Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut puhuvat lapsilleen niin omituisesti
04.06.2025 |
Kertokaapa, vanhemmat, miksi monet pikkulasten ja vaikka vähän isompienkin lasten vanhemmat puhuvat lapsilleen tosi oudolla äänellä tai käyttävät aivan kummallisia sanoja, äänenpainoja tms.
Vaikea selittää, mutta ehkä tiedätte, mitä tarkoitan.
Mulla on yksi kaveri, joka puhuu muuten ihan normaalisti, mutta kahdelle alakoulu/päiväkoti-ikäiselle lapselleen hän kuiskailee! Puhuu siis hyvin pehmeästi, ääntään madaltaen ja välillä lähes kuiskaten. Oma lapsenikin kysyi kerran, että "Miksi XXX puhuu niin hiljaisella äänellä?! No en todellakaan tiedä.
Tunnen myös erään äidin, joka puhuu täydellistä kirjakieltä taaperolleen. Jos sanoo aikuiselle jotakin, niin sanoo ihan normaalilla äänellä: "Katos, onpa hieno auto tossa" ja sitten kumartuu rattaissa istuvan taaperon ääreen ja sanoo "Katsohan, kuinka upea auto tuolla menee".
Sitten ihmiset, jotka koko ajan huutavat ja nalkuttavat lapsilleen ovat tietysti aivan oma lukunsa.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään ymmärrä sitä, miksi moni sanoo lapsilleen esim. "Anna kun äiti auttaa", "Antaistko sen lapion äidille" tai "ÄIti pukee vielä itselleen päälle, sitten voimme lähteä ulos". Ei kai kukaan puhu noin esim. miehelleen tai ystävälleen, miksi sitten lapselle? Eikö ihan yhtä hyvin voi sanoa "Anna kun minä autan" jne?
Näissä vähän nyt taitaa unohtua se juttu, että lapsi ei ole aikuinen.
Omani kun oli pieni, niin totta kai silloin puhuin hänelle hitaammin ja eritellymmin, kuin mitä vaikka kaverille. Koska lapseni opetteli vasta puhumista ja eri asioiden nimeämistä.
Niin ei nyt ihan voi realistisesti verrata pienelle lapselleen ja aikuiselle kaverilleen puhumista.
Tää johtuu ehkä siitä, että monet ovat niin vähän tekemisissä lasten kanssa. Sisaruksia on se yksi tai kaksi, ei ole koskaan sitä tilannetta, että hoitaisi nuorempaa sisarustaan. Ei olla tekemisissä suvun ja suvun lasten kanssa. Kun joku kaveri saa lapsia, välit viilenevät, kun kanssakäyminen muuttuu, kun ei ole omaa kokemusa siitä, millaista pienten lasten kanssa on. Luulen, että tästä syystä myös hoivakieli hämmästyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanat ja äänteet on helpompi oppia siitä oudosta puheesta.
Ehkä se outo puhe auttaa myös lapsia puhumisen opettelussa.
Tämähän on kerrassaan hassu väite. Oletko tosiaan sitä mieltä että lapsi oppii puhumaan paremmin jos:
a) hänelle puhutaan oudosti lässyttäen
kuin että
b) hänelle puhutaan normaalisti?
Jos oudosti puhuminen tehostaisi oppimista niin eikö kouluissakin opettajien kannattaisi vieraiden kielten tunneilla puhua mahdollisimman oudoilla sanoilla ja äänteillä?
Vierailija kirjoitti:
Eilen ratikassa otti aivoon, kun yks naikkoinen puhui lapselleen 4min matkan aikana mitä heidän kanssa olin (2 ratikkaväliä) "mitä kulta", "kulta tämä ei ole meidän pysäkki", "rakas istu vielä hetki", "kultta katso mikä nosturi", "rakas anna pipon olla päässä", "rakas kohta on meidän pysäkki", "kultaa, kohta jäädään", "nyt mennään kulta ulos", "kulta katso rekka"...
Joo, kyllä munkin lapset saa kuulla olevansa kultia ja rakkaita useamman kerran päivässä. Mutta anteeksi nyt vaan, mutta tarviiko sitä joka lauseessa mainita.
Ja sitten kun olisi puhunut vain lyhyesti tyylillä "ei ole vielä meidän pysäkki " ja "anna pipon olla päässä" -niin varmaan kirjoittaisit miten tylysti joku äiti puhui lapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat ja äänteet on helpompi oppia siitä oudosta puheesta.
Ehkä se outo puhe auttaa myös lapsia puhumisen opettelussa.
