Onko se muka alkoholismia jos juo joka viikonloppu?

No mitäpä veikkaat?

Se ei ole aina alkoholismia, että juo joka viikonloppu. Se, ettei voi olla juomatta joka viikonloppu on aina alkoholismia.

Oon itsekin miettinyt, missä menee se alkoholismin raja. Kun toipuneet alkoholistit kuvailee sitä aiempaa suhdettaan alkoholiin, niin löydän siitä kyllä jonkin verran samaistumispintaa, vaikka pysyn loma-aikojen ulkopuolella aina reilusti alle sen naisten matalan riskin rajan eli 7 annosta/vko. Pikemminkin 2 annosta viikossa on tyypillinen käyttömääräni. Enkä siis lomallakan joudu mihinkään ryyppyputkeen vaan juon ehkä tyypillisenä lomapäivänä yhden annoksen. Mutta pidän kovasti alkoholista ja perjantaina on ihanaa nauttia vaikka siideri. En siis mitenkään koko viikkoa sitä odota mutta ehkä perjantaina työpäivän aikana siideri saattaa käydä mielessä. Epäilen että mulla on oikeasti tosi samanlainen aivokemia kuin jollain alkoholistilla, mutta en vaan päästä niitä käyttömääriä nousemaan yhtään.

Jos juo päihdettä muutaman päivän välein se on alkoholimia. Se ettei päihdy voi kertoa vaan siitä että toleranssi on kasvanut. Sama määrä veressä on. Se ei ole hyvä merkki.

Alkoholismi on hyödytöm vanhentunut leimaava termi, kaiken lisäksi epämääräinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Jos juot edes vähän alkoholia niin olet alkoholisti.

 

Suurin osa päihteiden käyttäjistä hallitsee käyttönsä. Siitä ei uutisoida vaan lähinnä ongelmakäyttäjät ovat otsikoissa.

Alkoholismin varhaisvaiheet kehittyvät siis melko salakavalasti ja huomaamatta, jos niitä ei tajua lukea. Alkoholisti, joka ryhtyy raitistuttuaan tarkastelemaan juomauraansa huomaa selvästi, että noinhan se meni aluksi.  Suomalainen yhteiskunta on hyvin alkoholistinen, kuten varhaisvaiheiden soveltamisella yhteiskuntaan voi todeta.



Alkoholismin varhaisvaiheiden kehitys kestää siis 7- 10 vuotta, alkoholisti hakeutuu ensimmäisen kerran hoitoon noin 7 vuotta ongelmien alettua. Alkoholismin keskivaihe on nopea vaihe ennen alkoholismin loppuvaihetta.  Alkoholismin keskivaiheet kestävät 2-5 vuotta.



Alkoholismin keskivaiheissa varhaisvaiheen oireet vahvistuvat. Alkoholismi-sairaus asteittain ja usein vääjäämättä pahenee.



Keskivaiheessa alkoholistien antamat lupaukset alkoholinkäytön suhteen ovat nyt toistuvia ja sävyltään jo lujia. Ne ovat anteeksipyyntöjä törttöilyjen jäljiltä ja alkoholisti todella tarkoittaa luvata asioita alkoholinkäytön suhteen. Alkoholisti yrittää epätoivoisesti pitää lupauksensa, mutta alkoholismin luonteen mukaisesti hän ei pysty niitä pitämään, mistä häntä moititaan. Säännöstelty juominen ei enää onnistu. Hän lupaa pyhästi, ettei enää juo, mutta hän ei pysty keskivaiheessa enää lopettamaan juomista ilman ulkopuolista apua. Hän epäonnistuu toistuvasti juomisen säännöstely-yrityksissä.



Juomista koskeva valehtelu siirtyy uudelle tasolle, varhaisvaiheessa alkoholisti on uskotellut itselleen, että on samanlainen juoja kuin muutkin, mutta nyt se ei enää onnistu. Hän huomaa nyt olevansa alkoholin juojana erilainen kuin muut. Tämä itseoivallus hämmentää ja pelottaa häntä. Hän ei voi käsittää, mitä hänelle on päässyt tapahtumaan, koska hän ei yleensä tiedä, mitä alkoholismi, asteittain paheneva sairaus, on. Hän ymmärtää, että hänen juomisensa on toisenlaista kuin muiden. Hän yrittää yli-inhimillisin ponnistuksin pitää alkoholin käyttöön liittyvät lujat lupauksensa, jotka eivät kuitenkaan pidä.



Hän taistelee säilyttääkseen uskonsa omaan mielenterveyteensä vaikkapa haukkumalla puolisonsa ja lapset. Hän valehtelee juomisiaan, selittelee ja rakentaa abilia juomisen ympärille. Hänellä on suuri tarve, että muut pitävät hänen  rakennelmaa arvossa, eivätkä kajoaisi siihen, koska hän tuntee rakennelman vaistonvaraisesti hauraaksi.

https://juhakemppinen.fi/alkoholismin_keskivaiheet

Alkoholismia ei tiedä juomistiheydestä.

