Vähemmistö naisista valitsee miehen sukunimen ja se kertoo uudesta hyvästä perinteestä

Vierailija kirjoitti:

Ollaan menossa syksyllä naimisiin ja molemmille oli kyllä itsestäänselvää että omat nimet pidetään. Sanoin miehelle että minun nimeni pysyy tietysti Virtasena (muutettu), ja hän naurahti että ei hän ollut edes ajatellut että kumpikaan vaihtaisi nimeään.

Nimessä on osa identiteettiä, ainakin itselläni.

No mikä sukunimi teidän lapselle tulee? Eikö ole mukavampaa, jos koko perheellä on sama sukunimi? 

Minä koin virkistävän, kun sain vaihtaa nimeä. Samalla sain ikäänkuin uudistua ihmisenä ja karistaa menneisyyden romut jaloista. 

Nainen ennemmin antaa lapsille isänsä sukunimen kuin puolison sukunimen.

Vierailija kirjoitti:

Syntymässä annettua nimeä ei kukaan voi vaatia vaihtamaan. Avioerossa nimen vaihtamattomuutta omaan tyttönimeen pidetään säälittävänä, vaikka se merkitsisi eri nimisyyttä omien lasten kanssa. Tällainen on mielestäni julmaa ja oma nimi on liian iso osa identiteettiä, että siinä voisi olla ehtoja.

Kenen mielestä se on säälittävää? Minun äitini piti naimisissa saamansa nimen vaikka avioero tuli 20 vuoden jälkeen. Hän haluaa ehdottomasti saman nimen meidän lasten kanssa. Eikä hän enää pitkään aikaan ole kokenut tyttönimeään omaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Parhaita sukunimiä ovat nämä pirjo möttönen heinzguderian mugabe yhdistelmät joita nykyään näkee

Sinivuokko Koivula-Mbemba :D

Itse otin yhdistelmänimen, jossa on minun ja miehen nimi. Yksinkertaisesti siitä syystä kun miehellä on rumahko sukunimi. Eikä se sovi minun etunimen kanssa yhteen. Haluan, että meillä on kuitenkin perheenä sama nimi kun lapsemme syntyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole miehen sukunimeä koska emme ole naimisissa.

Nykyään ei tarvitse olla naimisissa. Nimen voi ottaa jos on ollut 5 v avoliitossa tai yhteinen lapsi. 

Yhteistä lasta ei tule. Mun mielestä pitää olla naimisissa. Mies ei halua naimisiin. 

Mä olin naimisissa lapsen isän kanssa. Ensin naimisiin ja sen jälkeen tehdän lapset jos niitä halutaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies otti minun nimeni kun viime vuonna avioiduttiin, nyt on jo eka lapsikin samalla nimellä 😍

N32

Varmaan yh-äidin täydelliseksi tossuksi kasvattama "mies".

Vierailija kirjoitti:

Nainen ennemmin antaa lapsille isänsä sukunimen kuin puolison sukunimen.

Tämä on outo kuvio, lapsilla ei saa olla oman isän sukunimeä vaan papan sukunimi? Mitä hienoa tuossa on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan menossa syksyllä naimisiin ja molemmille oli kyllä itsestäänselvää että omat nimet pidetään. Sanoin miehelle että minun nimeni pysyy tietysti Virtasena (muutettu), ja hän naurahti että ei hän ollut edes ajatellut että kumpikaan vaihtaisi nimeään.

Nimessä on osa identiteettiä, ainakin itselläni.

No mikä sukunimi teidän lapselle tulee? Eikö ole mukavampaa, jos koko perheellä on sama sukunimi? 

Minä koin virkistävän, kun sain vaihtaa nimeä. Samalla sain ikäänkuin uudistua ihmisenä ja karistaa menneisyyden romut jaloista. 

Virkistävää, onhan toikin syy ;-)

Itse menin avioon niin "iäkkäänä" että olis ollut ihan kummallista yhtäkkiä heittäytyä erinimiseksi, uusia kaikki paperit ja tehdä nimenmuutoksia joka suuntaan. Lisäks olen meidän suvun viimeinen niin haluan tämän (erikoisen) nimen pitää loppuun saakka. 

Vierailija kirjoitti:

Oman nimen säilyttäminen oli mulle itsestäänselvyys jo lukioikäisenä. En edes olisi harkinnut miestä joka olisi painostanut ottamaan hänen nimensä. 

N50

Kukaan mies tuommoseen painosta. Minua painosti vaimo että molemmat ottaa minun sukunimen, olisin halunnut hänen.

Vierailija kirjoitti:

Oma sukunimeni olisi ollut isäni sukunimi. Jos olisin ottanut äitini suvun sukunimen olisi se ollut hänen isänsä sukunimi. Todella itsenäistä eikös 😌

Tuolla logiikalla nimi ei kuulu kenellekään. Ei isälle eikä tyttärelle. Se on aina vaan se esivanhemman, joka ensimmäisenä sen otti käyttöön.