Tämähän on kerrassaan hassu väite. Oletko tosiaan sitä mieltä että lapsi oppii puhumaan paremmin jos:
a) hänelle puhutaan oudosti lässyttäen
kuin että
b) hänelle puhutaan normaalisti?
Jos oudosti puhuminen tehostaisi oppimista niin eikö kouluissakin opettajien kannattaisi vieraiden kielten tunneilla puhua mahdollisimman oudoilla sanoilla ja äänteillä?
Tätä asiaa on ihan tutkittukin. Lasten kielenkehitys on kielitieteessä oma tutkimusalueensa. Ja kyllä, pieni lapsi tosiaan reagoi siihen ns. hoivakieleen enemmän ja se tukee hänen puheenkehitystään. Hoivakielen käyttäminen on vaistonvarainen asia. Jos aihe kiinnostaa enemmän, googlaa ihmeessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat ja äänteet on helpompi oppia siitä oudosta puheesta.
Ehkä se outo puhe auttaa myös lapsia puhumisen opettelussa.
Tämähän on kerrassaan hassu väite. Oletko tosiaan sitä mieltä että lapsi oppii puhumaan paremmin jos:
a) hänelle puhutaan oudosti lässyttäen
kuin että
b) hänelle puhutaan normaalisti?
Jos oudosti puhuminen tehostaisi oppimista niin eikö kouluissakin opettajien kannattaisi vieraiden kielten tunneilla puhua mahdollisimman oudoilla sanoilla ja äänteillä?
Pienen lapsen ja koululaisen vertaaminen nyt on taas vähän huono lähtökohta, kun ovat niin eri kehityksen vaiheissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttävintä on kuunnella vanhempia jotka yrittävät puhua kirjakieltä lapsilleen.
Kuin Kaurismäen elokuvista, tönkköä ja epäuskottavaa ja huomaa heti ettei heille ole ominaista puhua näin "yläluokkaisesti" normielämässään.
Kuinka pitkään jaksavat näytellä lapsilleen?
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään ymmärrä sitä, miksi moni sanoo lapsilleen esim. "Anna kun äiti auttaa", "Antaistko sen lapion äidille" tai "ÄIti pukee vielä itselleen päälle, sitten voimme lähteä ulos". Ei kai kukaan puhu noin esim. miehelleen tai ystävälleen, miksi sitten lapselle? Eikö ihan yhtä hyvin voi sanoa "Anna kun minä autan" jne?
Näin puhutuille lapsille tulee kielen kehityksen vaikeuksia.
Muistakaa käyttää persoonapronomineja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään ymmärrä sitä, miksi moni sanoo lapsilleen esim. "Anna kun äiti auttaa", "Antaistko sen lapion äidille" tai "ÄIti pukee vielä itselleen päälle, sitten voimme lähteä ulos". Ei kai kukaan puhu noin esim. miehelleen tai ystävälleen, miksi sitten lapselle? Eikö ihan yhtä hyvin voi sanoa "Anna kun minä autan" jne?
Näin puhutuille lapsille tulee kielen kehityksen vaikeuksia.
Muistakaa käyttää persoonapronomineja.
Ei tule. Pieni lapsi ei vielä hahmota pronomineja.
Parempi onkin kun puhuu hiljaa lapselle niin minäkin puhuin omilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran kaupan pihassa kuulin ison naisen karjuvan pienelle lapselle joka jähmettyi peloissaan. Surullista.
Yksi äiti ei osannut puhua vastasyntyneelle lapselleen, koska "hän ei osannut vielä puhua". Jossain vaiheessa tämä nainen tajusi, että täytyyhän hänen puhua lapselle, jotta hän oppisi puhumaan.
Hän alkoi puhua lapselle käyttäen monikon ensimmäistä persoonaa, kun lapsi teki jotain. Kun lapsi sai sytytettyä valon jalkalamppuun, äitinsä sanoi "laitoimmeko ME valon päälle, hienoa."
Sanomattakin selvää, että tämä lapsi oli lähes 4-vuotias, kun oppi puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kiinnitän usein huomiota siihen, kuinka rumasti ja ilkeästi vanhemmat puhuu lapsilleen. Ja uskallan sanoa, että tämä on suomalainen ilmiö. Kuunelkaapa joskus jossain Leos leikkimaassa tai huvipuistossa tai ihan vaan lauantaina Prismassa. Siellä on paljon aikuisia, jotka tiuskivat, valittavat, ärhäkästi komentavat koko ajan lapsiaan - jotka näyttävät lähinnä kulkevan hiljaisina ja kiltteinä äitinsä perässä.
