Rippikoululaisille järjestetään nyt pelkän viikonlopun mittaisia leirejä: "Moni nuori ei ole aiemmin ollut yötä pois kotoa"

Miksi näihin tasoa laskeviin toimiin suostutaan? Sama kaava tapahtuu joka paikassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Partioleireillä tuli oltua koko 90-luku ja sitten rippileirillä joskus 2000 vaihteessa. Koko vuositaso siellä oli, eikä mitään sattunut kenellekään. Suihkussa käytiin ja paskalla käytiin. Tytöt omissa huoneissa ja pojat omissa. Mikä on mennyt. Ja tämä vieläpä maaseudulla pienessä kylässä, jossa oltiin kaikki "juntteja". ;)

Partioleirit tosiaan edelleen, varmaan maalla ja täällä Helsingissäkin.

Tulee mieleen, onko nuo lapset aika heikoista lähtökohdista jos ei ole mitään harrastuksia/leirejä eikä kavereita tai edes sukulaisia. 

Lapsella voi olla paljonkin harrastuksia, kavereita tai sukulaisia, mutta osa tapaa mieluummin päivällä toisiaan kuin yöllä. Ja ei kaikkiin harrastusleireihin voi laittaa lasta mitenkään ilman vanhempaa menemään. Oman lapseni harrastusleiri on kerran kesässä, sinne on matkaa noin 600 km ja ei ole mitään yhteiskuljetusta. Sinne julkisilla päästäkseen pitäisi matkustaa junalla ja busseilla, eikä ihan perille saakka pääsisi kuin taksilla. Leiriohjelma myös loppuu jo päivittäin klo 17 maissa ja jatkuu seuraavana aamuna. Ei ihan voi laittaa alakouluikäistä lasta yksinään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksi alaikäisten lasten pitäsikään olla yötä missään muualla kuin kotona? Tottakai se ripari saattaa olla jollekin ensimmäinen kerta kun näin on. Eikös se riparin tarkoitus vähän niin kuin olekin siirtyminen aikuisuutta kohti? 

Ettekö te oikeasti olleet kavereilla yökylässä lapsena? 

En ole ainakaan itse ollut koskaan, eikä meilläkään ollut ketään. Sellainen ei tainnut siihen aikaan tulla kyseeseen, kun 3-4 lapsella oli aina yhteinen huone perheessä.

 

Me oltiin serkkujeni kanssa kaikilla mahdollisilla lomilla mummolassa, joka oli pieni mummonmökki maalla, jossa vain tupa ja keittiö. Meitä oli siis neljä lasta ja mummo ja alkuaikoina vielä isäni nuorin veli asui kotona, eli meitä nukkui parhaillaan kuusi ihmistä samassa pienessä tuvassa. Yksi hetekalla pari sohvalla mummo sängyssään ja loput lattialla. Mökki oli sähkötön, eikä ollut juoksevaa vettä, eikä edes viemäriä. Silti vietimme siellä lomia ihan vapaaehtoisesti, koska siellä oli paljon kaikkea jännää puuhasteltavaa ja saatiin olla yhdessä serkkujeni kanssa, jotka asui eri paikkakunnalla kuin minä. Olin myös toisinaan serkuillani yötä ja heillä siis oli kolmella lapsella yhteinen huone. Minä siis nukuin lattialla ja se oli tietenkin ihan ok.

En tiedä mihin aikaan sinun "siihen aikaan" aikaan oli, mutta omassa lapsuudessani 1970-luvulla oli ihan normaalia olla yökylässä milloin kenelläkin ja koska lapsia tuolloin vielä oli kohtuullisesti, niin harvoilla oli omaa huonetta, eli useampi lapsi samassa huoneessa yökyläilyssä oli pikemminkin normi kuin poikkeus ja kivaahan se vaan oli kun sai nukkua useiden kaverien kanssa samassa huoneessa.

Miksi nuoren pitäisi olla yötä jossain muualla kuin kotona? 

Ihan ihmeellistä mollaamista täällä, ei se lapsi siitä sen itsenäisemmäksi tai paremmaksi tule vaikka olisi mahdollisimman paljon poissa kotoa ennen rippikouluikää. Minusta on ihan hyvä, että ripareita on myös päivisin.