Moni alkoholisti ei juo ollenkaan, moni jatkuvasti juova ei ole riippuvainen.

Ole tarkkana silloin, kun huomaat juovasi vaikka se ei olisi hauskaa tai olet yksin.

Alkoholismin keskivaiheessa alkoholisti ahmii ryyppyjä ja hänellä on hätävara-pulloja joka paikassa: makuuhuoneen kaapeissa, autotallissa, mökillä, puupinojen välissä, työpaikalla ja mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Mihin tahansa juhliin tai pubiin mennessä keskivaiheen alkoholistin täytyy pohjustaa alkujuomisilla. Hän menee tilaisuuksiin vähän ennen, että ehtii ottaa yhdet ennen tilaisuuden alkua. Hän alkaa juoda enemmän baarissa kuin kotona, minkä vuoksi hän alkaa tulla myöhemmin töistä kotiin. Hän jättää ruokailuja väliin tai myöhästyy perheen yhteisiltä aterioilta. Hän alkaa olla jo melko myötäisessä kaikkiin vähänkin erikoisempiin tapahtumiin mennessä. Hän on enemmän poissa kuin paikalla, ainakin henkisesti.



Hän on aina väsynyt, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hän on aina hermostunut, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hänellä on aina huolia ja murheita, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hän on masentunut, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hänellä on vaikka mitä, minkä vuoksi hänen täytyy juoda.



Hänen juoma-ajat ovat lisääntyneet, hän juo nyt jo yksikseenkin. Hän päihtyy sopimattomina aikoina mm. lasten ylioppilasjuhlissa, tasakymmeniä täyttävien sukulaisten juhlissa, häissä ja hautajaisissa. Hän juo viikonloput läpeensä. Hän alkaa viimeistään tässä vaiheessa ottaa aamu- ja krapularyyppyjä. Hän yrittää epätoivoisesti juomislakkoja suurten tyrimisten jälkeen. Hän yrittää epätoivoisesti pitää työpaikkansa.



Kun hän ei juo, hän on ärtynyt, äkkipikainen, katkera ja vaikea ihminen.



Hänen riippuvuutensa alkoholista on muuttunut pakonomaiseksi. Hän ei pysty toimimaan ilman ryyppyjä. Hän on hyödytön kasvavaa juomispakkoa vastaan. Hän on menettämässä säätelykykynsä juomisen suhteen.  Kun hän alkaa yrittämästä säätelyä, koska ei siihen pysty,niin alkoholismin oireet tulevat ilmeisemmiksi kaikille muillekin ympärillä oleville. Hän täytyy tuntea juomisen vaikutukset, minkä vuoksi kohtuukäyttö on hänelle mahdottomuus. Kohtuukäyttö kun ei tunnu missään.



Keskivaiheessa alkoholistin halu puhua juomisestaan vähenee. Hän ei myönnä olevansa päissään, vaikka työpaikalla, jossa hänet humalassa tavataankin. Useimmat eivät huomaakaan, että hän on humalassa. Kaatumisen yhteydessä hämmästellään ensiapupoliklinikalla, kun puhallustulos näyttä 2.5 promillea.

https://juhakemppinen.fi/alkoholismin_keskivaiheet

Minulla on päihdelääkärinä sääntö, että jos 2 promillen humalassa pystyy toimittamaan asiansa selvänomaisesti, niin minulta saa alkoholismidiagnoosin, koska edes alkoholistisuvun jäsenet eivät kykene siihen ilman kunnollista harjoittelua, eli ainakin keskivaiheen alkoholismia. Alkoholisti ei tässä vaiheessa myönnä olevansa krapulassa.



Juomisen suhteen ilmaantuva alemmuudentunne ja kykenemättömyys johtavat siihen, että ennen niin säyseä ja mukava alkoholisti alkaa olla ylimielinen ja riidanhaluinen. Hänellä alkaa olla mahtipontisia ja suureellisia ajatuksia, mikä alkaa eristää hänet muista kukaan ei siedä kenessäkään sellaisia piirteitä, vähiten alkoholistissa.



Alkoholisti alkaa eristäytyä ja tuntea seuraan kuulumattomuutta. Poissa on se iloinen seuramies ja rattoisa seurallisuus, joka oli alkoholismin varhaisvaiheessa.



Alkoholisti alkaa ottaa keskivaiheessa pitkiä ja salaisia naukkuja omasta pullosta eri tilaisuuksissa ja paikoissa. Alkoholisti päihtyy nopeasti, vaikka hänen kestokykynsä juomisen suhteen ei ole vähentynyt. Hänellä on tarve tolkku pois-juomiselle. Hän ei enää yleensä syö kunnolla.



