Pitkän suhteen jälkeen - erosta puhumisen aloittaminen

Miten olis: "haluan eron".

Jos teillä on aikuiset välit niin mitään syytä eroon ei ole. 

En ole onnellinen. Oletko sinä? 

Jotenkin noin taisin aloittaa. Fast forward noin vuosi niin alettiin puhua erosta. 

Niin, ehkä sitä x-määrän huutoa jälkeen voisi jotain järkevääkin keskustelua tulla. Ei ollut millä ajattelin aloittaa. -AP

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on aikuiset välit niin mitään syytä eroon ei ole. 

Kaksi erillistä elämää, joita yhdistää lapset ja asuntolaina. En näe tätä kahden vapaaehtoisesti yhdessä ja toisistaa välittävän ihmisen parisuhteena enää -AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on aikuiset välit niin mitään syytä eroon ei ole. 

Kaksi erillistä elämää, joita yhdistää lapset ja asuntolaina. En näe tätä kahden vapaaehtoisesti yhdessä ja toisistaa välittävän ihmisen parisuhteena enää -AP

Avioliitto on eri asia kuin (hedonistinen) parisuhde. Ero on askel helvettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on aikuiset välit niin mitään syytä eroon ei ole. 

Kaksi erillistä elämää, joita yhdistää lapset ja asuntolaina. En näe tätä kahden vapaaehtoisesti yhdessä ja toisistaa välittävän ihmisen parisuhteena enää -AP

Tuossa kohtaa pitäisi keskustella siitä, voisitteko aloittaa yhteisen harrastuksen tai tulla muuten lähemmäs toisianne, jos kaipuu sellaiseen on. Jos taas kaipuuta ei ole, niin sittenhän tilanteessa ei pitäisi myöskään olla mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

En ole onnellinen. Oletko sinä? 

Jotenkin noin taisin aloittaa. Fast forward noin vuosi niin alettiin puhua erosta. 

En tiedä mistä tämä kumpuaa, mutta jotenkin tuntuu siltä että en ole oikeutettu omaan onnellisuuteen. En oikeastaan edes tiedä miten tekisin itseni onnelliseksi.

Katson komediasarjoja ja YouTube videoita, joissa lahjakkaat ihmiset tekevät sitä mitä haluat. Usein itken onnesta vaikka suurin osa on jenkkien käsikirjoittamaa viihdettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on aikuiset välit niin mitään syytä eroon ei ole. 

Kaksi erillistä elämää, joita yhdistää lapset ja asuntolaina. En näe tätä kahden vapaaehtoisesti yhdessä ja toisistaa välittävän ihmisen parisuhteena enää -AP

Tuossa kohtaa pitäisi keskustella siitä, voisitteko aloittaa yhteisen harrastuksen tai tulla muuten lähemmäs toisianne, jos kaipuu sellaiseen on. Jos taas kaipuuta ei ole, niin sittenhän tilanteessa ei pitäisi myöskään olla mitään ongelmaa.

Yritin viime vuonna kysyä olisimmeko lähteneet yhdessä erään bändin keikalle, niin hän ei jotenkin pystynyt ollenkaan kuvitella menevänsä minun kanssani keikalle vaan jonkun kaverinsa kanssa. Tästä, kun otin itseensä, niin hän puolestaan loukkaantui siitä.

Harrastukset ja kiinnostuksen aiheet meillä poikkeavat toisistaan paljon. Nykyään ei edes katsota TV:stä mitään samoja ohjelmia, mitä ennen lapsia tehtiin.

-AP

Minulla oli suhde, jossa ex ei voinut tehdä minun kanssa yhdessä yhtään mitään. Erosin lopulta ja sanoin vain haluavani eron. Takana oli 20 vuotta. Ei yhtään yhteistä reissua, ei yhteisiä tapahtumia ei mitään, kun ex ei halunnut.