Vierailija kirjoitti:

No itse olin kyllä iltariparilla aikoinani. En todellakaan halunnut tuhlata kesästäni viikkoa johonkin jeesusleiriin. Silloin kaikki kaverini ja moni muukin valitsi mieluummin iltariparin. Leirille meni kaikki nössöt ja poikkeavat yksilöt.💪😲

 

 

 

Mitä tarkoittaa "iltaripari"? Tarkoitatko siis ihan tavan rippikoulua?

Omassa nuoruudessani riparilla tarkoitettiin vain ja ainoastaan rippileiriä, jossa siis oltiin yhteen pötköön koko roska, eikä leiriltä saanut poistua yhtään mihinkään. Minä sain poikkeusluvalla käydä lenkillä leirin vieressä kulkevalla polulla, koska harrastin kestävyysjuoksua ja oli pakko saada suoritettua harjoitusohjelmani mukaiset treenit, koska leiri kesti yli kaksi viikkoa. Tuohon muutaman sadanmetrin päässä leirin ulkopuolella suoritettuun lenkkiinkin siis vaadittiin kirkkoherralta erityislupa. 

Rippikoulu taas oli ihan eri juttu, eikä kukaan koskaan missään nimessä käyttänyt siitä lyhennettä ripari, koska se lyhenne oli tarkoitettu ainoastaan rippileirille. Rippikoulu käytiin iltaisin ja se kesti muistaakseni useamman kuukauden. Isoveljeni kävi siis rippikoulun, mutta minä jo riparin, joka alkoi yleistymään tuolloin voimakkaasti ja omana aikanani jo valtaosa kävi riparin ja paljon pienempi osa rippikoulun.

Siis ainahan ripareita on ollut erilaisia, meillä oli 10 päivän leiri, osalla oli vaan parin tai muutaman päivän leirejä. Jotkut kävi riparin myös muutaman päivän päiväleirinä.

Monet kävi myös esimerkiksi kesätöissä ja sen vuoksi valitsi lyhemmän riparin tai päiväleirin. Tuskinpa tuo mitenkään erityisesti liittyy siihen miten paljon ollaan oltu öitä poissa kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi näihin tasoa laskeviin toimiin suostutaan? Sama kaava tapahtuu joka paikassa?

En tiedä. Mikä vanhemmuudessa on muuttunut? Millä tavalla perheet ja yhteiskunta on muuttunut?

Lapsia syntyy vähemmän, silti lastensuojeluilmoituksia tehdään enemmän kuin aiemmin. Lapset ja nuoret voi pahoin, on kaikenlaisia ongelmia.

Näin siitä huolimatta, että lapset syntyy lähes järjestäen toivottuina ja hyvään tilanteeseen, perheellistymisen ikä on jo aika korkea jne. Mitkään marginaalissa olevat ongelmatapaukset ei näitä ilmiöitä yhteiskunnallisella tasolla selitä.

Miksi lapsen pitäisi olla yötä poissa kotoa? Eiköhän niistä just tule niitä jotka on vielä kouluikäisenäkin yökastelijoita jotka hilluu siellä ja täällä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen pitäisi olla yötä poissa kotoa? Eiköhän niistä just tule niitä jotka on vielä kouluikäisenäkin yökastelijoita jotka hilluu siellä ja täällä.

Ei kai pidäkään, mutta on outoa, jos ei ripari-ikään mennessä ole ollut. Indikoi elämänlaadusta jotain. Normaaliin sosiaalisuuteen yleensä kuuluu se, että on oltu jossain muuallakin kuin kotona vanhempien kanssa nukkumassa.

Olen itse käynyt ihan tavallisen rippileirin, mutta kieltämättä olisin varmaan valinnut jonkun toisen vaihtoehdon jos sellainen olisi ollut. Kolme perheenjäsentäni oli kuollut onnettomuudessa edellisenä talvena, tuntui ahdistavalta mennä riparille joka kesti yli viikon. Vaikka olin jo lapsesta asti ollut toisinaan poissa kotoa leireillä ja yökylässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen pitäisi olla yötä poissa kotoa? Eiköhän niistä just tule niitä jotka on vielä kouluikäisenäkin yökastelijoita jotka hilluu siellä ja täällä.

