Pitääkö lapsen saada itkeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella ei ole fyysisiä puutoksia, kipuja, masennuksia tms. Vaan hänellä on oikeasti kaikki hyvin, on iloinen lapsi joka itkee pienistä koska on herkkä. Tietenkin yritän aina selvittää miksi itkee ja mikä itkettää. Sitähän juuri kirjoitin, että näiden itkujen selvittämisessä menee helposti tunti. Ja minun pitäisi esimerkiksi välillä ehtiä laittaa ruokaa tai laittaa pyykit pyykkikoneeseen, mutta eipä siitä tule mitään kun pitäisi vain ruoanlaiton sijaan selvittää itkua. Tuntuu ettei tällaista tilannetta voi ehkä ymmärtää jos ei ole itse siinä elänyt. Ap

Ei ole kyse sinun arvostelusta. Vaan yritetään vastata mikä auttaisi lasta, ikävää että otat sen sinun syytöksenä ja nyt muut ovat huonoja vastaajia. Lapsi heijastaa usein myös aikuisen mielialaa. Herkkyys on normaalia. Ei ole pakko selvittää tuntia asiaa, silloin ikävä tilanne jatkuu lapsella liian kauan ja k

Anteeksi, en yritä ottaa vastauksia syytöksinä vaan tuntuu ettei kommentoijat ymmärrä mitä olen kirjoittanut vaan kommentoivat ihan erilaiseen tilanteeseen. Ja turhaudun, kun yritän selittää huolella mistä on kyse, mutta silti vastataan ihan ohi aiheen jotain joka ei liity asiaan mitenkään. Ap

Ok. Ikä 6v voi vaikuttaa itkemiseen ja suhtaudutaanko häneen positiivisesti. Onko rohkaiseva lause parempi, kuin pitkä selvittely joka kerralla. Ehkä 7-8v tiedostaa enemmän ja itku vähenee. Ehkä jossain kirjassa lukee ikävaiheista ja itkuisuudesta, psykologiasta. Ja ympäristö todella voi vaikuttaa pk-seudulla, kaupunkimaisuus, lapset aistivat monia asioita lähiympäristöstä ja kaikesta. No ei auta kuin miettiä ja kysyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko perheneuvolasta apua? Jos itkee ihan kaikesta, taustalla saattaa olla jotain mikä olisi hyvä tunnustaa.

Toki voi olla ihan normaaliakin. Ystäväni lapsi oli tuollainen, nyt tasapainoinen nuori aikuinen. Voimia! 

Onko vanhempi ongelma itse reagoinnillaan vai lapsi? Koska jos vanhempi selvittää tunnin asiaa kuulostaa siltä ettei lapsen ajatuksia käännetä muualle ikävästä asiasta vaan tilanne jatkuu ja jatkuu. Lapsi ei voi mitään tilanteelle itse.

En selvitä asiaa yhtään pidempään kuin täytyy. Yritän parhaani mukaan tuotakin, että käännän ajatuksia muualle ym, mutta lapsi kokee sen asian vähättelynä ja itkee sitten kahta kauheammin. Jos selvitän ja lohdutan itkua hetken, ja sitten siirryn vaikka takaisin ruoanlaittoon, niin lapsi itkee kahta kauheammin. Teen oikeasti parhaani saadakseni ne itkut loppumaan pian. En varmasti yhtään niitä yritä pitkittää. Enkä usko vahingossa pitkittäväni. Lapsi on nimittäin päiväkodissa hoitajien kanssa samanlainen, eli ei nekään osaa enempää kuin minä saada itkua loppumaan nopeasti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Raahaavat lapsia sinne tänne välittämättä lapsen mielipiteistä? Eli vaikka ruokakauppaan kun kotiin on pakko ostaa ruokaa? Vai mitä tarkoitat?"