Mikään hyvä keskusteluyhteys ei onnistunut. Ex vain päätti olla itsekäs eron jälkeen. Unohti kaiken mitä yritin sopia lasten hyväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on aikuiset välit niin mitään syytä eroon ei ole. 

Kaksi erillistä elämää, joita yhdistää lapset ja asuntolaina. En näe tätä kahden vapaaehtoisesti yhdessä ja toisistaa välittävän ihmisen parisuhteena enää -AP

Avioliitto on eri asia kuin (hedonistinen) parisuhde. Ero on askel helvettiin.

Tai poipäin sieltä. 

Sen yhteisen harrastuksen pitäisi tietysti olla jotwin, mitä MOLEMMAT haluavat tehdä. Ei toimi silleen, että  yrittää pakottaaa toisen omaansa mukaan. Toimii silleen, että menee aamukahvilla sunnuntaina toisen viereen istumaan ja alkaa vaan jutella. Ja ei kannata yrittää mitään liian suureellista, varsinkin jos on voimia vievä arki muuten. Parempi puuhastella vaan yhdessä jotain arkista mutta mukavaa.

Ja ehdottomasti, jos ap ei edes tiedä, miten tekisi itsensä onnelliseksi, niin ei se tilanne eron myötä tuosta parane. Ongelma on hänessä, ei suhteessa, ja siksi se ongelma jatkuu suhteen jälkeenkin. Joskus ongelma tietysti on helpompi ratkaista kun suhdetta ei ole (esim jos kumppani on lyttäävä tai kontrolloiva tai epåluotettava, mutta silti se on ratkaistava itse, eikä se itsestään katoa tuollaisenkaan kumppanin kadotessa )

 Mut siis joo, jos ap haluaa eron, parasta olisi sanoa suoraan, että olen tässä suhteessa tyytymätön ja onneton, ja siksi olet alkanut miettiä, että haluat jatkaa mieluummin yksinösi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on aikuiset välit niin mitään syytä eroon ei ole. 

Kaksi erillistä elämää, joita yhdistää lapset ja asuntolaina. En näe tätä kahden vapaaehtoisesti yhdessä ja toisistaa välittävän ihmisen parisuhteena enää -AP

Avioliitto on eri asia kuin (hedonistinen) parisuhde. Ero on askel helvettiin.

Käsittääkseni yksin oleva hedonisti tavoittelee kaikkea hyvää ja onnelliseksi tekevää yksin, narsistinen hedonisti muista välittämättä.

Parisuhteessa olevat hedonistit taas mielestäni tavoittelevat onnellisuutta itselleen ja toisilleen. Tämäkö on huono asia?

-AP

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli suhde, jossa ex ei voinut tehdä minun kanssa yhdessä yhtään mitään. Erosin lopulta ja sanoin vain haluavani eron. Takana oli 20 vuotta. Ei yhtään yhteistä reissua, ei yhteisiä tapahtumia ei mitään, kun ex ei halunnut.

Mikään hyvä keskusteluyhteys ei onnistunut. Ex vain päätti olla itsekäs eron jälkeen. Unohti kaiken mitä yritin sopia lasten hyväksi. 

Aikaisemmin reissasimme vain kaksin, sitten muutama reissu tuttujen kanssa. Nykyään hän reissaa vain parin kaverin kanssa tai perheenä.

-AP

Laihduta.

Vierailija kirjoitti:

Laihduta.

Olen kyllä lihonnut tässä avioliiton aikana noin 40kg.

ap

Vierailija kirjoitti:

Sen yhteisen harrastuksen pitäisi tietysti olla jotwin, mitä MOLEMMAT haluavat tehdä. Ei toimi silleen, että  yrittää pakottaaa toisen omaansa mukaan. Toimii silleen, että menee aamukahvilla sunnuntaina toisen viereen istumaan ja alkaa vaan jutella. Ja ei kannata yrittää mitään liian suureellista, varsinkin jos on voimia vievä arki muuten. Parempi puuhastella vaan yhdessä jotain arkista mutta mukavaa.

