Oletko hyväksynyt oman kuolemasi?
Osana luonnollista ja vääjäämätöntä kehitystä. Oletko sinut asian kanssa, että ehkä sinua ei enää ole olemassa viiden vuoden päästä?
Jos vastasit kyllä, oletko tehnyt mitään konkreettista asian eteen, kuten hoitotahtoa, testamenttia jne?
Kommentit (36)
Olen. 40-vuotias nyt ja saanut elää vapaana mahtavassa maassa ja nauttia 1980-2010 ajan mahtavasta hengestä ja modernista maailmasta. Oli todella siistiä. On vieläkin, mutta länsimainen kulttuuri on nykyään paskaa.
Eipä sillä hyväksymisellä mitään merkitystä ole, koska kaikkien on joka tapauksessa kuoltava. Hyväksyi tai ei.
Hesperidien puutarhaan, Elysiumin niityille, Onnellisten saarelle..
Kyllä. En ole tehnyt mitään järjestelyjä enkä tee. Ei ole enää minun ongelmani.
Metsä on hyvä paikka ja muistuttaa kuolemasta koko ajan. Puut eivät hautaa kuolleitaan vaan jättävät ne pystyyn lahoamaan. Kuolleen kasvuston päälle syntyy uutta kasvustoa koko ajan. Se on kuoleman vastakohtaa, elämää - mutta kuoleman päällä!!!!
Olen lopettanut terveelliset elämäntavat
Vierailija kirjoitti:
Olen lopettanut terveelliset elämäntavat
Herättämällä ne henkiin saa ilmaiseksi lisää elinvuosiakeholle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lopettanut terveelliset elämäntavat
Herättämällä ne henkiin saa ilmaiseksi lisää elinvuosiakeholle.
Eri. Elämänlaatu voittaa eliniän minun tärkeysjärjestyksessäni.
Olen. Tunnen kolmekymppisen naisen joka ei ole vielä hyväksynyt vaan kiukuttelee edelleen vanhempiensa kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Madon suu on viime ovi." Paitsi jos krematoidaan.
Pakkohan se on hyväksyä, kun asialle ei voi mitään.
En ole tehnyt mitään testamenttia tms kun sillä ei tunnu olevan paljonkaan väliä.
Vanhusten hoito rempallaan vaikka maksaa maltaita. Lapsia ei ole eikä paljon perittävääkään, niin ihan sama jos se sitten menee valtiolle. Vanha kämppä jota varmaan kukaan ei halua taakakseen, jääköön vaikka tähän mätänemään.
Ehkä joku urban explorer käy vierailemassa ja ihmettelee elämääni tänne jäädyn sisustuksen ja tavaroiden kautta. Who knows?
Muutaman vuoden päästä ei millään tällaisella ole enää mitään merkitystä.
Matoja ei ole noin alhaalla. Oma bakteeristo kuluttaa ruumiin.
Se on sitaatti eräästä runosta, siksi lainausmerkit.
Tavallaan olen, tavallaan en. Odotan paljon sitä mitä on kuileman jälkeen kun sielu pääsee toiseen ulottuvuuteen, mutta tuntematon myös pelottaa. Tiedän, ei pitäisi pelätä.
Vierailija kirjoitti:
Olen. Hoitotahto tehty, samoin elvytyskielto ja kuolinsiivous. Hautaustoimistossakin olen käynyt sopimassa kaikesta. Ruumisarkku on valmiina. Sairastan parantumatonta syöpää.
Tämä ei ole vitsi.
Ei sinua elvytettäisi muutenkaan kun sairastat parantumatonta syöpää. Ei vaikka polvillasi rukoilisit. Lääkäri tekee elvytyskiellon automaattisesti.
Tavallaan olen, tavallaan en. Kuolemassa odotan että saisi olla lemmikkieläinten kanssa ikuisesti. Toki se on kiinni Jumalasta, onko eläimillä ylösnousemus. Toivon niin.
Olen useasti yrittänyt edistää omaa kuolemaani mutta se on kauhean vaikeaa. Toivon että kuolisin pian.
Olen hyväksynyt. Mielelläni jo lähtisinkin. Ja läheisiä ei tarvi miettiä, sellaisia ei ole. Se pieni perintö mikä jää, menee valtiolle. - 50 v. nainen, yksinäinen erakko
Miksi ihmeessä sellainen pitäisi hyväksyä? Sun mieliksivai :D???