Lue keskustelun säännöt.
Oletko hyväksynyt oman kuolemasi?
09.06.2025 |
Osana luonnollista ja vääjäämätöntä kehitystä. Oletko sinut asian kanssa, että ehkä sinua ei enää ole olemassa viiden vuoden päästä?
Jos vastasit kyllä, oletko tehnyt mitään konkreettista asian eteen, kuten hoitotahtoa, testamenttia jne?
Kommentit (36)
En kauheasti ole ajatellut. Toivon äkkilähtöä, tai sitten että olen jo niin vanha että olen kypsä lähtemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä minä tiedän, olenko tunnin päässä elossa, jos tukehdun kohta lasagneen kesken syöden tai 5v päästä tai 30v päästä kuolema tulee kun tulee.
joo, kyllä asiat on hoidossa siten, ettei puolisolle tule ongelmia perinnön kanssa (yhteistä omaisuutta). Muusta on turha välittää
Olen. Hoitotahto tehty, samoin elvytyskielto ja kuolinsiivous. Hautaustoimistossakin olen käynyt sopimassa kaikesta. Ruumisarkku on valmiina. Sairastan parantumatonta syöpää.
Tämä ei ole vitsi.
Aikoja sitten. Ihmetyttää vain se että miksi vieläkin olen elossa enkä kuopan pohjalla lepäämässä ja unohtamassa ympäröivän toissijaisen maailman ja sen murheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kauheasti ole ajatellut. Toivon äkkilähtöä, tai sitten että olen jo niin vanha että olen kypsä lähtemään.
Kivat läheisillesi kun et ole kauheasti ajatellut. Et ole tainnut menettää ketään?
"Madon suu on viime ovi." Paitsi jos krematoidaan.
Pakkohan se on hyväksyä, kun asialle ei voi mitään.
En ole tehnyt mitään testamenttia tms kun sillä ei tunnu olevan paljonkaan väliä.
Vanhusten hoito rempallaan vaikka maksaa maltaita. Lapsia ei ole eikä paljon perittävääkään, niin ihan sama jos se sitten menee valtiolle. Vanha kämppä jota varmaan kukaan ei halua taakakseen, jääköön vaikka tähän mätänemään.
Ehkä joku urban explorer käy vierailemassa ja ihmettelee elämääni tänne jäädyn sisustuksen ja tavaroiden kautta. Who knows?
Muutaman vuoden päästä ei millään tällaisella ole enää mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologisen kuoleman jälkeen en osaa enää pelätä lainkaan fyysistä kuolemaa.
Voit tulla sota ja siellä menee monia.
Vaikea käsittää omaa kuolemaa, mutta tiedostan, että sellainen tapahtuu. Olin vierellä, kun isäni kuoli.
Vaikea ajatella, millaisissa olosuhteissa on kuoleman jälkeen. Sinne joutuu kukin menemään yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Madon suu on viime ovi." Paitsi jos krematoidaan.
Pakkohan se on hyväksyä, kun asialle ei voi mitään.
En ole tehnyt mitään testamenttia tms kun sillä ei tunnu olevan paljonkaan väliä.
Vanhusten hoito rempallaan vaikka maksaa maltaita. Lapsia ei ole eikä paljon perittävääkään, niin ihan sama jos se sitten menee valtiolle. Vanha kämppä jota varmaan kukaan ei halua taakakseen, jääköön vaikka tähän mätänemään.
Ehkä joku urban explorer käy vierailemassa ja ihmettelee elämääni tänne jäädyn sisustuksen ja tavaroiden kautta. Who knows?
Muutaman vuoden päästä ei millään tällaisella ole enää mitään merkitystä.
Matoja ei ole noin alhaalla. Oma bakteeristo kuluttaa ruumiin.
Kyllä.
"If it is now, well then I die now; if later, then now I will take my lunch, since the hour for lunch has arrived - and dying I will tend to later."
-Epictetus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin jo lapsena kuoleman olevan luonnollinen osa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kauheasti ole ajatellut. Toivon äkkilähtöä, tai sitten että olen jo niin vanha että olen kypsä lähtemään.
Kivat läheisillesi kun et ole kauheasti ajatellut. Et ole tainnut menettää ketään?
Miten niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä täällä kukaan ole hengissä selvinnyt, joten vääjäämätön tosiasia. Olen tehnyt tarvittavat järjestelyt, kun sitten aikanaan kuolo korjaa
Tietyille ihmisille olen jo "kuollut". Tiedän, että minuun ollaan kyllä yhteydessä, jos minua johonkin tarvitaan. Nyt, kun olen vihdoin ymmärtänyt oman "kuolemani", en enää muistuta heitä olemassaolostani.
Sitten, kun minä oikeasti kuolen, ei ole minun asiani päättää, kenelle siitä kerrotaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
"If it is now, well then I die now; if later, then now I will take my lunch, since the hour for lunch has arrived - and dying I will tend to later."
-Epictetus
Mun englanti ei ilmeisesti riitä, wolttasko Epictetus? Lunch has arrived
Kyllä se sieltä tällekin tomumajalle tulee ihan minun hyväksymisestäni riippumatta, kysymyksenasettelu on aika hassu. Ei se ole kuin mikroskooppisen pieni muutos olemassaolon ilmiasussa. Odotan uteliaanakin sitä, miltä tämä subjektiivisesta näkökulmasta tuntuu.
Onhan se kauhistuttava vaihe elämässä, kun se elämä loppuu eikä kenelläkään ole oikeasti tietoa, millainen se kokemus on.
Ihmisillä on tietoa vain, millainen kokemus kuolevalle on ennen kuolemista. Ei sen jälkeisestä ajasta.
Kukaan ei voi olla varma esim että tietoisuus sammuu eikä mitään ole tai kun uskoo Jumalaan ei voi tietää, millaista on. Onko kuolemisen jälkeen tietoisena ja millaisessa tilassa. Raamattukaan ei kerro selkeästi, mitä on ennen yleistä ylösnousemusta. (Sanoi pappi, kun kysyin.)
Hoitotahdon olen tehnyt. Testamenttia ei tarvitse tehdä, koska lapset perivät. En ole naimisissa. Elämä tuli valmiiksi. Katselen kuitenkin 6 vuotta vielä tätä teatteria ja sitten luultavasti tapan itteni, jos vielä olen hengissä. 75v on hyvä ikä poistua näyttämöltä. Elämän juna on sellainen, että se vie päätepysäkille, mutta aikaisemman pysäkin voi myös valita.
Jep, multa kutsuu, eikä haittaa yhtään.