AL: Osa nuorista ei pysty enää viikon rippileiriin

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuista päätellen hihhuleilla mennyt riparivastaisuus ihon alle. Lopettakaa uskonne pakottaminen :)

Ei sinne pakko ole mennä, mutta sääliksi käy noita nuoria joiden elämä on niin, miten sen sanoisi, kapeaa ja pumpuliin käärittyä ettei edes uskalla lähteä kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka eivät tajunneet aloituksen pointtia, selvennän: pointti ei ollut se pitäisikö riparille mennä vai ei, osa menee ja osa ei, niin se on ennenkin ollut. Pointti oli se muutos mikä on tapahtunut nuorten sietokyvyssä, ei suhteessa rippileiriin/uskontoon, vaan uuteen ympäristöön ja kokemuksiin, pois kotoa olemiseen, nukkumiseen vieraassa paikassa, muiden ohjattavana olemiseen jne, siis niilläkin jotka sinne haluaa mennä. Se on minusta aika huolestuttavaa, sekä myös se, että näissä asioissa joustetaan ja annetaan niin helposti periksi. Jos 15 vuotias ei pysty olemaan yhtä viikkoa pois kotoa ilman koti-ikävää tai ahdistusta, niin että pitää ihan muuttaa koko konseptia, niin kyllä se aika oudolta tuntuu. Minusta sitä suuremmalla syyllä se pitäisi pitää viikon mittaisena, saisivat tervettä altistumista. 

Miksi pitäisi? Suurin osa nykyajan koulutuksista ja duuneista ei vaa

Pitää oppia olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka eivät tajunneet aloituksen pointtia, selvennän: pointti ei ollut se pitäisikö riparille mennä vai ei, osa menee ja osa ei, niin se on ennenkin ollut. Pointti oli se muutos mikä on tapahtunut nuorten sietokyvyssä, ei suhteessa rippileiriin/uskontoon, vaan uuteen ympäristöön ja kokemuksiin, pois kotoa olemiseen, nukkumiseen vieraassa paikassa, muiden ohjattavana olemiseen jne, siis niilläkin jotka sinne haluaa mennä. Se on minusta aika huolestuttavaa, sekä myös se, että näissä asioissa joustetaan ja annetaan niin helposti periksi. Jos 15 vuotias ei pysty olemaan yhtä viikkoa pois kotoa ilman koti-ikävää tai ahdistusta, niin että pitää ihan muuttaa koko konseptia, niin kyllä se aika oudolta tuntuu. Minusta sitä suuremmalla syyllä se pitäisi pitää viikon mittaisena, saisivat tervettä altistumista. 

Miksi pitäisi? Suurin osa nykyajan koulutuksista ja duuneista ei vaadi viikon ajan majoittumista tuntemattomien ihmisten kanssa leiriolosuhteissa

Ihan vaikka jo siksi että ihminen on sosiaalinen olento ja se että tuossa asiassa on menty näin nopeasti alaspäin on merkki jonkinlaisesta oireilusta tai pahoinvoinnista. Ei tuota ennenkään ole järjestetty minkään tulevaisuuden duunien takia, vaan se on ollut ihan luonnollinen asia, että nuoret aikuisuutta kohti menevät ihmiset haluavat mennä porukalla viettämään aikaa ja pois kotoa, se on eräänlainen seikkailu, monille jopa se syy miksi haluavat mennä sinne, vaikkei se sisältö niin kiinnostaisikaan.

En itsekään ollut mikään sosiaalisin teini ja kyllä se etukäteen saattoi jännittääkin, mutta en olisi halunnut jättää sitä välistä. Se on semmoinen ikäluokan yhteinen kokemus ja eräänlainen siirtymävaihe. Ei tästä elämästä tule jatkossakaan helposti selviämään neljän seinän sisälle eristäytymällä, vaikka teknologia ruokarobotteineen ja verkkokauppoineen ja "sosiaalisine" medioineen sen mahdollistaakin. Maailma on jatkossakin tuolla ulkopuolella ja siihen kannattaa sopeutua. 

Häh. Eikö teidän lapset ole olleet leirikoulussa tai missään ennen rippikouluikää? Aika pullossa kasvaneita.

Itse menin, koska oli fomo. Kavereiden kanssa oli kivaa. Se jeesuspaskan kuuntelu oli raastava kokemus. Erosin kirkosta heti täysi-ikäiseksi tultuani. Jos silloin olisi ollut noita prometheus leirejä vai mikä niiden nimi onkaan, olisin mennyt sellaiselle.

Mun mielestä on varsin erikoista, jos tuollainen viikon leiri on joku maatajärisyttävä kokemus. Eipä ole paljoa kokemuksia lapsi hankkinut siinä tapauksessa.

Heh! Ei viitsitä nähdä vaivaa mutta ripari pitää käydä, että saa rahaa lahjaksi. 

Kohta on tunnin iltaripari ja sit ootetaan mummoilta ja papoilta isoja rahoja. 

Mikä hitto tälle kansalle on tullut kun jostain rippileiristä tarvii tehdä jotain ihme hybridiversioita? Mun luokkakavereista vaan muutama meni rippileirille ja suurin osa kävi rippikoulun omassa kunnassa, osa ehkä jätti senkin väliin. Ei nyt viitsittäis paapoa. Kun ei kaikki osaa ja pysty ja haluu ja uskalla ja viitsi niin mitä sitte?! 