Joillakin tarha voi olla kaukana ja muut paikat. Joskus ruokakauppa meluisa. Vaikea sanoa kun ei tunne ympäristöä. Mutta nyt oli ilmeisesti kyse muustakin itkusta. Nälkä oli se yksi. Jos ei aiemmin syönyt. Entä muu. Jokin itku on kyllä lapsilla normaalia.

Itku on normaalia, mutta onko normaalia itkeä ns. kaikesta ja niin, että se usein estää sitten muut arjen tekemiset. Meillä päiväkoti on siellä mistä kunta meille osoitti päiväkotipaikan, itse ei voinut valita. Meillä matkaa siis kilometri. Mutta ei se liikaa ole, lapsi kävelee mielellään. Myös ruokakaupoissa tykkää olla, meidän kauppa ei myöskään ole meluisa vaan hyvä kauppa. Ap

Kyllähän tuo itkeminen arkeen selvästi vaikuttaa, joten sikäli sanoisin sen menevän "epänormaalin" puolelle. Varsinkin jos itkut kestää aina pitkään. Toisaalta tuo voi olla silti lapsellesi täysin normaalia. Onko lapsella mitään muita haasteita kuten väsymystä tai esimerkiksi aistisäätelyn kanssa ongelmia?

Itse antaisin aikansa purkaa olo itkemällä, mutta hyvä on oppia myös jatkamaan elämää pelkän asian vatvomisen sijaan. Vatvominen usein vain pahentaa olotilaa, joten asian käsittely kerran ja sitten muihin puhiin. Toki rauhoittumisen jälkeen voi vielä lapsesta riippuen käsitellä tilanteen uudestaan.

Onko lapsen kanssa keskusteltu tämän ollessa rauhallinen, mitä tämä itse ajattelee itkuistaan, sen syistä ja vaikutuksesta, että asioita jää tekemättä?

Vierailija kirjoitti:

Ok. Ikä 6v voi vaikuttaa itkemiseen ja suhtaudutaanko häneen positiivisesti. Onko rohkaiseva lause parempi, kuin pitkä selvittely joka kerralla. Ehkä 7-8v tiedostaa enemmän ja itku vähenee. Ehkä jossain kirjassa lukee ikävaiheista ja itkuisuudesta, psykologiasta. Ja ympäristö todella voi vaikuttaa pk-seudulla, kaupunkimaisuus, lapset aistivat monia asioita lähiympäristöstä ja kaikesta. No ei auta kuin miettiä ja kysyä.

Ei kai pk-seutu ja kaupunkimaisuus sentään lapsia itketä.

-sivusta huutelen

"Anteeksi, en yritä ottaa vastauksia syytöksinä vaan tuntuu ettei kommentoijat ymmärrä mitä olen kirjoittanut vaan kommentoivat ihan erilaiseen tilanteeseen. Ja turhaudun, kun yritän selittää huolella mistä on kyse, mutta silti vastataan ihan ohi aiheen jotain joka ei liity asiaan mitenkään. Ap"

Jos joku asia ei sovi tilanteeseen, älä ota sitä vastausta tai arvailua, koska ne ovat ainoastaan vaihtoehtoja voisiko olla näin vai ei ole. Mutta jos et pysty katsomaan omaa tapaasi toimia aikuisena, et auta sillä ainakaan lasta, jos teet itse vahingossa jotain väärin. Ja se jatkaa lapsen kanssa vastakkainasettelua, lapsen kanssa ei pitäisi olla mitään vastakkainasettelua syömisessä mm. Jos tiedät kerran jo itse vastaukset, miksi kysyt sitä ja kerro mitä haluat kuulla vastauksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok. Ikä 6v voi vaikuttaa itkemiseen ja suhtaudutaanko häneen positiivisesti. Onko rohkaiseva lause parempi, kuin pitkä selvittely joka kerralla. Ehkä 7-8v tiedostaa enemmän ja itku vähenee. Ehkä jossain kirjassa lukee ikävaiheista ja itkuisuudesta, psykologiasta. Ja ympäristö todella voi vaikuttaa pk-seudulla, kaupunkimaisuus, lapset aistivat monia asioita lähiympäristöstä ja kaikesta. No ei auta kuin miettiä ja kysyä.

