Rippikoululaisille järjestetään nyt pelkän viikonlopun mittaisia leirejä: "Moni nuori ei ole aiemmin ollut yötä pois kotoa"

Kuka hullu lapsiaan päästää rippleireille?! Papit kännissä ja kähmimässä tyttöjä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka hullu lapsiaan päästää rippleireille?! Papit kännissä ja kähmimässä tyttöjä. 

Niitä hulluja riittää vielä, joskin kirkkoon kuuluvien osuus väestöstä on jo pitkään laskenut tasaisesti. Helsingissä kirkkouskovaisia on enää alle puolet, mutta koko maan tasolla kaiketi lähes 60 %. Näköpiirissä ei ole suunnanmuutosta vaan porukka kävellee kirkosta ulos jatkossakin.

Itse jätin riparin väliin, mutta äkättyäni että kavereiden ripari pidetään saaressa parin kilsan päässä mökiltämme, aloin täysi-ikäisen serkkuni kanssa "kaljalautturiksi" ja kuskasimme erään ranta-kaupan varaston tyhjäksi tuonne.

Jampat oli käytännössä koko riparin pikkusievässä, isosia myöten. Samalla sain kostoni, kun tekopyhä kirkkoherra kävi koulullla kasin ajan pitämässä saarnahetkiä eikä voinut sietää sitä että hänen laumassaan oli joku, joka kehtasi jättää väliin riparin - minkä toi varsin selvästi esiin uskonnontunneilla ja erityisesti niiden jälkeen.

Ensin kauhistelin uutista mutta muistinkin  että minähän olin jo 12 v yksin kotona viikonloput ja join kännit 13 v. Oma lapsi on nyt 12 v enkä voisi jättää edes yöksi yksinään, en haluaisi ja lasta pelottaisi yksin.

Hyvä vaan että lapsista huolehditaan paremmin kuin ennen. Ei muualla maailmassa missä mt ongelmat eivät ole niin yleisiä kuin täällä ole lähetetty 14 vuotiaita viikoksi tuntemattomien kanssa leirille. 

Omat lapseni ovat olleet kaikki rippileireillä. Ei niitä kukaan heistä lämmöllä muistele, olivat kamalia kokemuksia, mutta menivät meidän vanhempien kannustamana ja omasta mielestään siksi, etteivät halunneet erottua joukosta. Ei se täysin vieraiden ihmisten keskellä oleminen ulkohuusseineen ole välttämättä teinien juttu, kun monikaan ei ole sellaista ennen kokenut. Ulkosuihkut, jossa muut tirkistelemässä ja nukkuminen ihan vieraiden tyyppien kanssa ei kaikkia innosta. 

Tuohon, että jotkut ovat huolissaan, miten sellaiset pärjäävät elämässään, jotka eivät ole vielä 15-vuotiaanakaan olleet yötä ilman vanhempia, sanoisin, että tietenkin ihmisestä riippuen, mutta ihan hyvin. Itse olin 18-vuotiaana ensimmäisen kerran yötä pois kotoa, ja olinkin kerralla kolme viikkoa, eikä ollut koti-ikävä tippaakaan. Samanlaiset kokemukset ovat sisaruksillani.

Vierailija kirjoitti:

Itse jätin riparin väliin, mutta äkättyäni että kavereiden ripari pidetään saaressa parin kilsan päässä mökiltämme, aloin täysi-ikäisen serkkuni kanssa "kaljalautturiksi" ja kuskasimme erään ranta-kaupan varaston tyhjäksi tuonne.

Jampat oli käytännössä koko riparin pikkusievässä, isosia myöten. Samalla sain kostoni, kun tekopyhä kirkkoherra kävi koulullla kasin ajan pitämässä saarnahetkiä eikä voinut sietää sitä että hänen laumassaan oli joku, joka kehtasi jättää väliin riparin - minkä toi varsin selvästi esiin uskonnontunneilla ja erityisesti niiden jälkeen.

Huh.

Tänään kirkkoherroilla onneksi on porttikielto kouluun. Tosin tässä kohden lakeja rikotaan, varsinkin, jos koulun rehtoriksi on päästetty uskovainen hihhuli.

Vierailija kirjoitti:

Ensin kauhistelin uutista mutta muistinkin  että minähän olin jo 12 v yksin kotona viikonloput ja join kännit 13 v. Oma lapsi on nyt 12 v enkä voisi jättää edes yöksi yksinään, en haluaisi ja lasta pelottaisi yksin.

Hyvä vaan että lapsista huolehditaan paremmin kuin ennen. Ei muualla maailmassa missä mt ongelmat eivät ole niin yleisiä kuin täällä ole lähetetty 14 vuotiaita viikoksi tuntemattomien kanssa leirille. 

