Vanhempani eivät rakastaneet minua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ap kirjoitti aloituksessaan menneessä muodossa vanhemmistaan. Huomattavaa, että jo kuolleet vanhemmat pyörii mielessä iäkkäällä aloittajalla.

Onko sinulle yllätys, että vanhana ihminen usein punnitsee mielessään mennyttä elämäänsä ja ihmissuhteitaan, ja myös omia tekojaan? Kaiken alkaa nähdä paremmin, kun on isompi kokonaisuus koossa.

Ja kun ihminen kuolee, esim. oma vanhempi, niin hänen elämänsäkin alkaa omainen nähdä selkeämmin.

Isäni sanoi 90-vuotiaana, että omatunto onkin kummallinen kapistus, se alkaa toimia vanhana uudella lailla. Hänkin murehti aika pieniäkin virheitä, joita oli elämänsä aikana tehnyt.

Vanhempani kielsivät yllätykseksi perinnön testamentissaan lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan, koska eivät olleet

Perintöä ei voi kieltää testamentissa lapsiltaan, elleivät nämä ole tehneet pahoja rikoksia vanhempiaan kohtaan tai tuottaneet heille suurta häpeää, esim. aiheetta syyttäneet seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Pelkkä ei-menestymättömyys ei perinnöttömäksi tekemiseen riitä. Ja joka tapauksessa lapset saavat lakiosan, elleivät ole murhanneet vanhempiaan.

Kyllä voi!! Perunkirjoituksessa meille iskettiin käteen laput johon piti allekirjoittaa "Kieltäydyn perinnöstäni". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ap kirjoitti aloituksessaan menneessä muodossa vanhemmistaan. Huomattavaa, että jo kuolleet vanhemmat pyörii mielessä iäkkäällä aloittajalla.

Onko sinulle yllätys, että vanhana ihminen usein punnitsee mielessään mennyttä elämäänsä ja ihmissuhteitaan, ja myös omia tekojaan? Kaiken alkaa nähdä paremmin, kun on isompi kokonaisuus koossa.

Ja kun ihminen kuolee, esim. oma vanhempi, niin hänen elämänsäkin alkaa omainen nähdä selkeämmin.

Isäni sanoi 90-vuotiaana, että omatunto onkin kummallinen kapistus, se alkaa toimia vanhana uudella lailla. Hänkin murehti aika pieniäkin virheitä, joita oli elämänsä aikana tehnyt.

Vanhempani kielsivät yllätykseksi perinnön testamentissaan

Kyllä voi!! Perunkirjoituksessa meille iskettiin käteen laput johon piti allekirjoittaa "Kieltäydyn perinnöstäni". 

Ei olisi kannattanut allekirjoittaa? Sivusta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani sanovat rakastavansa (ainakin äiti).

Mutta tunteita en ole koskaan näyttänyt vapaasti.

Hieman ristiriitaista.

Sama! Sanoilla kyllä syötettiin mitä ihanampia asioita, mutta sitten kun tosiaan tuli se hetki, jolloin olisi eniten tukea tarvinnut, ei sitä tullutkaan! Vähättelyä, kieltämistä, syyttämistä, vääristelyä. Jossain kohtaa vaan lakkasin kertomasta yhtään mitään heille ja selviydyin yksin. En elänyt, vaan selviydyin.

Kyllä äitini oli mestari lässyttämään siirapin imeliä tunteellisia rakkausjuttuja vanhalla iällään.

Nuorena oli julma ja häijy lapsilleen ja katui isän kanssa katkerasti lastentekemisiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ap kirjoitti aloituksessaan menneessä muodossa vanhemmistaan. Huomattavaa, että jo kuolleet vanhemmat pyörii mielessä iäkkäällä aloittajalla.

Onko sinulle yllätys, että vanhana ihminen usein punnitsee mielessään mennyttä elämäänsä ja ihmissuhteitaan, ja myös omia tekojaan? Kaiken alkaa nähdä paremmin, kun on isompi kokonaisuus koossa.