Itse en edes tiedä oliko ensimmäinen sukunimeni haltija mies vai nainen. Saattoi se toki olla talokin.

Suomessa on joillakin alueilla annettu nimiä taloille ennen sukunimien yleistymistä. Nämä talojen nimet ovat näillä alueilla siirtyneet ihmisille kun hallinnollisista syistä on haluttu ihmisille sukunimet. Tällöin nimi ei siis ole isän eikä edes esi-isän nimi, vaan se on talon nimi. Monet näistä taloista ovat tuhoutuneet aikojen saatossa ja jäljelle on jäänyt pelkkä nimi, joka ei enää kuulu kenellekään 😱

Yksilötasolla useimmat kokevat joka tapauksessa lapsuuden nimensä omaksi nimekseen.

Vierailija kirjoitti:

Nainen ennemmin antaa lapsille isänsä sukunimen kuin puolison sukunimen.

Oma isä on yleensä läheisempi kuin puolison isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma sukunimeni olisi ollut isäni sukunimi. Jos olisin ottanut äitini suvun sukunimen olisi se ollut hänen isänsä sukunimi. Todella itsenäistä eikös 😌

Tuolla logiikalla nimi ei kuulu kenellekään. Ei isälle eikä tyttärelle. Se on aina vaan se esivanhemman, joka ensimmäisenä sen otti käyttöön.

Itse en edes tiedä oliko ensimmäinen sukunimeni haltija mies vai nainen. Saattoi se toki olla talokin.

Suomessa on joillakin alueilla annettu nimiä taloille ennen sukunimien yleistymistä. Nämä talojen nimet ovat näillä alueilla siirtyneet ihmisille kun hallinnollisista syistä on haluttu ihmisille sukunimet. Tällöin nimi ei siis ole isän eikä edes esi-isän nimi, vaan se on talon nimi. Monet näistä taloista ovat tuhoutuneet aikojen saatossa ja jäljelle on jäänyt pelkkä nimi

Monesti talo siirtyi tyttärelle ja muualta tulleelle vävylle. Eli nimi voi olla alun perin esiäidiltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies otti minun nimeni kun viime vuonna avioiduttiin, nyt on jo eka lapsikin samalla nimellä 😍

N32

Varmaan yh-äidin täydelliseksi tossuksi kasvattama "mies".

Onko nainen tossu jos ottaa miehen sukunimen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan menossa syksyllä naimisiin ja molemmille oli kyllä itsestäänselvää että omat nimet pidetään. Sanoin miehelle että minun nimeni pysyy tietysti Virtasena (muutettu), ja hän naurahti että ei hän ollut edes ajatellut että kumpikaan vaihtaisi nimeään.

Nimessä on osa identiteettiä, ainakin itselläni.

No mikä sukunimi teidän lapselle tulee? Eikö ole mukavampaa, jos koko perheellä on sama sukunimi? 

Minä koin virkistävän, kun sain vaihtaa nimeä. Samalla sain ikäänkuin uudistua ihmisenä ja karistaa menneisyyden romut jaloista. 

Yhdistelmä on yleistynyt lasten sukunimenä. 

Vierailija kirjoitti:

Näillä naisilla on valtaosalla isänsä sukunimi, siis miehen nimi joka tapuksessa.

Ihan sama, onko miehen vai naisen nimi. Pääasia, että voi pitää oman tutun nimensä eikä vaihdella nimeä elämäntilanteiden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse otin yhdistelmänimen, jossa on minun ja miehen nimi. Yksinkertaisesti siitä syystä kun miehellä on rumahko sukunimi. Eikä se sovi minun etunimen kanssa yhteen. Haluan, että meillä on kuitenkin perheenä sama nimi kun lapsemme syntyy. 

Ruma nimi lapselle? Onpa reilua 

Itselläni on ollut jo kauan se ajatus, että vaikka menisin naimisiin pitäisin todennäköisesti sukunimeni, vaikkakaan se ei ole mikään erityisen kaunis nimi. Nyt kun mieheksi sattui vielä valikoitumaan ulkomaalaistaustainen mies, tämä vahvisti päätöstäni. Omaan korvaani kuulostaa tyhmältä yhdistää supisuomalainen etunimi ulkomaalaiseen sukunimeen. Muiden kohdalla tämä ei toki häiritse mitenkään, mutta omalla kohdalla särähtää korvaan.

Niin no, en minä omaa kuninkaallista sukuperää olevaa nimeäni ihan helpolla muuta. 

Joo.. no se on vain ja ainoastaan sun mielipide. Hanki vaikka harrastus jos noin tiukkaa tekee. Ei pitäisi perinteiden aikuista täysjärkistä ihmistä noin paljon ravisuttaa :D