Lue keskustelun säännöt.
Rippikoululaisille järjestetään nyt pelkän viikonlopun mittaisia leirejä: "Moni nuori ei ole aiemmin ollut yötä pois kotoa"
05.06.2025 |
Moni nuori ei ole aiemmin ollut yötä pois kotoa, minkä vuoksi nukahtaminen voi olla vaikeaa.
Myös leirillä ruokailu on joillekin nuorille hankalaa.
Vuosikymmeniä nuorten parissa työskennellyt Haavisto sanoo, että rippinuorissa näkyy suuri muutos.
Kommentit (244)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää missasi sen ensimmäisen nuorten kehitykselle pakollisen itsenäistymishypyn koronan takia. Muistatteko, sen ajan kun ajettiin fillarilla kylän toiselle laidalle uimaan, siinä 10-12-vuotiaina, ja käveltiin sorakuopalle talvella heittelemään kiviä alas ja aiheuttamaan lumivyöryjä? Keräännyttiin kaverin luo yöksi isommalla porukalla ja kikatettiin aamun tunneille?
Ja nyt ne missaa sen kotoa irtoamisen kun pitäisi alkaa etsiä paria ja omaa elämää.
Ei hyvä heilu tulevaisuudessa.
EI liity mitenkään koronaan. Johtuu siitä, että ennen alakouluikäiset olivat kesäleireillä, ja nykyään jo vuosikaudet leirit ovat olleet päivä"leirejä".
Missä muka? Korkeintaan korona-aikana hetken oli taukoa. Partiolaiset leireilee heti sudarina, n. 10-vuotiaana mun lapsella oli jalkapalloleirejä, orkesterileirejä ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän useimmat ole olleet yön tai useampia poissa kotoa ainakin sukulaisten luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse olin kyllä iltariparilla aikoinani. En todellakaan halunnut tuhlata kesästäni viikkoa johonkin jeesusleiriin. Silloin kaikki kaverini ja moni muukin valitsi mieluummin iltariparin. Leirille meni kaikki nössöt ja poikkeavat yksilöt.💪😲
Joo, varmasti. Nuo päivä/iltariparit on aina olleet mammanpoikien ripareita tai apukoululaisille suunnattuja.
Mun aikana sählärit meni leirille ja mahtaili sitten mitä kaikkea jäynää oli osalle tehneet. Oli pistetty pää kusipyttyyn, syötetty hevonpaskaa ja pistetty alasti pihalle. Älytöntä sekoilua. Sama peli jatkui heillä amiksessa. Asialliset tyypit kävi päivällä ja homma hoitui ilman törttöilyjä.
Ihan hullua. Mä vein itse 15-vuotiaana muita pienempiä lapsia telttaleireille, kun olin johtajana partiossa.
No voi hellanduudelis. Tuo menee jo aivan naurettavuuksiin. Ei mitään opi sietämään, jollei altista itseään. Millä sieltä mamman komerosta on tarkoitus lähteä parikymppisenä maailmaan, kun ei ole koskaan uskallettu edes postilaatikolle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toista se oli kasari-ysärinvaihteessa ei ollu vokevokee oli sekasaunaa käytiin tyttöjen kanssa nakuyöuimassa ??
Vierailija kirjoitti:
Todella ihmettelen, missä tuollaisia kasvaa?
Oma lapseni on 14v, ja hänen luokassaan tuskin on ketään, joka ei ole ollut yötä pois kotoa jo kauan sitten. Näille kaikille lapsille on ollut ekaluokasta lähtien normaalia yökyläillä kavereiden luona, mennä kaverin perheen tai sukulaisten mukaan mökille, mennä isovanhempien kanssa reissuun, yöpyä kisamatkoilla vieraassa kaupungissa tai jopa vieraassa maassa ilman vanhempia jne.
Riippuu missä asuu ja mitä harrastaa. Omien lasten harrastukset eivät ole sisältäneet mitään kisamatkoja tai leirejä. Tietääkseni kellään lapseni kaverin perheellä ei ole mökkejä. Korkeintaan vuokraavat lomalle jonkun, mutta yleensä lähtevät ulkomaille. Oman mökin puute ei ole rahakysymys, vaan ei ole intresseissä hankkia sellaista. Omat vanhempani ovat työelämässä ja asuvat kaukana, joten ei sinne niin vain lähetä yökyläilemään, muuta kuin koko porukalla. Reissaamme usein yhdessä, mutta en ole kokenut tarpeelliseksi heitä väkisin lykätä mihinkään yöksi. Lapsillani on joitain yäkyläilyjä ollut kavereilla puolin ja toisin, mutta eivät ole kokeneet mitään hinkua kovin usein yökyläillä. Pakko todeta, etten ymmärrä tätä kauhistelua, että pitäisi jotenkin hirveästi olla yötä ympäri kyliä. Lapseni viihtyvät kotona eikä minulla ole kiire heitä häätää täältä. Teinin kehitys on nopeaa ja halu itsenäistyä voi tulla hyvinkin nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä jokin kaupunkilaisten ongelma? Rippikuolu on kristittyjen juttu. Onhan siinä ehtinyt tuntea sen porukan jo 8 vuotta peruskoulun ajan. En ymmärrä mikä ongelma?
