Millainen sinä olet, jolla ei ole ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Lievästi autistinen ja ADHD. En osaa oikein itse muodostaa kaverisuhteita tai pitää niitä yllä. Vaikka olisi kiva jos olisi pari kaveria. Viihdyn yksinkin, mutta en haluaisi aina olla yksin. Omasta mielestäni olen kyllä ihan hyvää seuraa, en sano kaikkea mitä sylki suuhun tuo tms. Mutta kai olen jollain tavalla vähän outo. Ja samanlaista seuraa on vaikeaa löytää. 

N42

Mä kans autistinen mutta add . En ymmärrä kaveri konseptia. Mihin sitä tarvitaan? Eikö ole aika itsekästä vaatia kuuntelua empatiaa ja seuraa vaan yhdeltä tai tietyillä ihmisiltä. Olen yksin, mutta silti kaikille ystävällinen. Voin jutella ja viettää jonkun tuntemattoman kanssa aikaa, mutta en jaksa syventää suhdetta tai pitää yllä sitä .

Vie kauheasti energiaa ja ylikuormitun helposti enkä jaksa sitä, jos joku laittaa viestiä koko ajan ja en jaksaisi millään jos on meltdown. Sitä on turhaa muille selitellä enkä halua olla muille rasite. Parempi kun olen yksin tai speed friending. Eli vähän kuin speed dating, mutta speed friending eli voi nähdä jotain kaveria yhden illan ajan ja sitten se on siinä. 

Ei velvoitteita 

Ei syyllisyyttä 

Speed friending. Muistakaa saa käyttää 

Tylsämielinen äärimmäisen elititistinen sossupummi ja kusipää. Vihaan lähes kaikkia ihmisiä. Minua ei kiinnosta pariutuminen(olen yli 40 ja nykyään liian ruma), toisten lapset, julkkikset ja muut paskapuheenaiheet. Kiinnostaa sivistys ja rahan tekeminen mutta elitistisillä tavoilla joihin ei sisälly asiakaspalvelu, liukuhihnatyö, siivoaminen, woltkuskeus, hoitoala tms. Kaikki jotka lähestyy on juntteja tai muuten vaan tyhmiä, koska olettavat naamastani että olen sellainen myös. Parempi olla yksin kuin tyhmässä seurassa.

Minulla ei lapsena ollut yhtään ystävää. Olen ainoa lapsi, keksin kyllä yksin tekemistä. Vanhemmillani ei myöskään ollut ystäviä. Ainoat ihmiskontaktit töissä. En koskaan ole kokenut viihtyneeni porukoissa enkä myöskään jakaa asioita muille. Kun opiskelin ammattikorkeakoulussa, tutustuin mukavaan naiseen jonka kanssa nähtiin jonkin verran vapaa-aikana. Alkoi kertoilla minulle murheitaan ja koin että homma ei ole tasapuolista. Aloin jättää häntä taka-alalle. Sitten hän sairastui syöpään ja kuoli, onneksi ehdin kuitenkin tukemaan häntä.

Olen naimisissa mutta viihdyn hyvin yksinkin, samoin mieheni. Viihdytään yhdessä mutta tarvitaan myös omaa tilaa. 30v liitto jo takana. Lapsia emme ikinä halunneet.