Mua pelottaa kuolla kun en tiiä mitä kuoleman jälkeen on. Herään pakokauhuun kun eka ajatus on että mä kuolen jossain vaiheessa
Kommentit (219)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jos kuolet , jääkö joku kaipaamaan?
Todennäköisesti mun perhe. Ap
Ei hullua kukaan kaipaa,ovat salaa iloisia, että hoitovastuu ja elättäminen päättyy.
Voisit miettiä miten puhut toiselle ihmiselle! Tuo oli todella rumasti sanottu! Sietäisit hävetä!
Vierailija kirjoitti:
Eroaako tuo tilasta ennen syntymää? En muista siitä mitään.
Hyvä pointti. Mäkin pelkään kuolemaa.
Kannattaa ainakin nauttia tästä elämästä nyt sillä et taida olla kauhean uskonnollinen joten helvetin kärsimykset odottavat.
Ethän pelkää pimeää?
Siel on monta kynttilää
Ja viimein sun matkaan
Ei pääse saattajatkaan
Ja lohtu on mulle
Että siellä on kaikki sulle
Ei kuoleman jälkeen ole mitään, sama kuin ennen syntymää.
Ihmisen elämä on kuin kynttilän liekki. Sillä on alku ja loppu. Sitä ennen tai sen jälkeen sitä ei ole olemassa. Sama kuin kynttilän liekkiä ei ole ennen sytyttämistä tai sammumisen jälkeen.
Minulla oli tuo sama pelko joskus parikymppisenä, kun ihan konkreettisesti tajusin elämän loppuvan jossain vaiheessa. Surin asiaa muutaman kuukauden, kunnes pääsin siitä yli. Eli tavallaan käsittelin aihetta niin kauan, että kyllästyin siihen. Ehkä se ap:llakin menee ohi.
Veikkaan, että olet hyvin nuori, alaikäinen.
Tosin ei iällä ole paljon väliä ja hienoa, että pohdit asioita.
Ei kannata pelätä. Jonain päivänä jokaisen meidän pitää kuolla. Mutta kaikkina muina päivinä ei. Älä käytä päiviäsi pelkoon, vaan elämään.
Jos pelkosi pahenee tai et pääse siitä yli, hae keskusteluapua. Sen ei tarvitse olla terapeutti tmv. Varottaisin kuitenkin uskovaisista. He pelottelevat lisää. Jotkut filosofit ottavat vastaan asiakkaita. Se voisi olla hyvä paikka pohtia kuolemaa ilman uskonnon tuputusta. Tai omat vanhemmat, koulupsykologi tmv
Tsemppiä, hyvää kesää ja iloisia päiviä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Ei kuoleman jälkeen ole mitään, sama kuin ennen syntymää.
Ihmisen elämä on kuin kynttilän liekki. Sillä on alku ja loppu. Sitä ennen tai sen jälkeen sitä ei ole olemassa. Sama kuin kynttilän liekkiä ei ole ennen sytyttämistä tai sammumisen jälkeen.
Klassinen solipsistinen näkökulma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset uskoontulemisohjeet ovat yhtä tyhjän kanssa. Uskohan on Jumalan lahja eikä sitä voi itse hankkia tai ansaita.
Mihin sitten lähetystyötä tarvitaan?
Ei mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis se epätietoisuus pelottaa?
Jos olet ateisti ymmärrät että ihminen kuoltua ei tunne eikä ajattele mitään.
Jos tutkit islamia, budhhalaisuutta jne niin ymmärrät ettei niihin voi perustaa uskoaan joten ne voi skipata.
Jos uskot Raamatun Jumalaan niin ymmärrät että ihmisellä on 2 vaihtoehtoa. Joko ikuinen elämä ilman tuskaa ja pelkoa tai mitään muutakaan ikävää tai sitten kuolema jolloin ihminen ei myöskään pelkää tai tunne tuskaa, koska häntä ei ole. Tosin hän ei koe mitään hyvääkään, mutta pelko joka tapauksessa joskus loppuu. Joten ei kannata nytkään pelätä
Ap on kehitysvammainen mies
Tunge raamattu perseeseesi
Eihän se edes lue kuin seiskaa
Kuvailitko juuri itseäsi?
Muistan sen päivän, kun tajusin kuolevani joskus. Olin alle kouluikäinen ja se kauhu iski kuin leka päähän. Ryömin paniikissa olohuoneen nojatuolin alle ja huusin, etten halua kuolla.