Se oli ihanaa, ei tarvinnut olla kotona hakattavana ja kuuntelemassa vanhempien riitoja. Muutenkin olen sosiaalinen tyyppi ja odotin omaa avainta jo kolmivuotiaana. Lapsuuden parasta aikaa oli saada se avain ja vapaus. Traumatisoituisin, jos pitäisi nyt elää nykyisten teinien elämää, että kaikki on peloteltu kuoliaaksi ja kotoa ei saa lähteä mihinkään, paitsi tulostavoistettuihin harrastuksiin, minne kuskataan yötä päivää eikä kukaan pysähdy edes yhteiselle aterialle. Tulokset näkyy nuorten mt-ongelmina, kiusaamisena ja puukkoiskuina (ja tytöillä itsensä kauppaamisena tai sen hyväksymisenä.) Rajoja ei ole, nuoret hyppivät aikuisten naamalle ja lainsäädäntö sallii tämän kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni ovat olleet kaikki rippileireillä. Ei niitä kukaan heistä lämmöllä muistele, olivat kamalia kokemuksia, mutta menivät meidän vanhempien kannustamana ja omasta mielestään siksi, etteivät halunneet erottua joukosta. Ei se täysin vieraiden ihmisten keskellä oleminen ulkohuusseineen ole välttämättä teinien juttu, kun monikaan ei ole sellaista ennen kokenut. Ulkosuihkut, jossa muut tirkistelemässä ja nukkuminen ihan vieraiden tyyppien kanssa ei kaikkia innosta. 

Tuohon, että jotkut ovat huolissaan, miten sellaiset pärjäävät elämässään, jotka eivät ole vielä 15-vuotiaanakaan olleet yötä ilman vanhempia, sanoisin, että tietenkin ihmisestä riippuen, mutta ihan hyvin. Itse olin 18-vuotiaana ensimmäisen kerran yötä pois kotoa, ja olinkin kerralla kolme viikkoa, eikä ollut koti-ikävä tippaakaan. Samanlaiset kokemukset ovat sisaruksillani.

Normaalit sisävessat ja suihkut oli. Saimme kavereiden kanssa paljon lisää hyviä ystäviä ja isosiin tuli lämpimät välit. En ymmärrä ollenkaan, että aikuistumista ja muuta aletaan opettelemaan vasta aikuisena. Kehityspsykologiassa murrosiän tehtävä on auttaa nuorta itsenäistymään, tottumaan ajatukseen siitä, että lentää pian pesästä ja sen tarkoituksena on auttaa yksilö muodostamaan myöhemmin uusi, oma perhe. Nykyään lukemistakin opetellaan kunnolla vasta yläasteella. Itse opin lukemaan ennen kuin menin kouluun. Meillä tavallinen, ei-akateeminen duunariperhe, meillä ei ollut edes mitään kirjoja liiemmin. Muistan lukeneeni niitä tietosanakirjoja ainakin, joita jokaisessa perheessä oli vähintään 20. En voi ymmärtää,  että 2010 syntynyt siskontyttö täyttää 15v eikä edelleenkään osaa kirjoittaa oikein. Miksi tämä meidän kulttuuri halutaan rapauttaa??? Miksi tämä kaikki on suurimmalle osalle täälläkin ok?

Itse kävin iltarippikoulun, vaikka ratsastusleireillä kävinkin normaalisti. Muistan hämärästi joskus kuulleeni alun perin kaikkien rippikoulujen olleen iltaripareita, ja rippileirien olevan uudempi asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin kauhistelin uutista mutta muistinkin  että minähän olin jo 12 v yksin kotona viikonloput ja join kännit 13 v. Oma lapsi on nyt 12 v enkä voisi jättää edes yöksi yksinään, en haluaisi ja lasta pelottaisi yksin.

Hyvä vaan että lapsista huolehditaan paremmin kuin ennen. Ei muualla maailmassa missä mt ongelmat eivät ole niin yleisiä kuin täällä ole lähetetty 14 vuotiaita viikoksi tuntemattomien kanssa leirille. 

Se oli ihanaa, ei tarvinnut olla kotona hakattavana ja kuuntelemassa vanhempien riitoja. Muutenkin olen sosiaalinen tyyppi ja odotin omaa avainta jo kolmivuotiaana. Lapsuuden parasta aikaa oli saada se avain ja vapaus. Traumatisoituisin, jos pitäisi nyt elää nykyisten teinien elämää, että kaikki on peloteltu kuoliaaksi ja kotoa ei saa lähteä mihinkään, paitsi tulostavoistettuihin harrastuksiin, minne kuskataan yötä päivää eikä kukaan pysähd

Kaikkien kotona ei olekaan tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni ovat olleet kaikki rippileireillä. Ei niitä kukaan heistä lämmöllä muistele, olivat kamalia kokemuksia, mutta menivät meidän vanhempien kannustamana ja omasta mielestään siksi, etteivät halunneet erottua joukosta. Ei se täysin vieraiden ihmisten keskellä oleminen ulkohuusseineen ole välttämättä teinien juttu, kun monikaan ei ole sellaista ennen kokenut. Ulkosuihkut, jossa muut tirkistelemässä ja nukkuminen ihan vieraiden tyyppien kanssa ei kaikkia innosta. 

