Lue keskustelun säännöt.
Miehen äiti pitää kotiamme ja mökkiämme omanaan
02.06.2025 |
Alkaa mennä hiljalleen hermot, asiasta on keskusteltu ja keskusteltu ja tehty erilaisia rajanvetoja, mutta mikään ei muutu.
Asuu ihan kivenheiton päässä, saattaa itse vain pölähtää ovestamme sisään sen kummempia kyselemättä. Tämä on ratkaistu sillä, että pidämme oven lukossa. Yrittää määräillä kotimme sisustuksesta ja järjestyksestä esimerkiksi tuomalla mattoja ja kyselemättä levittelemällä ne lattioilla haluamiinsa paikkoihin, viime viikolla lasten syntymäpäivillä alkoi laittaa olohuoneen huonekalujen järjestystä uuteen uskoon muiden vieraiden läsnäollessa.
Asuu itse pienessä asunnossa ja on useampaan otteeseen luvannut omille yövierailleen majoituksen meillä kertomatta meille etukäteen, koska kyllähän meille mahtuu. Ehkä kahdesti ollaan näitä majoitettu, mutta sitten vedimme rajan ja olemme muutamaan otteeseen itse sitten joutuneet syntipukeiksi tilanteessa, jossa anopin meille entuudestaan tuntemattomat vieraat joutuivatkin menemään yllättäen hotelliin kun ei otettu meille pitkäksi viikonlopuksi 10 minuutin varoajalla. Lievemmissä tapauksissa tuo vieraansa pihallemme kahvittelemaan kysymättä ja ilmoittamatta etukäteen
Ostimme muutama vuosi saarimökin. Hänellä riittää mielipiteitä mökin pihan hoidosta, sisustuksesta sun muusta ja pyrkiikin näitä sielläkin toteuttamaan omatoimisesti. Lupailee omille vierailleen myös mökkireissuja meiltä kysymättä. Mökki on saaressa, jonne 20 km matka veneellä, eli ei edes pääse sinne käymään omin avuin. Saattaa soittaa torstaina että Marjaana ja Seppo tulevat lauantaina käymään ja lupasin käyttää mökillä, kumpi lähtee kuskiksi.
Kuten kirjoitettu, niin emme toki näiden aivoitusten mukaan hyppää ja ensisijaisesti mies hoitaa rajanvedon kyllä hyvin ja itsekin miellyttämiseen taipuvaisena olen opetellut sanomaan suoraan. Tuntuu kuitenkin todella pahalta kun omalle henkilökohtaiselle alueelle tunkeudutaan noin rajusti ja sitä joutuu ikään kuin jatkuvasti puolustamaan lähes tuloksetta. Nytkin työt lopetettuani huomasin, että anoppi on soitellut ja laittanut perään viestiä että nyt olisi hyvä keli ja ajankohta öljytä terassimme, koska hänelle on tulossa vieraita viikonloppuna ja parempi kahvitella siistillä terassilla.
Huoh.
Kommentit (454)
Meilläkin on mökkiongelma, muttei kyllä anopin kanssa, joka on aivan ihana. Miehen lapseton ja naimaton sisar käy kesälomallaan "sukuloimassa". Hän kyllä ilmoittaa tulostaan, mutta viipyy aina viikon ja siirtyy sitten viikoksi seuraavan sukulaisen mökille. Viikon ajan kuuntelemme, kuinka hän haukkuu työpaikkansa ihmiset, omituiset ystävänsä ja loppuviimeksi ne sukulaiset, joiden luokse hän on vielä matkalla kunkin luo viikoksi kerrallaan. Meillä on ihan tavallinen mökki, joten hänelle ei ole tarjolla moottoroitua luksussänkyä ja hän valittaakin koko viikon huonosta sängystä ja selkäsärystä. Häntä häiritsee aivan kaikki: Lasten leikit, koiran tekemiset, pesemättömät ikkunat, liian pitkä nurmikko jne. jne ja hän kyllä hanakasti huomauttelee ihan kaikesta. Kun lähdetään kauppaan, hän ei tule mukaan, vaan laatii listan tuotavista ruuista ja pettyy joka vuosi siihen, ettei kyläkauppa ole mikään Stockmannin herkku, vaan paikka hankkia peruselintarvikkeet. Kauppias on kyllä ystävällinen ja tilaa tukusta tavaroita tarvittaessa, mutta eivät ne hetkessä ole saatavilla. Hän on vähän päälle nelikymppinen, mutta jotenkin älyttömän lapsellinen vaatimuksissaan ja todella herkkä loukkaantumaan. Itse hän kyllä laukoo melkoisia ilkeyksiä ihan surutta. Lapsellisuus tulee esiin myös tilanteissa, joissa mökille on itse tehty jotakin tarpeellista. Hän on jo useamman kerran katsonut niitä "uusia" ja todennut vähätellen, että kyllä minäkin tuollaisen saisin aikaan. Toissakesänä raivasimme pusikkoa miehen kanssa ja teimme istutuksia tilalle. Hän tokaisi, ettei hän vain viitsisi nyhrätä tuollaisten kanssa. Kaikki on aina jotenkin väärinpäin. Hän on todella raskas ihminen.
