Vanhempani eivät rakastaneet minua

Vierailija kirjoitti:

Voitaisiinko ohittaa tuo häirikkö, joka ei taatusti muutu tässä keskustelussa mihinkään, vaan nauttii siitä. Eli ei vastata hänen provokaatioihinsa, vaan keskustellaan ap:n aiheesta.

Kohtelivatko vanhempasi sinua huonosti, esim. väkivallalla, vai oliko kotisi "vain" kylmä ja tunteeton?

Ei se ole sun aloituksen aiheesta keskustelua kun vastailet omiin kommentteihisi. 

Ketään ei kiinnosta.😂

Vierailija kirjoitti:

Voitaisiinko ohittaa tuo häirikkö, joka ei taatusti muutu tässä keskustelussa mihinkään, vaan nauttii siitä. Eli ei vastata hänen provokaatioihinsa, vaan keskustellaan ap:n aiheesta.

Kohtelivatko vanhempasi sinua huonosti, esim. väkivallalla, vai oliko kotisi "vain" kylmä ja tunteeton?

Väkivaltaa, pelkoa, laiminlyöntiä ja mitätöintiä. En halua sanoa sen yksityiskohtaisemmin.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitaisiinko ohittaa tuo häirikkö, joka ei taatusti muutu tässä keskustelussa mihinkään, vaan nauttii siitä. Eli ei vastata hänen provokaatioihinsa, vaan keskustellaan ap:n aiheesta.

Kohtelivatko vanhempasi sinua huonosti, esim. väkivallalla, vai oliko kotisi "vain" kylmä ja tunteeton?

 

Väkivaltaa, pelkoa, laiminlyöntiä ja mitätöintiä. En halua sanoa sen yksityiskohtaisemmin.

-ap

🤪🤪🤪🤪🤪🤪

Milloin ap saat ip lääkkeet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitaisiinko ohittaa tuo häirikkö, joka ei taatusti muutu tässä keskustelussa mihinkään, vaan nauttii siitä. Eli ei vastata hänen provokaatioihinsa, vaan keskustellaan ap:n aiheesta.

Kohtelivatko vanhempasi sinua huonosti, esim. väkivallalla, vai oliko kotisi "vain" kylmä ja tunteeton?

 

Väkivaltaa, pelkoa, laiminlyöntiä ja mitätöintiä. En halua sanoa sen yksityiskohtaisemmin.

-ap

🤪🤪🤪🤪🤪🤪

Onpa sulla paha olla. Tunnen empatiaa. Et ole sinäkään varmasti hyvistä lähtökohdista lähtenyt

Täällä toinen.

Teininä uskotteli itselleen, että ei se noin ollut. Vasta pitkällä aikuisiällä on pystynyt hyväksymään totuuden.

Minun kohdallani mukana oli myös erilaisia hyväksikäyttöjä.

Omat vanhempani sanovat rakastavansa (ainakin äiti).

Mutta tunteita en ole koskaan näyttänyt vapaasti.

Hieman ristiriitaista.

🤡

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitaisiinko ohittaa tuo häirikkö, joka ei taatusti muutu tässä keskustelussa mihinkään, vaan nauttii siitä. Eli ei vastata hänen provokaatioihinsa, vaan keskustellaan ap:n aiheesta.

Kohtelivatko vanhempasi sinua huonosti, esim. väkivallalla, vai oliko kotisi "vain" kylmä ja tunteeton?

 

Väkivaltaa, pelkoa, laiminlyöntiä ja mitätöintiä. En halua sanoa sen yksityiskohtaisemmin.

-ap

🤪🤪🤪🤪🤪🤪

 

Onpa sulla paha olla. Tunnen empatiaa. Et ole sinäkään varmasti hyvistä lähtökohdista lähtenyt

Ei se empatiaa halua. Kieriskelee ällötyksessä, kun kuulee edes koko sanan.

Vierailija kirjoitti:

Tää ap kirjoitti aloituksessaan menneessä muodossa vanhemmistaan. Huomattavaa, että jo kuolleet vanhemmat pyörii mielessä iäkkäällä aloittajalla.

Myöhemmin ap kirjoittaa: "Vanhempani eivät minua rakastaneet ja vaikuttaa siltä että eivät ikinä tule rakastamaan." - Johtopäätöksesi oli hätiköity, vanhemmat elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ap kirjoitti aloituksessaan menneessä muodossa vanhemmistaan. Huomattavaa, että jo kuolleet vanhemmat pyörii mielessä iäkkäällä aloittajalla.