Hänellä on erittäin pahoja krapuloita, kun säännöstelytoimet taas pettivät. Hän alkaa fyysisesti luhistua ja sielullinen katumus jäytää häntä sisältäpäin. Hän halveksii itseään tunnetasolla, hän epäilee itseänsä ja mielenterveyttään. Krapula on lähes ylivoimainen hyökkäys hänen hermojaan vastaan. Hänellä on pahoja aamullisia pahoinvointikohtauksia. Juomisella on hänestä kaikenkäsittävä kuristusote.

 

Hän ei muista mitä edellisenä päivänä on tapahtunut, hän kysyy puolisoltaan tai ystäviltään, mitä hän teki. Eikä hän suuostu puhumaan perheväkivallasta, jota on humalassa tapahtunut. Hänellä on silmissä lasimainen katse, silmät punoittavat ja turvottavat, hän on kuin unissakävelijä, jolla on vain hämärä käsitys eilisestä.



Hän sammuu tavan takaa milloin minnekin. Hän saattaa odottaa arvostamaansa sukulaista käymään, mutta hän sammuu ennen sukulaisen paikalle tuloa. Hänellä on enää vain satunnaisia hyviä hetkiä, mitkä pitävät puolison rakkautta yllä, koska se vanha ja sama puoliso välillä pilkahtelee tämä uuden ja oudon tyypin tilalla.



Alkoholisti tajuaa olevansa erilainen kuin muut, hänen itseluottamus on mennyttä. Hänellä on sanoinkuvaamaton pelko, koska hän tajuaa otteensa elämänsyrjästä lipeävän. Mutta kauhu tulevasta romahduksesta estää häntä asian tunnustamisen toisille. Oma kauhu ja ponnekkaat yritykset torjua tuo uhkaava häpeä saattaa hänet mieleltään sulkeutuneeksi. 



Moni alkoholisti valittaa yksinäisyyttään tässä vaiheessa. Minulla on tapana sanoa heille, että siinä sinun tynnyrissäsi on kahva vain sisäpuolella, jos ihmisiä luoksesi haluat. Alkoholisti ei yleensä rohkene, eikä uskalla muuttaa mieltään. Läheisen kosketuksen saaminen alkoholistiin on vaikeaa.



Alkoholismi on keihästänyt heidät sarviinsa. Kun alkoholisti on saavuttanut keskivaiheen, on jonkun muun vietävä hänelle tieto alkoholismista, koska hänen oma ja kasvava pelkonsa sekä eristäytyminen estävät häntä etsimästä tietoa omin päin. Myös niillä ihmisillä, jotka kohtaavat hänet pitää olla tämä tieto.



Alkoholisti voi selvin päin ollessaan kuunnella tässä vaiheessa ihmistä, jota hän pitää arvossa ja lähteä hänen suosituksestaan ja saattamana hoitoon. Keskivaiheen alkoholisti ei kuitenkaan yleensä lähde omin voimin alkoholismin hoitoon. Eikä hän yksin pysty lähtemään hoitoon, eikä varsinkaan jos joku toinen neuvoo tai käskee. Alkoholisti on matkalla kohti alkoholismin myöhäisvaihetta.



Mann, Marty, Alkoholismi - Mitä se on? Miten siitä voi toipua?, 1962 ( alkup. Primer on Alcoholism,1958), Porvoo: WSOY.

https://juhakemppinen.fi/alkoholismin_keskivaiheet

Vierailija kirjoitti:

Oon itsekin miettinyt, missä menee se alkoholismin raja. Kun toipuneet alkoholistit kuvailee sitä aiempaa suhdettaan alkoholiin, niin löydän siitä kyllä jonkin verran samaistumispintaa, vaikka pysyn loma-aikojen ulkopuolella aina reilusti alle sen naisten matalan riskin rajan eli 7 annosta/vko. Pikemminkin 2 annosta viikossa on tyypillinen käyttömääräni. Enkä siis lomallakan joudu mihinkään ryyppyputkeen vaan juon ehkä tyypillisenä lomapäivänä yhden annoksen. Mutta pidän kovasti alkoholista ja perjantaina on ihanaa nauttia vaikka siideri. En siis mitenkään koko viikkoa sitä odota mutta ehkä perjantaina työpäivän aikana siideri saattaa käydä mielessä. Epäilen että mulla on oikeasti tosi samanlainen aivokemia kuin jollain alkoholistilla, mutta en vaan päästä niitä käyttömääriä nousemaan yhtään.

Kyllä sä päästäisit jos oisit alkoholisti, sillä ihminen ei sitä pidemmän päälle päätä enää itse.

T. Alkoholisti 

Ihmiset ovat halunneet aina päihteitä. Se ei ole muuttunut eikä ole muuttumassa.