Se on näytelmää. Ettei vaan kukaan pääsisi sanomaan, että tuossa huono äiti antaa lasten riehua eikä tee mitään. Ja varmuuden vuoksi vedetään näytelmä vähän yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään ymmärrä sitä, miksi moni sanoo lapsilleen esim. "Anna kun äiti auttaa", "Antaistko sen lapion äidille" tai "ÄIti pukee vielä itselleen päälle, sitten voimme lähteä ulos". Ei kai kukaan puhu noin esim. miehelleen tai ystävälleen, miksi sitten lapselle? Eikö ihan yhtä hyvin voi sanoa "Anna kun minä autan" jne?
Näin puhutuille lapsille tulee kielen kehityksen vaikeuksia.
Muistakaa käyttää persoonapronomineja.
Ei tule. Pieni lapsi ei vielä hahmota pronomineja.
Tämä on aivan tutkittu juttu, että persoonapronomien käyttö aivan alusta asti tukee lapsen puhumaan oppimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään ymmärrä sitä, miksi moni sanoo lapsilleen esim. "Anna kun äiti auttaa", "Antaistko sen lapion äidille" tai "ÄIti pukee vielä itselleen päälle, sitten voimme lähteä ulos". Ei kai kukaan puhu noin esim. miehelleen tai ystävälleen, miksi sitten lapselle? Eikö ihan yhtä hyvin voi sanoa "Anna kun minä autan" jne?
Näin puhutuille lapsille tulee kielen kehityksen vaikeuksia.
Muistakaa käyttää persoonapronomineja.
Ei tule. Pieni lapsi ei vielä hahmota pronomineja.
Tämä on aivan tutkittu juttu, että persoonapronomien käyttö aivan alusta asti tukee lapsen puhumaan oppimista.
Ei ole. Et ole lukenut tutkimuksia etkä ollut tekemisissä pienten lasten kanssa. En mäkään tässä aiheessa mikään korkean tason asiantuntija ole, mutta ainakin ennen suomen kielen aineopintoihin kuului lapsen kielenkehitys -aiheinen kurssi ja siellä käytiin myös tämä pronominiasia läpi.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta kuiskailusta tuli mieleen, onkohan lapsilla ollut ongelmaa että puhuvat huutamalla? Moneen tarttuu se ikävä tapa päiväkodista. Itsekin olen puhunut lapselleni tosi hiljaisella äänellä tämän huomattuani ja kun huomaan että hänellä kierrokset alkaa nousta, tarkoitus opettaa pois huutamisesta ja lapsen pitää keskittyä että kuulee minua.
Mä olen kuullut, että kun lapsi huutaa tai puhuu kovalla äänellä, niin se hiljaa puhuminen tuo lapsen mieleen sellaisen kontrastin, joka saa lapsen huomion kiinnittymään siihen vanhempaan. Jos siihen meluun vaan huutaa päälle, niin se tavallaan hukkuu siihen meluun.
Omaan menevään lapseen se tuntuu toimivan. Jos aamulla lapsi vaikka juoksentelee eikä saa haalaria päälle, niin ei se kovaääninen komentaminen auta. Paljon paremmin auttaa se, että kyykistyy lapsen tasolle ja normaalia vähän hiljaisemmalla äänellä sanoo, että nyt on aika mennä laittamaan haalari päälle.
No jokainenhan saa hidastaa lapsensa puhumaan oppimista lässyttämällä, puhumalla me-muodossa ja olla käyttämättä minä ja sinä pronomineja lapselle puhuessaan. Se ei ole laissa kiellettyä.
Sillä antaa vain muutaman vuoden etumatkaa muille. Ammattikasvattajienkin lapsilla on eniten oppimisvaikeuksia ja häirikkökäyttäytymistä. Ne suutarin lapsen kengät.
Itseäni hoivakielessä ärsyttää se, että lasta ei pidetä älyllisenä ihmisenä. Hänen älyään mitätöidään ja painetaan alas. Ei ihme että on niin paljon häirikkölapsia.
Näissä vähän nyt taitaa unohtua se juttu, että lapsi ei ole aikuinen.
Omani kun oli pieni, niin totta kai silloin puhuin hänelle hitaammin ja eritellymmin, kuin mitä vaikka kaverille. Koska lapseni opetteli vasta puhumista ja eri asioiden nimeämistä.
Niin ei nyt ihan voi realistisesti verrata pienelle lapselleen ja aikuiselle kaverilleen puhumista.