Myöhemmin ap kirjoittaa: "Vanhempani eivät minua rakastaneet ja vaikuttaa siltä että eivät ikinä tule rakastamaan." - Johtopäätöksesi oli hätiköity, vanhemmat elää.

 

Hienosti huomattu, Poirot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ap kirjoitti aloituksessaan menneessä muodossa vanhemmistaan. Huomattavaa, että jo kuolleet vanhemmat pyörii mielessä iäkkäällä aloittajalla.

Onko sinulle yllätys, että vanhana ihminen usein punnitsee mielessään mennyttä elämäänsä ja ihmissuhteitaan, ja myös omia tekojaan? Kaiken alkaa nähdä paremmin, kun on isompi kokonaisuus koossa.

Ja kun ihminen kuolee, esim. oma vanhempi, niin hänen elämänsäkin alkaa omainen nähdä selkeämmin.

Isäni sanoi 90-vuotiaana, että omatunto onkin kummallinen kapistus, se alkaa toimia vanhana uudella lailla. Hänkin murehti aika pieniäkin virheitä, joita oli elämänsä aikana tehnyt.

Vanhempani kielsivät yllätykseksi perinnön testamentissaan lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan, koska eivät olleet tarpeeksi menestyneitä. 

Nyt toinen on enää elossa, mutta kuolleen vanhemman perintöosuus - myös suuri rahaosuus hyödyttää tällä hetkellä vain pankkia.

Silti tuo iäkäs elossa oleva vanhempi yrittää edelleen komentaa ja manipuloida lapsiaan hoitamaan ja palvelemaan häntä.

Jostain syystä ei kauheasti enää huvita auttaa, mutta ei huoli ulkopuolisten apuakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani sanovat rakastavansa (ainakin äiti).

Mutta tunteita en ole koskaan näyttänyt vapaasti.

Hieman ristiriitaista.

Sama! Sanoilla kyllä syötettiin mitä ihanampia asioita, mutta sitten kun tosiaan tuli se hetki, jolloin olisi eniten tukea tarvinnut, ei sitä tullutkaan! Vähättelyä, kieltämistä, syyttämistä, vääristelyä. Jossain kohtaa vaan lakkasin kertomasta yhtään mitään heille ja selviydyin yksin. En elänyt, vaan selviydyin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ap kirjoitti aloituksessaan menneessä muodossa vanhemmistaan. Huomattavaa, että jo kuolleet vanhemmat pyörii mielessä iäkkäällä aloittajalla.

Myöhemmin ap kirjoittaa: "Vanhempani eivät minua rakastaneet ja vaikuttaa siltä että eivät ikinä tule rakastamaan." - Johtopäätöksesi oli hätiköity, vanhemmat elää.

 

Hienosti huomattu, Poirot

Poirot on housuissas!

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani sanovat rakastavansa (ainakin äiti).

Mutta tunteita en ole koskaan näyttänyt vapaasti.

Hieman ristiriitaista.

Nimenomaan se rakkauden osoittaminen on vanhemmalle sukupolvelle vaikeaa. Sen sanominen on aika mahdotonta, siksi se yritetään osoittaa teoilla, esim. ylenpalttisella huolehtimisella, joka lapsia kasvettuaan ärsyttää, tai esim. antamalla rahaa, eli taloudellista turvallisuutta.

(Mutta en kyllä usko, että amerikkalaisten jatkuva i love you -hokeminen ilmaisee oikeasti rakkautta.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ap kirjoitti aloituksessaan menneessä muodossa vanhemmistaan. Huomattavaa, että jo kuolleet vanhemmat pyörii mielessä iäkkäällä aloittajalla.

Onko sinulle yllätys, että vanhana ihminen usein punnitsee mielessään mennyttä elämäänsä ja ihmissuhteitaan, ja myös omia tekojaan? Kaiken alkaa nähdä paremmin, kun on isompi kokonaisuus koossa.

Ja kun ihminen kuolee, esim. oma vanhempi, niin hänen elämänsäkin alkaa omainen nähdä selkeämmin.

Isäni sanoi 90-vuotiaana, että omatunto onkin kummallinen kapistus, se alkaa toimia vanhana uudella lailla. Hänkin murehti aika pieniäkin virheitä, joita oli elämänsä aikana tehnyt.

Vanhempani kielsivät yllätykseksi perinnön testamentissaan lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan, koska eivät olleet tarpeeksi menestyneitä. 