Vierailija kirjoitti:

Oon itsekin miettinyt, missä menee se alkoholismin raja. Kun toipuneet alkoholistit kuvailee sitä aiempaa suhdettaan alkoholiin, niin löydän siitä kyllä jonkin verran samaistumispintaa, vaikka pysyn loma-aikojen ulkopuolella aina reilusti alle sen naisten matalan riskin rajan eli 7 annosta/vko. Pikemminkin 2 annosta viikossa on tyypillinen käyttömääräni. Enkä siis lomallakan joudu mihinkään ryyppyputkeen vaan juon ehkä tyypillisenä lomapäivänä yhden annoksen. Mutta pidän kovasti alkoholista ja perjantaina on ihanaa nauttia vaikka siideri. En siis mitenkään koko viikkoa sitä odota mutta ehkä perjantaina työpäivän aikana siideri saattaa käydä mielessä. Epäilen että mulla on oikeasti tosi samanlainen aivokemia kuin jollain alkoholistilla, mutta en vaan päästä niitä käyttömääriä nousemaan yhtään.

Sulle on kehittynyt riippuvuus alkoholiin. Ihan sama miksi sitä kutsut. Vaikka ajatteliti ruusunpunaista drinkkiä tai vuosikerta viskiä sisältöhän aina sama, alkoholi eritavoin markkinoituna kuluttajille.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat halunneet aina päihteitä. Se ei ole muuttunut eikä ole muuttumassa.

Ei ole kyse on opetellusta tavasta.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi on hyödytöm vanhentunut leimaava termi, kaiken lisäksi epämääräinen

Mitä ehdotat tilalle? Alkoholiriippuvuus. Päihdeongelma. Päihderiippuvuus.

Vierailija kirjoitti:

Mieti niin päin, onko alkoholismia, jos ei pysty olemaan edes paria viikkoa ilman alkoholia? Normaalit ihmiset eivät juo alkoholia juuri ollenkaan tai korkeintaan pari kertaa vuodessa jossakin juhlassa.

Normaalit ihmiset juovat jossain muodossa alkoholia muutaman kerran viikossa kautta maailman poislukien ehkä isl-am-ilaiset maat (tosin niissä työkomennuksella asuneiden suomalaisten mukaan Saudi-Arabiassakin juodaan yksityiskodeissa aivan luvallisesti kunhan ei näyttäydy julkisessa paikassa maistaneena, jolloin seurauksena ovat ne 125-150 raipan iskua), ja te kireät, ahdasmieliset ja kontrollinhaluiset - lähes - raittiuskörttiläis-absolutistit olette se poikkeus.

"Pari kertaa vuodessa jossain juhlassa" ei ole normaalia.

Jamppa

Kuinka kauan pitää olla ilman päihteitä että muuttuu raivoraittiiksi?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan pitää olla ilman päihteitä että muuttuu raivoraittiiksi?

En tiedä sellaista ei koskaan näe mutta raivoalkoholisteja näkee usein ja useimmat rikokset ja vahingot tehdään päihteissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti niin päin, onko alkoholismia, jos ei pysty olemaan edes paria viikkoa ilman alkoholia? Normaalit ihmiset eivät juo alkoholia juuri ollenkaan tai korkeintaan pari kertaa vuodessa jossakin juhlassa.

Normaalit ihmiset juovat jossain muodossa alkoholia muutaman kerran viikossa kautta maailman poislukien ehkä isl-am-ilaiset maat (tosin niissä työkomennuksella asuneiden suomalaisten mukaan Saudi-Arabiassakin juodaan yksityiskodeissa aivan luvallisesti kunhan ei näyttäydy julkisessa paikassa maistaneena, jolloin seurauksena ovat ne 125-150 raipan iskua), ja te kireät, ahdasmieliset ja kontrollinhaluiset - lähes - raittiuskörttiläis-absolutistit olette se poikkeus.

"Pari kertaa vuodessa jossain juhlassa" ei ole normaalia.

Jamppa

Uskonto kuin uskonto joku uskoo islamiin joku alkoholiin. Kannattaa muistaa alkoholin uskonnollinen merkitys al-ku-huul eng spirit tulee siitä että avaa hengelisen oven epäpyhille hengille saapua alkoholia juovan kehoon. Noin lyhyesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan pitää olla ilman päihteitä että muuttuu raivoraittiiksi?

En tiedä sellaista ei koskaan näe mutta raivoalkoholisteja näkee usein ja useimmat rikokset ja vahingot tehdään päihteissä.

Kun ihan tarkkoja ollaan niin eniten väkivaltarikoksia tehdään humalassa. Hiukan yllättäen toiseksi eniten niitä tehdään selvinpäin. Vasta sitten tulee muissa aineissa tehdyt pahoinpitelyt.