Älkää kommentoiko, että katkaiskaa välit. Kyseessä on miehen sisar ja sinällään kyse on herkästä ihmissuhteesta. Tilanne ottaa päähän myös miestäni, vaikkei ehkä niin paljoa kuin minua. Olemme miettineet, miten hänestä on tullut jatkuva valittaja ja niin negatiivinen, että tuntuu kuin happi katoaisi. Auttaakaan emme osaa. Ja voiko ihmistä edes muuttaa, jos hän ei itse ymmärrä olevansa todella raskas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneks on täyspäiset miniät. Terveisin Martilla käyvä. Vaikka miniän mummon perinnöillä asunto miniän hyväksi onkin.
Pitäisikö minun oikeasti joka paikassa puolitutuillekin selttää että martilla on vaan 30 % talosta jos tulee puheeksi oletko käynyt jyväskylässä?
Ei. Mutta voisit sanoa, että kävit Miinan ja Martin luona. Ei pelkän Martin. Se olisi kohteliasta. Ja se olisi tärkeää, ettet sanoisi taloa Martin taloksi.
. No en varmaan sano koska kirjoitan ihan fiktiota näiden vauva-miniöiietn keskusteluista poimittuja juttuja.
Selitä nyt kuitenkin miksi sen anopin pitäisi selvittää joka puolella ne talon omistussuhteet?
Sanokaa suoraan niille ystäville ja sukulaisille, joille luvataan asioita teidän puolesta, ettei anopilta saatu lupa/tullut kutsu teidän kotiin tai mökille ole pätevä ikinä. Laittakaa asia heille vaikka viestillä tai soittakaa, siis jo ennen kuin anoppi ehtii sopia mitään teidän puolesta. Ilmoittakaa, että kutsut pätevät vain, jos ne tulevat suoraan teiltä. Ja jos anoppi poukkii luvatta kotiinne, ottakaa avain häneltä pois, jos olette sellaisen menneet antamaan ja vaihtakaa vara-avaimen piilopaikkaa, jos hän tietää sen. Jos senkin jälkeen vielä tulee kutsumatta sisään, se on murto, jonka voi ilmoittaa poliisille.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei miniöille kelpaa. Ei ahkerasti yhteyttä pitävä, ei siivoava eikä ees sellanen joka ei ota oma-aloitteisesti lapsensa perheeseen yhteyttä, ei anopit osaa ees joulukorttia laittaa. Vanhemmille anopeille tuottaa vaikeuksia muistaa ettei sukunimi olekaan sama kuin ennen muinoin oli tapana.
Omin luvin ei toisen kotiin pidä mennä siivoamaan, sisustamaan, ei edes mennä kylään. Jos dementia on iskenyt,niin pahempi juttu. "Nimen muistamattomuus" kun kohdistuu vain miniään, silloin on kyse ilkeydestä ja mitätöinnistä, ei muistisairaudesta.