Psykopaattinen äitini sen yhden ainoan kerran käyttäytyi, kuten vanhemman kuuluu. Ei paijannut, mitätöinyt tai tuuditellut vaan totesi ihan asiallisesti, että kyllä sinä kuolet mutta et vielä pitkään aikaan.
Hän oli kuoleman kanssa hyvin tuttu, täysorpo. Se rauhallinen asiallisuus sitten kuitenkin rauhoitti myös minut paremmin kuin olisi vaikka joku älä nyt itke ja et sä kuole ja paijatipaijati. Itkin vielä hetken ja sitten se itsestään loppui.
Nykyään en enää kuolemaa pelkää, ei se ole sen kummempaa kuin olemattomuus ennen syntymää.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että olet hyvin nuori, alaikäinen.
Tosin ei iällä ole paljon väliä ja hienoa, että pohdit asioita.
Ei kannata pelätä. Jonain päivänä jokaisen meidän pitää kuolla. Mutta kaikkina muina päivinä ei. Älä käytä päiviäsi pelkoon, vaan elämään.
Jos pelkosi pahenee tai et pääse siitä yli, hae keskusteluapua. Sen ei tarvitse olla terapeutti tmv. Varottaisin kuitenkin uskovaisista. He pelottelevat lisää. Jotkut filosofit ottavat vastaan asiakkaita. Se voisi olla hyvä paikka pohtia kuolemaa ilman uskonnon tuputusta. Tai omat vanhemmat, koulupsykologi tmv
Tsemppiä, hyvää kesää ja iloisia päiviä sinulle!
Mitä pelottavaa siinä on, että kertoo mitä kuoleman jälkeen on odotettavissa? Sehän vain rauhoittaa mieltä.
Sitten Sinulle ei tapahdu mitään, madot yms. huolehtivat lopusta ja olet päässyt eroon persuista. Eli kaikki on hyvin. Eikä tarvitse huolehtia eräpäivistä.
Kaksonen kohdussa: Tiedätkö että meitä odottaa syli ja maitoa. Kukkia, musiikkia,eläimiä, puita,vuoria,taloja jne.?
Toinen: Älä hulluja puhu!
Vierailija kirjoitti:
Sitten Sinulle ei tapahdu mitään, madot yms. huolehtivat lopusta ja olet päässyt eroon persuista. Eli kaikki on hyvin. Eikä tarvitse huolehtia eräpäivistä.
Liikkuu pieneläimet enää parin metrin syvyydessä?
Keskittyminen muihin ihmisiin tai asioihin kuin itsensätarkkailuun auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap jos kuolet , jääkö joku kaipaamaan?
Jos et kuole niin monenko tuhannen vuosisadan jälkeen olet niin kaikenkokenut ja kyllästynyt että toivoisit kuolevasi?
Mitä on kuoleman jälkeen?
Onko kuoleman jälkeen elämää? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Kristinuskon käsitykseen kuolemasta sisältyy aina toivo.
Tämä siitäkin huolimatta, että kuolema ja se, mitä ihmiselle kuoleman jälkeen tapahtuu, on salaisuus. Taivas kuvaa kristityn elämän lopullista päämäärää se on perustavalla tavalla erilainen kuin nykyinen maailma.
Jälleennäkemisen toivo
Raamatun mukaan taivaassa on hyvä olla. Taivas on ikuinen, mutta ajallisessa maailmassa eläville ihmisille vielä käsittämätön.
Toivoa tuo se, että Jeesus kuoli ristillä ihmisten puolesta ja voitti näin kuoleman vallan. Ylösnoussut Kristus avasi myös ihmiselle tien ikuiseen elämään. Huolta ja murhetta kuolemasta lievittää siis toivo: kaikki ei pääty kuolemaan. Meille tänne jäävillä on lupauksen mukainen toivo jälleennäkemisestä.
Tämän sanoman turvin kuollut ihminen voidaan jättää turvallisin mielin Jumalan käsiin ja Hänen armonsa varaan.
Kuoleman jälkeen ei ole mitään. Lakkaat olemasta. Voit siis lopettaa murehtimisen.
Vahnoja kansantarinoita ja myytejä - jotka ovat saaneet uskontojen muodon - ei kannata kuunnella. Tai voihan niitä kuunnella, mutta elämänkatsomuksen rakennusmateriaaliksi niistä ei ole. Toimivat lähinnä sosiaalisen kontrollin välineenä.
Ei kannata höpöttää, jos ei tiedä mistä puhutaan. Esimerkiksi kristinuskossa ja hindulaisuudessa kaikkien elämä jatkuu kuoleman jälkeen, uskoit asiaan tai et. Elo kuoleman jälkeen vain on ankeampaa.