Tuohon, että jotkut ovat huolissaan, miten sellaiset pärjäävät elämässään, jotka eivät ole vielä 15-vuotiaanakaan olleet yötä ilman vanhempia, sanoisin, että tietenkin ihmisestä riippuen, mutta ihan hyvin. Itse olin 18-vuotiaana ensimmäisen kerran yötä pois kotoa, ja olinkin kerralla kolme viikkoa, eikä ollut koti-ikävä tippaakaan. Samanlaiset kokemukset ovat sisaruksillani.

Normaalit si

Sitä itsenäistymistä voi opetella muillakin tavoin kuin viettämällä aikaa riparilla ja muilla leireillä pitkiä aikoja kerrallaan. Rippileirillä ei edes ollut mitään itsenäistymistarvetta, kun päivärytmi oli melkein minuuttiaikataululla suunniteltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin kauhistelin uutista mutta muistinkin  että minähän olin jo 12 v yksin kotona viikonloput ja join kännit 13 v. Oma lapsi on nyt 12 v enkä voisi jättää edes yöksi yksinään, en haluaisi ja lasta pelottaisi yksin.

Hyvä vaan että lapsista huolehditaan paremmin kuin ennen. Ei muualla maailmassa missä mt ongelmat eivät ole niin yleisiä kuin täällä ole lähetetty 14 vuotiaita viikoksi tuntemattomien kanssa leirille. 

Se oli ihanaa, ei tarvinnut olla kotona hakattavana ja kuuntelemassa vanhempien riitoja. Muutenkin olen sosiaalinen tyyppi ja odotin omaa avainta jo kolmivuotiaana. Lapsuuden parasta aikaa oli saada se avain ja vapaus. Traumatisoituisin, jos pitäisi nyt elää nykyisten teinien elämää, että kaikki on peloteltu kuoliaaksi ja kotoa ei saa lähteä mihinkään, paitsi tulostavoistettuihin harrastuksiin, m

Kaikkien kotona ei olekaan tuollaista.

Ei tietenkään, Sherlock. Mutta se, kuinka tietty vapaus ja mahdollisuus oppia ja kokea nuoruutta on otettu pois nuorilta, on hälyyttävää. Samoin pitäisi laittaa rajaa eli vapautta on annettu väärästä päästä: annetaan kännykät, saa kiroilla, saa somettaa ja pelata valtavasti, mistään ei kielletä ja opettajat ei saa enää komentaa. 

Ohis: millä saisi kitkettyä tämän pois, että otetaan YKSI lause, jota väännetään eipäs juupas -tyyliin ja jätetään koko muu asia lukematta? Onneksi livenä kukaan ei vänkää jostakin yhdestä lauseesta vaan esittää hieman laajemmin aegumentteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin kauhistelin uutista mutta muistinkin  että minähän olin jo 12 v yksin kotona viikonloput ja join kännit 13 v. Oma lapsi on nyt 12 v enkä voisi jättää edes yöksi yksinään, en haluaisi ja lasta pelottaisi yksin.

Hyvä vaan että lapsista huolehditaan paremmin kuin ennen. Ei muualla maailmassa missä mt ongelmat eivät ole niin yleisiä kuin täällä ole lähetetty 14 vuotiaita viikoksi tuntemattomien kanssa leirille. 

Se oli ihanaa, ei tarvinnut olla kotona hakattavana ja kuuntelemassa vanhempien riitoja. Muutenkin olen sosiaalinen tyyppi ja odotin omaa avainta jo kolmivuotiaana. Lapsuuden parasta aikaa oli saada se avain ja vapaus. Traumatisoituisin, jos pitäisi nyt elää nykyisten teinien elämää, että kaikki on peloteltu kuoliaaksi ja kotoa ei saa lähteä mihin

Ei tietenkään, Sherlock. Mutta se, kuinka tietty vapaus ja mahdollisuus oppia ja kokea nuoruutta on otettu pois nuorilta, on hälyyttävää. Samoin pitäisi laittaa rajaa eli vapautta on annettu väärästä päästä: annetaan kännykät, saa kiroilla, saa somettaa ja pelata valtavasti, mistään ei kielletä ja opettajat ei saa enää komentaa. 

 

Ohis: millä saisi kitkettyä tämän pois, että otetaan YKSI lause, jota väännetään eipäs juupas -tyyliin ja jätetään koko muu asia lukematta? Onneksi livenä kukaan ei vänkää jostakin yhdestä lauseesta vaan esittää hieman laajemmin aegumentteja.