Ja kun ihminen kuolee, esim. oma vanhempi, niin hänen elämänsäkin alkaa omainen nähdä selkeämmin.

Isäni sanoi 90-vuotiaana, että omatunto onkin kummallinen kapistus, se alkaa toimia vanhana uudella lailla. Hänkin murehti aika pieniäkin virheitä, joita oli elämänsä aikana tehnyt.

Vanhempan

Näköjään vanhemmat olivat saaneet tämän kirjoittajan peukalonsa alle, kun allekirjoittivat perinnöstä luopumisen vastoin tahtoaan. Turha sitä on enää valittaa kun itse on mokannut. Ei olisi ollut pakko allekirjoittaa.

 

Ei olisi kannattanut allekirjoittaa? Sivusta

Niin, ei olisi kannattanutkaan, mutta kun ne laput iskettiin käteemme, Luultiin ettei muuta vaihtoehtoa ole. Kukaan ei edes maininnut muuta vaihtoehtoa.

Luulimme, että rahat menee sille toiselle vanhemmalle, mutta niin ei käynyt, koska tasaus oli jo tehty. 

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi kannattanut allekirjoittaa? Sivusta

 

Niin, ei olisi kannattanutkaan, mutta kun ne laput iskettiin käteemme, Luultiin ettei muuta vaihtoehtoa ole. Kukaan ei edes maininnut muuta vaihtoehtoa.

Luulimme, että rahat menee sille toiselle vanhemmalle, mutta niin ei käynyt, koska tasaus oli jo tehty. 

Tosi harmillinen juttu kyllä. 

Yksi äitini legendaarisimmista itkupotkuraivariheitoista teini-ikäiselle minulle oli: "MIKSI SÄ ET KOSKAAN SANO MULLE, ETTÄ SÄ RAKASTAT MUA?"

Vanhempani eivät koskaan hellineet tai lohduttaneet minua, tai sanoneet rakastavansa minua, tai opettaneet minulle yhtikäs mitään. Äitini kohteli minua jonkinlaisena emohahmona, jonka tehtävä oli olla hänen terapeuttinsa ja henkinen likasanko.

Oli todella vapauttavaa tiedostaa, etteivät vanhempani rakastaneet minua. Olin turhaan kantanut valtavaa syyllisyyden taakkaa, kun en ollut ymmärtänyt miten he kykenivät kohdella minua niin omituisesti kuin kohtelivat.

Kun aikuisena rakastuin mieheeni, olin hämmentynyt, miten helppoa on sanoa ääneen: Rakastan sinua, olet minulle maailman rakkain ja tärkein ihminen. 

En osaa kuvitella, että vanhemmat jotka rakastavat lapsiaan, eivät kertoisi asiaa lapsilleen joka ikinen päivä. Voiko maailmassa olla mitään helpompaa kuin kertoa omalle lapselleen, että tämä on rakas ja ihana, ja että äiti/isä on onnellinen, että juuri tämä lapsi on syntynyt heille?

Vierailija kirjoitti:

Yksi äitini legendaarisimmista itkupotkuraivariheitoista teini-ikäiselle minulle oli: "MIKSI SÄ ET KOSKAAN SANO MULLE, ETTÄ SÄ RAKASTAT MUA?"

Vanhempani eivät koskaan hellineet tai lohduttaneet minua, tai sanoneet rakastavansa minua, tai opettaneet minulle yhtikäs mitään. Äitini kohteli minua jonkinlaisena emohahmona, jonka tehtävä oli olla hänen terapeuttinsa ja henkinen likasanko.

Oli todella vapauttavaa tiedostaa, etteivät vanhempani rakastaneet minua. Olin turhaan kantanut valtavaa syyllisyyden taakkaa, kun en ollut ymmärtänyt miten he kykenivät kohdella minua niin omituisesti kuin kohtelivat.

Kun aikuisena rakastuin mieheeni, olin hämmentynyt, miten helppoa on sanoa ääneen: Rakastan sinua, olet minulle maailman rakkain ja tärkein ihminen. 