T. "Matin emäntä"
Väistin ajoissa vastaavanlaisen tilanteen. Puolisoni vanhemmat kuolivat, ja heidän talo jäi tyhjäksi. Talon lähellä asuu puolisoni siskoja ja veljiä perheineen. Me puolestamme asuimme satojen kilsojen päässä siitä pitäjästä. En ollut tavannut niitä sisaruksia koskaan.
Noh nämä puolison sukulaiset sitten meitä houkuttelivat asumaan siihen taloon. Kieltäydyin ehdottomasti. Aavistelin, että siellä ei kotirauha tule toteutumaan missään nimessä, vaan suku lomppasee milloin huvittaa synnyinkodissaan joka tapauksessa, vaikka talo olisi meidän koti.
Sen sijaan ostin talon toisaalta. Paikka on lähempänä nyt sitä pitäjää, jossa puolison suku asuu. Sieltä sitä tultiin meille "käymään" eli asustelemaan muutamaksi päiväksi meidän piikkiin. Minulta ei kysytty mitään. Puoliso kertoi vaan että tänään tulee se ja se tänne "käymään". Minä talon omistajana olin kyllä haavi auki. Nimittäin minulle tuntemattomat ihmiset tulee mun kotiini oleskelemaan kysymättä, kutsumatta ja kertomatta aikeistaan minulle. Sai olla vimonen kerta. Niillä lokeilla ei ole meille mitään asiaa toistamiseen.
Että sellainen suku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus laiskuuksussani esim wa-viestissä meinaan kirjoittaa ystävälleni käyneeni poikani luona. Käyn kuitenkin kiltisti lisäämässä tekstiin myös avominiän nimen, koska se vaikuttaa jotenkin tylyltä ilman.
Eikä poikani ja miniä edes tietäsi viestistä. Mutta silti. Koen että se olisi viesti ystävälleni, etten piittaa miniästä ja käyn vain oman kultamunani luona.
Puheessa tämä on vielä räikeämpää.
Tämä viesti siis Martin äidille, jonka on mahdottoman vaikea lisätä Miina mukaan lauseeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneks on täyspäiset miniät. Terveisin Martilla käyvä. Vaikka miniän mummon perinnöillä asunto miniän hyväksi onkin.
Pitäisikö minun oikeasti joka paikassa puolitutuillekin selttää että martilla on vaan 30 % talosta jos tulee puheeksi oletko käynyt jyväskylässä?
Ei. Mutta voisit sanoa, että kävit Miinan ja Martin luona. Ei pelkän Martin. Se olisi kohteliasta. Ja se olisi tärkeää, ettet sanoisi taloa Martin taloksi.
. No en varmaan sano koska kirjoitan ihan fiktiota näiden vauva-miniöiietn keskusteluista poimittuja juttuja.
Selitä nyt kuitenkin miksi sen anopin pitäisi selvittää joka puolella ne talon omistussuhteet?
Kunhan et valehtele niistä omistussuhteista. Väitä toisen omaisuutta poikasi omaisuusuudeksi. Ei luulisi olevan vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että tuota tapahtuu niin kauan, kunnes lopulta ne hermot menee ja joku sanoo pahasti ja toinen pahoittaa mielensä. Jos ihminen ei usko hyvällä, niin lopulta sitten pahalla. On varmasti väsyttävää.
Minäpä lopetin heti alkuunsa anoppikokelaan silmille hyppimiset minun kotona, oli siis vasta kokelas. Yritti sitten muutaman vuoden päästä uudestaan kun lapsia tuli, piti taas pahoittaa anopin mieli niin että kun nähdään, hyvin harvoin, puhutaan säästä ei mistään muusta. Eli kerralla kertoa anopille vaikka naama punaisena huutaen ja kirosanoja käyttäen oma mielipide.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei miniöille kelpaa. Ei ahkerasti yhteyttä pitävä, ei siivoava eikä ees sellanen joka ei ota oma-aloitteisesti lapsensa perheeseen yhteyttä, ei anopit osaa ees joulukorttia laittaa. Vanhemmille anopeille tuottaa vaikeuksia muistaa ettei sukunimi olekaan sama kuin ennen muinoin oli tapana.