Ei kai pk-seutu ja kaupunkimaisuus sentään lapsia itketä.

-sivusta huutelen

Kyllä kaupunki on kovempi paikka, varsinkin ison väkimäärän omaavat. Ankeita pahimmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvä että itkee jos itkettää, ei ole erityisen herkkä vaan normaali. Aikuisen tehtävä on ymmärtää itkun lähde, rauhoittaa, lohduttaa, halata, suhteuttaa asioita jos on suhteutettavaa muttei lytätä lapsen tuntemuksia vaan yrittää ymmärtää, kuulla. Että lapsi ei hätäänny. Se että joku torjuu lapsen tuntemukset kokonaan ei ainakaan auta. Lapsi rohkaistuu joskus kun rohkaisee vähän ja leikin avulla. Lapset eivät pysty käsittelemään vielä tunteita ja asioita kuin aikuiset, jos ollenkaan. Ja voi keskittyä positiiviseenkin, iloon ja mikä tuo lapselle turvaa. Onko lapsella stressiä joistakin asioista, vaaditaanko liikaa arjessa.

Sinänsä olen samaa mieltä kanssasi. Mutta pointti ei ollutkaan tuo. Vaan se, että se että itkee ns. aina kaikesta, estää monet muut välttämättömät arjen tekemiset ja menemiset. Ap

Minä ymmärrän ap:n niin, ettei hän pysty samaistumaan herkemmän lapsen mielenmaisemaan. Missään nimessä ei voi alkaa itkua poistamaan. Olen itse ollut lapsena erittäin herkkä ja kaikki tilanteet jännitti ja itketti. Ei todellakaan olisi auttanut, jos itkua ei olisi sallittu. Itsetuntoni olisi romahtanut siitä samantien, sillä olisin luullut, että missä on jotain vikaa. Täytyy tukea ja tuoda lapselle tiedoksi se, että herkkyys asioihin on vahvuus ja myös se, että tuntee voimakkaasti. Olen elämän iloinen ja utelias aikuinen, mutta edelleen jännitän uusia asioita paljon. Olen silti menestynyt elämässä hyvin. En varmasti olisi, jos olisin kokenut jo lapsena, ettei vanhemmat hyväksy herkkyyttäni ja sitä, että kaikki uudet asiat ja tietyt muutokset aiheuttaa jännitystä. Mulla täytyy olla myös säännöllinen rytmi elämässä, muuten elämä on liian kaaos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Raahaavat lapsia sinne tänne välittämättä lapsen mielipiteistä? Eli vaikka ruokakauppaan kun kotiin on pakko ostaa ruokaa? Vai mitä tarkoitat?"

Joillakin tarha voi olla kaukana ja muut paikat. Joskus ruokakauppa meluisa. Vaikea sanoa kun ei tunne ympäristöä. Mutta nyt oli ilmeisesti kyse muustakin itkusta. Nälkä oli se yksi. Jos ei aiemmin syönyt. Entä muu. Jokin itku on kyllä lapsilla normaalia.

Itku on normaalia, mutta onko normaalia itkeä ns. kaikesta ja niin, että se usein estää sitten muut arjen tekemiset. Meillä päiväkoti on siellä mistä kunta meille osoitti päiväkotipaikan, itse ei voinut valita. Meillä matkaa siis kilometri. Mutta ei se liikaa ole, lapsi kävelee mielellään. Myös ruokakaupoissa tykkää olla, meidän kauppa ei myöskään ole meluisa vaan hyvä kauppa. Ap

Kyllähän

Lapsen kanssa on keskusteltu. Hänellä on hyvin vahva mielipide, että pitää saada itkeä aina kun itkettää. Ja että silloin kun itkettää niin se itku on tärkein asia, paljon tärkeämpi kuin vaikka ruoka tms. On yritetty selittää, että näin ei aina ole, mutta lapsi pitää kiinni kannastaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko perheneuvolasta apua? Jos itkee ihan kaikesta, taustalla saattaa olla jotain mikä olisi hyvä tunnustaa.