En osaa kuvitella, että vanhemmat jotka rakastavat lapsiaan, eivät kertoisi asiaa lapsilleen joka ikinen päivä. Voiko maailmassa olla mitään helpompaa kuin kertoa omalle

Pitääkö lapselle kertoa joka päivä,että rakastan sinua. Itse sanon sen puolisolleni, lapsille saatan sanoa, että olet rakas.

Minusta Suomessa rakastaa verbi liittyy rakastumiseen. Englannissa love verbiä käytetään eri tavalla, rakastetaan kaikkea, vaatteita, meikkejä, elokuvia jne

Kyllä teot merkitsevät sanoja enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi äitini legendaarisimmista itkupotkuraivariheitoista teini-ikäiselle minulle oli: "MIKSI SÄ ET KOSKAAN SANO MULLE, ETTÄ SÄ RAKASTAT MUA?"

Vanhempani eivät koskaan hellineet tai lohduttaneet minua, tai sanoneet rakastavansa minua, tai opettaneet minulle yhtikäs mitään. Äitini kohteli minua jonkinlaisena emohahmona, jonka tehtävä oli olla hänen terapeuttinsa ja henkinen likasanko.

Oli todella vapauttavaa tiedostaa, etteivät vanhempani rakastaneet minua. Olin turhaan kantanut valtavaa syyllisyyden taakkaa, kun en ollut ymmärtänyt miten he kykenivät kohdella minua niin omituisesti kuin kohtelivat.

Kun aikuisena rakastuin mieheeni, olin hämmentynyt, miten helppoa on sanoa ääneen: Rakastan sinua, olet minulle maailman rakkain ja tärkein ihminen. 

En osaa kuvitella, että vanhemmat jotka rakastavat lapsiaan, eivät kertoisi asiaa lapsilleen joka ikinen päivä. Voiko maailmassa olla mitään helpompaa kuin kertoa omalle

Onko itkuinen olo ja ahdistaa? Kipuilet ja oireilet, olet uupunut etkä saa unta. Lapsuuden traumat palaavat hirvittävinä kehollisina oireina?

Näköjään vanhemmat olivat saaneet tämän kirjoittajan peukalonsa alle, kun allekirjoittivat perinnöstä luopumisen vastoin tahtoaan. Turha sitä on enää valittaa kun itse on mokannut. Ei olisi ollut pakko allekirjoittaa.

Näköjään koulukiusaaja-psykopaatti ei lopettanut paskan puhumista vieläkään. Tälle pitäisi saada porttikielto palstalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani hädin tuskin sietivät minua.

Kuulostaa pahalta. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi äitini legendaarisimmista itkupotkuraivariheitoista teini-ikäiselle minulle oli: "MIKSI SÄ ET KOSKAAN SANO MULLE, ETTÄ SÄ RAKASTAT MUA?"

Vanhempani eivät koskaan hellineet tai lohduttaneet minua, tai sanoneet rakastavansa minua, tai opettaneet minulle yhtikäs mitään. Äitini kohteli minua jonkinlaisena emohahmona, jonka tehtävä oli olla hänen terapeuttinsa ja henkinen likasanko.

Oli todella vapauttavaa tiedostaa, etteivät vanhempani rakastaneet minua. Olin turhaan kantanut valtavaa syyllisyyden taakkaa, kun en ollut ymmärtänyt miten he kykenivät kohdella minua niin omituisesti kuin kohtelivat.

Kun aikuisena rakastuin mieheeni, olin hämmentynyt, miten helppoa on sanoa ääneen: Rakastan sinua, olet minulle maailman rakkain ja tärkein ihminen. 

En osaa kuvitella, että vanhemmat jotka rakastavat lapsiaan, eivät kertoisi asiaa lapsilleen joka ikinen päivä. Voiko ma

Kyllä teot merkitsevät sanoja enemmän. 

Totta. Sanoja paremmin rakkaus välittyy katseesta ja kosketuksesta.

 

Heipä hei, täällä taas. Keskustelu on näköjään pysynyt samanlaisena kuin ennen lähötänikin.