Ei kai pidäkään, mutta on outoa, jos ei ripari-ikään mennessä ole ollut. Indikoi elämänlaadusta jotain. Normaaliin sosiaalisuuteen yleensä kuuluu se, että on oltu jossain muuallakin kuin kotona vanhempien kanssa nukkumassa.

Mitä merkitystä sillä on missä se nukkuminen tapahtuu? Eihän nukkuessa tehdä muuta kuin nukutaan. Yleensä ihmiset tekee asioita päiväsaikaan, eikä se missä on nukuttu kerro mitään siitä mitä päivisin on tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Jo 1990-luvulla oli myös kaupunki-rippikouluja, joissa opetus pidettiin seurakuntatalolla ja sitten mentiin kotiin nukkumaan. Osassa saattoi olla myös niin että opetusta oli useammalla viikolla, 1-2 päivänä viikossa. 

Mutta tässäkin ketjussa osalta on tainnut jutun otsikko lukematta. Sen mukaan *osalla* nuorista on vaikeuksia nukkua leirillä. 

Opiskeluaikaan tai armeijaan vertailu ontuu jo siinä että rippikoululaiset ovat opiskelijoita ja varusmiehiä viisi vuotta nuorempia, eivätkä kaikki tosiaan välttämättä ole yöpyneet useampaa yötä eri paikassa kuin vanhempansa. Käytännössä sen harjoittelu vaatii jonkun harrastuksen jossa on monen päivän leirejä, kilpailumatkoja tms. jossa omat vanhemmat eivät ole mukana.

"Jo 90-luvulla" :D:D:D

Juu oli "jo" 90-luvulla totisesti rippikouluja, koska se oli se mistä koko rippikoulutouhu on alkanut ;)

Se kotoa käsin suoritettu rippikoulu on se normi mitä on alettu käymään jo 1700-luvulta lähtien. Rippileirit taas on "nykyajan" juttuja ja tuli mukaan kuvioihin vasta 1960-luvulla ja siitä tuli se yleisempi vaihtoehto jo 1970-luvulla ja ollut kasarista lähtien se nuorison suosima valinta ja siihen on tietysti syynä se, että saa nopeammin rippikoulun pois alta kuleksimasta ja pääsee saamaan nopeammin rippilahjoja, eli rahaa. Sehän on yli 90% nuorista se suurin ja jopa ainoa motiivi päästä ripille. 

Vaikka siis rippileiri on jo 70-luvun lopulta lähtien ollut nuorison ehdoton ykkössuosikki, niin rippikouluhan on kulkenut sen rinnalla koko ajan vaihtoehtona ja on ymmärtääkseni vieläkin kaikkien luterilaisen seurakunnan jäsenten saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse käynyt ihan tavallisen rippileirin, mutta kieltämättä olisin varmaan valinnut jonkun toisen vaihtoehdon jos sellainen olisi ollut. Kolme perheenjäsentäni oli kuollut onnettomuudessa edellisenä talvena, tuntui ahdistavalta mennä riparille joka kesti yli viikon. Vaikka olin jo lapsesta asti ollut toisinaan poissa kotoa leireillä ja yökylässä. 

Kyllä kai tavallinen kotoa käytävä rippikoulu on edelleen olemassa, vaikka leirit se yleisin vaihtoehto onkin.

Varmaan yksi asia, mikä tähän vaikuttaa on se, että lapsiperheet ovat nykyään todella yksin. Eli lapsille/nuorille ei tule enää kokemuksia siitä, millaista on olla yökylässä ilman vanhempia jonkun muun luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aha, ahdistavaa oli jo 20 vuotta sitten, mut silloin vain kärsittiin hiljaa ja se ei ole hyvä asia sekään.

Tai sitten on ihan hyvä mennä vähän epämukavuusalueen ulkopuolelle. Ei sitä ikuisesti voi äidin vieressä nukkua. 

