AL: Osa nuorista ei pysty enää viikon rippileiriin

Ei takavuosinakaan haluttu sinne. Vanhempi pakotti. Nuorille traumat. Ellei mennyt paremmin.

Ne on ne "neuropsykiatriset haasteet ja muut erityispiirteet" jotka on omituisesti lisääntyneet.

Mielenkiintoinen sukupolvi kasvamassa aikuisiksi...

Vierailija kirjoitti:

Näiden nynnyjen pitäisi puolustaa Suomea sodassa. Ei tule mitään. 

Talvisota meni jo, sitä kansaa ei enää ole.

Kovat ajat luovat kovia miehiä. Kovat miehet luovat hyvä aikoja. Hyvät ajat luovat pehmeitä miehiä ja pehmeät miehet luovat huonoja aikoja.

Ja pehmeät miehet tekevät sinut kovaksi?

"Ei sun tarvitse jos sä et halua"- sukupolvi.

Muistan että jo vuonna 2004 rippileirin käydessäni se oli kaikin puolin liikaa. Viikko poissa omasta elämästä, ventovieraiden jo toistensa kanssa ryhmäytyneiden nuorten joukossa, keskellä metsää kaukana kotoa ja seurakunnan väki oli hurmoksellisessa uskossa. Ainoa peseytymismahdollisuus oli sekasauna ja henkilökunta pakotti kasvissyöjänuoret syömään lihaa.

Hankala tilanne nuorelle, joka on nepsypiirteinen introvertti ja vahvasti ateisti. Siellä oltiin tasan tarkkaan siksi, että vanhemmille se oli jonkinmoinen statuskysymys. Sitten viimeisenä päivänä ne kaupungissa porsaan lailla lomailleet vanhemmat tulivat hakemaan omaa nuortansa ja toisilleen siinä myhäilivät miten hienoa onkaan kun oma muksu on riparinsa käynyt. Ja juu - erosin kirkosta samana päivänä kun täytin 18.

Voi kun saisi tuon ajan takaisin ja jotain korvauksia päälle. En yhtään ihmettele, että moni nuori kokee tuon leirihomman loukkaavana ja vaikeana kokemuksena.

- . . .  mikä siitä seuraa, jos jo lapsena oppii siihen että mua ei kukaan määrälle, eikä mun tarvi ketään kuunnella. Ei se ole kynnysmattona olemista jos oppii kunnioittamaan auktoriteetteja ja toimimaan ryhmässä tiettyjen sääntöjen mukaan sen sijaan että jokainen on vain oman elämänsä päähenkilö. -

-- niinpä. Esimerkiksi päiväkodissa aikuiset sanovat: hoitajia tulee kuunnella koska me pidämme teistä lapsista huolta. Lapsi huutaa vastaan: mun ei tarvitse teitä totella , ette oo mun äiti, isä, äiti /isä sanoi niin ! (Ja arvatkaapa mikä lojalisuus-ristiriita lapsella? Ketä uskoa ketä kuunnella)

 

Vierailija kirjoitti:

Muistan että jo vuonna 2004 rippileirin käydessäni se oli kaikin puolin liikaa. Viikko poissa omasta elämästä, ventovieraiden jo toistensa kanssa ryhmäytyneiden nuorten joukossa, keskellä metsää kaukana kotoa ja seurakunnan väki oli hurmoksellisessa uskossa. Ainoa peseytymismahdollisuus oli sekasauna ja henkilökunta pakotti kasvissyöjänuoret syömään lihaa.

Hankala tilanne nuorelle, joka on nepsypiirteinen introvertti ja vahvasti ateisti. Siellä oltiin tasan tarkkaan siksi, että vanhemmille se oli jonkinmoinen statuskysymys. Sitten viimeisenä päivänä ne kaupungissa porsaan lailla lomailleet vanhemmat tulivat hakemaan omaa nuortansa ja toisilleen siinä myhäilivät miten hienoa onkaan kun oma muksu on riparinsa käynyt. Ja juu - erosin kirkosta samana päivänä kun täytin 18.

Voi kun saisi tuon ajan takaisin ja jotain korvauksia päälle. En yhtään ihmettele, että moni nuori kokee tuon leirihomman loukkaavana ja vaikeana kokemuksena.

