Lue keskustelun säännöt.
Toivoin pitkään edes yhtä lasta, mutta nyt en ole enää varma...
06.06.2025 |
Olimme IVF-hoidoissakin ja ne päättyivät tuloksettomina.
Viime aikoina olen työstänyt lapsettomuutta ajattelemalla hyviä puolia tässä tilanteessa ja huonoja puolia lapsellisessa elämässä. Ja olen alkanut päätymään enemmän siihen suuntaan, että ehkä ilman lasta on sittenkin parempi. Se tuntuu kyllä haikealta. Vauvan saaminen on todella kaunis asia, mutta lapsen kanssa eläminen asia erikseen. Lapsettomana on aikaa omille harrastuksille ja spontaanille tekemiselle puolison kanssa. Klisee, mutta totta.
Puolisollani on 6. luokkalainen lapsi (meillä puolet ajasta) ja mielestäni on aina ollut raskasta, että miten paljon lapsi roikkuu kiinni, ei keksi omaa tekemistä ja sitä pitäisi jatkuvasti olla järjestämässä. Seurata ruutuaikaa ja niin edelleen.
Nyt kun kohtaan tällaisia ajatuksia tavallaan odottamatta, pohdin, että kannattaakohan meidän lopettaa lapsen yrittäminen kokonaan? Vai pohditteko tekin tällaisia, vaikka halusittekin lapsen?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsettomuuden kipeimpiä puolia on se, ettei siihen voi oikein itse vaikuttaa. Unohtakaa kaikki höpöhöpö yrittämisen jättämisestä, kohtalosta ja ananasmehuista.
Olen hämmästynyt, ettei ap ole vielä saanut kysymystä, että "olettekos yrittäneet tikuttaa ovista sellaisilla kaupasta saatavilla testeillä? Tutun tutun kumminkaima yritti 15 vuotta, kunnes kokeili ja oli heti raskaana!"
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tule ilman hoitoja niin johan sen järkikin sanoo ettei luonto teidän halua lisääntyvän. Tulee joku vaikeavammainen laitostapaus.
Mun lapset on saanut alkunsa hoidoilla ja toinen opiskelee lääkiksessä ja toinen kauppakorkeassa.
Sun mieli haluaa vain suojella sinua. Minäkin jouduin odottelemaan pitkään ennen kuin tärppäsi. Rupesin jo ajattelemaan, etten oikeasti haluakaan koskaan lasta. Kuitenkin salaa toivoin sitä aina koko sydämestäni.