Nyt toinen

Perintöä ei voi kieltää testamentissa lapsiltaan, elleivät nämä ole tehneet pahoja rikoksia vanhempiaan kohtaan tai tuottaneet heille suurta häpeää, esim. aiheetta syyttäneet seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Pelkkä ei-menestymättömyys ei perinnöttömäksi tekemiseen riitä. Ja joka tapauksessa lapset saavat lakiosan, elleivät ole murhanneet vanhempiaan.

En ole koskaan edes ajatellut, rakastivatko vanhempani meitä lapsia. Oli vain ihan tavallinen lapsuus. Lypsykarjatila, vanhemmat kiinni töissä suurimman osan aikaa. Siinä me kasvettiin mukana, välillä kutsuttiin syömään tai töihin. Tosiaan pienestä pitäen tehtiin osamme talon töistä. Ihan peruskuri pidettiin ja luxusta oli, kun pari kertaa vuodessa käytiin vaateostoksilla kaupungissa. 

Sieltä me yksi kerrallaan sitten lähdettiin koulun jälkeen opiskelemaan ja töihin. Kaikki ollaan pärjätty suht hyvin ja vanhemmatkin ovat tyytyväisiä eläkeläisiä. Ei mitään valittamista lapsuudesta tai nuoruudesta, vaikka sokerijuurikkaan harventaminen joskus ottikin päähän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani sanovat rakastavansa (ainakin äiti).

Mutta tunteita en ole koskaan näyttänyt vapaasti.

Hieman ristiriitaista.

Nimenomaan se rakkauden osoittaminen on vanhemmalle sukupolvelle vaikeaa. Sen sanominen on aika mahdotonta, siksi se yritetään osoittaa teoilla, esim. ylenpalttisella huolehtimisella, joka lapsia kasvettuaan ärsyttää, tai esim. antamalla rahaa, eli taloudellista turvallisuutta.

(Mutta en kyllä usko, että amerikkalaisten jatkuva i love you -hokeminen ilmaisee oikeasti rakkautta.)

 

Rakkautta voidaan ajatella siten että se tarkoittaa että ottaa sen toisen parhaat intressit osaksi omiaan ja toimii sen mukaan

Kunnioittaen ja olemalla turvana kun lapsi kasvaa omaksi itsekseen, ei sellaiseksi minkälaiseksi vanhempi lapsen haluaa.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan edes ajatellut, rakastivatko vanhempani meitä lapsia. Oli vain ihan tavallinen lapsuus. Lypsykarjatila, vanhemmat kiinni töissä suurimman osan aikaa. Siinä me kasvettiin mukana, välillä kutsuttiin syömään tai töihin. Tosiaan pienestä pitäen tehtiin osamme talon töistä. Ihan peruskuri pidettiin ja luxusta oli, kun pari kertaa vuodessa käytiin vaateostoksilla kaupungissa. 

Sieltä me yksi kerrallaan sitten lähdettiin koulun jälkeen opiskelemaan ja töihin. Kaikki ollaan pärjätty suht hyvin ja vanhemmatkin ovat tyytyväisiä eläkeläisiä. Ei mitään valittamista lapsuudesta tai nuoruudesta, vaikka sokerijuurikkaan harventaminen joskus ottikin päähän. 

Noinhan se pitäisi mennä. Ei edes  kyseenalaista vanhempien rakkautta, mutta esimerkiksi omassa lapsuudessa tehtiin täysin selväksi kuinka epätoivottu olen ja aina tiellä. En ole ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä aihe selvästi triggeröi ihmisiä.

Ehkä osa näistä ihmisistä jotka täällä halveksuvat aloitustani ovat itse asiassa ihmisiä joilla on samankaltainen kokemus - mutta jotka eivät ole jollain tasolla sitä kyenneet kohdata ja hyväksyä?

-ap

Niin, tuli kanssa mieleen, että monet varmasti haluaisivat kieltää tuon surullisen totuuden omien vanhempiensa kohdalla

Eivät ehkä halua käsitellä asiaa, koska se on liian kipeä asia heille, eikä heillä ole siihen kapasiteettia ainakaan vielä.

Vaan ehkä tämä sysäsi heidät lähemmäksi ko. totuutta ja siitä syystä raju aggressiohyökkäys Ap:tä vastaan. 

No, tämä on vaan keittiöpsykologin mielipide. 

Täähän oli ap sun oma opetustuokiosi muille.

En ole Ap.