Omin luvin ei toisen kotiin pidä mennä siivoamaan, sisustamaan, ei edes mennä kylään. Jos dementia on iskenyt,niin pahempi juttu. "Nimen muistamattomuus" kun kohdistuu vain miniään, silloin on kyse ilkeydestä ja mitätöinnistä, ei muistisairaudesta.
T. "Matin emäntä"
Matin emäntä on avioitunut aikana kun sai pitää oman sukunimen. Tarkoitin vanhoilla ihmisillä heitä jotka ovat tottuneet perheen yhteiseen sukunimeen. Ei se 88 v vältämättä muista että pojan pojan pojan vaimolla ei enää olekan se sama Mäkinen sukunimenä mikä miesten kautta on kulkenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei miniöille kelpaa. Ei ahkerasti yhteyttä pitävä, ei siivoava eikä ees sellanen joka ei ota oma-aloitteisesti lapsensa perheeseen yhteyttä, ei anopit osaa ees joulukorttia laittaa. Vanhemmille anopeille tuottaa vaikeuksia muistaa ettei sukunimi olekaan sama kuin ennen muinoin oli tapana.
Omin luvin ei toisen kotiin pidä mennä siivoamaan, sisustamaan, ei edes mennä kylään. Jos dementia on iskenyt,niin pahempi juttu. "Nimen muistamattomuus" kun kohdistuu vain miniään, silloin on kyse ilkeydestä ja mitätöinnistä, ei muistisairaudesta.
T. "Matin emäntä"
Matin emäntä on avioitunut aikana kun sai pitää oman sukunimen. Tarkoitin vanhoilla ihmisillä heitä jotka ovat tottuneet perheen yhteiseen sukunimeen. Ei se 88 v vältämät
Miksei muistaisi? Jos taas on dementia ei se muista edes sen oman poikansa etunimeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri aikoinaan tuli duunista himaan ja anoppi oli tullut omilla avaimillaan "siivoamaan". Lähti eukolta avaimet sillä sekunnilla. Miten törkeitä ihmiset voi olla...
Mutta jos oma äiti olisi tullut siivoamaan, sitä olisi vain kiitelty.
Anoppiviha harmittaa.
Kyllä mä heittäisin äitini niska-perseotteella pihalle, jos hän pöllähtäisi ilman lupaa kotiimme tekemään mitä tahansa. Vierailulle saa tulla ilmoittamatta, jos haluaa ottaa sen riskin, että.ajaa pitkän matkan turhaan, jollemme olekaan kotona, mutta mihinkään talon töihin ei ole kummallakaan, äidillä, eikä anopilla, mitään asiaa ryhtyä, jollei apua ole pyydetty.
Pitäisi olla kaikille itsestäänselvä asia, ettei toisen kotiin mennä ilman lupaa hääräämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jaksa lukea. Mutta jätä se sika ja hanki uusi mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porvoon anopit ne jaksaa tuppautua.
Nyt ei olla Porvoossa vaan itä-suomessa.
Kuule samanlaisia löytyy länsirannikoltakin. Järjesti jopa talkoita meille kun eihän me mitään osata tai ymmärretä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että tuota tapahtuu niin kauan, kunnes lopulta ne hermot menee ja joku sanoo pahasti ja toinen pahoittaa mielensä. Jos ihminen ei usko hyvällä, niin lopulta sitten pahalla. On varmasti väsyttävää.
Minäpä lopetin heti alkuunsa anoppikokelaan silmille hyppimiset minun kotona, oli siis vasta kokelas. Yritti sitten muutaman vuoden päästä uudestaan kun lapsia tuli, piti taas pahoittaa anopin mieli niin että kun nähdään, hyvin harvoin, puhutaan säästä ei mistään muusta. Eli kerralla kertoa anopille vaikka naama punaisena huutaen ja kirosanoja käyttäen oma mielipide.
Minä en ainakaan kykene mihinkään huutamiseen ja kiroiluun. Onneksi mies yleensä hoitaa suhteet vanhempiinsa. Meillä se appi on rajaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porvoon anopit ne jaksaa tuppautua.