Toki voi olla ihan normaaliakin. Ystäväni lapsi oli tuollainen, nyt tasapainoinen nuori aikuinen. Voimia! 

Onko vanhempi ongelma itse reagoinnillaan vai lapsi? Koska jos vanhempi selvittää tunnin asiaa kuulostaa siltä ettei lapsen ajatuksia käännetä muualle ikävästä asiasta vaan tilanne jatkuu ja jatkuu. Lapsi ei voi mitään tilanteelle itse.

En selvitä asiaa yhtään pidempään kuin täytyy. Yritän parhaani mukaan tuotakin, että käännän ajatuksia muualle ym, mutta lapsi kokee sen asian vähättelynä ja itkee sitten kahta kauheammin. Jos selvitän ja lohdutan itkua hetken, ja sitten siirryn vaikka takaisin ruoanlaittoon, niin lapsi itkee kahta kauheammin. Teen oikeasti parhaani saadaks

No sitten pitää sanoa se minkä lapsi ei koe vähättelynä, ettei vahingossa sano väärin. Onko välittämistä ja lämpöä, vai kokeeko ettei hänestä välitetä. Aikuinen voi ottaa lapsen itkun ja asian turhan voimakkaasti, tunteiden säätelyä lapsi vasta opettelee kun on pieni. Ja asioiden suhteuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko perheneuvolasta apua? Jos itkee ihan kaikesta, taustalla saattaa olla jotain mikä olisi hyvä tunnustaa.

Toki voi olla ihan normaaliakin. Ystäväni lapsi oli tuollainen, nyt tasapainoinen nuori aikuinen. Voimia! 

Onko vanhempi ongelma itse reagoinnillaan vai lapsi? Koska jos vanhempi selvittää tunnin asiaa kuulostaa siltä ettei lapsen ajatuksia käännetä muualle ikävästä asiasta vaan tilanne jatkuu ja jatkuu. Lapsi ei voi mitään tilanteelle itse.

En selvitä asiaa yhtään pidempään kuin täytyy. Yritän parhaani mukaan tuotakin, että käännän ajatuksia muualle ym, mutta lapsi kokee sen asian vähättelynä ja itkee sitten kahta kauheammin. Jos selvitän ja lohdutan itkua hetken, ja sitten siirryn vaikka takaisin ruoanlaittoon, niin lapsi itkee kahta kauheammin. Teen oikeasti parhaani saadaks

Olet varmaan päiväkodin henkilöstön kanssa keskustellut tästä ongelmasta. Mitä he sanoivat? Tuntevat lapsen, joten osaavat varmaan neuvoa sinua paremmin kuin me tällä verkon toisella puolella yhtään tilannetta näkemättä. 

Se, että sinun silmissä näyttää, että lapsella on kaikki hyvin, ei välttämättä silti ole lapsen näkökulmasta totta. Ja tällä en tarkoita ettetkö tekisi parastasi lapsesi eteen.

Olen 3 aikuisen lapsen äiti, multa olis palanut käämit jos joku olisi vollottanut koko ajan, olisin kokenut sen hyväksikäyttönä ja että lapsi käyttää sitä minua vastaan. Ei ole normaalia itkeä joka asiasta, oli sitä sitten herkkä tai ei. Vähän sama asia kuin huutaisi koko ajan, samanlaista tunteiden ilmaisua se on sekin. Huutaa tai itkeä, rajansa kaikella, käskisin olla hiljaa niin lapsikin ymmärtäisi miten käsitellä tunteita ja opetella elämään niiden kanssa.