 

Kermapersehölmöily kiteytettynä. Haluan minä sinut nähdä sotatilassa tai muussa katastrofissa vikisemässä erityislaatuisuuttasi.

- . . . . Siellä oltiin tasan tarkkaan siksi, että vanhemmille se oli jonkinmoinen statuskysymys. Sitten viimeisenä päivänä ne kaupungissa porsaan lailla lomailleet vanhemmat tulivat hakemaan omaa nuortansa ja toisilleen siinä myhäilivät miten hienoa onkaan kun oma muksu on riparinsa käynyt. Ja juu - erosin kirkosta samana päivänä kun täytin 18.

Voi kun saisi tuon ajan takaisin ja jotain korvauksia päälle. En yhtään ihmettele, että moni nuori kokee tuon leirihomman loukkaavana ja vaikeana kokemuksena.

-- --> Muistan oman rippileirini hauskana: pelattiin, oltiin ilta nuotskalla, ensimmäiset varovaiset ihastumiset, todella hyvää ruokaa, käytiin soutelemassa ja pelattiin pingistä ja sulkapalloa, pappi oli symppis , muista että juteltiin "henkeviä" eli syvällisiä asioita nuoren elämästä ja haasteista ---> terveiset Honkiniemeen leirikeskukseen kivoista hetkistä ja muistoista , monta monta vuotta sitten. Ihanaa aikaa kaikinpuolin.

Vierailija kirjoitti:

Ei takavuosinakaan haluttu sinne. Vanhempi pakotti. Nuorille traumat. Ellei mennyt paremmin.

Älä pilaa hyvää ulinaa faktoilla.

Ei sinne ole mikään pakko mennä. Turhaakin turhempi leiri. Lampaat menee teuraalle kuin sopulilaumat kallion kielekkeeltä alas.

Minä en käynyt, koulun tunnustuksellinen pakkouskonto oli ihan tarpeeksi kidutusta täysin ateistiselle nuorelle. Osa kavereista meni riparille lahjojen kiiluessa silmissä. Itelle oli tiedossa lämmintä kättä ja kahvia. Porukat kysy et menenkö ja totesin "ei kiinnosta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan meidän aikaan isoset hakkas päivällä ja pappi raiskas yöllä! Siitä huolimatta käytiin itkemättä koko viikko raamattua tavaamassa ja naimaluvat saatiin lopuksi. Hauskaa oli!

Oi niitä aikoja kun teinityttöjä pääsi panemaan! T: Rovasti

Ou jee 👴

Vierailija kirjoitti:

Rippikoulu pitäisi olla vapaaehtoista, nykyäänkin se on yhtä saatanallista pakottamista johkin paskaan kristinuskoon.

Sehän ON vapaaehtoista.

Vierailija kirjoitti:

25 vuotta sitten kävin itsekin rippikoulun, en rippileiriä. Ei tuo ole mikään uusi asia, että kaikki eivät halua leireille. Itse olin ujo ja vähän pelokas. Luokkakavereissa taas oli paljon tupakoivia kännääjiä.

Ja minä 49 vuotta sitten. Hiihtolomaviikolla. Myös omat lapseni valitsivat rippileirin sijasta rippikoulun. Kuopus ei olisi halunnut mennä kumpaankaan, mutta en halunnut exän kanssa mitään ylimääräisiä riitoja, niin maksoin kuopukselle 500 € siitä hyvästä, että kävi edes rippikoulun. Erosikin kirkosta samana päivänä, kun täytti 18. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rippikoulu pitäisi olla vapaaehtoista, nykyäänkin se on yhtä saatanallista pakottamista johkin paskaan kristinuskoon.

 

Sehän ON vapaaehtoista.

Nykyään. kasarilla se oli pakko tai oli henkipatto, sai kuulla niin sukulaisilta kuin kirkkoherralta joka kävi ajoittain pitämässä ussantunnit kuinka tulevaisuus on menetetty jos väki ei käy riparia. En käynyt vaikka kuinka sain mussutusta kuullakseni vielä pitkään sen jälkeen, mm intissä ssotilaspastori lupasi estää RUK-reissuni jos en käy riparia - kummati vaan ne salmakit päätyi kaulukseen. Eikä mitään myöhempääkään merkitystä ole ollut elämälle tuon käymättömyys.