Nyt ei olla Porvoossa vaan itä-suomessa.
Sori, mutta missäpäin itä-Suomessa on mökkimatka veneellä 20km saareen. Ihan mielenkiinnosta kysyn Onhan siellä isojakin vesistöjä, mutta silti
Sehän riippuu ihan siitä, missä on venepaikka, ja missä mökki. Joillakin venepaikka voi olla lähimmän niemen päässä, ja venematkaa 100 m, toisilla vene voi olla vaikka kaupungin keskustassa.
Veneellä tuo 20 km on sen verran pitkä matka, että tulee kyllä autoiltua lähemmäs. Jos vene on nopea, tuon taittaa puolessa tunnissa hyvällä säällä, mutta bensaa kuluu hurjasti. Pikkuveneellä ei pääse tuulisena päivänä ollenkaan ja bensapihi kulkine on niin hidas, että kulkeminen on vaikeaa. Aallokossa kulku on todella epämukavaa.
t. Mökki meren saaressa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei miniöille kelpaa. Ei ahkerasti yhteyttä pitävä, ei siivoava eikä ees sellanen joka ei ota oma-aloitteisesti lapsensa perheeseen yhteyttä, ei anopit osaa ees joulukorttia laittaa. Vanhemmille anopeille tuottaa vaikeuksia muistaa ettei sukunimi olekaan sama kuin ennen muinoin oli tapana.
Omin luvin ei toisen kotiin pidä mennä siivoamaan, sisustamaan, ei edes mennä kylään. Jos dementia on iskenyt,niin pahempi juttu. "Nimen muistamattomuus" kun kohdistuu vain miniään, silloin on kyse ilkeydestä ja mitätöinnistä, ei muistisairaudesta.
T. "Matin emäntä"
Matin emäntä on avioitunut aikana kun sai pitää oman sukunimen. Tarkoitin vanhoilla ihmisillä heitä jotka ovat tottuneet perhee
Vuodesta 1986 tuli naiselle oikeus käyttää avioliitossa omaa sukunimeä. Olen avioitunut 70-luvun alussa. Kyllä aina pitää suvun nuorisosta muistella onko niillä yhteinen sukunimi vai ei jos jostain syystä sitä pitää miettiä. En ees tiedä kyllä veljenpojan pojaan vaimon sukunimeä. Tosin en sitä tarvitse tietääkään, ehkä olen kuullut pitikö oman sukunimensä vai ottiko veljenpojan sukunimen .
Vierailija kirjoitti:
Sulla sentään on mies puolellasi. Exä oli rajattoman äitinsä puolella. Minun olisi pitänyt hyväksyä kaikki rajanylitykset mm. omillla avaimillaan poissaollessamme kotiimme tehdyt siivoukset ja kaappien tonkimiset. Mies valitsi kaikessa äitinsä ja isänsä.
Joo tämä on aivan kestämätöntä. Napanuora pitää saada poikki. Ei tuu muuten mitään.
Nainen on naiselle susi. Jostain kumman syystä miehet eivät harrasta tätä toimintaa.
Vuodesta 1986 tuli naiselle oikeus käyttää avioliitossa omaa sukunimeä. Olen avioitunut 70-luvun alussa. Kyllä aina pitää suvun nuorisosta muistella onko niillä yhteinen sukunimi vai ei jos jostain syystä sitä pitää miettiä. En ees tiedä kyllä veljenpojan pojaan vaimon sukunimeä. Tosin en sitä tarvitse tietääkään, ehkä olen kuullut pitikö oman sukunimensä vai ottiko veljenpojan sukunimen .
Nyt ei puhuta mistään muista sukulaisista, vaan oman pojan vaimosta. Kyllä se nimi pitää muistaa.
Mikään ei miniöille kelpaa. Ei ahkerasti yhteyttä pitävä, ei siivoava eikä ees sellanen joka ei ota oma-aloitteisesti lapsensa perheeseen yhteyttä, ei anopit osaa ees joulukorttia laittaa. Vanhemmille anopeille tuottaa vaikeuksia muistaa ettei sukunimi olekaan sama kuin ennen muinoin oli tapana.