Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut puhuvat lapsilleen niin omituisesti
04.06.2025 |
Kertokaapa, vanhemmat, miksi monet pikkulasten ja vaikka vähän isompienkin lasten vanhemmat puhuvat lapsilleen tosi oudolla äänellä tai käyttävät aivan kummallisia sanoja, äänenpainoja tms.
Vaikea selittää, mutta ehkä tiedätte, mitä tarkoitan.
Mulla on yksi kaveri, joka puhuu muuten ihan normaalisti, mutta kahdelle alakoulu/päiväkoti-ikäiselle lapselleen hän kuiskailee! Puhuu siis hyvin pehmeästi, ääntään madaltaen ja välillä lähes kuiskaten. Oma lapsenikin kysyi kerran, että "Miksi XXX puhuu niin hiljaisella äänellä?! No en todellakaan tiedä.
Tunnen myös erään äidin, joka puhuu täydellistä kirjakieltä taaperolleen. Jos sanoo aikuiselle jotakin, niin sanoo ihan normaalilla äänellä: "Katos, onpa hieno auto tossa" ja sitten kumartuu rattaissa istuvan taaperon ääreen ja sanoo "Katsohan, kuinka upea auto tuolla menee".
Sitten ihmiset, jotka koko ajan huutavat ja nalkuttavat lapsilleen ovat tietysti aivan oma lukunsa.
Kommentit (38)
Tulee mieleen se Supernannyssa esiintynyt nuori äiti, jolla oli kamala, metallinen ääni ja puhui todella kovalla äänellä, siis huusi, lapsilleen koko ajan. Eikä kertaakaan mitään hyvää, vaan jatkuvaa valitusta ja uhkailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kiinnitän usein huomiota siihen, kuinka rumasti ja ilkeästi vanhemmat puhuu lapsilleen. Ja uskallan sanoa, että tämä on suomalainen ilmiö. Kuunelkaapa joskus jossain Leos leikkimaassa tai huvipuistossa tai ihan vaan lauantaina Prismassa. Siellä on paljon aikuisia, jotka tiuskivat, valittavat, ärhäkästi komentavat koko ajan lapsiaan - jotka näyttävät lähinnä kulkevan hiljaisina ja kiltteinä äitinsä perässä.
Tuosta kuiskailusta tuli mieleen, onkohan lapsilla ollut ongelmaa että puhuvat huutamalla? Moneen tarttuu se ikävä tapa päiväkodista. Itsekin olen puhunut lapselleni tosi hiljaisella äänellä tämän huomattuani ja kun huomaan että hänellä kierrokset alkaa nousta, tarkoitus opettaa pois huutamisesta ja lapsen pitää keskittyä että kuulee minua.
Minä en myöskään ymmärrä sitä, miksi moni sanoo lapsilleen esim. "Anna kun äiti auttaa", "Antaistko sen lapion äidille" tai "ÄIti pukee vielä itselleen päälle, sitten voimme lähteä ulos". Ei kai kukaan puhu noin esim. miehelleen tai ystävälleen, miksi sitten lapselle? Eikö ihan yhtä hyvin voi sanoa "Anna kun minä autan" jne?
Mua ottaa aina korvaan, kun Sohvaperunoissa se oululainen äiti puhuu itsestään koko ajan kolmannessa persoonassa. Lapset ovat jo teini-ikäisiä, vanhin varmaan pian aikuinen ja rouva puhuu heille "äiti tykkää tosi paljon tästä ohjelmasta, äiti nuorempana onkin käynyt tuolla..." Kuulostaa oudolta! Siis ymmärrän, että vauvoilla puhutaan noin, "äiti vaihtaa nyt vaipan sulle", mutta ei kai nyt enää aikamiehille noin puhuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään ymmärrä sitä, miksi moni sanoo lapsilleen esim. "Anna kun äiti auttaa", "Antaistko sen lapion äidille" tai "ÄIti pukee vielä itselleen päälle, sitten voimme lähteä ulos". Ei kai kukaan puhu noin esim. miehelleen tai ystävälleen, miksi sitten lapselle? Eikö ihan yhtä hyvin voi sanoa "Anna kun minä autan" jne?