Ja ehdottomasti, jos ap ei edes tiedä, miten tekisi itsensä onnelliseksi, niin ei se tilanne eron myötä tuosta parane. Ongelma on hänessä, ei suhteessa, ja siksi se ongelma jatkuu suhteen jälkeenkin. Joskus ongelma tietysti on helpompi ratkaista kun suhdetta ei ole (esim jos kumppani on lyttäävä tai kontrolloiva tai epåluotettava, mutta silti se on ratkaistava itse, eikä se itsestään katoa tuollaisenkaan kumppanin kadotessa )

 Mut siis joo, jos ap haluaa eron, parasta olisi sanoa suoraan, että olen tässä suhteessa tyyt

Apn kaltaiset lähtevät sitten karuselliin. Mutta sekään ei auta ongelmiin jotka oman pään sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Sen yhteisen harrastuksen pitäisi tietysti olla jotwin, mitä MOLEMMAT haluavat tehdä. Ei toimi silleen, että  yrittää pakottaaa toisen omaansa mukaan. Toimii silleen, että menee aamukahvilla sunnuntaina toisen viereen istumaan ja alkaa vaan jutella. Ja ei kannata yrittää mitään liian suureellista, varsinkin jos on voimia vievä arki muuten. Parempi puuhastella vaan yhdessä jotain arkista mutta mukavaa.

Ja ehdottomasti, jos ap ei edes tiedä, miten tekisi itsensä onnelliseksi, niin ei se tilanne eron myötä tuosta parane. Ongelma on hänessä, ei suhteessa, ja siksi se ongelma jatkuu suhteen jälkeenkin. Joskus ongelma tietysti on helpompi ratkaista kun suhdetta ei ole (esim jos kumppani on lyttäävä tai kontrolloiva tai epåluotettava, mutta silti se on ratkaistava itse, eikä se itsestään katoa tuollaisenkaan kumppanin kadotessa )

 Mut siis joo, jos ap haluaa eron, parasta olisi sanoa suoraan, että olen tässä suhteessa tyyt

Ei sellaista harrastusta enää ole. Kiinnostuksen aiheet tässä vuosien varrella on muuttuneet erilaisiksi ja käytännössä kaiken kivan puoliso tekee nykyään kavereiden kanssa.

-AP

Vierailija kirjoitti:

Laihduta.

Aidossa parisuhteessa ei ulkonäöllä ole enää merkitystä samalla tavalla, kuin tutustumisvaiheessa saattaa olla.

-AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole onnellinen. Oletko sinä? 

Jotenkin noin taisin aloittaa. Fast forward noin vuosi niin alettiin puhua erosta. 

En tiedä mistä tämä kumpuaa, mutta jotenkin tuntuu siltä että en ole oikeutettu omaan onnellisuuteen. En oikeastaan edes tiedä miten tekisin itseni onnelliseksi.

Katson komediasarjoja ja YouTube videoita, joissa lahjakkaat ihmiset tekevät sitä mitä haluat. Usein itken onnesta vaikka suurin osa on jenkkien käsikirjoittamaa viihdettä.

Mitä sitten haluaisit tehdä? Haluatko olla lahjakas? Haluatko jonkun "oman jutun" ? Miksi? Kaipaatko ihailua, kunnioitusta, tunnustusta? Vaiko vain tunnetta, että olet omasta mielestäsi lahjakas? 

Miten on identiteettisi laita? Tiedätkö mistä tykkäät ja mistä et? Tiedätkö mitä haluat? Tiedätkö kuka olet? Näetkö itsesi myös ilman muiden katsetta? Joskus heikko ja häilyvä identiteetti aiheuttaa tuollaisia oloja ja vaikeutta asettaa selkeitä päämääriä ja ponnistella niitä kohti nauttien matkasta.