Oli tuota silloinkin, kun oma lapseni (tänä vuonna 21) oli menossa riparille. Jossain ennen leiriä järjestetyssä vanhempainillassa oli osalla vanhemmista huoli, miten oma lapsi siellä pärjää, vaikkakin valvottuna ja kaikki toiminta aikataulutettuna. Tuntui absurdilta, kun oma lapsi oli siinä vaiheessa kulkenut urheiluleireillä jo itsenäisesti, siis myös mennyt junalla toiselle paikkakunnalle, majoittunut itsenäisesti urheiluopistolle ja ollut siellä viikon leirin urheilukavereidensa kanssa. Valvontaakin näillä leireillä oli huomattavasti vähemmän kuin riparilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei olllut 48 vuotta sitten yhtään ahdistavaa, vaikka ripari kesti kaks ja puol viikkoa ja samassa kämpässä oli kymmenkunta jantteria.
Nykyajan pullamössöille kaikki on liian ahdistavaa.
Kyllä kiusaaminen on ihan eri tasolla kuin ennen. Ei ole pientä tappelun nujakointia tai huutelua. Kiusataan systemaattisesti ja somessakin. Kidutetaan ja jopa tapetaan. En kyllä tällaisessa tilanteessa lähtisi mihinkään leirille.
Tämähän on väkivallan osalta ihan täyttä paskaa, eikä perustu mihinkään muuhun kuin tietämättömyyteen. Yhteiskunnassa väkivalta vähentynyt valtavasti viime vuosikymmeninä. Tämä on siis tilastollinen fakta eikä mitään mutua. Sotien jälkeen väkivalta kaikkialla yhteiskunnassa oli valtavaa, kun tappamiseen tottuneet nuoret miehet palasi rintamalta, eikä ollut oikein mitään tulevaisuuden näkymiä. Oli parakkiasumista ja massiivista alkoholinkäyttöä, sekä jatkuvaa väkivaltaa sekä tappoja. Näiden jälkeläisten lapset koki turvattomuutta ja jatkuvaa väkivaltaa, joka taas purkautui heidän osaltaan kaduilla ja jatkumona omille lapsille.
Itse olen sotalapsien jälkeläinen ja syntynyt 1960-luvun alussa, eli vietin kouluvuoteni 1970-luvulla, jolloin myös riparini kävin. Katuväkivalta oli ihan jokapäiväistä. Kaupungilla saattoi saada turpaansa ihan mistä syystä tahansa. Naapurin poika sai juoksulenkillä 16 vuotiaana puukon suoraan sydämeensä, kun juoksulenkillä liimanhaistelijajengi pysäytti hänet ja vaati tupakkaa, jota siis tupakoimattomalla urheilijanuorukaisella ei tietenkään ollut ylipäätään, eikä varsinkaan juoksulenkillä. Myös toinen kanssani samassa seurassa urheillut poika kuoli puukotuksen uhrina alle 18 vuotiaana, hänkin jonkun tuntemattoman "rakkarin" väkivallan uhrina. Myös kouluissa oli jatkuvaa kiusaamista ja turpiin saattoi saada sielläkin ja vessanpönttöön pää meni milloin mistäkin syystä. Myös kylätappelut oli ihan arkipäivää. Vihanpitoa oli eri kaupunkien ja eri kaupunginosien välillä ja jopa kaupunginosien sisällä esim eri teiden jengien välillä. Esimerkiksi meidän omakotialueella asui erityisen pahapäisiä jätkiä, jotka veteli kadulla turpaan milloin ketäkin. Heistä ainakin kolme oli lusimassa törkeästä pahoinpitelystä. Oma onneni tietysti oli se, että asuin samassa pienessä lähiössä ja tunsin jokaisen näistä itseäni muutaman vuoden vanhemmista "isoista jätkistä", eli itse olin heidän osaltaan turvassa. Nöin siis mitättömässä pikkukaupungissa.
Tuohon aikaan ripille pääsi käytännössä lähes kaikki, siis myös ne väkivaltaisimmat mulkerot. Onneksi niistä mulkeroista valtaosa kävi rippikoulun ja riparilla, eli rippileirillä heitä ei ainakaan meidän leirillä onneksi ollut. Nykyäänhän ripille taitaa päästä enää noin puolet nuorista, eli jo siinä kohtaa iso osa pahimmista on poissa riparilta.