Eikö tällainen puhetapa korosta lapselle sitä mikä lapsen suhde on puhuvaan ihmiseen? Eihän lapsi syntyessään tiedä esimerkiksi sanojen äiti tai isä tai täti merkityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Mä kiinnitän usein huomiota siihen, kuinka rumasti ja ilkeästi vanhemmat puhuu lapsilleen. Ja uskallan sanoa, että tämä on suomalainen ilmiö.
Ei ole pelkästään suomalainen ilmiö. Briteissä ainakin joillakin alueilla kuulee pahempaakin kielenkäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiljaa puhuminen saa lapset keskittymään kuuntelemiseen. Se on oikeasti tehokas tapa. Ja onhan se kivempaa kuin lasten huomion tavoittelu huutamalla tai puhumalla kovaan ääneen.
Toimii muuten isompiinkin ihmisiin.
Yläasteelta muistan yhden opettajan, joka alkoi puhumaan erityisen hiljaa kun halusi oppilaiden huomion tai halusi rauhoittaa luokan. Hänen tunneillaan oli aina rauhallista eikä hänen tarvinnut koskaan huutaa eikä puhua vihaisesti.
Uuden kielen oppimista helpottaa jos katsoo lastenohjelmia. Niissäkin puhutaan usein vähän oudosti. Sanat ja äänteet on helpompi oppia siitä oudosta puheesta.
Ehkä se outo puhe auttaa myös lapsia puhumisen opettelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään ymmärrä sitä, miksi moni sanoo lapsilleen esim. "Anna kun äiti auttaa", "Antaistko sen lapion äidille" tai "ÄIti pukee vielä itselleen päälle, sitten voimme lähteä ulos". Ei kai kukaan puhu noin esim. miehelleen tai ystävälleen, miksi sitten lapselle? Eikö ihan yhtä hyvin voi sanoa "Anna kun minä autan" jne?
Eikö tällainen puhetapa korosta lapselle sitä mikä lapsen suhde on puhuvaan ihmiseen? Eihän lapsi syntyessään tiedä esimerkiksi sanojen äiti tai isä tai täti merkityksiä.
Juurikin näin. Minusta oli lapsena todella outoa, kun yksi lapsi käytti vanhemmistaan vain etunimiä. Päiväkodissa useimmat yleensä huudetaan äitiä, mutta hän Päiviä.
Vierailija kirjoitti:
Mä kiinnitän usein huomiota siihen, kuinka rumasti ja ilkeästi vanhemmat puhuu lapsilleen. Ja uskallan sanoa, että tämä on suomalainen ilmiö. Kuunelkaapa joskus jossain Leos leikkimaassa tai huvipuistossa tai ihan vaan lauantaina Prismassa. Siellä on paljon aikuisia, jotka tiuskivat, valittavat, ärhäkästi komentavat koko ajan lapsiaan - jotka näyttävät lähinnä kulkevan hiljaisina ja kiltteinä äitinsä perässä.
Olen kiinnittänyt huomiota samaan ruotsinlaivalla.
Suomalaiset puhuvat lapsilleen paljon vihaisemmin kuin ruotsalaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kiinnitän usein huomiota siihen, kuinka rumasti ja ilkeästi vanhemmat puhuu lapsilleen. Ja uskallan sanoa, että tämä on suomalainen ilmiö. Kuunelkaapa joskus jossain Leos leikkimaassa tai huvipuistossa tai ihan vaan lauantaina Prismassa. Siellä on paljon aikuisia, jotka tiuskivat, valittavat, ärhäkästi komentavat koko ajan lapsiaan - jotka näyttävät lähinnä kulkevan hiljaisina ja kiltteinä äitinsä perässä.
Hahhah. Ja joku väittää, ettei suomalaisilla lapsilla ole kuria ja lapset riehuvat ja ovat kamalia ja vanhemmat vaan lässyttää! Niin miten se nyt meni? :D
En tiedä. Ja kyllä, puhun pikkulapsille eri tavalla kuin aikuisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kiinnitän usein huomiota siihen, kuinka rumasti ja ilkeästi vanhemmat puhuu lapsilleen. Ja uskallan sanoa, että tämä on suomalainen ilmiö.
