toinen ihailee tai ei tykkää jostain somekuvista ei mun mielestä kuulosta kateudelta. Mielipiteitä on monia.
Joskus, kun yksi kaveri joutui perumaan yhteisen illanvieton, toinen kaverini mietti peruiko hän siksi, kun on kateellinen kun ollaan kohta lähdössä lomalle eikä hän ehdi mukaan. Itse ajattelin vaan ettei hän nyt ehdi illanviettoonkaan.
Kaikki ikävä tai erilainen käytös ei ole kateutta.
Vierailija kirjoitti:
Passiivisuus. Ei oteta osaa muitten iloihin ja riemuun. Vetäydytään tilanteesta mahdollisesti.
Jos itsellä on murheita niin toisten iloihin on vaikea osallistua vaikka ei olisi pätkääkään kateellinen. Yhdessä elokuvassa pikkutyttö, jonka äiti oli kuollut, katsoi naapureiden bilettämistä ikkunasta ja sanoi: "Heidän ilonsa on liian äänekästä." Minusta tuo kuvaa asiaa hyvin.
Tämä. Säälittää tuollaiset pskan jauhajat.