Kyllä minä hyväksyn lapsen herkkyden ja ymmärrän hänen herkkyyttä, olen itsekin jkv herkkä. Mutta olen vähän väsynyt siihen että arki on hankalaa itkujen vuoksi. Olen ainoa vanhempi ja yritän käydä töissä, hoitaa lapselle ruokaa ja puhtaat vaatteet jne. Ja kun joka päivä joku näistä menee hankalaksi itkun takia niin onko oikeasti teidän vaikea ymmärtää, että sitä itkua ei lähes kuusi vuotta jo jaksettuaan enää aina jaksaisi? Ap

"Lapsen kanssa on keskusteltu. Hänellä on hyvin vahva mielipide, että pitää saada itkeä aina kun itkettää. Ja että silloin kun itkettää niin se itku on tärkein asia, paljon tärkeämpi kuin vaikka ruoka tms. On yritetty selittää, että näin ei aina ole, mutta lapsi pitää kiinni kannastaan. Ap"

Miksi lapselle on sanottu ettei saa itkeä. Vaikka liika voi tietysti rasittaa lastakin. Ehkä joku muu tunne voisi tuoda myös helpotuksen tai ajatus, ettei itkulla tarvitse käsitellä tunnetta pelkästään.

Vierailija kirjoitti:

Olen 3 aikuisen lapsen äiti, multa olis palanut käämit jos joku olisi vollottanut koko ajan, olisin kokenut sen hyväksikäyttönä ja että lapsi käyttää sitä minua vastaan. Ei ole normaalia itkeä joka asiasta, oli sitä sitten herkkä tai ei. Vähän sama asia kuin huutaisi koko ajan, samanlaista tunteiden ilmaisua se on sekin. Huutaa tai itkeä, rajansa kaikella, käskisin olla hiljaa niin lapsikin ymmärtäisi miten käsitellä tunteita ja opetella elämään niiden kanssa.

Kuulostat aika kylmäkiskoiselta. Lapsen reipastaminen on eri asia, kuin joku harhaluulo että lapsi on miltei salaliitossa äitiään vastaan? Ei ole todellista. No kukin tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä hyväksyn lapsen herkkyden ja ymmärrän hänen herkkyyttä, olen itsekin jkv herkkä. Mutta olen vähän väsynyt siihen että arki on hankalaa itkujen vuoksi. Olen ainoa vanhempi ja yritän käydä töissä, hoitaa lapselle ruokaa ja puhtaat vaatteet jne. Ja kun joka päivä joku näistä menee hankalaksi itkun takia niin onko oikeasti teidän vaikea ymmärtää, että sitä itkua ei lähes kuusi vuotta jo jaksettuaan enää aina jaksaisi? Ap

No älä vie lasta terapeutille ettei saa lisää traumoja. Mutta kysy ohjeita aikuisena jostain itsellesi, esimerkiksi lasten terapeutilta, älä ota huonoja neuvoja. Jos se on sulle niin tärkeä aihe.

Olen siis keskustellut asiasta päiväkodin henkilöstön kanssa. Ei he neuvoja minulle anna vaan kysyvät minulta vinkkejä miten juuri tämän lapsen saisi lopettamaan itkun nopeammin. Että mikä meillä kotona toimii juuri tämän lapsen kanssa. Ap

Meillä oli tuota samaa just vuositolkulla. Käytiin perheneuvolassa ja vaikka missä hakemassa "työkaluja". Lopuksi selvisi että lapsella oli diabetes ja verensokeri koholla. Heti lääkäriin. 

"Onko lapsen kanssa keskusteltu tämän ollessa rauhallinen, mitä tämä itse ajattelee itkuistaan, sen syistä ja vaikutuksesta, että asioita jää tekemättä?"

Lapsi ei ole vastuussa että asioita jää tekemättä, aikuinen tekee silti omat hommansa. Lapsi ei halua aina aikuisten määräämää tekemistä, jos se ei tuo hänelle mitään.

Piipahdin perheneuvolaan, jos lapsi itkee jatkuvasti.