Rippikoululeirit keksittiin joskus 1960-luvun lopussa, jolloin niitä järjestivät erilaiset evankeliset liikkeet, harvemmin seurakunnat itse. Ennen sitä käytiin alkukesällä 2 vko päivärippikoulua ja juhannuksena oli konfirmaatio. Ihan hyvin voidaan palata tuohon aikaan, tulee seurakunnillekin halvemmaksi, kun ei tarvita leirikeskuksia ja keittäjää, jokainen tuo omat eväät. Ja koska kyseessä olisi todella päiväripari, ehtisi nuoret hyvin töihin illaksi, niin heidän isovanhempiensa vanhemmatkin aikoinaan tekivät.

Vierailija kirjoitti:

Minulle rippileirikokemus oli aikoinaan traumaattinen, koska jouduin venymään sosiaalisen häpeän pelossa siinä yli sen mitä jaksan. Minun sydäntäni lämmittää kaikki tilanteet, jotka nykyään helpottavat nepsyjä puhumaan haasteistaan vapaammin. Minä en puhu epämukavuusalueella olemisesta, vaan sellaisista asioista, jotka rikkovat ihmistä koska ne ovat liikaa ihmisen sietokyvylle. Ihmisen sietokyvyllä on rajansa. Jos ne ylitetään, se jättää jälkiä. 

Itse olet luonut omat rajasi vankilaksi. Normaali ihminen ei koe sosiaalista häpeää koko ajan. Vaan se on ajattelijan oma ajatusharha.

Vierailija kirjoitti:

Neuropsykiatriset haasteet ja erikoispiirteet. En tiedä mitä sanoa. Mut ehkä se on nykypäivää vedota erikoispiirteisiin kun ei jaksa,halua ja ei niin kiinnosta.

Bullshit! Mun molemmilla lapsilla on ADHD, eikä heillä ollut mitään vaikeuksia käydä rippileirit läpi. Kyllä kyse on vain ja ainoastaan näistä äidin lumihiutaleista ja curling -vanhemmuudesta.

Taitaa noiden kestokyky olla heikkoa vähän kaikessa, huolettaahan tuo jo bäjän kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa noiden kestokyky olla heikkoa vähän kaikessa, huolettaahan tuo jo bäjän kaikkia.

En minä piittaa pätkääkään. Omapa on ongelmansa.

Tunnustan että menin sen vuoksi rippikouluun kasarilla, ettei tarvitse mennä leirille ja teeskennellä nauttivansa kumbayaa leikeistä. Ikäiseni olivat aivan liian lapsellisia omaan makuuni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tietysti huono asia, jos ei pysty sopeutumaan ja neuvottelemaan ja tulemaan toimeen toisten kanssa. Mutta olen pastorin kanssa ihan samaa mieltä siitä, että se on pelkästään hyvä asia, että ihmisillä ei enää mene keski-ikään asti ennen kuin tajuavat, ettei tarvitse olla kynnysmattona muille, ja kyllä minullakin on samat oikeudet kuin jokaisella muullakin. Toistan vielä, että tämän asian tajuamisesta ei tarvitse eikä pidä seurata sitä, että alkaa itsekkääksi kusipääksi.

Harmi vaan että se on juuri se mikä siitä seuraa, jos jo lapsena oppii siihen että mua ei kukaan määrälle, eikä mun tarvi ketään kuunnella. Ei se ole kynnysmattona olemista jos oppii kunnioittamaan auktoriteetteja ja toimimaan ryhmässä tiettyjen sääntöjen mukaan sen sijaan että jokainen on vain oman elämänsä päähenkilö. 

Auktoriteetteja ei pidä kunnioittaa, mutta heitä kannattaa kuunnella ja tehdä heidän pyyntöjen mukaisia asioita, jos haluaa pysyä sosiaalisesti vakavasti otettavana. Tämä tietenkin yleistettynä, oman harkinnan mukaan auktoriteetin pyynnöstä pitää kieltäytyä (esim tee mulle kahvia, ota multa suihin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle rippileirikokemus oli aikoinaan traumaattinen, koska jouduin venymään sosiaalisen häpeän pelossa siinä yli sen mitä jaksan. Minun sydäntäni lämmittää kaikki tilanteet, jotka nykyään helpottavat nepsyjä puhumaan haasteistaan vapaammin. Minä en puhu epämukavuusalueella olemisesta, vaan sellaisista asioista, jotka rikkovat ihmistä koska ne ovat liikaa ihmisen sietokyvylle. Ihmisen sietokyvyllä on rajansa. Jos ne ylitetään, se jättää jälkiä. 

Itse olet luonut omat rajasi vankilaksi. Normaali ihminen ei koe sosiaalista häpeää koko ajan. Vaan se on ajattelijan oma ajatusharha.

Nepsy on luonut itse? Sama väite kuin että minä loin itselleni pienen munan. Muutenkin ihmisestä tulee tietynlainen geenien ja ympäristön vaikutuksesta, persoonassa ei ole muruakaan itse luotua. Voi sitä sitten aikuisiällä toki lähteä muovaamaan, mutta nyt keskustellaan rippileiristä.