On tosi huolestuttavaa, jos suomalaiset nuoret eivät pysty olemaan yhtä viikkoa leirillä, jossa on muita nuoria. Mikä tätä maata vaivaa? Hemmotellaanko ja myötäilläänkö lapsia kotona liikaa? Olin viikon leirillä noin 8-vuotiaana ja muistan sen surullisena. Jotkut ohjaajat uhkasivat meitä inhottavalla yhteisrangaistuksella jostakin asiasta, vaikka rangaistus olisi pitänyt kohdistaa tekijöihin. Se oli pelottavaa sen ikäiselle lapselle. Mutta muistan kivojakin asioita kuten leirinuotio illalla ja kun meille näytettiin kuvia ja kerrottiin  kiinnostavia asioita kaukaisten maiden oloista. Kaikilla perheillä ei silloin vielä ollut televisiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä nämä pärjää kun pitäisi lähteä opiskelemaan?

Ei mun DI-opinnoissa tarvinnut kertaakaan olla leiriolosuhteissa.

 

Mun korkeakouluopinnoissa, ihan aikuisiällä, oli yksi tällainen vähän kuin leirimuotoisena järkätty pakollinen kenttäkurssi ja kamalaahan sekin oli, ihmiset jotka kammoaa tällaista eivät edes mene opiskelemaan aloille, joissa tätä on enemmänkin tiedossa.

En voi uskoa lukemaani. Mitä ihmisille on tapahtunut?

Vierailija kirjoitti:

Miksi nuoren pitäisi olla yötä jossain muualla kuin kotona? 

Oppii sosiaalista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa ja ylipäätään yhteisöllisyyttä. 

Pienemmällä todennäköisyydellä lapsesta tulee kouluampuja, kun oppii olemaan osa kaveripiiriä, eikä vaan yksinään kotona haudo synkkiä ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi oli Tampereella seurakunnan kymppileirillä. Samanlaisia on Turussa. Siis 10-vuotiaille. 

Yöpyminen oli puolijoukkueteltassa. 

Joo, meidänkin seurakunnassa näitä. Pikkupaikkakunta. Ja alakouluikäisten leirille pääsee jo ekalla luokalla. Sama paikka missä ripari myöhemmin. 

Sama täällä. Asun kaupungissa ja seurakunnan lastenleiri lienee pian alkamassa. Sinne tulee lapsia eri paikkakunnilta. Jos jollakulla on vähän koti-ikävä, häntä varmasti lohdutetaan ja nykyään on puhelin, joilla saa nopeasti yhteyden kotiväkeen. Oma lapseni joutui aikoinaan keskeyttämään yhden leirin koti-ikävän takia.  Hänellä oli olllut kivaa aikaisemmilla leireillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi oli Tampereella seurakunnan kymppileirillä. Samanlaisia on Turussa. Siis 10-vuotiaille. 

Yöpyminen oli puolijoukkueteltassa. 

Joo, meidänkin seurakunnassa näitä. Pikkupaikkakunta. Ja alakouluikäisten leirille pääsee jo ekalla luokalla. Sama paikka missä ripari myöhemmin. 

 

Sama täällä. Asun kaupungissa ja seurakunnan lastenleiri lienee pian alkamassa. Sinne tulee lapsia eri paikkakunnilta. Jos jollakulla on vähän koti-ikävä, häntä varmasti lohdutetaan ja nykyään on puhelin, joilla saa nopeasti yhteyden kotiväkeen. Oma lapseni joutui aikoinaan keskeyttämään yhden leirin koti-ikävän takia.  Hänellä oli olllut kivaa aikaisemmilla leireillä. 

 

Tää onkin jännä juttu, että nyt näitä tuntuu taas olevan. Onhan seurakunnan leirejä ollut varmaan aina, mutta kun oma lapsemme oli leireilyiässä vuosituhannen vaihteessa, niin ainakaan silloin ei isossa kaupungissamme ollut oikein seurakuntaleiriä tarjolla, ei ainakaan omassa seurakunnassamme. Sen sijaan monet muut tahot lasten kesäleirejä kyllä järjesti ja lapsemme parina kolmena kesänä niillä leireillä kävikin, ne vaan oli aika hintavia. 

Itsehän kyllä olin seurakunnan kesäleirillä useampanakin kesänä ja myös kaupungin kesäsiirtola oli tuolloin yksi vaihtoehto. Siihen aikaan lähes kaikki lapset oli jollakin leirillä kesän aikana, oli sitten kyseessä seurakuntaleiri, partioleiri, pioneerileiri, 4H-leiri, urheiluleiri, kesäsiirtola tai ihan mikä vaan leiri.