Miksi jotkut puhuvat lapsilleen niin omituisesti
Kertokaapa, vanhemmat, miksi monet pikkulasten ja vaikka vähän isompienkin lasten vanhemmat puhuvat lapsilleen tosi oudolla äänellä tai käyttävät aivan kummallisia sanoja, äänenpainoja tms.
Vaikea selittää, mutta ehkä tiedätte, mitä tarkoitan.
Mulla on yksi kaveri, joka puhuu muuten ihan normaalisti, mutta kahdelle alakoulu/päiväkoti-ikäiselle lapselleen hän kuiskailee! Puhuu siis hyvin pehmeästi, ääntään madaltaen ja välillä lähes kuiskaten. Oma lapsenikin kysyi kerran, että "Miksi XXX puhuu niin hiljaisella äänellä?! No en todellakaan tiedä.
Tunnen myös erään äidin, joka puhuu täydellistä kirjakieltä taaperolleen. Jos sanoo aikuiselle jotakin, niin sanoo ihan normaalilla äänellä: "Katos, onpa hieno auto tossa" ja sitten kumartuu rattaissa istuvan taaperon ääreen ja sanoo "Katsohan, kuinka upea auto tuolla menee".
Sitten ihmiset, jotka koko ajan huutavat ja nalkuttavat lapsilleen ovat tietysti aivan oma lukunsa.
Itseäni ihmetyttää aina, kun joku puhuu lapselle omituisessa muodossa käyttäen aina ei-sanaa. Ei ota, ei juokse jne. kun voisi sanoa, että älä juokse tai älä ota toisen lapiota.
Ja välillä ajattelen, että olenko mahtanut olla jotenkin tunteeton vanhempi, kun lähinnä nolottaa, kun kuulee jonkun hokevan vaikka lapselle kaupassa, että "kultarakas, mitä tänään syödään? Voisitko äidin ihana rakas hakea tuolta tuon jauhopussin? Kiitos rakas."