Se mikä tietysti on totta, että nettikiusaamista ei tietenkään omassa lapsuudessani ollut, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö henkistä väkivaltaa, uhkailua ja kiristystä olisi tuolloinkin ollut, se vaan oli paljon konkreettisempaa ja tapahtui naamakkain, tai muiden lasten/nuorten välityksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää missasi sen ensimmäisen nuorten kehitykselle pakollisen itsenäistymishypyn koronan takia. Muistatteko, sen ajan kun ajettiin fillarilla kylän toiselle laidalle uimaan, siinä 10-12-vuotiaina, ja käveltiin sorakuopalle talvella heittelemään kiviä alas ja aiheuttamaan lumivyöryjä? Keräännyttiin kaverin luo yöksi isommalla porukalla ja kikatettiin aamun tunneille?
Ja nyt ne missaa sen kotoa irtoamisen kun pitäisi alkaa etsiä paria ja omaa elämää.
Ei hyvä heilu tulevaisuudessa.
En, mutta muistan kun oltiin kaverin luona kaikki päivät pelaamassa pleikkari ykköstä. Olit lapsi varmaan joskus kasarilla.
Kasarin lapset oli jo kaikki päivät pelaamassa tv-peliä tai hakkaamassa commodore kuusnelosta. Tuon lainaamasi kirjoittajan lapsuus kuulostaa enempi 70-luvulta, tai peräti 60-luvulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää missasi sen ensimmäisen nuorten kehitykselle pakollisen itsenäistymishypyn koronan takia. Muistatteko, sen ajan kun ajettiin fillarilla kylän toiselle laidalle uimaan, siinä 10-12-vuotiaina, ja käveltiin sorakuopalle talvella heittelemään kiviä alas ja aiheuttamaan lumivyöryjä? Keräännyttiin kaverin luo yöksi isommalla porukalla ja kikatettiin aamun tunneille?
Ja nyt ne missaa sen kotoa irtoamisen kun pitäisi alkaa etsiä paria ja omaa elämää.
Ei hyvä heilu tulevaisuudessa.
En, mutta muistan kun oltiin kaverin luona kaikki päivät pelaamassa pleikkari ykköstä. Olit lapsi varmaan joskus kasarilla.
Kasarin lapset oli jo kaikki päivät pelaamassa tv-peliä tai hakkaamassa commodore kuusnelosta. Tuon lainaamasi kirjoittajan lapsuus kuulostaa enempi 70-luvulta, tai peräti 60-luvulta.
Ei niitä laitteita loppujen lopuksi monessa perheessä ollut ja pelien lataaminen vei niin kauan ettei sitä kukaan päivittäin jaksanut. Hyvin vähäistä oli ruutuaika nykypäivään verrattuna vaikka sen commodoren omistikin.
Nää on 100% päiväkodissa ryhmäytettyjä ja yhdessä elämään opetettuja, joten minusta on outoa, että päiväkodin (varhaiskasvatuksen) opit ei ole tuonne asti yltäneet. Lisäksi monet ovat viikko-viikko -lapsia, on jouduttu vaihtamaan kotia tämän tästä.
Olisiko niin, että tuossa vaiheessa ei enää yksinkertaisesti jaksaisi samaa kuin päiväkodissa aikoinaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miksei nää mene päiväriparille?
Ja kai ne nyt on syöneet kodin ulkopuolella, kuten koulussa?
Ne on niitä kouluruoasta kitisijöitä ja kaupassa kävijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi alaikäisten lasten pitäsikään olla yötä missään muualla kuin kotona? Tottakai se ripari saattaa olla jollekin ensimmäinen kerta kun näin on. Eikös se riparin tarkoitus vähän niin kuin olekin siirtyminen aikuisuutta kohti?
Ettekö te oikeasti olleet kavereilla yökylässä lapsena?
En ole ainakaan itse ollut koskaan, eikä meilläkään ollut ketään. Sellainen ei tainnut siihen aikaan tulla kyseeseen, kun 3-4 lapsella oli aina yhteinen huone perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä nämä pärjää kun pitäisi lähteä opiskelemaan?
Jenkeissä saavat ottaa tukikoirat sun muut eläimet luennoille kun muuten ei jaksa🙄
Kyllä koira koiran tuntee.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä jokin kaupunkilaisten ongelma? Rippikuolu on kristittyjen juttu. Onhan siinä ehtinyt tuntea sen porukan jo 8 vuotta peruskoulun ajan. En ymmärrä mikä ongelma?
Ei meidän lapset ainakaan ole tunteneet juuri ketään, joten on ollut vähän epämiellyttävää lähteä koko leirille. Kavereiden kanssakaan ei päässyt samalle riparille, vaikka hakivat.