Ei nuorilta ole otettu pois mitään vapautta tai mahdollisuutta kokea elämä tai oppia asioita.

Ripari ei mitään vapautta ole nähnytkään, täynnä ihan turhan tiukkoja sääntöjä, esimerkiksi piti käyttää ulkovessoja vaikka leirillä olisi ollut sisävessatkin, leirialueelta ei saanut poistua ns. vapaa-ajalla edes kävelylle tuttuun ympäristöön ilman erityistä syytä, puhelinta sai käyttää vain yhden tunnin päivässä vaikka mitään kummempaa syytä ei tähänkään ollut. Lisäksi kaikki oli mietitty ja järjestetty valmiiksi, ei siis vapaudesta tai itsenäisyydestä tietoakaan.

Se että sinä koit sen mielekkäämmäksi kuin kotiolosi, ei liity asiaan oikeastaan mitenkään.

Tosi hyvä vaihtoehto tuollainen viikonloppuleiri.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan yksi asia, mikä tähän vaikuttaa on se, että lapsiperheet ovat nykyään todella yksin. Eli lapsille/nuorille ei tule enää kokemuksia siitä, millaista on olla yökylässä ilman vanhempia jonkun muun luona.

Kyllä. Kaikilla ei ole isovanhempia tai muita sukulaisia, jotka ottaisivat yökylään tai edes pariksi tunniksi. Kaikilla ei ole mahdollisuutta (tai halua) harrastaa jotain, joka vie yön yli kestäviin turnauksiin ja leireille. Kaikilla ei ole kavereita, joiden vanhemmat jaksaisivat ottaa lapsia yökylään. Kaikilla ei ole mökkiä, jonne lapselle otettaisiin kaveri seuraksi. Kyllä se on varmaan ihmeellistä huomata, miten monenlaisia perheitä meillä on, jos oma näkökulma ulottuu vain siihen omaan tapaan olla ja elää. 

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni ovat olleet kaikki rippileireillä. Ei niitä kukaan heistä lämmöllä muistele, olivat kamalia kokemuksia, mutta menivät meidän vanhempien kannustamana ja omasta mielestään siksi, etteivät halunneet erottua joukosta. Ei se täysin vieraiden ihmisten keskellä oleminen ulkohuusseineen ole välttämättä teinien juttu, kun monikaan ei ole sellaista ennen kokenut. Ulkosuihkut, jossa muut tirkistelemässä ja nukkuminen ihan vieraiden tyyppien kanssa ei kaikkia innosta. 

Tuohon, että jotkut ovat huolissaan, miten sellaiset pärjäävät elämässään, jotka eivät ole vielä 15-vuotiaanakaan olleet yötä ilman vanhempia, sanoisin, että tietenkin ihmisestä riippuen, mutta ihan hyvin. Itse olin 18-vuotiaana ensimmäisen kerran yötä pois kotoa, ja olinkin kerralla kolme viikkoa, eikä ollut koti-ikävä tippaakaan. Samanlaiset kokemukset ovat sisaruksillani.

Totta, eipä se itsenäisyys riparilla tai muilla leireillä olemisesta ole kiinni.

Vaikkei 15-vuotias olisikaan koskaan aiemmin ollut yötä poissa kotoa, niin eikö tuossa iässä pitäisi kuitenkin jo olla sen verran henkistä kanttia ja valmiutta, että siitä selviää ja sen pystyy kestämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikkei 15-vuotias olisikaan koskaan aiemmin ollut yötä poissa kotoa, niin eikö tuossa iässä pitäisi kuitenkin jo olla sen verran henkistä kanttia ja valmiutta, että siitä selviää ja sen pystyy kestämään. 

Millä tavalla pitäisi? Kyllä minäkin siitä lopulta selvisin, mutta ei se niin mukavaa ollut, itsenäisyyden kanssa sillä taas ei ollut mitään tekemistä. Riparilta muistan toki ne hauskat tekemiset ja kivat hetket kavereiden kanssa, mutta myös ahdistuksen ja ikävän. Noita kivoja hetkiä ja mukavaa tekemistä olisi ihan yhtä hyvin voinut olla myös päiväleirillä tai parin-kolmen päivän riparilla.

Eiköhän itsenäistyminen liity ihan toisiin asioihin kuin siihen haluaako olla viikkoa riparilla vai ei.

Ripari oli tosi ahdistava kokemus jo vuonna 2003. Olin sen jälkeen suljetulla kaksi viikkoa akuutin ahdistuksen ja masennuksen takia, että en nyt tiedä oliko silloinkaan ihan kunnossa riparisysteemi. Helvetillä pelottelua jo valmiiksi herkässä iässä olevalle. Sais kieltää koko riparin.