Ei ole pelkästään suomalainen ilmiö. Briteissä ainakin joillakin alueilla kuulee pahempaakin kielenkäyttöä.
Briteissä se "pahempi puhe" on tyypillistä ainakin köyhillä alueilla. Kävin nuorena vaihto-oppilaana Briteissä ja päädyin siellä asumaan huonolle alueelle. Ihmisten puhe ja käytös toisiaan kohtaan olivat melko karua katseltavaa. Se poikkesi merkittävästi siitä mitä muualla näki ja kuuli.
Lapsille puhutaan kirjakieltä, jotta lapsi oppisi kirjakielen.
Se on hauska seurata, kun jo eskari-ikäinenkin puhuu taaperoserkulleen eri äänellä, kun esittelee leluja tai muuten viihdyttää. Ja koululainen puhuu sitten tälle eskari-ikäiselle tietyllä selitysäänellä, kun opettaa jotain asioita.
Samankaltaisissa "opetus"tilanteissa tulee ehkä itsekin joskus käytettyä rikkaampia kirjakielen ilmauksia.
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään ymmärrä sitä, miksi moni sanoo lapsilleen esim. "Anna kun äiti auttaa", "Antaistko sen lapion äidille" tai "ÄIti pukee vielä itselleen päälle, sitten voimme lähteä ulos". Ei kai kukaan puhu noin esim. miehelleen tai ystävälleen, miksi sitten lapselle? Eikö ihan yhtä hyvin voi sanoa "Anna kun minä autan" jne?
Syy on se, että pieni lapsi hahmottaa helpommin käsitteet "äiti" ja "Joona" (lapsen nimi) kuin minä ja sinä. Vauva ei edes vielä oikein hahmota omia rajojaan, joten "minä" ja "sinä" ovat liian abstrakteja käsitteitä. Tuo vain sitten jää monella päälle. Syy sille, miksi nk. hoivakieli on sellaista kuin on, löytyy perimästämme ja se on aika vaistonvaraista.
Eilen ratikassa otti aivoon, kun yks naikkoinen puhui lapselleen 4min matkan aikana mitä heidän kanssa olin (2 ratikkaväliä) "mitä kulta", "kulta tämä ei ole meidän pysäkki", "rakas istu vielä hetki", "kultta katso mikä nosturi", "rakas anna pipon olla päässä", "rakas kohta on meidän pysäkki", "kultaa, kohta jäädään", "nyt mennään kulta ulos", "kulta katso rekka"...
Joo, kyllä munkin lapset saa kuulla olevansa kultia ja rakkaita useamman kerran päivässä. Mutta anteeksi nyt vaan, mutta tarviiko sitä joka lauseessa mainita.
Enemmän kuin oudot lässyttäminen minua häiritsee se, että jotkut puhuvat lapsilleen ihan puuta heinää.
Esimerkiksi kun lapsi kysyy jotain tyyliin mistä lapset tulevat niin sitten ei edes yritetä selittää asiaa niin että lapsi sen ymmärtäisi vaan keksitään joku älyvapaa tarina jostain haikaroista tms.
Tai nimitetään joka perjantaista ostoskorin kalja- ja siideritölkkien vuorta aikuisten limppariksi.
Olen omille lapsille aina kertonut asiat kuten ne oikeasti ovat, ja jos huomaa itse tekevänsä jotain mitä häpeilee selittää lapselleen (esim mökkiviikonlopun 4 kaljalavaa) niin ehkä parempi tapa olisi muuttaa omaa käytöstä kuin keksiä lapsille satuja.
Se on ihmiselle luontainen ilmiö, kun kommunikoidaan nuoren jälkikasvun kanssa. Liittynee lajikehitykseen melko pitkällä kaarella. Ei tarvitse olla huolissaan.
Kyllähän sitä monesti puhutaan ihan aikuiselle ja rakastetulle kumppanillekin hellästi ja pehmeästi. Se on osa vietintää ja sillä on oma tehtävänsä.