No eihän tuo mikään uusi juttu ole. Olen itse päässyt ripille 1980-luvun alkupuolella ja olin silloin jo viikonloppuleirillä, kun en halunnut koko viikon leirille.
Hienoa, kun seurakunnalla on vaihtoehtoja rippikoulun suorittamiseen! Kaikki lapset ja nuoret eivät halua osallistua leireille ja yökyläillä missään. Ja näin on ollut aina.
Vuosikymmeniä sitten pieniä, jopa alle kouluikäisiä lapsia on pakotettu yökyläilemään. Pieniä lapsia on jätetty väkisin esimerkiksi mummoloihin pitkiksi ajoiksi. Äiti ja/tai isä on voinut lähteä salaa kotiin ja jättää itkevän lapsen yksin kyläpaikkaan. Koti-ikäväistä lasta on karaistu periaatteella "Pois silmistä, pois mielestä". Koti-ikäväiselle lapselle yökylään jättäminen on traumaattinen kokemus.
Monessa seurakunnassa rippikoulu on perinteinen päivärippikoulu. Kaikilla seurakunnilla ei ole leirikeskuksia, joissa leirejä voidaan järjestää. Leirikeskusten omistaminen ja ylläpito on seurakunnille kallista ja kirkollisveroille on paljon muutakin käyttöä. Monet seurakunnat haluavat luopua leirikeskuksistaan ja laittavat kiinteistöjään myyntiin.
Nykyisin kaikilla lasten ja nuorten kanssa toimivilla - kunnilla, seurakunnilla, partiolla, liikunta-ja urheiluseuroilla ja järjestöillä - on turvallisuusohjeet ja turvallisuussuunnitelmat. Tapahtumissa ja leireillä tulee olla sopivat ja turvalliset tilat ja tarpeeksi aikuisia valvojia.
Nykyisin on paljon lapsia ja nuoria, jotka eivät harrasta yökyläilyä. Nykyaikana lapsiperheet kyläilevät ja matkustavat yhdessä perheen kanssa. Monella lapsiperheellä kaikki sukulaiset asuvat kaukana - toisella paikkakunnalla ja toisessa maakunnassa. Nämä lapsiperheet hankkivat myös turvaverkkonsa muualta kuin sukulaisista. Perheen ystävistä, lasten koulukavereitten ja harrastuskavereitten vanhemmista ja naapureista. Jos perhe tarvitsee tilapäistä lastenhoitajaa kotiinsa, niin lastenhoitaja ei ole kaukana asuva isovanhempi.
Suomessa ensisynnyttäjien keski-ikä oli 30,2 vuotta vuonna 2023. Pienellä vauvalla voi hyvinkin olla yli 70-vuotiaat isovanhemmat. Monet isovanhemmat tarvitsevat jo itse apua ja heillä käy esimerkiksi kotiavustaja ja kotihoito. Vastuullinen vanhempi ei halua ja uskalla viedä pieniä lapsiaan hoitoon tai yöhoitoon iäkkäille ja monisairaille vanhuksille. Vastuu lapsesta ja lapsen hoidosta ja kasvatuksesta on aina ensisijaisesti lapsen vanhemmalla - äidillä ja isällä. Lapsen turvallisuus on asia, josta ei tingitä! Lapsella tulee olla jaksava, osaava, luotettava ja turvallinen hoitaja. Osa isovanhemmista asuu palvelutaloissa ja hoitokodeissa tai he ovat jo menehtyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi alaikäisten lasten pitäsikään olla yötä missään muualla kuin kotona? Tottakai se ripari saattaa olla jollekin ensimmäinen kerta kun näin on. Eikös se riparin tarkoitus vähän niin kuin olekin siirtyminen aikuisuutta kohti?
Hei haloo, kysymys on 15-vuotiaista. Tuon ikäiset ovat yleensä käyneet jo ristiin rastiin yökylässä kavereillaan tai ainakin mummolassa. Ei todellakaan ole normaalia kynhöttää kotona tuohon ikään asti.
No ei ole normaalia, että alle 15 vuotiaat käyvät yökylässä ristiin rastiin. Ei sitten millään tavalla. Ovat alaikäisiä lapsia. Ja kaikilla ei ole mummoloita. Osalla isovanhemmat asuvat jo palvelutaloissa, niissä ei pahemmin yökyläillä ja osalla ovat jo vallan menehtyneet.
Partioleirit tosiaan edelleen, varmaan maalla ja täällä Helsingissäkin.
Tulee mieleen, onko nuo lapset aika heikoista lähtökohdista jos ei ole mitään harrastuksia/leirejä eikä kavereita tai edes sukulaisia.