Lapsista vanhempi kävi riparin mutta ei osallistunut konfirmaatioon "koska on moraalitonta tunnustaa julkisesti uskovansa asiaan johon ei kuitenkaan usko", sanoisin että hyvin suoraselkäistä. Nuorempi kävi yhden riparitunnin, kotiintullessa puhisi "e mene enää, mitään jesseshaibaa en elämääni tarvitse"

Alapeukuista päätellen hihhuleilla mennyt riparivastaisuus ihon alle. Lopettakaa uskonne pakottaminen :)

Ne jotka eivät tajunneet aloituksen pointtia, selvennän: pointti ei ollut se pitäisikö riparille mennä vai ei, osa menee ja osa ei, niin se on ennenkin ollut. Pointti oli se muutos mikä on tapahtunut nuorten sietokyvyssä, ei suhteessa rippileiriin/uskontoon, vaan uuteen ympäristöön ja kokemuksiin, pois kotoa olemiseen, nukkumiseen vieraassa paikassa, muiden ohjattavana olemiseen jne, siis niilläkin jotka sinne haluaa mennä. Se on minusta aika huolestuttavaa, sekä myös se, että näissä asioissa joustetaan ja annetaan niin helposti periksi. Jos 15 vuotias ei pysty olemaan yhtä viikkoa pois kotoa ilman koti-ikävää tai ahdistusta, niin että pitää ihan muuttaa koko konseptia, niin kyllä se aika oudolta tuntuu. Minusta sitä suuremmalla syyllä se pitäisi pitää viikon mittaisena, saisivat tervettä altistumista. 

Vierailija kirjoitti:

Neuropsykiatriset haasteet ja erikoispiirteet. En tiedä mitä sanoa. Mut ehkä se on nykypäivää vedota erikoispiirteisiin kun ei jaksa,halua ja ei niin kiinnosta.

Heillä tulee olla vaikea sopeutua armeijan kasarmielämään ja yhteisasumiseen varusmiesaikana. Nykyisin joutuminen ns. epämukavuusalueelle taidetaan välttää vetoamalla johonkin psykologiseen diagnoosin kun taas ennen ne vähän erikoisemmat tyypit olivat muiden mukana joukon jatkona eikä sitä jääty ihmettelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rippikoulu pitäisi olla vapaaehtoista, nykyäänkin se on yhtä saatanallista pakottamista johkin paskaan kristinuskoon.

Sehän ON vapaaehtoista.

Näin on. Rippikoulu on vapaaehtoista. Omat vanhempani eivät pakottaneet minua rippikouluun vaikka he kuuluivat ev.lut. kirkkoon olematta mitenkään erityisen uskonnollisia. Uskonto oli minusta koulussa helppo lukuaine mm. kirkkohistorian ja muiden uskontojen osalta. Sittemmin erosin kirkossa 18-vuotiaana, sillä pappien puheet jäivät minulle vieraiksi.

Ihan luusereita, sitten vielä varmaan kuvittelevat olevansa jotain maailman napoja kun ei heidän tarvitse tehdä mistä ei tykkää

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka eivät tajunneet aloituksen pointtia, selvennän: pointti ei ollut se pitäisikö riparille mennä vai ei, osa menee ja osa ei, niin se on ennenkin ollut. Pointti oli se muutos mikä on tapahtunut nuorten sietokyvyssä, ei suhteessa rippileiriin/uskontoon, vaan uuteen ympäristöön ja kokemuksiin, pois kotoa olemiseen, nukkumiseen vieraassa paikassa, muiden ohjattavana olemiseen jne, siis niilläkin jotka sinne haluaa mennä. Se on minusta aika huolestuttavaa, sekä myös se, että näissä asioissa joustetaan ja annetaan niin helposti periksi. Jos 15 vuotias ei pysty olemaan yhtä viikkoa pois kotoa ilman koti-ikävää tai ahdistusta, niin että pitää ihan muuttaa koko konseptia, niin kyllä se aika oudolta tuntuu. Minusta sitä suuremmalla syyllä se pitäisi pitää viikon mittaisena, saisivat tervettä altistumista. 

Miksi pitäisi? Suurin osa nykyajan koulutuksista ja duuneista ei vaadi viikon ajan majoittumista tuntemattomien ihmisten kanssa leiriolosuhteissa.